Bio-ja sijaisperhepalstalla rakastetaan riitelyä.
Ikuinen kina ja vakuuttelu molemmin puolin. Silloin ensimmäisen kerran kun kirjoitin luulin löytäväni ihmisiä joiden kanssa voisi jakaa kokemaansa. Nämä palstat huutaa loukattuja tunteita, väärin ymmärräksiä, provoja. Ilkeyksiä ja piruilua.
Jos joku yrittää asiallisesti kirjoittaa niin kohta siinä ketjussa on täysi rähinä päällä ja aloittaja ei enää saa vastauksia, vaan Biojen ja Sijareiden kilpahuutoa siitä kuka on oikeassa ja hyvä, ketä on kohdeltu väärin ja jne...
Täällä unohtuu ne lapset, lapsista tulee sivuseikka veruke omien tunteiden purkuun. Näin ei koskaan oikeassa elämässä saada tärkeintä asiaa toimimaan, sitä että lapsella on hyvä olla.
Koko ajan vain MINÄ!!
Oikea rakkaus luovuttaa, jos se on rakkaimmalle parasta. Oikea rakkaus taistelee jos se on rakkaimmalle parasta. Ei se että minuun sattuu ja pahin kuoleman jälkeen elämässäni on tapahtunut saa katkeroittaa minua.
Se mitä on tapahtunut, on tapahtunut se ei muuksi muutu. On vain hyväksyttävä, että ollaan tässä hetkessä ja mentävä eteenpäin, tehtävä kaikki mitä voi lapsensa eteen ja korjata tilanne ja otettava vastuu itsestään ja virheistään. Niin että kaikki vielä voitaisiin oikaista. Ja muutos lähtee itsestä ei toisia voi muuttaa, omaa asennetta voi tarkastella ja motiiveja.
Turha etsiä syyllisiä, se ei mitään muuta. sijaisperheiden tehtävä on tarjota koti lapselle ja oltava myös valmiita luopumaan lapsesta, kun/jos tilanne paranee, että lapsi voi palata kotiin ja aina lapsi on laina niin Biolle kuin Sijareille ei ihmisiä voi omistaa lapset kasvavat ja toivon mukaan tasapainoisissa kodeissa, vahvoiksi onnellisiksi aikuisiksi.
Biojen on tehtävä kaikki mahdollinen syyttämättä ketään oman elämänsä korjaamiseksi jos haluaa lapsensa vielä kotiin tai jos ei se onnistu niin pidettävä tiivis yhteys lapseensa.
Jos olisin nyt lapsi ja kaikki ne riidat joita täällä olen lukenut en haluasi ketään näiltä palstoilta vanhemmikseni, en itseänikään. Istuisin nurkassa hylättynä kädet korvilla pelkäisin ja toivoisin että riita loppuisi ja uskoisin syyn riitelyyn olevan minussa.
Ikuinen kina ja vakuuttelu molemmin puolin. Silloin ensimmäisen kerran kun kirjoitin luulin löytäväni ihmisiä joiden kanssa voisi jakaa kokemaansa. Nämä palstat huutaa loukattuja tunteita, väärin ymmärräksiä, provoja. Ilkeyksiä ja piruilua.
Jos joku yrittää asiallisesti kirjoittaa niin kohta siinä ketjussa on täysi rähinä päällä ja aloittaja ei enää saa vastauksia, vaan Biojen ja Sijareiden kilpahuutoa siitä kuka on oikeassa ja hyvä, ketä on kohdeltu väärin ja jne...
Täällä unohtuu ne lapset, lapsista tulee sivuseikka veruke omien tunteiden purkuun. Näin ei koskaan oikeassa elämässä saada tärkeintä asiaa toimimaan, sitä että lapsella on hyvä olla.
Koko ajan vain MINÄ!!
Oikea rakkaus luovuttaa, jos se on rakkaimmalle parasta. Oikea rakkaus taistelee jos se on rakkaimmalle parasta. Ei se että minuun sattuu ja pahin kuoleman jälkeen elämässäni on tapahtunut saa katkeroittaa minua.
Se mitä on tapahtunut, on tapahtunut se ei muuksi muutu. On vain hyväksyttävä, että ollaan tässä hetkessä ja mentävä eteenpäin, tehtävä kaikki mitä voi lapsensa eteen ja korjata tilanne ja otettava vastuu itsestään ja virheistään. Niin että kaikki vielä voitaisiin oikaista. Ja muutos lähtee itsestä ei toisia voi muuttaa, omaa asennetta voi tarkastella ja motiiveja.
