Minulla on 4-vuotias poika,jolla kehityksen viivästymä. Sairaalassa on kirjoitettu, että voi olla fas tai fae lapsi. Elin parisuhteessa. Otin alkoholia, ennen kuin tiesin raskaudesta, ja raskauteni oli yllätys. Sitten kun kuukautiset jäivät pois, elimistö ei suostunut alkoholia vastaan ottamaan. Pääsin hal-hoitoon. Siellä olen kertonut kaiken alkoholin käytöstäni.
Ja voin sanoa, että hal-hoito on hyvä, tukee äitiä kaikessa. Suosittelen ehdottomasti kaikille odottaville äideille.
Kun poikani syntyi, hänet tutkittiin perin pohjin. Parempaa tutkimusta ei varmasti ns. normaali raskauden läpi käyneet lapset saa. Poikani oli syntyessään helmikuussa 3,5 kg. Pituutta potralla pojallani oli 52 cm. Toukokuussa pojallani oli ikää 3 kk. Painoa yli 8 kg ja pituutta 64,5 cm. Poikani eli äidinmaidolla. Silloin ensimmäinen lääkäri sanoi, että pitäisi rajoittaa vähän tuota syömistä. Lapsi ei aina itke nälkäänsä. Voisi antaa virikkeitä vaikka kuvia ympärille. Sanoin hänelle, mutta kun silmät ovat kiinni. Muutenhan poikani oli kuitenkin rauhallinen. Söi noin. 4 tunnin välein. Ennen kuin lapseni oli 5 kk oli kolme lääkäriä sanonut minulle, että ehkä pitäisi rajoittaa hänen syömistään. Kesäkuussa poikani lopetti rinnalta syömisen kokonaan koska oli kuuma kesä ja äiti oli hikinen. Elokuussa 5 kuukautisena poikani painoi 11 kg. Eikä ole kovin nälkää nähneen näköinen vieläkään. On ollut aina kasvukäyrien yläpuolella.
Puheen ja fyysisen toiminnan kehitys on viiveistä. Nyt on löytynyt sanoja kovasti ja laulee omia laulujaan. Sen lisäksi osaa ulkoa muitakin ihan valmiita lastenlauluja. Poikani on ollut viime syksystä tarhassa, jossa on puhe- ja toimintaterapeutti. Hyvä tarha ja hyvä henkilökunta.
Ja kerron tämän siksi, koska 1997 minulta vietiin kaksi tyttöä ja sosiaalityöntekijä kirjoitti papereihinsa, että olen skitsofreenikko. Olin jo vuonna 2000 valmis luopumaan kaikesta, kunnes tapasin poikani isän. Tässä sitä elää kitkutellaan. Ja nautin siitä, että lapseni ainakin voivat hyvin, nyt!
Ja voin sanoa, että hal-hoito on hyvä, tukee äitiä kaikessa. Suosittelen ehdottomasti kaikille odottaville äideille.
Kun poikani syntyi, hänet tutkittiin perin pohjin. Parempaa tutkimusta ei varmasti ns. normaali raskauden läpi käyneet lapset saa. Poikani oli syntyessään helmikuussa 3,5 kg. Pituutta potralla pojallani oli 52 cm. Toukokuussa pojallani oli ikää 3 kk. Painoa yli 8 kg ja pituutta 64,5 cm. Poikani eli äidinmaidolla. Silloin ensimmäinen lääkäri sanoi, että pitäisi rajoittaa vähän tuota syömistä. Lapsi ei aina itke nälkäänsä. Voisi antaa virikkeitä vaikka kuvia ympärille. Sanoin hänelle, mutta kun silmät ovat kiinni. Muutenhan poikani oli kuitenkin rauhallinen. Söi noin. 4 tunnin välein. Ennen kuin lapseni oli 5 kk oli kolme lääkäriä sanonut minulle, että ehkä pitäisi rajoittaa hänen syömistään. Kesäkuussa poikani lopetti rinnalta syömisen kokonaan koska oli kuuma kesä ja äiti oli hikinen. Elokuussa 5 kuukautisena poikani painoi 11 kg. Eikä ole kovin nälkää nähneen näköinen vieläkään. On ollut aina kasvukäyrien yläpuolella.
