hei kaikille kohtalontovereille
Olisin halunnut tehdä pientä tutkimusta osaksemme tulevista "kannustuksen sanoista" tai uteluista, joita joskus enemmän ja toisinaan vähemmän rakkaat ympärillä olevat meille lapsettomuudesta kärsiville syytävät.
monesti nämä kommentit saavat päivän pilalle ja itkun esiin. itse esimerkiksi olen joutunut kuuntelemaan työkaverien arvostelua itsekkyydestä, sukulaisten arvostelua uraan keskittymisestä, lapsettomuusongelmasta tietävien läheisten "asiantuntijalausunnoista", jotka ovat useimmiten täysin tuulesta temmattua lääketieteeseen löyhästi verhottuja kommentteja tms.
en useinkaan löydä mitään rakentavaa sanottavaa vastaukseksi, ja jotten haukkuisi ihmisiä pystyyn, olen vain hiljaa lähden pois vessaan itkemään.
mitä teille on sanottu ja kuinka olette saaneet "suut tukkoon" suht asiallisilla vastauksilla? mielestäni kyse on yksityisasiastamme, eikä minun näkemykseni mukaan tarvitse todellakaan todistella kenellekään, että meillä todellakin on "vikaa", jonka vuoksi lasta ei saada. neuvoja, pyydän.
Olisin halunnut tehdä pientä tutkimusta osaksemme tulevista "kannustuksen sanoista" tai uteluista, joita joskus enemmän ja toisinaan vähemmän rakkaat ympärillä olevat meille lapsettomuudesta kärsiville syytävät.
monesti nämä kommentit saavat päivän pilalle ja itkun esiin. itse esimerkiksi olen joutunut kuuntelemaan työkaverien arvostelua itsekkyydestä, sukulaisten arvostelua uraan keskittymisestä, lapsettomuusongelmasta tietävien läheisten "asiantuntijalausunnoista", jotka ovat useimmiten täysin tuulesta temmattua lääketieteeseen löyhästi verhottuja kommentteja tms.
en useinkaan löydä mitään rakentavaa sanottavaa vastaukseksi, ja jotten haukkuisi ihmisiä pystyyn, olen vain hiljaa lähden pois vessaan itkemään.
mitä teille on sanottu ja kuinka olette saaneet "suut tukkoon" suht asiallisilla vastauksilla? mielestäni kyse on yksityisasiastamme, eikä minun näkemykseni mukaan tarvitse todellakaan todistella kenellekään, että meillä todellakin on "vikaa", jonka vuoksi lasta ei saada. neuvoja, pyydän.
Vastaukset 14
Vanhimmat
olisi, että kerrotte, että lapsia ei kuulu ja syyn ja sanot, ettet halua asiasta keskustella. Kyllä täytyy olla tyhmä, jos vielä senkin jälkeen utelee ja neuvoo.Tsemppiä teille!
Mä usein sanon, että en pidä lapsista ollenkaan.
Toisille olen sanonut, että sitten vasta kun kukaan ei ole kuuteen vuoteen kysynyt asiasta yhtään mitään. Tohon kommenttiin on loppunut utelut.
En halua kertoa totuutta ainakaan lähimmäisilleni, koska se aiheuttaa paljon enemmän surua heille kuin olla kertomatta.
tuo kommentti olikin juuri sitä mitä hain!
ei törkeä, mutta juuri sopiva näpäytys tyyliin opitkos pitämään huolta omista asioistasi.
olemme miehemme kanssa päättäneet pitää asian omana tietonamme melko pitkälti (lähin suku ja muutamat ystävät tietävät), mutta eivät nämäkään aina malta olla tivaamatta että joko joko.
juma***** että ottaa välillä kuulaan
"Ihan ilkeyttämme ollaan ajateltu pysyä lapsettomina"
"Pitäähän sitä edelleen sullekin jotain pohdittavaa järjestää"
Sen 10 vuoden aikan kuulu yhtä sun toista, enimmäkseen itsekkyydestä ja rahasta ... Ja me kuitenkin käytiin läpi laparoskopiat, kaikki sen hetken hoidot ja muut - en jaksanut sanoa yhtään mitään. Ynähdin jotain ja koska me reissattiin paljon niin lapsettomuus menikin sujuvasti sen ja itsekkyyden piikkiin.
