Äidit, moralisteista pahimpia!

Ei mikään tee äideistä sen pahempia moralisteja kuin isistäkään. Kaikissa meissä asuu pieni moralisti sisällä ja se hyppää ulos, kun sattuu sopiva tilanne. Ei siinä katsota, onko äiti tai isä, nainen tai mies, kun omaa glooriaa kiillotetaan.

että joka kerta kun nainen synnyttää, hänen aivoistaan katoaa puolet. (tsik)

Lienee kuitenkin niin, että äitiys koetaan pätevöitymiseksi elämässä, siinä "tullaan joksikin" esim. aikuiseksi.

Mutta kun se oikea aikuisuus ja vastuullisuus on niin pirun vaikeaa, se korvataan tekoaikuisuudella, jonka keskeinen tunnusmerkistö ja ilmaisutapa omaksutaan edelliseltä sukupolvelta, TV:stä ja Anna-lehdestä.

Pahimpien päällepäsmäriäitien perusongelma tuntuu olevan kuitenkin siinä, että he tuntevat itsensä "ei miksikään" ja kun he eivät kykene aikuisuuteen eli mm. hyväksymään itseään, kaikki toiveet ja odotukset laitetaan jälkikasvuun ja muuhun ympäristöön, mistä haetaan hyväksyntää, huomiota ja rakkautta hinnalla millä hyvänsä.

Kyllä siinä on aikuisilla lapsilla ihmettelemistä, kun vielä kuusikymppisenä äidin käytös voi olla sitä luokkaa, että tarvittaisiin poliisia laittamaan äiti aisoihin, kun "lapsilta" on ymmärrys ja jaksaminen loppunut jo aikoja sitten ja oma terveys alkaa pettää.

Enpä tiedä äitiydestä kun en ole kokenut, mutta sen tiedän kokemukseni kautta, että pahimmat juoruämmät, pahanpuhujat, kadehtijat, selän takana puhujat, juonittelijat ja tekopyhät, jotka tunnen, ovat miehiä.
Lienee niitä naisissakin, mutta tämä on minun kokemukseni.

Aika suuri osa maailman naisista on jossain vaiheessa äitejä, ja jokaisella meistä on myöskin äiti, ainakin ollut jossain vaiheessa. Tarkottanee siis sitä että kaikki maailman naiset on moralisteja. Huh huh. Kylläpä on järkevää tuollanen yleistäminen. Ihan sama kun sanois että kaikki maan elävät jolla on munat jalkojen välissä on sikoja.

Mutsit nyt jotenkin sulattaa, mutta anopit ne on kaikista pahimpia. Ainakin omalla kohdallani.

Ämmä soittelee miehelleni ja kyselee muka siksi että häntä kiinnostaisi, miten minulla raskaana ollessani nyt menee. Oikea syy soittoon on, että hän haluaa aina korostaa omaa urheuttaan ja hyvyyttään verrattuna minuun. Jos mulla on aamupahoinvoitia, hänellä oli paljon pahempaa tai kun sain ennenaikaisen äitiysloman sairauteni perusteella, ämmä selittää, kuinka hän vain teki duunia loppuun asti ja että kuinka laiska minä olen. Synnytys oli hänen kohdallaan maailman vaikein ja ihan sama kuinka minun synnytys tulee sujumaan, ämmällä oli pahempi.

Eli se tekee siinä pojalleen hallaa, kun koko ajan haukkuu mua. Pitäisikö poikansa nyt tuntea voivansa huonosti minun kanssani? Kuinka joku äiti haluaa lapsellensa tuollaista lastia?

Vihaan akkaa (joka ei minua tietenkään ole raskaudesta onnitellut) niin, että en halua viedä ikimaailmassa lastani niille joskus hoitoon.

Tässä oli vain muutama pieni esim. ämmän kusipäisyydestä ja niitä riittäisi vaikka romaaniksi asti.

Yrittäkää nyt vaan kestää, jos joku äiti joskus jotain moralisoi, niin kauan kuin se ei ole teidän perheestä eikä sitä ole pakko katsella ja kuunnella, voitte välttää sen tapaamista.