Puheen ja fyysisen toiminnan kehitys on viiveistä. Nyt on löytynyt sanoja kovasti ja laulee omia laulujaan. Sen lisäksi osaa ulkoa muitakin ihan valmiita lastenlauluja. Poikani on ollut viime syksystä tarhassa, jossa on puhe- ja toimintaterapeutti. Hyvä tarha ja hyvä henkilökunta.
Ja kerron tämän siksi, koska 1997 minulta vietiin kaksi tyttöä ja sosiaalityöntekijä kirjoitti papereihinsa, että olen skitsofreenikko. Olin jo vuonna 2000 valmis luopumaan kaikesta, kunnes tapasin poikani isän. Tässä sitä elää kitkutellaan. Ja nautin siitä, että lapseni ainakin voivat hyvin, nyt!
Vastaukset 38
Vanhimmat
Edellä oleva paskanjauhaminen löytyy täältä:
http://www.helsinginsanomat.fi/keskustelu/message.jspa?messageID=455397
nuo Perälän Piken lapset ole ihan aiheesta viety. Täälläkin useampaa eri tarinaa massapostaa, joka ikiseen viestiketjuun. Hankkisi itselleen apua.
tuonut esille, kuinka sosiaalityöntekijät valehtelevat ja ahneuksissaan tuhoavat lapset. Hyvä Perälän Pike! Niin sitä pitää ajatella sekä omien että vieraiden lasten etua!
tuhovat sijoitetun lapsen!
we go again.... Mutta jos kaikki vanhemmat pystyisivät pitämään omista lapsistaan huolen, ei sijoitusperheitä tarvittaisi? Tuli vain mieleen.
sijaisperheitä ei tarvittaisi! Tuli vain mieleen.
miksi viedä lapset rakastavilta vanhemmiltaan? Jotka ovat valmiita epäitsekkäästi uhraamaan oman hyvinvointinsa, lastensa eteen. Joille lapsi tulee AINA ennen omaa hyvinvointia /mielihaluja.
jotka mielummin käyttävät kulukorvaukset omaan omaisuuteensa kuin sijotetun lasten tarpeisiin!
ajatella =) Lue rivien välistä..
"miksi viedä lapset rakastavilta vanhemmiltaan?" -kysymykseesi. Mitä varten niin tehdään?
ymmärsitkö?
Tuskin sillä on mitään tekemistä lapsen sijoittamisen kanssa, kuinka paljon bio lastansa rakastaa. Jos ja kun hänet on havaittu kykenemättömäksi pitämään lapsestaan huolta.
Lapsia otetaan pois vanhemmiltaan, koska nämä eivät ole heistä kyenneet huolehtimaan heistä, ei siksi etteivätkö biot olisi lapsiaan rakastaneet.
Vai pitäisikö lasten antaa olla huonoissa oloissa (väkivaltaa,hyväksikäyttöä jne.) kunhan bio vain rakastaa?
jo niihin "hyviin" sijaisperheisiin! Ei varmasti ole silloin kyennyt biovanhempi huolehtimaan jälkikasvustaan! Niin kuin sen äidin tarina, jolla ei ollut asuntoa. Tai sen pienen pojan tarina, jota äiti oli saanut 4 vuoden aikana tavata 96 tuntia eli 4 vuorokautta!
töitä ilman alan koulutusta. Lausunnot tulevat lääkäriltä ei sossuilta.
Itse olen bioäiti ja hoitosuhteessa mielenterveyskeskukseen. Apua kannattaa vastaanottaa, jos sitä on tarjolla!
ei ole tehnyt sosiaalityöntekijän toivomaa diagnoosia. Sosiaalityöntekijän papereissa lukee, että olen skitsofreenikko.
Otin apua, menin hoitoon, menin Jorvin psukiatriselle, josta palautettiin takaisin, kävin Järvenpään sosiaalisairaalassa, jossa todettiin kaikki arvoni olevani normaalit!
