adoptio on hyvä asia, muta uskon että sellaista läheisyytttä kuin mitä on oikean äidin ja lapsen välillä ei voi koskaan korvata. Se n niin uskomatont aläheisyyttä ettei sitä voi ymmärtää.
Äidin suhde lämpimämpi
kin adoäidin
91331
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
höpö höpö. Älä viitsi höpöttää kun et asiasta näköjään tiedä mitään.
sinulla!
lapsi, että lienen itse nimenomaan asiantuntija.
Hienoa että koet äiti-lapsisuhteen noin.
Mutta, mikäköhän tämän viestin tarkoitus oli ? Korostaa omaa bioäitiyttä vai väheksyä adoptioäitiyttä ? Eihän tämä ole mikään kilpailu siitä kummanlainen äiti-lapsisuhde on syvempi.
En millään muotoa väheksy biologista äiti-lapsi suhdetta, se on upea suhde, mutta ei minulle ole tarvetta nostaa toista suhdetta toista paremmaksi. Tai väheksyä toista suhdetta.
Miksi niin tekisinkään ?
Minkälaista tietopohjaa sinulla on tässä asiassa? Ja mikä tarve vertailla näitä asioita keskenään, kun kerran et ainakaan adoptiovanhempi taida olla, muuten tietäisit, että asia ei noin ole.
Kyllä "toisen" lapseen voi tuntea samaa yhteenkuuluvuutta ja rakkautta kuin omaan biologiseenkin.
Minulla on kaksi bioa ja lainalapsia useampi. Kaikki rakkaita. Lainalapsi, jonka saimme aivan vauvana on aivan yhtä läheinen, kuin synnyttämäni lapset. Lapset jotka ovat tulleet myöhemmin, eivät ole samalla tavoin läheisiä vaikkakin rakkaita hekin.
Alkuperäinen viesti oli varmaan ihan asiaa.
Kyllähän rakastaa voi niin omia kuin muidenkin lapsia, mutta mutta, kyllä synnyttävän äidin ja lapsen välille on luotu jotain niin uskomatonta tunnesidettä, että sen saman tavoittelu kestää aina jonkin aikaa ja tuskin isompien lasten kanssa saa sitä tunnesidettä ihan ensimäisinä vuosina aikaan. En tarkoita tällä rakastamista tai välittämistä, vaan sellaista henkistä tunnesidettä että on lähes yhteenkasvanut lapsen kanssa, vaikea olla edes muutamia minuutteja erossa ym.
On ihanaa että tunneside toistenkin synnyttämiin lapsiin voi kasvaa pikkuhiljaa sydämmiimme, mutta kun katsoin Ylen Teema kanavalta, kuinka 30 viikolla synnyttänyt äiti lypsi keskoskaapissa olevalle vauvalleen maitoa, eli maidon tulo alkoi, vaikka äiti ei ollut koskaan pitänyt edes sylissään vauvaa.
Tuo tarvitsee vahvan tunnesiteen.
Ja tässä ei ole kyse vertailusta vaan ihan luomistyöstä.
Mutta onneksi aika auttaa ja pystymme rakastamaan myös muita kuin oman mahan kautta tulleita :)
Riippunee ihmisestä kuinka hän nopeasti tai hitaasti hän kokee rakkautta lapseensa (itse synnyttämäänsä tai toisen) tai kokeeko ollenkan . Itse olen kokenut tismalleen samat tunteet kasvattilapsiani kohtaan kuin biologisiakin kohtaan .
Jaa, tuntuu ihan samalta minusta. Minulla on sekä kotona tehtyjä että adoptoituja lapsia.
Omasta mielestäni olen heille kaikille ihan oikea äiti, enkä juuri välitä mitä mieltä joku muu suvaitsee asiasta olla.