Turha etsiä syyllisiä, se ei mitään muuta. sijaisperheiden tehtävä on tarjota koti lapselle ja oltava myös valmiita luopumaan lapsesta, kun/jos tilanne paranee, että lapsi voi palata kotiin ja aina lapsi on laina niin Biolle kuin Sijareille ei ihmisiä voi omistaa lapset kasvavat ja toivon mukaan tasapainoisissa kodeissa, vahvoiksi onnellisiksi aikuisiksi.
Biojen on tehtävä kaikki mahdollinen syyttämättä ketään oman elämänsä korjaamiseksi jos haluaa lapsensa vielä kotiin tai jos ei se onnistu niin pidettävä tiivis yhteys lapseensa.
Jos olisin nyt lapsi ja kaikki ne riidat joita täällä olen lukenut en haluasi ketään näiltä palstoilta vanhemmikseni, en itseänikään. Istuisin nurkassa hylättynä kädet korvilla pelkäisin ja toivoisin että riita loppuisi ja uskoisin syyn riitelyyn olevan minussa.
Vastaukset 38
Vanhimmat
riitaa haastanut. Kirjoitan aina arvostaen henkilöä jolle vastaan tai kommentoin.
Mutta en hyväksy liioin epämääräisiä juttuja joita jotkut uskottelevat todeksi.
en ymmärrä tuota syyttelyä biojen puolelta, joka koskee rahaa. Se saa minut näkemään punaista.
Minun kotonani on aina asunut sijaislapsia, eikä heitä ole meille rahan takia haluttu, vaan halusta auttaa. Koskaan sijaislapsille ostettuihin pyöriin yms. käytettyjä rahoja, ei ole haettu sossusta takaisin. Heitä on aina kohdeltu samoin kuin meitä, biologisia lapsia.
Tämäkin taitaa olla "MINÄ" kirjoitus, mutta vihaan näitä epämääräisiä "lapsellani ei ollut kenkiä". Tähän ei nyt sitten tarvitse vastaukseksi kirjoittaa ko. juttua =)
kun tosi asia on tämä:
Perhe oli köyhä, kolme lasta. Kaksi vanhempaa on tyttöjä. Isä kävi töissä. Lapset otettin huostaan ja tietenkin äiti joutui psykiatriseen hoitoon. Viime kesänä 7-vuotias poika hukkui.
Ja tässä tapauksessa ei ollut päihteidenkäyttävä perhe. Köyhyys ehkä oli syyn huostaanottoon.
Se, miten sosiaalityöntekijät kohtelevat vanhempia, joilta lapset viedään. Se on suurin piirtein näin: Lapsillasi on hyvä olla, häivy. Mene hoitoon ja jätä lapsesi rauhaan. Jos et sitä tee, aiheutamme sinulle ja lapsillesi suurempaa kärsimystä.
Minun lapseni laitettiin helluntailaiseen perheeseen. Todellakin kun lapseni sieltä lähtivät, toinen 2,5- ja toinen 3,5-vuoden sijoituksen jälkeen toiseen sijoitukseen, heillä ei ollut vaatteita. "Köyhä" sijaisperhe oli hankkinut uuden auton, uuden talon, kesämökin ja lomaosakkeen.
Vanhempi tyttöni meni siskolleni, joka on helluntailainen. Kun siskoni otti hänet, hän haukkui minua itsekkääksi ja ettenhän ole moneen vuoteen huolehtinut lapsistani. Hän itse oli tukemassa lasteni huostaanottoa ja ehkäpä ihan omista itsekkäistä syistä. Väitti minua mielisairaaksi. Kun hän oli ottamassa minun tyttöäni, hän sanoi, että mikä hän on huolehtiin minun kakaroistani. Ei niistä kukaan välitä. Kun tyttöni tulee hänelle, emme kuitenkaan tapaa kuin saman verran kuin tyttöni oli Keski-Suomessa. Siskoni asuu myös Espoossa.
