"Maailman kirjat sekaisin..."
Tuota sanontaa on kuultu ja toisteltu, mutta siltä se tänäkin aamuna tuntui katsellessa hyttysen iloista lentoa parvekkeella!
Hyttynen ( no ainakin näytti siltä eikä miltään hankisääskiltä, vaikka toisaalta en varmasti tiedäkääm miltä sekään näyttää :)) kevyin, tiuhin siiveniskuin ja pitäisi olla jo melkein hanki ja jää....
Vettä ropsahtelee ränneissä, missä kaikki kuurankukat, missä lumen valkoinen valo?
Kaipailisiko tuota pakkasta muuten?
En kaipaisi korvia kirvelevää viimaista tuulta, joulunalusmyrskyjä...noita melkein perinteisiä.
Peilikirkkaita jäisiä katuja, kahlaamista auraamattomilla teillä. Myräkän katkomia puita.
Vaan ymmärränkö noita lämpöasteitakaan, en taida.
Ovatkohan ne maailmankirjat nyt todella sekaisin?
Tämä avaus oli sitä höpöhöpöäni, lupasin jossain olla poistamatta vaikka miten kaduttaisi, mutta tästäkään en ole varma.
Voikohan tässä maailmassa olla varma enää mistään?
Tietenkin voi, siitä että tänään on isänpäivä...onnea heille!
Tuota sanontaa on kuultu ja toisteltu, mutta siltä se tänäkin aamuna tuntui katsellessa hyttysen iloista lentoa parvekkeella!
Hyttynen ( no ainakin näytti siltä eikä miltään hankisääskiltä, vaikka toisaalta en varmasti tiedäkääm miltä sekään näyttää :)) kevyin, tiuhin siiveniskuin ja pitäisi olla jo melkein hanki ja jää....
Vettä ropsahtelee ränneissä, missä kaikki kuurankukat, missä lumen valkoinen valo?
Kaipailisiko tuota pakkasta muuten?
En kaipaisi korvia kirvelevää viimaista tuulta, joulunalusmyrskyjä...noita melkein perinteisiä.
Peilikirkkaita jäisiä katuja, kahlaamista auraamattomilla teillä. Myräkän katkomia puita.
Vaan ymmärränkö noita lämpöasteitakaan, en taida.
Ovatkohan ne maailmankirjat nyt todella sekaisin?
Tämä avaus oli sitä höpöhöpöäni, lupasin jossain olla poistamatta vaikka miten kaduttaisi, mutta tästäkään en ole varma.
Voikohan tässä maailmassa olla varma enää mistään?
Tietenkin voi, siitä että tänään on isänpäivä...onnea heille!
Vastaukset 24
Vanhimmat
Luoja meitä ihmisiä...
Lämmintä on, liian lämmintä, noin yleisesti ottaen koko maapallon ilmiöitä katsoen.
Hurrigaanit syntyvät ja niiden voima kasvaa liian lämpimästä merivedestä.
Ennätyksellinen vuosi niiden suhteen.
Mitäpä me voimme tehdä, mitä meidänkin sukupolvemme on ilmaston tilaan vaikuttanut?
Kyllä näitä miettii. Onko tulevaisuudessa meilläkään valkoista talvea... onko tarina pohjolan valkeista joulusta tarinaa jota vain muistellaan menneisyydestä.
Tässä istun ja ihmettelen kun ulkona sataa vettä ja mittarissa on 9,02 astetta lämmintä.
Marjapensaiden silmut kai pian avautuvat ja voikukka sen kun kukkii...
Hyvän Isänpäivää täältäkin.
...ennallaan?
Tässä me, Kirjar, kahdestaan ihmettelemme maailman menoa, tuolla jossain!
Kaipa se sitten olisi merkillistä, että tämäkin ikäluokka intoutuisi hulluttelemaan olan takaa, voisi kai sitä asiaakin sinne joukkoon eksyä...kuka tietää.
