kohtalotovereita? Äskettäin meni lapsieni isän kans poikki. Tyttö on vuoden vanha ja toinen syntyy keväällä. Miten ootte pärjänny? Isä ei pahemmin muksuistaan välitä. Sano et sille riittää et näkee joskus vähä aikaa lapsiaan. Meidän suhde meni poikki kun mies kävi käsiksi ja lopulta tunnusti et sil on huumausaine ongelma. Nyt se kuvittelee et voi noin vain tulla hakee tytön, kun haluaa lapsiaan joskus nähä. Sano et kyllähän se nyt sen aikaa osaa lapsien kans olla keskenääkin. Muuten päästäisinkin, eikä olis mitää ongelmaa, mut noi huumeet ja lyöminen, ja se ainainen henkinen kiusaaminen... on syöny luottamuksen totaalisesti. Sitten kun satun sille asiasta mainitsemaan, mun mielest ihan täysin aiheesta. Se sanoo et mie oon itsekäs akka joka tahtoo vaa tehä sille kiusaa ja viedä lapset pois... huoh.
heips yh äipät
hew
3330
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
kyllä kohtalotovereita löytyy.... itsellä la 4 viikonpäästä, esikoinen tulossa ja mieheltä paljastu useamman kuukauden kestänyt suhde toiseen naiseen...itse olisin kyllä halunnut vielä asioista sopia, mutta mies ilmotti ettei ole mua rakastanutkan, toiselle naiselle sanoi että vahinkolapsi ja asutaan yhdessä vain sen takia että hän on halunnut olla huolehtiva ja välittävä kantaa vastuuta koska en ollut suostunut aborttiin jne. jne. todellisuudessa lapsemme on suunnitellusti ja toivotusti sanut alkunsa, ja olo on kun ois maa vedetty jalkojen alta, selviämisestä ei ole tietoa´...pakko vain jatkaa ja jaksaa eteenpäin...
Olen reilu 3kymppinen yh, poju 2v ja la huhtikuussa. Pakka kovin sekaisin, mutta selvittävähän tästäkin on. Mies on alistanut minua etenkin henkisellä väkivallalla vuosikausia, käyttänyt pettämistä yhtenä keinona julmasti. Edelleen kontrolloi elämääni jatkuvasti ja on mustasukkainen.
Lapsi antaa onneksi hirmuisesti voimaa. Lähipiiri on täynnä onnistuneita parisuhteita eikä kohtalotovereita tai ymmärrystä tilanteeseeni löydy, joten tunnen itseni usein kovin yksinäiseksi. Siksipä olisi kiva vaihtaa ajatuksia samassa jamassa olevien kanssa.
Sähköpostiosoitteeni
[email protected]
.. yksi yh-äiti. Poika on nyt 1kk vanha, isän kanssa meni poikki raskauden alkumetreillä. Helppoa ei ole ollut, poika on kyllä kiltti mutta omat fiilikset ja tunteet sun muut on "vähän" sekaisin, onneksi oma äiti isä ovat olleet tosi suurena apuna. Mulle voi kans laittaa meiliä, [email protected]
Saadaanko vaikka jonkin näkönen kirjotusrinki pystyyn...? :)