Tyttöni vieraili ehkä salaa tältä hyä palkkaiselta liikenaiselta luonani. Kun pyysin ruokarahoja, hän sanoi, etten ymmärrä kuinka paljon tyttön syö. Siihen ei riitä edes Espoon kaupungin maksama kulukorvaus. Hän on joutunut syöttämään omistaan tyttöäni.Ja äidiltäni siskoni veti rahaa, koska oli kahden lapsen yksinhuoltaja, mutta toisen lapsen kulukorvaukset maksoi Espoon kaupunki! Niinpä niin.
Minun työttömyyspäivärahalla elävän pitää tuntea kiitollisuutta näin pyytteeömästi lapsistani huolehtiville sijaisperheille ja sosiaalityöntekijöille.
Ja kun lapseni otettiin huostaan opiskelin silloin. Tähtäimenä oli päästä työtelämää. 4 vuotta elätin lapseni opintolainalla. Silti en valittanut ja lapsillani oli harrastuksia.
Näin täällä Espoossa autetaan vähävaraisia. Papereihin saada kirjoitettua ihan mitä halutaan. Kuka korvaa nm menetykset näille "lastensuojelun uhreille". Ei kukaan!
tätä tarkoitan.. Kuinka täällä voi saada keskustelua aikaan, kun jokaiseen viestiketjuun ilmestyvät nämä samat viestit, uudelleen ja uudelleen....
että minun lapsillani ei ollut mitään vaatteita, juuri kuin päällä olevat kun lähtivät ensimmäsiestä sijoituksesta pois. Toinen oli 2,5 vuotta ja toinen 3,5 vuotta siinä perheessä. Perhe osti lasteni siellä oloaikana itselleen uuden asunnon, auton, kesämökin ja lomaosakkeen.
Jatka keskustelua, ole hyvä! Kirjoitan tämän koska tämä on tosi ja sen tietää Espoon kaupungin perhehoidon työntekijät! Sijaisperhe ei saanut enää uusia sijoitettavia vaikka lasteni lähdön jälkeen heille oli tulossa 9- ja 10-vuotiaat sisarukset.
Jatka keskustelu!
argumentteja suollat... Eniten ihmettelen sitä, että mitä odotat minun sinulle vastaavan? Että minun vanhempani "ottivat" sijaislapsia tienatakseen heillä? Kun vanhemmillani oli tuo maallinen mammona jo ennemmin, kuin yksikään sijaislapsi meille tuli.
Onko sinusta täysin käsittämätön asia, että joku voi pyyteettömästä auttamisen halusta, "ottaa" si
jaislapsia kotiinsa?
Sitä taas nähdään kuinkas sitten kävikään.....
ollenkaan, että vieraat ihmiset välittävät toisten lapsista. Mutta sitä minä en voi käsittää, että ventovieras ihminen, tulee ja määrittelee toisen ihmisen mielisairaaksi tutkimatta asiaa ja vaikka tutkittaisiin, ei muuta mielipidettään, ottaa toisen lapset huostaan ja antaa ne toisille ihan ventovieraille ihmisille huollettavaksi. Sitten nämä ventovieraat ihmiset käyttävätkin lapsia kohtaan henkistä väkivaltaa ja vievät omiin tarpeisiinsa lapselle tarkoitetut kulukorvaukset.
Se ei minun päähäni mahdu. Eikä se, että sitten sosiaalityöntekijät, joiden pitäisi valvoa lasten etua viisveisaavat lapsista vaan heille on tärkeetä saada biovanhempi ymmärtämään, että sijaisperhe on köyhä ja lasten biosuvun pitäisi ostaa ja vaatettaa nämä lapset!
Sitä minä en ymmärrä!
nyt olen pudonnut täysin kärryiltä, lopetan tämän aiheen kommentoimisen. On tietysti valitettavaa, jos asiat ovat kohdallasi näin olleet.
Ja mitä tästä opimme? Sen että bio- ja sijaripalstalla, on täysin turha yrittääkään saada rakentavaa keskustelua aikaiseksi.
Mukavaa viikonloppua kaikille!
Miten voi syntyä rakentavaa keskustelua jos ette tekään sijaisvanhemmat voi myöntää että teidänkin joukossa on niitä mätiä omenia, Ja lapset joutuvat tosiaan olemaan ilman kenkiä kunnes ovat joutuneet vuoden sijoituksessa oltuaan psykiatriselle osastolle(perheen ulkopuolelle) jolloin heidän on ollut pakko ne ostaa.Eikä tämä tapaus ole Espoossa eikä edes etelä -suomessa.
tapauksesta. Montako lasta? Minkäikäiset? Miksi ovat sijoituksessa? Ovatko kaukana omasta perheestä? Saako vanhemmat tavata? Ja jos eivät saa, mikä on kerrottu syyksi?