Vanhempieni muutamat kommentit satuttivat enin. Me ei kerrottu mitään koko aikana edes heille - ja hyvä olikin. Saatiin edes "työrauha".
Sitten ulkomaille töihin ja paineet kai helpotti, koskapa palasin vuoden kuluttua sieltä raskaana. Nyt 4 lasta.
Ihmeellistä - se tuntuu vieläkin aivan ihmeelliseltä lahjalta !
Jos puolituttu ihminen, jolle en halua kertoa lapsettomuudestamme ja hoidoista, utelee milloin olemme ejatelleet lapsia hankkia saatan tokaista että "miten suunniteltuja teidän lapsenne olivat" tai sitten "lapsia tulee kun niiden aika on". Mielelläni annan ihmisten ymmärtää ettemme juuri nyt halua lapsia.
Eräs ystäväni jolle kerroin hoidoista alkoi kertoa tarinaa tutun tutuista jotka eivät saaneet lapsia hoidoista huolimatta ja erosivat ja nyt on kummallakin lapsia. Mitä siihenkin sanoa? Enpä osannut kuin kysyä halusiko hän että eroan miehestäni. Meni hyvin hiljaiseksi.
Olemme kertoneet joillekin lähipiirissämme lapsettomuudesta, mutta emme halua kertoa syytä. Syy on miehessä, mutta ongelma on yhteinen, samoin kuin halu saada lapsia. Uskon että monet suhtautuisivat syyn kuultuaan asiaan kuin mieheni olisi suunnitellut koko asian ja minä olisin uhri.
Jos joku utelee syytä, olen sanonut että me joudumme turvautumaan sellaiseen hoitomuotoon ettei lapsettomuuden syyllä ole enää väliä (aloitamme ICSI-hoidot talvella). Jos vielä jaksavat vänkätä syytä olen sanonut, että se on liian henkilökohtainen asia jotta haluaisin puhua siitä, enhän utele heidänkään seksi elämästään yksityiskohtia. (jos etsisivät itse tietoa, saisivat kyllä pian selville että useimmiten ICSIhin turvaudutaan jos miehen sperma on heikko laatuista)
Tuttavien asiantuntija lausuntoihin kyllästyin jo alkuunsa, varsinkin kun minun yrityksiäni oikaista vääriä käsityksiä ei kuunneltu. Nykyään typerän kommentin kuullessani (ja jos olen vielä huonolla tuulella) saatan komentaa ihmisen kirjastoon ja ottamaan asiasta paremmin selvää ennenkuin tulee seuraavan kerran laukomaan sellaisia minulle. Olen sanonut joihinkin kommenteihin, että ymmärtääkö hän miten loukkaava se minusta on tai miltä minusta muuten tuntuu kuulla sellaista.
Välillä mietin että olenko liian ilkeä. Omalla tavallaanhan muut yrittävät olla avuksi, ymmärtämättä että joskus satuttavat todella pahasti. Ehkä tahaton lapsettomuus on kokemus jota ei voi ymmärtää kokematta ja silloinkin jokainen kokee sen omalla tavallaan. Mutta liian usein sitä kokee kuitenkin olevansa yksin ja ilman tukea. Ja jos silloin tulee vielä loukatuksi, tuntuu helpommalta pysyä poissa muiden luota.
aikanaan sai kuulla melkoista leukailua lapsettomuudestamme ja lasten hankkimisesta,ja just noi tyypilliset kliseet sai kuulla tyyliin hankkikaa sitä tai tätä tai tehkää silleen ja tälleen..sit tuut raskaaks.Tuolloin asia oli niin älyn kipeä ettei oikeen osannu sanoa mitään kipakkaa vastausta.Sit itkeskeli jälkikäteen.Nykyään olemme vanhempia.Meille annettiin lukuisten hoitojen jälkeen oma poika.No loppuuko se naljailu siihen? Voin sanoa ettei lopu.Onhan se hirveää kun meidän lapsi joutuu kasvamaan yksin ilman sisaruksia.sekin tuntuu olevan monia kiinnostava kysymys.Nykyään ,kun asia ei ole silleen kipeänä ,olenkin ottanu tavaksi lohkasta utelijoille ja yksinäisen lapsen säälittelijöile yksinkertasesti vaan että MEILLÄ LAATU KORVAA MÄÄRÄN ! Se muuten vetäsee aika tehokkasti hiljaseks vastapuolen.
