Onglemani on aika hölmö- en todellakaan uskalla rakastua tai kiintyä ihmiseen. Jo ihastuminen saa aikaan pelon väreitä- Usein haluan eroon pojasta jos huomaan, että alan kiintyä häneen ja hän minuun. -Onko sitten syynä vanhat ikävät muistot ja jätetyksi tulemisen pelko?En tiedä.
(Halu jättää ennen kuin toinen kerkeää)
(Halu jättää ennen kuin toinen kerkeää)
Vastaukset 22
Vanhimmat
Miten vanha oot?
Olen pian 22v.
Mulla on ihan sama onkelma. Mä kyllä pidän hauskaa jätkien kanssa, mutta sitten kun se juttu rupee muuttumaan sellaiseksi, että huomaa toisen olevan tosissaan tykkäävän ja huomaa että itekin tykkää, niin siinä vaiheessa mä pakenen. Keksin ihme syitä, ei tää toimi, en mä tykkääkään susta, en mä oo valmis suhteeseen. Sitä pelkää tajuttomasti. Yks kerta kävi näin, että huomaisn yhen jätkän pitävän musta, ja itekin pidin siitä, niin näin muutamana yönä kauheita painajaisia, mutta sitten kun mä kuvittelin saaneeni pakit tältä kundilta, ne painajaiset loppu, mutta mä todellakin itkin kauheesti sitä "menetystä". Se jätkä ei kuitenkaan ollut tarkoittanut antaa pakkeja, se oli vaan kertonut miltä siitä tuntuu, ja sit päätin voittaa pelkoni, ja annoin itteni sille, mutta kiintynyt en kuitenkaan vasta kuin jonkun puolen vuoden jälkeen ja yhessä oltiin päälle vuos, ja nyt mulla on sama tilanne meneillään. Pakenenko vai annanko itseni, tosi vaikeeta. Eli sä et oo yksinäs sun ongelmas kanssa, meitä on muitakin, jotka pelkäävät rakastuvansa, jotka pelkäävät kiintyä toiseen.
Siis mä pidän kans jätkien kanssa hauskaa, mutta häviän paikalta kun tilanne menee liian vakavaks. Yritän kyllä olla loukkaamatta ketään-
Vaikka kerrot että yrität olla loukkaamatta ketään, olet saattanut omalla käytökselläsi aiheuttaa kyseisten jätkien mahdollisen sitoutumispelon.
He alkoivat osoittaa tunteitaan sulle, ja sä hävisit. Tuskin kovinkaan kannustavaa.
Tottakai sä saat elää seikkailunrikasta elämääsi niin kuin parhaaksi näet, mutta kun ihmissuhteista on kyse, touhu ei ole enää niin vaaratonta. Rikotut suhteet vaikuttavat moneen ihmiseen. Mä kuulostan vanhalta tiukkapipolta, mutta hieman pitää ottaa vastuuta tekemisistään, ja ainakin pyrkiä kertomaan toiselle miksi yhtä äkkiä vetäytyykin suhteesta.
...ongelma täällä...! seurustelen nyt yhen ihanan jätkän kanssa mutta siltikään en uskalla rakastua tms. :(
Mites on poikien laita? Onkohan niillä samoja ongelmia? Siltä alkaa meinaan vaikuttaa. Itse olen tavanut muutamia varteen otettavia tapauksia, mutta poika on halunnutkin vain olla kaveri- "En halua vielä sitoutua"
Erityisesti jompaa kumpaa sukupuolta, eiköhän se sitoutumispelko ole molempia sukupuolia vaivaava juttu.
Eiköhän sitoutumispelko leviä hieman kuin aalto vedessä: ihminen A ihastuu ihminen B:hen, mutta B ei uskalla sitoutu. A rikkoo sydämensä, ja vuorostaa "sairastuu" sitoutumispelkoon. Sitten ihminen C ihastuu sydämensä särkeneeseen A:han, joka taas rikkoo C:n sydämen jne jne jne... Oliko tarpeeksi sekava esimerkki.
Joka tapauksessa on turha väittää että vain pojat tai että vain tytöt potisivat sitoutumiskammoa.
juttu mullakin..en tiä mikä siinä on..
Mutta toi vika lause mikä oli suluissa käy aina silloin tällöin mun mielessä...
Että, et ole ainoa..
Kiitos. Helpottaa kovasti tietää, että en ole ainoa.