Tein kaiken, minkä sosiaalityöntekijä vaati paitsi, että vastustin huostaanottoa, menin poliisin puheille ja enkä vaihtanut pienempään asuntoon.
toit selvästi esille, että olet ollut alkoholisti. Kyllä siinä on syytä varmasti ollut, kun lapsesi on huostaanotettu.
alkoholisti. Lue uudelleen! Ja ota selvää fas- ja fae-lapsen oireista!
Seuraavasta kertomuksesta voi päätellä huostaanottojen oikeudellisuudesta ja lapsen edun tavoittelusta:
1. Minun lapseni vietiin turhaan.
Kun lapseni otettiin minulta, olin opiskellut neljä vuotta, elättänyt sekä lapseni että itseni opintolainalla.
Olin silloin aika väsynyt, sillä taloudellinen tilanteeni oli tiukka, opiskelin ja kuljetin lapsiani harrastuksissa. Itse oli lasteni koulun vanhempain yhdistyksissä aktiivisesti mukana.
Kun lapseni otettiin minulta pois, sosiaalityöntekijä kirjoitti omiin papereihinsa, että olen skitsofreenikko. Hän lähetti minut Jorvin psykiatriselle osastolle, josta minut palautettiin takaisin, koska siellä kerrottuani tarinani, he sanoivat, että paikkoja on vähän ja väsymyksen takia sisään ei oteta.
Sosiaalityöntekijä ilmoitti esimiehilleen, että olen huumeiden käyttäjä. Jopa huumepoliisi olisi tullut kertomaan oman näkemyksensä sosiaalitoimistoon, mutta sosiaalityöntekijä ei halunnut "perua päätöstään".
Esitin sosiaalityöntekijälle, että tytöilleni silloin 9-vuotta ja 10-vuotta, haettaisiin VAIN TUKIPERHE, koska
a) molemmat ovat päivisin koulussa.
b) iltaisin oli paljon harrastuksia: kaksi iltaa oli sirkuskoulua, toinen ilta oli ilmaisutaitoa, yksi ilta oli musiikkiharrastusta, kerran viikossa kävimme uimassa ja viikonloppuisin lapsille suunnatuissa urheilu, kulttuuri ja muissa tapahtumissa.
c) joka toinen viikonloppu lapset olivat isiensä luona.
Sosiaalityöntekijälle tämä ei käynyt. Espoon kaupungilla ei ollut VARAA eikä MAHDOLLISUUKSIA järjestää tukiperhettä, joten heidät otettiin huostaan ja sijoitettiin Keski-Suomeen. (Tuli varmaan halvemmaksi!)
2.Tavatessamme ensimmäisen kerran yhdessä tyttöjeni kanssa sijaisvanhemmat, sosiaalityöntekijä sanoi kuultemme, että "heti kun minä näin teidät, ajattelin, että nyt tuli OIKEAT vanhemmat Kirsille ja Heidille". Nuorempi tytöistäni sanoi, että "SIJAISVANHEMMAT".
Palaverissa toinen sosiaalityöntekijä kysyi, että kuinka usein olemme pohjoisessa olevan sukuni kanssa tekemisissä. Kerroin, että talvella vietämme viikon tai kaksi ja kesällä noin kuukauden pohjoisessa. Sosiaalityöntekijät sanoivat, että on parempi, ettei sukuni ole enää lasteni kanssa niin paljon yhteydesä! ?
3. Minä masennuin totaalisesti, sillä huostaanotto ja sijoitus oli huono sekä lasteni että minun vuoksi.
4. Lapseni olivat sijaisperheessä. Nuorempi oli 2,5 vuotta ja täytettyään kaksitoista hän itse ilmoitti perhehoitoon haluavansa vaihtaa perhettä. Toisessa sijaisperheessä hän oli 1,5 vuotta. Sitten hän tuli kotiin. Ja hän lopetti koulunkäynnin ja otettiin huostaan ja on nyt sijoitettuna laitokseen.
