Olen menossa reilun viikon kuluttua kohdunpoistoon.Haluaisin kuulla muiden kokemuksia,et kuinka kauan kesti se poisto,olitko kipeä sen jälkeen?Millä tavalla se tehtiin?Miten on vaikuttanut elämäänne?Täytän reilun kuukauden päästä 32.v
kohdunpoisto jännittää
kauris-73
2317571
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
kohdunpoisto kuusi vuotta sitten. Olin silloin 37 vuotias. Olet itse myös aika nuori kohdunpoistoon. Miksiköhän sinulle se tehdään? Minulle se tehtiin koska minulla oli vuotava myooma, joka aiheutti minulle anemiaa. Koska en aikonut enää hankkia lapsia, niin minulla ei ollut mitään syytä miksi en olisi sitä halunnut. Toisethan ottavat sen jotenkin naiseuden vähentymisenä jne. Minulle se ei ainakaan vaikuttanut niin. Olin vain onnellinen koska valtavat kuutautisvuotoni loppuivat siihen. Kohdunpoistohan ei aiheuta mitään hormoonihoitoa, ainoastaan silloin jos munasarjat poistetaan. Minulle se tehtiin alavatsan leikkauksella. Olin sairaalassa noin viikon ja sairaslomalla muistaakseni neljä viikkoa. Olihan se vähän kivuliasta oloa leikkauksen jälkeen, mutta ei sen ihmeempää kuin keisarinleikkauksesta toipuminen, olen myös kokenut sen, joten osasin jo vähän odottaakin millainen olo leikkauksen jälkeen on. Sängystä nouseminen vähän hankalaa ja muu joka vaatii ponnistusta. Aika nopeasti niistä tänä päivänä toipuu. Kohdunpoistohan on yleisin leikkaus naistentautienosastolla, joten aika rutiinisti niitä tehdän. Ei kannata kovin pelätä sitä. Tokihan on ihan normaalia että jännittää leikkauksia etukäteen, mutta uskon että jälkeenpäin ajattelet että hyvinhän kaikki loppujen lopuksi meni. Tsemppiä!!
Missä sairaalassa sinut leikattiin?Minulla on kohdunkaulan syövän esiaste,jo kolmatta kertaa,2 kertaa on tehty sähkösilmukkahoito,mut se on vuoden välein uusiutunut,papaluokka on siis 4:(
Mitä kipulääkettä sait?
menemään täällä pirkanmaalla. just lähiviikkoina tiedän 3 tapausta, että tullut hirveät komplikaatiot. tulehduksia ja sisäistä verenvuotoa. itse sain kaamean sisäisen tulehduksen ekaks ja sitten rupesi navan tähystysreikä keräämään mätää. onneks selvisin parilla antibioottikuurilla, mutta kaveri joutu takas sairaalaan ja uus "korjausleikkaus". sitä se liukuhihna-hoitotakuu teettää.
oon menossa...
hyvin menee varmasti itseltäni poistettiin kohtu 18.8 myoman takia joka oli 8.5senttinen ja munasarja.nyt itse voin ihan hyvin.
Olin 33 v kun minulla todettiin kohdunkaulansyöpä, olen lapseton. Papa oli luokkaa III ja sähkösilmukkahoidon jälkeen marginaalit epäpuhtaat taudista, määräsivät ensin samaan operaatioon kuin sinut koska se on kuulemma ollut hoitostandardina näissä tapauksissa tähän asti Suomessa. Älysin kuitenkin itse kysyä eikö ole mitään muuta menetelmää kuin kohdun poisto ja vastaukseksi sain että on. Eli jos syöpäsi on tietyn asteinen pystyvät tekemään sinulle kohdun säästävän leikkauksen, siinä tapauksessa poistavat vain kohdunkaulan tai osan siitä. Tämä tietysti vain siinä tapauksessa mikäli aiot hankkia lapsia. Näitä leikkauksia on tehty maailmalla jo vuosikaudet mutta ei meillä täällä. Itse olin järkyttynyt jo pelkästään syöpädiagnoosin takia mutta myös sen takia että mahd jäisin lapsettomaksi. Riskiä tähän leikkaukseen ei ole mikäli syöpä on tietyn asteinen ja leikkaus on yhtä turvallinen kuin että jos poistettaisiin koko kohtu. Minut leikattiin Helsingissä. Tämä kaiken varalta sinulle tiedoksi. Tsemppiä!
