Tiettävästi tuollaisia tuomioita on joskus langetettu. Mihin tuollaiset tuomiot perustuvat? Onko taustalla jokin Jumalaa suojeleva laki?
Yleensä rikoksen kohde pystytään määrittelemään hyvinkin tarkasti. Mutta miten on Jumalan kohdalla? Ovatko syyttäjät ja tuomarit pystyneet todistamaan Jumalan olemassaolon täysin ja aukottomasti? Elleivät, niin eikö silloin tuomioita voida langettaa rikoksista, jotka eivät ole suuntautuneet kehenkään olemassaolevaan kohteeseen, kuten esimerkiksi keijukaisiin, menninkäisiin ja metsän henkiin? Jos näin on, niin eipä ole kansalaisen turvallisuus kummoisissa kantimissa.
Yleensä rikoksen kohde pystytään määrittelemään hyvinkin tarkasti. Mutta miten on Jumalan kohdalla? Ovatko syyttäjät ja tuomarit pystyneet todistamaan Jumalan olemassaolon täysin ja aukottomasti? Elleivät, niin eikö silloin tuomioita voida langettaa rikoksista, jotka eivät ole suuntautuneet kehenkään olemassaolevaan kohteeseen, kuten esimerkiksi keijukaisiin, menninkäisiin ja metsän henkiin? Jos näin on, niin eipä ole kansalaisen turvallisuus kummoisissa kantimissa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
nykyaikana vitsi koko juttu.
Rikoksen kohteeksi ei näissä asioissa katsota suinkaan JUMALA, vaan toisten ihmisten uskonnollinen vakaumus. Tällöin loukkaat siis uskovia ihmisiä, et jumalaa.
Tuomiot perustuvat rikoslakiin, josta voit lukea tarkemmin.
esimerkiksi niitä, jotka ovat loukanneet saatanaa, Allahia, Buddaa, Krisnaa, Vihnua jne., eli näitä palvovien vakaumusta. Jos ei, niin eikö tasapuolisuus vaatisi niin tehdä, muutoin tuomioistuin syyllistyy syrjintään ja yksipuolisuuteen.
Tunnen kyllä rikoslain, joka on vuodelta 1889, eli tsaarin ajalta. Epäilyttävä laki sinänsä, kun katsotaan millaiselta aikakaudelta se on peräisin siitäkin huolimatta, että siihen on tehty paljon uudistuksia.
Rikoslaki 17:10 § (24.7.1998/563)
Joka
1) julkisesti pilkkaa Jumalaa tai loukkaamistarkoituksessa julkisesti herjaa tai häpäisee sitä, mitä uskonnonvapauslaissa (267/1922) tarkoitettu kirkko tai uskonnollinen yhdyskunta muutoin pitää pyhänä, tai
2) meluamalla, uhkaavalla käyttäytymisellään tai muuten häiritsee jumalanpalvelusta, kirkollista toimitusta, muuta sellaista uskonnonharjoitusta taikka hautaustilaisuutta,
on tuomittava «uskonrauhan» rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
minä en voi ymmärtää miten sellaisen moittimisesta voidaan tuomita. Eihän kukaan tiedä onko Jumalaa oikeasti olemassa? Jos minä sanon että tuo avainperäni on jumala johon uskon ja joku pilkkaa sitä, niin onko se jumalanpilkkaa josta voidaan tuomita? Sellaisen pilkkaamisesta jota ei ole olemassa ei pitäisi voida tuomita, eikö niin!
Mielestani "ptunnuksen" viestissa tahan vastattiin aika hyvin. Uskonnonvapauslakihan maarittelee mika on tunnustettu uskontokunta. Elika siina mielessa avaimenperan palvominen ei ole "tunnustettu uskonto" lain silmissa.
Harvemminhan tallaista lainsaadantoa enaa Suomessa kaytetaan, mutta kylla silla viela on tarvetta. Itse asun UK;ssa, missa kyseisella lainsaadannolla olisi kayttoa. Tyon puolesta olen ollut tekemisissa juttujen kanssa missa ihmisia syytetaan "inciting (racial) or religious hatred" (= uskonnon vihan levittamisesta/kayttaytymisesta), ja usein ihmiset ketka olevat moiseen kayttaytymiseen syyllistyneet siita saavat asiallisen rangaistuksen.
MUTTA.... jos uskonnon hapaisyn kohteena on kristillinen uskonto (eli luterilaisuus, protestantit, katolilaisuus jne) asia ei olekaan nain. Lakia lukien luulisi etta kaikki uskonnot ovat saman suojelun alla, mutta kaytannossa nain ei kay. Tama nayttaa johtuneen viranomaisten pelosta etta heidat taas leimattaisiin rasisteiksi jos tietyn uskonnon edustajia alettaisiin laittamaan linnaan kristinuskon hapaisysta. Sananvapaus viela tuo asiaan oman komplikaationsa - mihin vedetaan raja mielipiteen // havyttoman kayttaytymisen valille?
Oma henkilokohtainen asenteeni asiaan on etta minulle on yksi ja sama mita uskontoa naapuri seuraa (tai on seuraamatta) niinkauan kun pidetaan homma asiallisella pohjalla. (esimerkiksi huudellaan havyttomyyksia peraan kun kavelen ohitse tms.)