Vanhempi tytöistäni oli alkuperäisellä sijaisperheellä 3,5 puoli vuotta, mutta koska hän oli masentunut sain hänet sijoitettua uuteen sijaisperheeseen siskolleni (kaikki tehtiin selkäni takana, mutta hyvä näin) ja lapseni alkoi voida paljon paremmin.
5. Ensimmäisessä sijaisperheessä ollessaan kaikesta piti tapella. Vaatteista, kengistä ja paljon muustakin.
Nuoremman vaihdettua sijaisperhettä, emme olleet paljon yhteydessä, mutta siellä hän kuitenkin sai vaatteita. Muuten hän voi huonosti. Nyt hän on nuorisokodissa, saa vaatteet, häntä kuunnellaan, otetaan huomioon hänen toiveensa ja häntä kannustetaan, tuodaan positiiviset asiat esille. Mitään ei tehdä minun seläntakana vaan kaikesta neuvotellaa. TODELLA HYVÄ HENKILÖKUNTA!
Vanhemman siirryttyä siskolleni, hän sai vaatteet ja jatkoi harrastustaa, jonka löysi ensimmäisen sijaisperheen luona. Nyt vanhempi tyttöni asuu tuetussa jälkihoidossa yksin. Hänellä on tukiperhe, ihan tytölleni entuudestaan tuntematon.
6. Yhteydenpitoa tyttöihini ensimmäisessä sijoituspaikassa ei tuettu alussa muutoin kuin, että tytöt kävivät kerran kuukaudessa myöhemmin harvemmin luonani. Alussa en saanut edes ruokarahaa, mutta sitten sain tapeltua heille ruokarahat. Nuoremman ollessaan sijoitettuna toiseen perheeseen emme juuri olleet tekemisissä. Hyvin harvoin, mutta näinä kertoina varmistui se, että hän ei voinut oikein hyvin. Nyt kun hän on nuorisokodissa, hän on luonani joka viikonloppu, saan ruokarahat tappelematta.
Vanhempi ollessaan siskollani kävi luonani usein ehkä salaa siskoltani. Ruokarahat olen todella joutunut tappelemalla tappelemaan. Nyt kun hän on ihan ventovieraan tukiperheen kanssa tuetussa asumismuodossa meidän yhteydenpitoa ei tueta.
Ja tähän lisään, että kun lapseni olivat ensimmäisessä sijaisperheessä ja kun vaadin lapsilleni parempia olosuhteita, niin Espoon lasten erityistarpeiden johtava sosiaalityöntekijä sanoi minulle, että "miksi et jo luovu lapsistasi. Yleensä vanhemmat luopuvat paljon aikaisemmassa vaiheessa."
Olen ollut työtön koko huostaanoton ajan. Masennuin, enkä ole saanut töitä. Hakenut olen. Ennen huostaanottoa opiskelin 4 vuotta. Sitä ennen olin töissä firmassa, joka teki konkurssin.
lastesi koko elämän.Olet antanut heille perinnöksi FAS/FAE tai ADHD:n.
ADHD-diagnoosin saa poikkeuksetta lapsi, jonka äidin raskaudenaikaista alkoholinkäyttöä ei voida kirjata todisteiden puuttumisen vuoksi.
Jos näin on niin auta hyvä äiti lapsiasi saamaan sen tuen ja jatkuvuuden sijaisperheessä ei laitoksessa jos se vaan on mahdollista. Toivottavasti lapsesi lapsesi ei ole niin hankala ja oirehtiva että ei pärjää tavallisessa sijaisperheessä.
tai todella niin tyhmä, ettei lukemasi tavoita sinua. Luupäitä on paljon, valitettavasti.
Kerroinhan, että papereille on kirjoitettu fas- tai fae-lapsi ja vain tämä poikani. Ei muut lapset. Fyysinen kehityksen viivästymä voi johtua isokokoisuudesta. Puheen kehityksen viivästymä voi johtua huonosta kuulosta, dysfasiasta, joka on ehkä periytyvää.