Kaverítkin jaksaa valittaa mun elämäntyylistä ja sanoa että kasva jo aikuiseksi sinäkin. Olethan jo niin "hirveän vanha". Ite ajattelen, että nuorena täytyy elää ja kokeilla kaikkea. Myönnän kuitenkin että tää sitoutumisen pelko alkaa jo pikkuhiljaa itseäkin ärsyttää-
totta, joka sana..
Mä pelkään..että pystynkö koskaan sitoutumaan kunnolla..ku aina pelottaa et toinen jättää ja ei haluu olla se joka jätetään..
Johtuuko se siitä, ettei luota toiseen?
Mukava viikonloppu takana, tuli tavattua mukavia ihmisiä ja vaihdettua numeroita. Taas käy varmaan entiseen tapaaN jos juttu lähtee yhtään rullaamaan.
Olen huomannut ton saman jutun itelläni monta kertaa. Alussa kaikki on aina kauhean ihanaa ja kutkuttavaa, mut sittenkun aletaan oikeasti puhuun siitä että ollaanko sitä nyt pari vai ei, mua alkaa julmettomasti ahdistaa ja ehkä pelottaankin ja sit n e tunteet ottaa musta vallan, ja unohdan kokonaan, et mä varmasti välitän siitä tyypistä. sitten laitan poikki, tai siis sanon et jos jätettäis asia tähän. Ja sitten myöhemmin mä tajuan mitä oon tehny, ja tuun ihan hirmuisen surulliseksi. Niin se useimmin käy. Ja kohta täysikäsenä musta tuntuu, että pitäis olla jo aikalailla valmis kestäviinkin suhteisiin, mut ei siltä näytä.
Se suru tulee vasta..kun huomaa myöhemmin ettei se toinen ollut jättämis aikeissa..ja huomaa mitä itse teki..ja siitä tulee surulliseksi..
Olen huomannut ton saman jutun itelläni monta kertaa. Alussa kaikki on aina kauhean ihanaa ja kutkuttavaa, mut sittenkun aletaan oikeasti puhuun siitä että ollaanko sitä nyt pari vai ei, mua alkaa julmettomasti ahdistaa ja ehkä pelottaankin ja sit n e tunteet ottaa musta vallan, ja unohdan kokonaan, et mä varmasti välitän siitä tyypistä. sitten laitan poikki, tai siis sanon et jos jätettäis asia tähän. Ja sitten myöhemmin mä tajuan mitä oon tehny, ja tuun ihan hirmuisen surulliseksi. Niin se useimmin käy. Ja kohta täysikäsenä musta tuntuu, että pitäis olla jo aikalailla valmis kestäviinkin suhteisiin, mut ei siltä näytä.
Ensinnäkin luin tossa joku aika sitte kuinka kusipäitä JÄTKÄT muka on..mutta mitäs toi on "mä pidän "hauskaa" jätkien kans mut jätän ne enne ku alan pitämään liikaa" nii ku et HUH HUH..tullu mieleen puhua asiasta..ja mitä tohon tulee "en anna itteni rakastua" ensinnäkin rakkaus ei oo siitä kiinni mitä SÄ tahdot sitä ei voi kontrolloida..jos rakastut nii rakastut.
ensinnäkin näyttää olevan etupäässä naisten ongelma moinen tulenjätetyksikuitenkin-fobia. Vika on siinä, että jo alussa mietitään, että mitenkähän tämä suhde toimii jne. Antakaa hyvät ihmiset kohtalon heitellä teidä valitsemaansa suuntaan.
Mulla oli aivan sama ongelma ... mutta onneksi ei ole enää...
Mulla oli ikäviä muistoja siinnä taustalla ja silleen ... Mutta niistä pääsee yli ja silleen.
tsemppiä. :)
(ja jos haluut enemmän jutella, niin sähköpostia peliin: [email protected])
Psykologit tietävät kertoa, "Yksikään ihminen ei rakastu, jos on tyytyväinen nykyiseen tilanteeseensa.".
Minulla on muuten sama ongelma.. Syyn kylläkin tiedostan itsekin.. Tahdoin silti vain toivottaa sinulle hyvää jatkoa ja onnea matkaan.. Eiköhän mekin vielä onnistuta :)
Ehkä onnistutaan. Milloinkohan se vaan tapahtuu. No kun se joskus sitten, toivonmukaan tapahtuu, piirrän ison x:n seinälle.
Olin pari viikkoa sitten kaverini juhlissa ja juttelin siellä mukavan pojan kanssa. Nähtiinkin sit uudestaan ja olin onneni kukkuloilla. Tänään tuli sit viesti, että ei tästä taidakkaan tulla mitään. Menipä taas fiilikset tutustua kehenkään poikaan.
T:tyttö Turusta