Olen joskus vastannut puolituttujen kyselyihin että millois te niitä lapsia aiotte tehdä, että ei niitä niin vain tehdä. Keskustelu loppuu yleensä siihen.
Tutummille ihmisille olen myös sanonut jotain tämänsuuntaista, että eipä niitä niin vaan tehdä. Vieraammille kommentoijille sanon vaan, että ei me lapsia haluta koska me ollaan niin itsekkäitä uraihmisiä.
mulle on käynyt vastaava tilanne useaan kertaan. kerran naapurin rouva tuli juttelemaan (oltiin juur ostettu kämppä) että kun tellä ei ole lapsia ja aiotteko hankkia ja samaan hengenvetoon että kunt te nyky ihmiset olette niin itsekkäitä. kyllä sattui, mutta sanoin siihen ihan suoraan että kun se ei kaikilla käy niinkuin sulla, hänellä oli jo 4 lasta... ei ole rouvaa näkynyt!
kiitoksia, arvoisat kohtalonsisaret!
näillä kommenteilla olen varustautunut paremmin kohtaamaan lapsellisen ulkomaailman.
paljon tässä lapsettomuudessa ihmettää, mutta ehkä eniten niiden rakkaiden asiantuntijalausunnot "teette varmaan sen ja sen asian väärin", "olen paljon miettinyt tätä teidän lapsettomuutta ja olen varma, että se johtuu liiasta stressistä" (voi"#%¤&?=@@ tässä tapauksessa ei stressillä ole MITÄÄN tekemistä asian kanssa!!!), joiden olettaisi tajuavan olla edes hiljaa,jos eivät järkevämpää osaa sanoa.
eräs muuten ihan fiksu naiseläjä -kolmen lapsen äiti- veti minut kerran kylässä syrjään ja piti minulle useamman minuutin puheen aiheesta kuinka kaikki jo kaveripiirissä odottavat meidän hankkivan lapsia ja etteikö jo olisi aika ajatella perhettä (luin rivien välistä, että älä paha uranainen vain työtäsi ajattele). puhe päättyi sanoihin "ettäs sitten kans tiedätte". se puheenvuoro on varmaan kaikista uteluista satuttanut minua eniten. jos itse on lisääntynyt kuin kani, on tietysti ymmärrettävää, ettei lapsettomuuden mahdollisuus tule ensimmäisenä mieleen, mutta oikein ihmetellä täytyy, miksi toisen yksityisasiat kiinnostavat niin, että niistä on tarvinnut koko kaveripiirissä puhua ja vielä minullekin tulla puhetta pitämään. tämä ystävättäreni on oikein suloinen ja älykäs nainen muuten, mutta joskus on vaikeaa tajuta tällaista pontevuutta toisten asioihin sotkeutumisessa.
olisi ihanaa, jos ihmiset tajuaisivat, että EI NIITÄ LAPSIA TUOSTA NOIN VAAN HANKITA KUIN LUMILAPIOITA K-RAUDASTA!!!! olisiko se liikaa pyydetty!!!!????
itse en enää kysele keneltäkään lapsista tai puolisosta -montaa sinkkua kun satuttaa jatkuvat utelut poikaystävästä/sellaisen puutteesta. periaatteena, että kertovat, jos haluavat.
siihen loppui utelut, luulevat mukavaksi keskustelun aiheeksi lapsien teko hommat... ihan kuin säästä puhuttais vaikka mulle aihe on ainakin kun puukolla haavoja viillettäis... eihän noita lapsia voi postimyynnistä tilata
että "sitten kun lehmät lentää!"
On niitä kyselyjä tullut, ei enää jaksa lotkauttaa korvaansa, hoitakoon mies puhumisen jos haluaa! (se osaa ottaa rennommin ja letkauttaa asiallisest jotain "meidän on hyvä olla kahdestaan" ja kaulailee minua tms)
Minä en pidä asiaa mitenkään salaisuutena. kun siitä puhuu avoimesti niin saa kuulla paljon vertaistarinoita ja saa siitä tukea ja jaksamista. Olen kertonut myös diagnoosini ja en ole tavannut ketään joka olisi sanonut ilkeästi. Minusta on ihan luonnollista että tietyssä iässä vakiparilta kysellään lapsista. Sen olen huomannut että suora vastaukseni yllättää monet. Mutta itseni on helppo olla!!!!