Multa on 2 kertaa jo poistettu kohdunkaulasta paloja enkä jaksa joka syksyistä rumbaa,joten suostuin kohdunpoistoon,minnulla on 2 ala-asteikäistä lasta.
Ymmärrän tilanteesi koska olet jo lapset hankkinut. Toimenpide jolla sinulta otettu paloja kohdunkaulausta on loop konisaatio eli sähkösilmukkahoito, sillä ottavat sellaisen kartionmuotoisen palan kohdunnapukasta ja se voidaan tehdä tosiaan vain kahdesti. Uusi leikkaus mikä itselleni tehtiin on paljon laajempi ja nimeltään trakelektomia jossa tosiaan poistetaan lähes koko kohdunkaula sekä imusolmukkeita varoiksi.
Kaikesta huolimatta voimia sinulle leikkaukseen.
....tehtiin mulle kohdun poisto. Leikkaus tapahtui avoleikkauksena eli noin 20 cm haava alavatsaan. Leikkaus tehtiin maanantaina ja perjantaina pääsin kotiin. Sairauslomaa sain noin 4 viikkoa. Muutama eka päivä oli vähän kenkkuja, mutta sitten alkoi olo koheentua. Nyt kotosalla ulkoilen ja kävelen hissun kissun. Tikit on poistettu, vatsa tuntuu vielä jonkin verran turvonneelta, etenkin leikkaushaavan yläpuolelta. Et kertonut tehdäänkö sulle avoleikkaus vaiko tähystys. Ymmärtääkseni tähystys on vähän pienempi juttu, mutta esim. mulle oli pakko tehdä avoleikkaus, kun oli niin isot myoomat. Sitä en vielä tiedä miten koko juttu vaikuttaa, mutta ainakin mulla olo on jollain lailla kevyempi, kun myoomat on poissa painamasta. Enkä niitä menkkojakaan yhtään kaipaile. Tsemppiä Sinulle leikkaukseen!
En tiedä vielä itsekään,et tehdäänkö avoleikkauksena vai tähystyksellä,kun patologin vastaukset ei ole vielä tulleet...
Multa poistettiin alkuvuodesta kohtu alavatsan läpi ja kaikki meni tosi hyvin. Menin tiistaina sairaalaan ja perjantaina olin kotona. Viikon verran vaikeampaa mutta kyllä se siitä. Olo on ollut sen jälkeen tosi hyvä ja ihanaa olla ilman vuotoja. Olen 38 vuotias. Tsemppiä, se on nopeemmin ohi kuin huomaatkaan...
Hei!
Onko sinulla carsinoma in situ vai harvinaisempi adenocarsinoma in situ ? Tuo levyepiteelicarsinormahan pystyy uusimaan myös emättimeen, mutta harvinaisempi adnoca ei.
Olen 31-vuotias, ja viime joulukuussa sain yllättäen papa4:n. Todettiin adenocarsinoma in situ. Silmukkakoepalassa jäi marginaalit positiivisiksi, joten suosittelivat kohdunpoistoa. Suostuin ja se tehtiin maaliskuussa, syntymäpäivänäni. Leikkaus sujui hyvin alakautta ja toivuin 5 päivässä. Inhottavaa vuotoa sitten ollut koko vuoden, mikä selvisi nyt tarkastuksessa (oli jäänyt munatorven pää luiskahtamaan emättimeen). Nyt sain kuitenkin papa vastauksesta ykkösen (!) ja olen niin kovin helpottunut. Hirveä vuosi takana. Ja tämä minulla ollut ei onneksi pysty emättimeen tulemaan. Se kait tässä on suurin helpotus.