Minä olen kiinnostunut aidosti, sillä tiedän tapauksia muitakin!
niitä jotka eivät hoida asioitaan niinkuin kuuluisi eli niitä mätiä omenoita.Tämän palstan keskustelu on vaan mennyt siihen että KAIKKI sijaisperheet ovat varastaneet lapsen hyviltä vanhemmilta,sijaisvanhemmat ovat mielenterveysongelmaisia,häiriintyneitä tai heissä on muuten vaan jotain epäilyttävää ja heillä on läjä luurankoja kaapissa.
Eiköhän ne mädät omenat ole sijaisperheidenkin keskuudessa se minimaalinen ryhmä ja suurin osa pitää sijaislapsesta huolta kuten omasta lapsestaan,ajattelee lapsen hyvinvointia ja parasta,ostaa lapselle tämän tarvitsemat vaatteet,ruuat ja muut tarpeelliset ja niin edelleen.
Kyllähän täällä on saatu asiallistakin keskustelua aikaiseksi biojen kanssa mutta tämä yksi lykkää aina samaa tarinaa joka linkkiin ja joka ainoalle keskustelupalstalle,se ei ole mielestäni merkki siitä että hän haluaisi asiallisesti keskustella asioista vaan siitä että hän joko haluaa haastaa riitaa tai että hänellä on jotain pahasti vialla...
En itse ole sijari eikä minun lapsiani ole huostaanotettu mutta olen joutunut seuraamaan läheiseni taistelua tällaisen mädän omenan ja sosiaalitoimen kanssa. Lapsien sijoitukselle ei ole TARKISTETTUIHIN tietoihin perustuvia syitä eikä lautakunnassakaan mennyt yksimielisestiläpi. LIsäksi kaikki ns.syyt jotka sosiaalitoimen mukaan aiheuttivat huostaanoton ovat nyt aivan hyviä ja normaalia toimintaa sijaisperheessä. Juttu menossa korkeimpaan.
omenalla?
Ihan oikeasti??? Lapsia on kolme poikaa 10.13.ja.15v sijoitus alkoi vuosi sitten syksyllä äidille annettiin vaihdoehdot joko sijoitus tai huostaanotto. Hommaa jatkui sitten että keväällä ajettiin huostaanotoa. Asuvat lähellä ja SAA nähdä jopa kerran kuussa. Soittaakin voi jollei lapsilta ole otettu kännyjä pois. Sijoitukselle ei ole mitään perusteltua syytä. Äiti on yksinhuoltaja ja työtön onhan siinäkin ilmeisesti tarpeeksi syytä?
huomaat kuinka paljon eri juttuja on. Ja sitäpaitsi ne on tosia!
Minua on loukannut teidän tapanne syyllistää kaikki biovanhemmat hulttioiksi, lapsistaan vähävälittäviksi juopoiksi, joiden lapset on hyvä ja rehellinen sosiaalityöntekijä pelastanut lapsista huolehtivaan sijaisperheeseen, jotka hyvää hyvyttään auttavat näitä pieniä kärsiöitä.
Kuten huomaat, kaikki huostaanotot eivät todellakaan ole hulttioperheistä, lapsia ei välttämättä ole pelastettu ja sijoitus on voinut olla tosi huono.
Ja kuten olet huomannut, olen myös tuonut positiivisiakin sijoituksia esille: esim. kun tyttäreni sijoitettiin siskolleni, hän alkoi voida paremmin. Kun toinen tyttöni on laitoksessa, hän saa vaatteet ja häntä kannustetaan. entisen alakertani kolme nuorimmaista on perhekodissa ja he saavat siellä kaiken tarvitseman.
Etkö ole näitä huomannut!
Sijaisperhe. Mutta tarkoitan nyt vain tätä yhtä en siis teitä jotka toimitte ihan oikeasti lastenhyväksi. Teitäkin onneksi vielä on olemassa.
vuosi sitten? Keväällä oli huostaanotto?
Olen ymmärtänyt, että ensin on huostaanotto ja sitten sijoitus.
Kaksi vaihtoehtoja sijoitus ja huostaanotto? Sehän on yksi ja sama, eli toista vaihtoehtoa ei annettu?
