Helsingissä shamaanipiirejä?

Enpä ota, mutta enpä edes se,jolle sanoit tuon niin vähemmän viisaan kommenttisi.

Se miten asiat oli ennen, on eri asia miten asiat ovat nyt. Se että entis-ajan ihmiset, eivät olleet kiinnostuneet henkimaailmoisssa vierailuista, ei ainakaan estä minua. Sinua voi se hieman kismittää että itse et sinne uskalla/kykene mennä.

Mutta toki sallin sun nauraa.

meitsi kirjoitti:

Enpä ota, mutta enpä edes se,jolle sanoit tuon niin vähemmän viisaan kommenttisi.

Se miten asiat oli ennen, on eri asia miten asiat ovat nyt. Se että entis-ajan ihmiset, eivät olleet kiinnostuneet henkimaailmoisssa vierailuista, ei ainakaan estä minua. Sinua voi se hieman kismittää että itse et sinne uskalla/kykene mennä.

Mutta toki sallin sun nauraa.

Lue lisää

Kiitos kritiikistä.

Huomasin itsekin vastanneeni hieman epäasialliseen sävyyn.

Uskallanpa silti väittää, ett siihen on olemassa syy , miksi muinoin ihmiset aivat halunneet. Ja tuo syy on edelleen sama. Pelko. Toden totta, siinä olet oikeassa.

Mutta asiat eivät ole muuttuneet paljoa. Shamaanien lukumäärä verrattuna väestönmäärään on varmastikin pienentynyt.
Mutta epäilen silti tämmöisiä "shamaanikerhoja".
Kuulostaa innokkaiden nuorukaisten hauskalta piiriltä.

Shamaani tai tietäjä on melkein aina ollut vanha ja viisas ihminen. Huom. en kiellä poikkeuksia, mutta luotan mieluummin korvessa asuvan vaka vanhan tietäjäntaitoihin, kuin muutamaan pojankloppiin, jotka ovat niin shamaania, niin shamaania. =D

Niinhän se Väinämöinenkin muinoin oli jo syntyjään vaka vanha ja viisas...

Mutta jos se juttu toimii teille, se toimii minulle. Mikä minä olen teitä estämään?
Saatanpa olla itse hakoteillä ja pahastikin, ken tietää?

Mutta jokainen kulkee polkuaan.

Kiitos =)

Käsittääkseni mainitsemasi shamaanit olivat niitä parhaimpia alan harjoittajia. He eivät silti olleet ainoita: vähän joka kodassa, iglussa, majassa ja jurtassa kumisi iltaisin rumpu kun vähäisemmät shamaanit harjoittivat shamanismia perhepiirissä. Vähän niin kuin nämä nykyshamaanit.

On urheilijoita ja huippu-urheilijoita. Urheilijoiden ei pidä lopettaa koko touhua vain koska he eivät ikinä pysty niin hyviin suorituksiin kuin huippu-urheilijat. Sama pätee shamaaneihinkin.

Nyt riitti, shamaani sanoi.

Tähän on lisättävä, että koko homman mystisyys katoaa, jos sitä harrastaa kotona ja kertoo netissä kaikille kuinka kivaa oli.

Ja mystiikka on olennainen osa tätä hommaa =)

Ukonpoika kirjoitti:

Tähän on lisättävä, että koko homman mystisyys katoaa, jos sitä harrastaa kotona ja kertoo netissä kaikille kuinka kivaa oli.

Ja mystiikka on olennainen osa tätä hommaa =)

Lue lisää

No kyllä se mystisyys siitä mun puolesta saakin kadota. Ja se ei ole minulle mitenkään olennainen osa tätä hommaa. En väitä olevani mikään Suuri Tietäjä/Shamaani. Ite näkisin sen vaan shamanismin harjoittamisena. Enpä ole vaan keksinyt parempaa nimeä sille, ainakaan sellaista minkä muutkin ymmärtäisivät.

BTW. se mikä on mystistä sinulle, ei välttämttä ole mystistä minulle.

En ole pahemmin matkustellut muualla kuin elämänpuussa, tai kai sitä on siksi kutsuttava [iso puunrunko, joka yhdistää kahta maailmaa]. Siellä olen tavannut menneitä ihmisiä ja välillä myös omia "voimaeläimiäni". Mitään uutta en ole oppinut, ehkä olen liian vähän liikkunut siellä.

olen sitä mieltä ettei shamaanisuutta tai matkoja tarvitse mystifisoida, sillä kerrotiinhan entisaikaankin mm. parannettavalle henkilölle, missä tämän sielu oli lymynnyt ja mikä henki sitä oli pidätellyt siellä.

Suurin syy kiinnostukseeni porukoista on se, että ryhmänä "mahti" on suurempi kuin yksin ja esim. maailmojen tuntemus parempi. Harvoin myös entisaikaan shamaanit harjoittivat tointaan ihan yksin, esim. kun shamaani vaipui trassiin, joku muu soitti rumpua "matkan" aikana vähän kuin polkuna takaisin [oliko se siperiassa tai kuitenkin jossain pohjoisessa, kun koko kyläyhteisö otti osaa istuntoon laulamalla ja tömistelemällä].