Poikani on tarhassa, missä on vaikeasti kehitysvammaisia ja ihan normaaleja. En menisi kenellekkään näiden lasten vanhemmista ilkkumaan että ovat alkoholisteja, mielisairaita tai jättäneet heitteille. Minun mielestäni se on typerää ja sairasta!
Se tapaa olla että ei sitä alkholia käyttävä äiti halua tunnustaa. Mutta sehän onkin sitten äidin omaa syytä jos ei lapselleen apua halua.
Kyllä minä kyseenalaistan myös lastenvanhempia joilla oireilevia lapsia että miten on alkoholin kayttö ollut ja mitkä siitä voi olla seuraamukset kuten lapselle iänikuinen krapula kuin syntymälahja.
enään
räkyttää!
Kenelle se hal-hoito on. Lapsen isälle vai?
Lapseni on tarhassa, jossa on toiminta-, fysio- ja puheterapeutti. Mitä apua minun muuta pitäisi mielestäni lapselleni antaa. Jonnekkin sijaisperheeseen, joka vaan veisi kaikki lapselleni tarkoitetut kulukorvaukset omaan omaisuuteen!
tiedän ikävä kyllä liikaakin, pienen fas lapsen sijais äitinä.
ei ole enään mitä kertoo kun ei kukaan usko. Sääli kun ei enään sepusta sepusta sepustasepustasepust
sepustasepusta juttuja. Olen sanonut Espoon perhehoitoon, että kaikki tapaukset, jotka kuulen tuon useamman ihmisen tietoisuuteen.
Terveisin Pirjo Pietilä
ei puolusta niitä sijoitettuja lapsia, joille sijaisperheet tekevät henkistä väkivaltaa. Ei perhehoidon sosiaalityöntekijät ei sijaisperhe. ja jos vanhemmat puolustavat omien lastensa oikeuksia hyvään kohteluun, perusturvallisuuteen ja perustarpeisiin vanhempi leimataan häiriköksi!
Kyseenalaistan koko huostaanotto ja sijoitus systeemin!
Sulla paljon kavereita vaiko vain koneesi?
Entä sinulla?
teet sitä väärällätavalla.
Mieti uusi ja parempi ratkaisu malli sijoitettujen lasten puolustamiseksi. Mene vaikka kadulle kahdeksi viikoksi maata ja kerro siihen syy.Älä poistu ennen kuin asiasi on selvitetty.
Tämä kirjoittelusi on menettänyt täysin voimansa koska huomaat että kukaan ei niitä enään halua edes luea.
Itse olen pohjimmiltani hyvin oikeudenmukainen mutta en kannata sinun tapaasi toimia koska se ei puhu oikeudenmukaisuuden puolesta. Siis nyt aivonystyrät töihin ja uutta tyyliä taisteluusi lasten oikeuksien puolesta ja oikeudedenmukaisesti.
ja tuomme leipää että pysyt hengissä. Saammme myös tavata sinut oikeasti.
itse ottaa.
Perhana, tommonen ilma. Sinnehän kastuu!
Meinaan tosissani, nyt kun on joulukin kohta ja ihmisillä herkimmillään tunteet lapsista ja lasten oikeuksista. Mä tuon lämmintä riisipuuroo. Asun siinä lähellä ja mulla pljon tuttuja.
lapsellesi vaatteita saa?
Noin 20 % odottavista äideistä ottaa alkoholia ennen kuin tietävät raskaudesta, silti fas tai fae-lapsia syntyy 100-200 vuodessa. Kuinka pitkään sinulla meni sitten, ennen kuin hoksasit olevasi raskaana?
Eiköhän se selviä!
Ei siinä sun viestissäsi puhuta ajoista (päivistä taikka kuukausista) yhtään mitään. Sulla on kovin pitkä kiertoaika, jos lapsellasi on FAS taikka FAE, koska niissä tyyppi oireet kehittyvät fetaaliaikana eli vasta noin 12 viikosta eteenpäin.
Minähän kerron, että minulla on poika, jolla on kehitys viiveistä. Sairaalassa on KIRJOITETTU, että VOI olla fas- tai fae-lapsi.
Miten niin pitkä kiertoaika?