Minulle sanottiin, että pitää mennä hoitoon muuten tulee pakkohuostaanotto? Menin hoitoon ja sieltä sanottiin, että painu kotiisi, ei sinua mikään vaivaa. Sitten sossu sanoi, että jos en allekirjoita huostaanottopaperia niin tulee pakkohuostaanotto, joka on vaikeampi purkaa. Ja minä pölvästi en uskonut siskoani ja yhtä sairaanhoitajaa, jotka sanoivat että mikähän hätä sillä sossulla oikein on, älä allekirjoita. Tietämättömänä koko siitä käytännöstä ja ruljanssista ja paniikissa menin allekirjoittamaan. Ja niinpä saan nyt nuolla näppejäni.
Kaikille olen sanonut, että älkää allekirjoittako. Mielummin pakkohuostaanotto. Silloin tapaus tutkitaan.
Sijoitus on enssijanen vaihtoehto ja määräaikainen 3-6kk jolloin tapaus joko raukeaa tai jatketaan huostaanottona. Ystävälläni vaihtoehtoja joko tai ja suostui hädissään sijoitukseen. Mutta taka-ajatuksena oli kuitenkin saada lapset pois kotoa. Nyt ihmetellään miksei äiti ole mielissään ja ONNELLINEN kun pääsi lapsista eroon! (Tämä siis sosiaalivirkailijan suusta.)
jota äiti saa nyt tavata joka toinen viikonloppu. Tarinahan alkaa saada onnellisen lopun.
Tarinahan oli tämä. Nyt ihan eri sanoilla kerrottu, mutta yksi kertomus, joka on tosi:
Äiti joutui antamaan vapaaehtoisesti puolivuotiaan poikansa avohuollon tukitoimenpiteenä lastenkotiin, josta poika joutui sijoitukseen eri kaupunkiin perheeseen, jossa oli 6 omaa ja 2 sijoitettua lasta.
Äiti ei saanut tavata poikaansa kuin 2 tuntia kuukaudessa eli 2 tuntia 744 tunnista. Vuodessa 24 tuntia, eli yhden vuorokauden yhteensä. Vuodessa on n. 8760 tuntia eli 365 päivää.
No sitten perhe päätti pelastaa uuden vauvan elämän, ja näin tämä tuttavani poika pääsi pois perheestä 6 vuotiaana. Olisikohan poika ollut perheessä 4 vuotta.
Ajattele: Jos poika on ollut perheessä 4 vuotta, hän on tavannut äitiään 96 tuntia. Siis noin.
No tämä uusi sijoitettu vauva pelasti tämän pienen pojan elämän. Eli pieni poika alkoi oireilemaan ja pääsi laitokseen, jossa äiti saa tavata lastaan joka toinen viikonloppu perjantaista sunnuntaihin. Soitella saavat keskenään niin paljon kuin haluavat. Äiti ja poika asuvat eri kaupungeissa. Nyt pojalla on vaatteita ja poika voi hyvin!
että kun nämä meidän lapsemme ovat meille olleet ihan ilona, mutta kun he joutuvat (pääsevät?) sijoitukseen, niin on raskasta sijaisvanhemmilla että. Kukaan meistä bioäideistä ei ole valittanut raskautta. Ainoa raskas asia ovat olleet ne yllättävät menot, joita joskus jokaiselle tulee, ja jonka takia on joutunut turvautumaan sosiaalitoimistoon. Sitten siinä yllättävien menojen joukossa menee ne lapsetkin, ja sitten niitä yllättäviä menoja vasta tuleekin.
kun bioäiti ei näe eikä koe lastaan ongelmana koska ei tiedosta sitä. Antaa lapsen tehdä kuten itse haluaa ja vielää komentaa sekä valvoo äidin asiat kuin vastuullinen vanhempi äidilleen.
tämä paljastuu meille sijaisvanhemmille ja se on karmeaa kokea pieneltä lapselta joka ei vielä edes 10 v.
väärti ole. Perheneuvola ja joku vuorovaikutus juttu.
Tuollahan on niitä lapsia, jotka juoksevat kapasta kapakkaan hakemassa vanhempiaan tai juopon äidin kyytissä hurjastelevat poliisia pakoon! Eikö niihin pitäisi satsata?
