Tuntuu liian pahalta. Hädin tuskin edes välitin tulla kirjoittamaan. Äiti ja isä riitelevät melkein, joka hetki kunhan vain näkevät toisensa, pienemmät sisarukset raapivat, repivät ja hakkaavat koko ajan. Ja tietysti kaikki laitetaan minun syyksi. Äitikin on käynyt pari kertaa kiinni, nin että käsivarsissa ja poskessa oli naarmuja. Isä lyönyt kerran, mutta äiti useamman. He antavat kohta 10 vuotiaan ADHD:ta sairastavan pikkuveljeni kiusata minua ihan rauhassa, eivätkä tee mitään. Käsiivarressani on noin 2 cm pituinen ja melko syvä rupihaava, koska pikkuveljeni raapi minua. En saa edes pistää hanttiin. Tuo tuntuu uskomattoman pahalta. Tuskin edes voitte kuvitella miltä se tuntuu. Itken yöllä hiljaa, ettei samassa huoneessa nukkuva pikkuveljeni kuulisi tai heräisi. Kaverinikin koulussa ihmettelevät, joskus mikä minulla on, kun olen hiljaa. Ihan hiljaa ja noin 10-20 minuuttia. Joskus pitempäänkin. Vanhempani ovat usein poissa kotoa, koska ovat melkein aina töissä, eivätkä voi siis mitenkään kontrolloida pikkuveljeäni ja kaiken kukkaraksi pikkuveljeni syöttää heille bullshittiä mitä olen mukamas tehnyt jne. Ja eivätkä he usko minua. Eivät he välitä. Yksi ilta kun äiti alkoi rähjäämään minulle, kun olin vahingossa tönäissyt pikkuveljeäni, huusin, että minun on paha olla kotona, mutta ei hän reagoinut mitenkään. Aina vika on minussa ja uskon, että olen maailman hirvein ihminen. Ruma, kuin petolinun peffa. Minä vain olen ja koitan esittää koulussa pirtsakaa ja iloista ihmistä, mutta se on vain kuori. En uskalla puhua mistään äänen ja suurimmaki osaksi puhun kavereilleni paskaa, koska en uskalla sanoa, että en tehnyt mitään jne. Koulussakni nyt olen alkanut vaietta ja olemaan hiljaa. Suojakuori on pettämässä. Kohta se hajoaa ja joudun hoitoon, vaikka en halua sitä. Haluan vain kadota. Vihaan itseänie enemmön kuin ketään muuta ja tätä on turrha laittaa murrosiän piikkiin, koska tämä ei johdu siitä. Minun on oikeasti paha olla. Kaikki alla, mutta lievemmin sängyssäi peiton alla nukkumassa ja sielä vain voin unohtaa kaiken. Kouluun en jaksaisi mennä, mutta isän pitää olla juuri nyt sairaslomalla, siispä hän tulee rpimään pois punkasta. Jonne haluaisin jäädä loppuiäkseni.
Hädin tuskin vaivaudui edes tulla kirjoittamaan, joten suosittelen lukemaan.
En tahdo olla kukaan
5573
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
en jaksanu lukee tota stoorias mutta luulen otsikosta päätellen että sua masentaa tai jotain sinne päi, mee kuules lenkille se piristää
Koskettava toi sun viesti, mutta nyt sun pitää ruveta kokoon ittees taas kestäväks normaaliks itsekses. Eli meet vaikka kaverille muutamaksi yöksi ja kerrot sille sun tunteistas ja siit kui paha sul on olla kotona (etkä lähde salaa, vaan laitat vaikka koulun ison ryhmätyön piikkiin.) Kerrot niin, et sun kaveris ymmärtää ja sit voitte miettii yhes tota sun tilannetta.
Teette jotain hauskaa, vaikka menette ulos tekemään jotain kivaa (se piristää sun mieltä ja saat samal terveellistä ulkoilmaa.) Ja siitä se lähtee. Kun meet kotiis, tilanne voi olla jo parempi. Jos ei ole, lähdet takaisin kaverilles ja mietitte yhes miten tää kierre vois loppuu.
ettet pystyis olla himas, ni sun kannattaa oikeesti ottaa yhteyttä joihinki aikuisiin. Tiiän et se on vaikeeta ja tää mun viesti ei ehk auta mitään. Mut oikeesti kannattaa!!Tai emmäkyl tiiä sit miten te porukat suhtautuu jos sä yhtäkkiä?.. Mut ei sielt ees pakol tarvi ilmottaa porukoille, sanot joskus et meet sun kaverille ja sit meet sinne juttelemaan jollekki ammattilaiselle noista asioista? Kellään ei ole oikeus olla paha olla! Pura se pois, koht voi olla henki ihan oikeesti kyseessä. Pärjäile!
kaveri johon luotat 110%?? onks sul vahvoja kavereita jotka jaksaa auttaa?? jos on kerro jollekki miltä susta oikeesti tuntuu.. ihan se että kerrot jollekki auttaa. onks sul sukulaisii jotka vois auttaa?? jos sä et keksi ketää niin ala käymään sotaa! siihen voi tarvita voimia, mut keksi jotai kieroo?? sun pikkuveli on viel sen verran nuori et sitä voi höynäyttää.. onko teillä videokameraa? piilota se vaikka sun huoneeseen ja kuvaa joku kerta jos se käy suhun käsiksi?? kuvaa salaa mutsias miten se reagoi?? näytä nauha sun maikalle? terkkarille?? kaverille?? mummille?? ihan kuka vaan?? älä jätä tota sun sisälle sillä se tulee muuten ehkä susta ulos jotenki miten et toivoisi :/ koita selvitä uskalla pyytää apuu :)
Puhu vaikka ensitöiksesi kahden kesken koulusi terveydenhoitojan kanssa ja kysy, missä olisi sijaiskoteja, minne mennä vähäksi aikaa (kunnes olet 16 tai jotain, niin että voit asua yksinäsi vuokra- tai soluyksiössä ja käydä osan aikaa töissä). Ikävää sanoa, mutta sinun PITÄÄ päästä kodistasi pois. Minkä ikäinen muuten olet? Sitä et maininnut viestissäsi... Olettaisin, että olet jossain yläasteella. Ei mene montaa vuotta, kunnes pystyt asumaan ihan omillasi (en tiedä, oliko 16 se raja vai mikä). Omillaan asuminen ja työssä käyminen on nuorelle ihmiselle rankkaa, mutta paljon rankempaa sinulla on kotonasi! Keskustele heti terveydenhoitajasi kanssa asiasta ja kysy mitä tilanteelle voisi tehdä. Rohkeutta ja menestystä Sinulle, olit todella ihana kun jaksoit kirjoittaa tänne. Kiitos, kun kirjoitit :) Se auttaa muita samassa tilanteessa olevia miettimään myös asiaa.