Mitä kadun?

On sitä kyllä myös ihmisillekin, niille joita voi alistaa.
Tämähän on selviö psykologiassa. Jos itsetunto on lähellä nollaa,
jossakin on pädettävä. Vuosikymmenien työllä vaivaan voi saada lievitystä.

Omakokemusta aiheesta on.

puhetta että tunnistaa oman tilansa, jos kaiki tekisi niin paljolta karkeruudelta sääsyisi.
Ennen oli ilmapiiri minunkin kyläyhteisössä erilainen kun nyt.
Onneksi on kehittynyt sekin inhimilliseksi.Jossanpäin mailmaa kohdellaan vielä naisiakin sanlailla ja lapsiakin.
Jos tietäisit miten huonoa kohtelua minunkin ympärillä oli,eläimiä ei pidetty tuntevina.
Kissanpenikatkin vain nakkasivat tunkion päälle eiväe edes tppaneet.
Eräskin isäntä loi sontaa navetasta ja kissa pyöri ympärillä pisti taikolla ja nakkasi menemän,suoli pursusi ei kukaan lopettnu sitä.

Ja koko ajan hevosia hakkasivat, emäntä naureskeli naapurissa ettivät saaneet hevosta vetämään kun niin iso kuorma oli, niin laittoivat tulet mahan alle.
Se elämä oli niin julmaa,että suo itsellesi sielin rauha sille ei muuta voi.

Lapsena leikin erään uuden naapurin tytön kanssa. Kallion kolosta tuli esiin pitkäjalkainen hämähäkki. Tyttö otti sen kiinni ja repi siltä jalat pois. Olin tyrmistynyt. Olen kyllä sitten myöhemmin kuullut, että se on yleistä, mutta minun ja muiden tuntemieni lasten leikkeihin sellainen ei kuulunut.

Minä kadun sitä, että en ole osannut ottaa tilaisuudesta vaarin. Olen menettänyt sen vuoksi hyvän työpaikan, tyttöystävän ja rahaa. Kaipa olen nynny, kun pelaan liian varman päälle.