Tästä se sitten lähtee, Sinuhe egyptiläisen jälkeen merkitävin suomalainen teos (vaatimattomuushan tunnetusti kaunistaa) ;)
Alku menee jotakuinkin näin:
Tänään olisi hyvä ilta. Sake olisi juuri se lääke joka auttaisi, näin oli ollut usein aiemminkin. Näin se oli aina alkanut ja yleensä se oli samoin päättynytkin, seuraavan päivän päänjomotukseen ja turhautumiseen; eilen tuntui jo hetken paremmalta, tunne ei vain ole säilyvää sorttia.
Ensimmäisessä pienessä lasillisessa oli se jokin, jotain erilaista kuin sitä lähes aina seuraavissa parissakymmenessä lasillisessa. Oikeastaan ensimmäisen lasillisen ensimmäinen suullinen oli parempi kuin sitä seuraavat saman lasillisen loput suulliset. Ihmisen turrutetun tuntoaistin niin salliessa olisi varmasti todettavissa jopa ensimmäisten pikkuriikkisten Sakemolekyylien olevan parempia kuin niitä seuraavat. Se ensimmäinen molekyyli tietysti niistä kaikkein hekumallisin. Kuka helvetti siitä oli tehnyt päällikön? Vielä hetki sitten ne olivat kaikki lillineet toisiinsa kietoutuneina läpinäkyvässä lasipullossa haltijansa baarikaapissa, kaikilla yhtäläiset mahdollisuudet olla tuo kaikkein ensimmäinen, kaikkein ainutlaatuisin yksilö. Yksilö johon verrattuna kaikki seuraavat olisivat aina mitättömämpiä ja mitättömämpiä riippuen siitä mitä myöhemmin ne kielelle pääsisivät pyörähtelemään ennen valumistaan kurkusta alas, vatsalaukun kautta verenkiertoon ja ilmoittamaan omasta erinomaisuudestaan hedonismin riivaamien ihmisaivojen hypotalamukseen.
Vaikka asia oli näinkin ilmiselvä ja johdonmukainen, ei mies tiedostanut edes sen olemassaoloa. Joskus aiemmin hän oli todennut kuinka hyvältä ensimmäinen suullinen ja ensimmäinen lasillinen tuntuivat, kuka tietää miksi, ketä edes kiinnostaa. Loppujen lopuksi tilanne olisi kuitenkin sama; turrutetut aistit, turtunut mieli. Ensimmäisen lasillisen hektisyys jo aikaa sitten unohdettu, vain kaikkien lasillisten yhdessä saavuttama hegemonia vaivaista poloa tyynnyttäen.
Eikai ole liian hidaslukuista tekstiä? antakaa palautetta, kiitos.
-DE
Alku menee jotakuinkin näin:
Tänään olisi hyvä ilta. Sake olisi juuri se lääke joka auttaisi, näin oli ollut usein aiemminkin. Näin se oli aina alkanut ja yleensä se oli samoin päättynytkin, seuraavan päivän päänjomotukseen ja turhautumiseen; eilen tuntui jo hetken paremmalta, tunne ei vain ole säilyvää sorttia.
Ensimmäisessä pienessä lasillisessa oli se jokin, jotain erilaista kuin sitä lähes aina seuraavissa parissakymmenessä lasillisessa. Oikeastaan ensimmäisen lasillisen ensimmäinen suullinen oli parempi kuin sitä seuraavat saman lasillisen loput suulliset. Ihmisen turrutetun tuntoaistin niin salliessa olisi varmasti todettavissa jopa ensimmäisten pikkuriikkisten Sakemolekyylien olevan parempia kuin niitä seuraavat. Se ensimmäinen molekyyli tietysti niistä kaikkein hekumallisin. Kuka helvetti siitä oli tehnyt päällikön? Vielä hetki sitten ne olivat kaikki lillineet toisiinsa kietoutuneina läpinäkyvässä lasipullossa haltijansa baarikaapissa, kaikilla yhtäläiset mahdollisuudet olla tuo kaikkein ensimmäinen, kaikkein ainutlaatuisin yksilö. Yksilö johon verrattuna kaikki seuraavat olisivat aina mitättömämpiä ja mitättömämpiä riippuen siitä mitä myöhemmin ne kielelle pääsisivät pyörähtelemään ennen valumistaan kurkusta alas, vatsalaukun kautta verenkiertoon ja ilmoittamaan omasta erinomaisuudestaan hedonismin riivaamien ihmisaivojen hypotalamukseen.
Vaikka asia oli näinkin ilmiselvä ja johdonmukainen, ei mies tiedostanut edes sen olemassaoloa. Joskus aiemmin hän oli todennut kuinka hyvältä ensimmäinen suullinen ja ensimmäinen lasillinen tuntuivat, kuka tietää miksi, ketä edes kiinnostaa. Loppujen lopuksi tilanne olisi kuitenkin sama; turrutetut aistit, turtunut mieli. Ensimmäisen lasillisen hektisyys jo aikaa sitten unohdettu, vain kaikkien lasillisten yhdessä saavuttama hegemonia vaivaista poloa tyynnyttäen.
Eikai ole liian hidaslukuista tekstiä? antakaa palautetta, kiitos.
-DE
Vastaukset 2
Vanhimmat
Klassikoksi ei näillä molekyylitason jutuilla päästä. Tylsäksi vetää väkisin.
Arvoasteikolla 1-10
Tästä kaunistelematon 5
T. ®Sherlokki © 2005
Tekstiä muokataan, se elää vielä. Tuo molekyylivuodatus oli omasta mielestänikin sopimaton, sen tilalle tullee jotain samaa kuvaavaa, mutta sanaa "molekyyli" välttäen.
-DE