sellaista asiaa kuin pariutuminen. Onko se niin kamala asia olla ihan yksin edes hetken aikaa elämässä, kun kaikki tuntuvat vain hakevan seuraa elämäänsä koko ajan?
Tässä olen
pohtinut
131473
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
.. ja joskus sitten taas ei.
Välillä on aikoja, että kaipaa elämänkumppania, mutta toisaalta, yksinoloon tottuu.
En mä ainakaan pariutuisi vaan sen takia, ettei tarvitse olla yksin. Kyllä aika paljon saa tapahtua, ennenkuin joku saa mut saman katon alle. Kieltämättä leikin ajatuksella välillä, ja oishan se joskus mukava, kun olisi kotona kumppani odottamassa.
Nyt ei ole ja sillä selvä. Ehkä joskus kohtaan sellaisen jonka kanssa voisi ajatella sitä pariutumista, onpas hassu sana;)
joku päivä tapaat sen oikean, jos vain itse haluat:)
Vaikutat sen verran mukalta että Suhun varmasti helposti ihastutaan?
Vai oonko väärässä?
mukavuus ei taida yksin riittää,oli senverran vaikea edellinen suhde, ettei ole oikein huumoria jäljellä.ja sitähän pitäisi olla
että tekisi vaikutuksen. ehkä melankolisuus näkyy jotenkin ihmisestä ulospäin, ettei voi
kovin paljon peitellä.
olen kyllä viime aikoina piristynyt, ja käynyt ulkona, kivaakin on ollut.
kevääseen mennessä löytyy juttu, siitä olen varma.merkit on ilmassa. uskon tahdonvoimaan.
kamalaa - päinvastoin:)
Mä olin viitisen vuotta itsekseni, ja siinähän se meni. Tietty kyllä seurustelen mielummin, on se jotenkin... sielulle lämpimämpi ilmasto olla ja elää. Mutta kyllä sitä yksinkin pitää pärjätä ja osata olla - ja onkin ihan hyvä jos on yksin jossain vaiheessa elämäänsä - olen sitä mieltä että ihmiset jotka osaavat asua yksin tavallaan ovat terveemmällä pohjalla s.e. omaavat terveen itsekkyyden ja parisuhdekin pysyy tasapainoisempana sitten.
Tietty se voi mennä ylikin, jossain on se fine line.
Eipä ole ollut ongelmia asua yksin. Miksiköhän muuten pariutumisesta puhuttaessa aina, tai ainakin yleensä, tarkoitetaan yhdessäasumista?
En oikein aina ymmärrä meidän lepakoiden halua muuttaa heti yhteen.
..kaksin on parempi.
olin monta vuotta yksin ja en koskenutkan keneenkään 7 vuoteen.Luulin etten kaipaisi ketään tai edes haluaisi rinna(oi)lleni, mutta ei se niinkään mene.
Todellakin entinen erakkorapu.
En kyllä nytkään aikoisi puhua heti ensimmäisenä mistään elämänmittaisesta. Sellainen tulee jos on tullakseen. Mutta pois itsekkyys minusta, jos olinkin sellainen niin oikeasti toisesta välittävänä, sama se mitä kanavaa katsotaan, tai kuka sen peiton omii.
entinen jyrkkis, ja järkäle. =)
Itse tunnen itseäni sen verran hyvin, että voin varmasti sanoa että en tulisi kovin hyvin yksin pärjäämään. Pisin aikani sinkuna on varmaan ollut kahden viikon paikkeilla. Nyt saman kumppanin kanssa on yhteistä taivalta kertynyt jo ihanat puolitoista vuotta ja sormuksia on vaihdettu. Tähän lyhyeen aikaan on mahtunut MONTA riitaa ja vähintäänkin yhtä monta sopimista, mutta ilman niitä olisi elämämme ollut tylsää. En osaa kuvitella meneväni yksin ilman häntä nukkumaan kylmään sänkyyn pimeässä ja pelottavassa maailmassa. kahdestaan alasti sylikkäin ison peiton alla on parasta mitä tiedän.
.. kamalaa. Siis olla yksin edes hetken. Se on ihanaa. Kunhan vastentahtoinen yksinolo ei venähdä liian pitkäksi. Silloin tuntuu, ettei ole ihan kokonainen.
että joillekkin meille ei ole annettu kovin paljoa valinnanvaraa.en tiedä mitä on elää kunnon seurustelusuhteessa. koskaan en ole kenellekkään niin kauaa kelvannut että ehtisin sanoa "seurustelen" tai kokea mitä on elää kahdestaan ihmisen kanssa jolle luottaa kaikki elämänsä yksityiskohdat.
joten minun näkäkulmastani yksinäisyys on hirveää.en tiedä mitään yhtä masentavaa tai turhauttavampaa kuin katsoa onnellisia pareja ja kuulla kerta kerran jälkeen se sama lause:"oot ihana kaverina mut ihan vaan kaverina.." sattuu se aika hyvin. eli siis lukitsen ilmeisestikin lopulliseksi vastaukseksi yksin.
ja anteeksi lievähkö katkeruus..
ei kannata vaipua synkkyteen:)
sä oot vaan kohdannu vääriä tyyppejä, vääris ympyröis--
Nyt otan pikkujoulukirin, flirttailet mennen tullen ja uudelle vuodelle teet lupauksen= ihana luotettava nainen kehiin
tsemppiä
Kaikki riippuu niin kaikesta. Voi olla yksin ja yksinäinen tai sitten olla kaksin ja yksinäinen.
Itse olen "yksin" mutten yksinäinen, on kavereita ja vaikka ihan sydänystäviä ei niin olekkaan niin elämä on ihan OK. Ja sitten on tietysti nämä rakkaat eläinystäväni. Silti tässä ihan maltilla odotan sitä "oikeaa", ihan onnellisena.