Mutta ...ja aina se sama mutta, ei siis mitään uutta...missään...koskaan...kenelläkään! :))
(Helena jossain viestissään valitteli kun ei KUKAAN rakasta! Missäs se KUKA piileskelee?)
...on.
Ei mitään uutta auringon alla (paitsi, että aurinko ei paista).
Tulin lenkiltä koirien kanssa. Inhottava kostea harmaa ilma.
Mietin millähän tänään aikaansa kuluttaa, paitsi kynttilän vien isän haudalle.
Sinun nikkisi sentään näyttäisi uudelta ja jos olet tuo sama Zenja jonka viestejä katselin historiasta, olet ehkä paremmin maailman menosta perillä kuin me täällä 'ikälopuissa' (huumoria!!!!!) pyöriskelleet.
Olet oikein tervetullut jutustelemaan!
Täällä tämä vastailutahti on tosin enemmänkin satunnaista.
jotain kun ihmettelette näitä ilmoja mut kyllä tämä minun mielestä on ihan tavanomaista.
Sillä vuonna 1972 syksy oli ihan samanlainen ilmojensa suhteen vettä sateli sivu joulun ja oli lämpöasteita eli erittäin hyvät ilmat rakennustöitä ajatellen, pystyy tekeen pohjatöitä ihan täysin että en kyllä ole pahoillani näistä keleistä.
Kiitoksia vain isänpäivätoivotuksista kaikille LEIDEILLE :))
Joskus huvittaa, kun viime aikoina on kaikki luonnossa ollut vähän epänormaalia ja kaikkea selitetään, että se on ihan normaalia - joka 50. tai joka 100. vuosi sattuu näin! Tottakai tilastotieteilijät osaavat tilastonsa lukea, mutta minusta olisi kiva nähdä joskus jotakin "tämä on ihan niin kuin pari vuotta sitten"-tyyliin.
Taidat, Roope, muistella samaa vuotta, jonka minäkin muistan. Meillä vietettiin silloin appiukon syntymäpäiviä joulun aikaan. Ulkona oli sellaiset kelit, ettei paljon kävelemään huvittanut.
Helsingissä on ollut ainakin kerran (1980?) sen jälkeenkin ihan mahdoton kaljamajoulu. En vain muista, kestikö silloin lämmintä koko syksyn. Taisi olla oikea talvi välillä.
....sitä pikkumiestä, joka jokunen vuosikymmen sitten kulki retkeilyalueella ruutuvihkonen kädessään ylpeänä esitellen merkintöjään: "ilma... (jotain mitä en muista:), vesi...., marjat....jne. Mahtoikohan jatkaa harrastustaan, oli laatinut omatekoisen luontopolunkin.
Näissä 'milloin se taas olikaan' hetkissä olisi mahtava juttu. ( Kun ei nuo päiväkirjatkaan tämmöisistä 'marjoista' kerro)
Kivoja nuo vanhat almanakat joihin on ollut tapana kirjata lämpötiloja ja säätä muutoinkin, sen lisäksi, että niissä on jokaiselle arkipäivälle merkittyinä tehdyt työtunnit.
Kahden vanhan ihmisen allakat ovat kaapissani, en viitsinyt kaivella esiin, mutta tässä tuli mieleeni, että niissähän oli paljon merkintöjä...
kai se on ollut tapa, kun tunnitkin on pitänyt jonnekin ylös laittaa.
Oli se eri meininki ennen työnteossakin, ja tuntilistoissa. Lauantaitkin olivat pitkiä työpäiviä.
Ja taas sataa...
mitä marraskuun ilmoihin tulee. Onneksi pilvet repeili, ja aurinkoinen paistelee isänpäivän kunnniaksi ja sini-keltaiset orvokit kukoistavat uusilla kukinnoillaan penkissä omenapuun suojassa...esikot uusivat lehdistöään. Kaikki tuntuu kauniilta ja täydelliseltä, mutta omaa rakasta isää ei enää ole, jolle voisi sanoa, kuinka rakas ja tärkeä hän on ollut minulle.