Kakki sijoitukset ei ole onnistuneita. Oman tyttöni vointi on huonontunut koko ajan, henkinen pahoivointi. Viimeksi palaverissa sosiaali runnoi läpi tahtonsa, väsynyt lapsi ihan lopussa, minä pyysin 2 kertaa että jos siirrettäisiin tämä palaveri toiseen päivään, kun ollaan aamulla jo oltu yhdessä 2h kestäneessä palaverissa ja sitten ehditty syödä ja istua edestakaisin autossa ja klo 16 taas ollaan keskustelemassa, niin väkisin painostivat tytön suostumaan taas uusiin tavoitteisiin, mitä hänellä ei vointinsa puolesta ole mahdollisuutta pitää. Tulee taas epäonnistumisia etuisuuksien siirtymistä jne. tyttö on poltellut itseään sytkärillä tätä ei kotona ole tapahtunut.
Sijoitus on avahuollon sijoitus ja minulle on sanottu ettei pakkohuostaanottoa tehdä.
Perjantaina soitin sossuun ja kerroin mielestäni hänen käyttäneen henkistä väkivaltaa saadakseen tahtonsa läpi ja sijoitus päättyy 14.11 jolloin tyttö tulee kotiin.
Olin yhteydessä kouluun jossa vahvistettiin että lapseni vointi on huonontunut sijoituksen aikana ja terveydenhoitaja oli samaa mieltä. Myös perhekodin työntekijä.
Joten minun lapseni kohdalla sijoitus oli väärä toimenpide ja nyt jatkamme kotona tukihenkilön ja terapian avulla.
Heti kun tyttö sai tietää ettei sijoitus jatku olo helpottui ja on eilen ollut kuin toinen ihminen "isän" sanojen mukaan ja hän suhtautui asiaan hyvin sanoi vain että tärkeintä on että lapsi voi hyvin ja saamme apua kotona pärjäämiseen.
on helpottunut, koska tietää, että nyt on turvassa ihmisten luona, jotka hänestä välittävät ja rakastavat. Toivottavasti saatte kunnalta apua käydä läpi kaikki se ahdistus, minkä tyttösi on joutunut kokemaan!
Onnea!
Eihän niitä huostaanottoja olisikaan, jos bio ymmärtäisivät missä on vika ja missä he tekevät väärin.
haluavat itselleen ja sijaisperheille töitä! Muussa ei vika. Sossun palkan maksaa kunta, sijaisperheen palkan valtio!
Tästähän saakin niin hirveästi palkkaa.
Nyt oli kysymyksessä avosijoitus ja lupaus ettei pakkohuostaanottoa tehdä.
Tänään soitti sossusta ja väitti että olen ollut lauantaina hakemassa tyttöä kotiin, totuus jonka myös "isä" vahvisti oli että soitin lauantaina ja kerroin päätöksestäni. Soskusta toisti useita kertoja että teen nyt heidän tahtoaan vastaan ja sanoin tietäväni mitä teen ja että olen jutellut niiden ammatti-ihmisten kanssa jotka tuntevat lapseni pitemmältä aikaa ja he ovat samaa mieltä kanssani.
Niin kun ei muuta voinut nyt sitten luvattu tukihenkilöä ei anneta ja siitä on kirjallinen sopimus. Vaikuttaa minusta jo kosto mielialalta.
Taas keskiviikkona palaveri..tyttö on kotona aika hiljainen ja kysyy lupaa joka asiaan ja saan koko ajan sanoa että tietenkin saat syödä jne..
En nyt muuta sitten tähän hätään keksinyt kuin pyytää sosiaalityöntekijän vaihtamista, kun tämä menee köydenvedoksi.
Sitten vedotaan, että itse puhuin alkuun 3kk sijoituksesta, mutta on kai minullakin lupa erehtyä, olen äiti en selvänäkijä en voi ennustaa tulevaisuutta ja tietää miten lapseni kohdalla sijoitus toimii.
Taas he voivat pyörtää lupauksensa ja puheensa.
Yksi kysymys, jos joku tietää onko oikeus pitää palaveria ja päättää sijoituksen pituudesta niin että läsnä on nuori, sosiaalityötekijä ja perhekodin henkilökunta, mutta ei kumpikaan vanhemmista joilla kuitenkin on laillinen huoltajuus. Minua kiellettiin osallistumasta silloin kun sijoituksen pituudesta päätettiin, tyttöni oli ollut palaverissa hyvin pettynyt kun en ollut paikalla ja saanut sellaisen käsityksen etten ole halunnut tulla ja taas todistajien kuullen oli sanottu ettei vanhemmat saa olla läsnä. Alkuun sovittiin 2 viikosta joka tässä lapsi vastaan aikuiset muuttui kuukaudeksi.
Kyllä ne tekevät ihan mitä haluavat. Olenpa kuullut tapauksista, jossa on pidetty palavereita ja snottu lapselle, ettei ne vanhemmat sinusta välitä kun eivät edes palavereihin osallistu. Ja vanhemmat eivät ole edes tietoisia koko palavereista. Näin saadaan lapsi pois tolalta, eikä voi luottaa enää omaan vanhempaansa jne. Psykologista sotaa ja lapsen psyykkeen kustannuksella!
Viitsinkö edes yrittää selostaa mistä on kysymys kun palaveria pidetään ilman biologisiavanhempia.
Meillä on aina palaveri samalla kertaa ilmnan biovanhempia. Eihän kaikki asiat kuulu biovanhemmille vai kuuluuko myös biovanhempien kaikki asiat sijaisvanhemmille sekä sijais lapselle. Mielestäni ei.
Miksi biovanhempien pitäisi tietää joka palaverista?
En viitsi...
Sijoituksen keston päättäminen kuulu vanhemmille, varsinkin kun ei ole kysymys pakkohuostaanotosta?
eikö sellaisissa palavereissa kuulu vanhempien olla matkassa, lapsen kanssako se päätetään?
Huhuu onko siellä nyt kaikki kotona?
lapselle, totta kai kaikki LASTA koskevat palaverit täytyy olla myös biojen tiedossa!
valmistelevat pakkohuostaanottoa. Sinulle tulee yhteydenpidonrajoitukset. En luottaisi sossuun enkä olisi missään tekemisissä sossun kanssa. Enkä kenenkään muunkaan kanssa vaan ryhdistäytyisin itse.
Ei he lähde pakkohuostaanottamaan, koska ovat tietoisia kuinka paljon oikeudenkäyntiin menee aikaa ja tyttö ehtii täyttää 15 ja olen jo koska olen ollut näiden asioiden kanssa tekemisissä muuten niin hankkinut asianajajan ja minulla on entisen paikkakunnan sossun lausunto sekä myös lääkärinlausunto missä todetaan että olen kykenevä huolehtimaan, samoin tyttärestäni nuoriso psykolta lausunto ettei ole vaaraksi itselleen tai muille, itsemurha ajatukset kun tulivat siitä (on kirjoittanut kirjeen) ettei uskonut koskaan pääsevänsä pois perhekodista ja ei koskaan aio alkaa mielistelemään heitä mieluummin hyppää sillalta....
Ei me pysytään kaukana sossusta, tämä nyt on vain luultavasti hieman kynsille saaneen työntekijän kiukkua.
Vanhemmat jotka ovat tervepäisiä ja ottavat asioista selvää, kyseenalaistavat ja ovat tietoisia oikeuksistaan ja osaavat vaatia, ovat niitä vaikeita asiakkaita:)
Älä anna periksi!
ehtoa että kaikki palaverit pitäisi olla myös biovanhempien tiedossa. Miksi? On nääs niin monia syitä miksi lapsi on otettu huostaan. Että ei voi tässäkään yleistää, pysy vain omassasi se on sinun asiasi mutta et voi sanoa sen olevan niin jonkun toisen kohdalla.
On esim. vanhempia jotka saavat täysin super, hyper, pippuri kohtauksia jos on palaveria lasten kanssa.
Olet aivan oikeassa!
Minä olen juuri hiljattain tänne palstalle kulkeutunut. Ja olin myös onnessani että saan keskustella ihmisten kanssa joilla on samankaltainen tilanne. vertailla kokemuksia, kysellä ja kertoa omasta tarinastani ym.
Mielestäni pitäisi perustaa toinenkin palsta missä bio ja sijaisvanhemmat voisivat vapaasti otta yhteen.
Sovittaisiin että täällä keskustellaan asiallisesti ja kunnioitetaan toisten ajatuksia ja elämäntilanteita! me kaikki kuitenkin omalla kohdallamme tahdomme lasten parasta.
Yritetään ymmärtää toisiamme.