Taitan marraskuisen orvokin penkistäni jonka vien kynttilän kera kirkkotarhan muistojen paadelle Hänelle, ja kaikille pois nukkuneille Isille !
Onnea kaikille Isän päivänä !
...kun tällä kellolyömällä olen täällä höpöjäni kirjoittelemassa. :) Mutta kun kerran heräsin ja ajatukset palailivat kuin varkain menneisiin marraskuihin....
Nämä elämän syklit; sanonta 'marraskuu on kuukausista julmin', ei omalla kohdallani tunnu pitävän kutiaan, toistaiseksi?
Muistelin isääni minäkin, kauan sitten keväällä kuollutta, marraskuussa syntynyttä.
Monet muutkin merkittävät mukavat asiat elämässäni ovat tapahtuneet marraskuussa tai yleensä syksyllä.
Keväällä ja kesällä päinvastaiset...mutta siltikin aina sitä kesää odotti, unohti.
Toisenkin kummajaisen olen pannut merkille; melkoisen selvät viisvuotisjaksot, sitten joku suurempi muutos johonkin suuntaan. Asiaan perehtynyt voisi tähänkin antaa biorytmiikkaan liittyvän selityksen, itse pidän vähän huuhaana näitä tietokonelaskelmia, mutta....?
Mitenkähän lienee?
Tässähän tätä haahuilua, aamupöpperöiseltä.:)
Pelastavana oljenkortena näen tämän mahdollisuuden tehdä poisto, jää nähtäväksi.
Tuolla toisaalla nähtiin kirjakielellä kirjoittaminen tärkeilemisenä, itselleni on vaikeampaa yrittää murretta, joten älkäähän ainakaan sillä perusteella meikäläistä teilatko, menköön jonkun muun syyn piikkiin vaikka. :D
Antaisin niiden orvokkienkin kukkia vaikka läpi talven!
Ihmeen nopeesti vanhat vuodet unohtuu.
Mikä oöikaan se talvi kun vihreä luonto jäätyi lokakuussa ja kevät oli erityisen tuottava puutarhureille.
Eräänä keväänä tuli pakkanen kesäkuun alussa ja havupuiden versot kuolivat.
Minäkin olin pikkupimuna telttaretkellä juhannusaattona , kun tuli lunta.
Vai muistanko väärin?
Ainakin 70-luvun puolivälissä oli tällainen juhannus. Olimme ystävien mökillä Paraisilla ja lunta tuli juhannusaattona. Pari vuotta myöhemmin telttailimme Teiskossa ja juhannusyönä oli -4 pakkasta. Istuimme hytisten kaasukeittimen ympärillä teltassa, eikä nukkumisesta tullut mitään.
Vuonna -75 oli erittäin aikainen kevät. Maaliskuussa Aurajoen rantojen nurmikko viheriöi. Oli lämmin ja kevät eteni. Omenapuut kukkivat normaalia aikaisemmin. Sitten tulivat kylmät ilmat ja pakkasyöt. Puiden lehdet ja omenankukat palentuivat ruskeiksi. Sinä vuonna kevät alkoi kaksi kertaa. Ei vuosia muista ellei tueksi ole jotain tapahtumaa, mihin muistikuva kytkeytyy.
ja oli tosi vesikesäkin kun vettä satoi koko heinäkuun :))
Kyllä sinä muistat ihan oikein.
Muistan, että vielä 70-luvullakin juhannusviikolla ajoi aura-autot. Se oli kyllä harvinaista, mutta kuitenkin.
Nyt olen katsellut tuota pihaani ja miettinyt, saanko vielä Itsenäisyyspäivänä ottaa orvokkeja vaasiin, kuten oli isänpäivänä.
Olen muuten kaivannut sinua tänne palstoille, mutta onneksi on Skype.
Kyllä se tästä vielä muuttuu.
Luotettavaksi osoittautunut kansan sääennustaja Matti P. on ennustanut, että marraskuun lopulla on lunta ja voidaan hiihtää muuallakin kuin Lapissa. Talvi voi tullakin nopeasti.
Kannattaa siis vähitellen jo ottaa talviasusteita esille.
Kuten myös -78 marraskuu pohjoisessa, oli kaljamat: jäätikkö ja vesisade, sen verran kylmää, että kesti päiviä.
Vaihdoin kirkossa sukunimeä ja esikoinen kasteella sen jälkeen.
Toppasaappaat on toisena rivissä.
Mut`ne remmeillä kiinnitettävät piikit kantapään alle ovat kuluneet pyöreiks.
Vähän kehasen, huomaatteko?
Hieraisin kahteen kertaan silmiäni kun näkyi vanha kirkas taivas ja aauurinko ip:llä. Sitten alkoikin sataa muutama lumihiutale.
En ole aikaisemmin pitkästynyt marraskuuhun mutta nyt olen, on ollut ihan mäntti kuukausi.
Lohdutuksena, aika sittenkin menee eteenpäin, kohti joulua ja talvipäivän seisausta ollaan menossa.
Jo koettelee täällä pohjolassakin myrsky, tuhoja ilmenee, kuten maanvyöryjä Norjassa. Luonto on todella ankara kun se yltyy koettelemaan kaiken kestävyyttä.
Koko syksy on ollut kuin paholaisen riehumista yli telluksen.
Kaikki on muuttunut, luonto kertoo ihmisen aiheuttamista muutoksista, vai voiko silläkään kaikkea selittää.
Ihmeellistä marraskuuta vain elämme.
Pietaryrtin kukkia keräsin eilen lenkkipolun varrelta ja voikukka kukkii varaston seinustalla.
on taallakin,aurinkoista,ei ole kellastuneita lehtia puissa viela,on kuin yleensa lokakuussa,siis on harvinaisen lamminta.
outoa ja kaikki kuulluu maailmalta miten siellä.On ennenkin ollut katovuosia ja merilaisia talvia.Ehkä nytkin vain tilapäisesti.
Tulihan se taas koettua, tavallinen syksyn tuulien seuraus.
Kun tuulee ja tuiskuaa, on melkein poikkeuksetta seurauksena sähköjen katkeaminen.
Niin eilenkin, jo iltapäivällä pyykkikone hiljeni kesken pesun, mikrosta sammui merkkivalo ja makuuhuoneen kello alkoi vilkkumaan.
Parin tunnin kuluttua virta palasi, vaan hetken kesti tuo onni... kun pimeä oli jo maisemat peittänyt, pimeys valtasi huoneet ja tienoot. Vain autojen valot halkoivat maisemaa ja sisällä oli tunnelmaa, kynttilät tietenkin palamaan ja tekemään sitä mikä siinä valossa onnistuu.
Vaan ei hätiä minulla, puita pesään, hella kuumaksi ja ruoka valmistui illalliselle kuin ei mitään olisi puuttunutkaan.
Toisin se on noissa naapureissa, pelkkä sähkö... joka katkeaa myrskyssä, oli laskut maksettu tai ei.
Jotain säilyvääkin tässä muutosten marraskuussa.
...yleensä täälläkin, pienelläkin tuulella parvekelasit konsertoivat. (jos kaikki askartelupunossysteemini irtoilleet :D)
Kummastelin, että eilinen myräkkä etsiskeli muita reittejä, oikeastaan sitä ei paljon huomannutkaan.
Noista sähkökatkoksista; ei voisi kuvitella, miten aution oloista pimeys on kaupungissakin, jos yksikään sähkölamppu ei synkkyyttä valaise. Sekin on toki koettu aiemmin.
Kynttilöitä tuikkii aina, ilman katkoja.