Hei,
Mulla oli kanssa ensiks tuo harvinaisempi adenocarsinoma in situ mutta loop konisaatiossa eli silmukkahoidossa eivät marginaalit olleet puhtaat joten oli sitten jo syöpää ja piti leikata. In situ vaihe on vasta esiastetta joka vielä hoidettavissa loopilla mikäli marginaalit puhtaat hoidon jälkeen. Kohdunkaulansyöpäänhän on sanottu kondyloomalla olevan osuutta mutta käsittääkseni juuri tuohon levyepiteelistä lähtevään. Olen kysellyt lääkäreiltä että mistä olisi tullu mutta selvää vastausta en ole saanut niinkun ei syöpiin yleensäkään saa. Mitä lääkärisi on sinulle kertonut että mikä aiheuttaa adenokarsinooman? Onko itselläsi kondyloomaa? Luin myös että adenokarsinoomaa aiheuttaa esim pitkäaikainen yhdistelmäehkäisytablettien käyttö. Kiva jos viitsit vastata, olisi huojentavaa kuulla kohtalotovereiden kokemuksista.
On todellakin helpottavaa, kun kuulee muiden kokemuksia. Itsekin olen vasta 31-vuotias. Tuo papa4 todettiin, kun olin 30v ja toinen lapseni vasta 10 kk. Onneksi kävin 30v joukkopapassa, kun tuo löydettiin juuri oikeaan aikaan.
Kondyloomaa/papilloomavirusta ei minulla ole todettu, mutta ymmärsin myös, että se liittyy vain siihen yleisempään levyepiteelicarsinomaan. Myöskään ehkäisypillereitä en ole syönyt koskaan! Joten minun kohdallani tämä homma ei liity myöskään siihen. Olen paljon kysellyt lääkäriltäni asioita ja ottanut myös itse selville. Syytä, miksi solu alkaa jakautumaan epänormaalisti, ei siis tiedetä. Mutta sen tiedän, että ylipaino ja aikainen kuukautisten alkaminen voi tähän vaikuttaa. Koska jos nuorena on ollut ylipainoa, se voi aiheuttaa voimakkaampaa estrogeenituotantoa. Ja tämä voimakkaampi estrogeenituotanto aikaistaa kuukautisten alkamista (minulla alkoi 10-vuotiaana) sekä aiheuttaa paksumpia limakalvoja. Luulin aina että on hyvä, jos on paksut limakalvot, niin se onkin päinvastoin. Muistan monet kerrat, kun lääkärit ovat ihmetelleet noita limakalvojani. Joka tapauksessa paksuille limakalvoille tulee herkästi solumuutoksia. Ja niinpä luulen, että omalla kohdallani tässä on pääsyy. Eli oisin saanut tämän jutun joka tapauksessa, ennemmin tai myöhemmin.
Sellaisen jutun sain myös selville, että adenocarsinoma ei läheskään aina tule esiin papa-kokeessa, eli minullakin oli vain hyvä tuuri, kun se jäi kiinni. Koska kyseessä on limakalvon rauhassyöpä, muutokset voivat olla niin syvällä limakalvolla, ettei papa-kokeeseen tulee otettua näytettä tarpeeksi syvältä limakalvosta. Lisäksi tämä tauti ei pysty uusimaan emättimeen, mikä on hieno homma!
Aika järkytyshän tällainen on, vaikka esiasteeseen se minulla jäi. Mutta tällainen yllättävä kohdunpoisto muuttaaa toki elämää hieman. Onneksi viime viikolla sain ekasta puolivuotispapasta vastaukseksi luokka 1, joten olen taudin voittanut.
Paljon olen miettinyt, että miksihän minullekin tällainen tuli. Tosin minulla on löytynyt hyvälaatuinen patti rinnasta ym. Ja äitilläni on ollut rintasyöpä, joten geeneissä on joku herkkyys saada estrogeenimuutoksia. Kuitenkin olen hyväkuntoinen, urheilen 7 krt/vko jne.
Mutta kiva kun kirjoitit, jatketaan keskustelua.
Paljon olet samoja asioita mielessäsi pohtinut kuin minä. Huojentaa mieltä todella paljon kun voi jutella sellaisen kanssa joka kokenut saman.
Mulla oireet alkoivat 2003 lopulla olin sillon 33 ja 2004 keväällä leikattiin.
Tämä adenokarsinoomahan on näistä syövistä se kaikkein salakavalin juuri tuon rauhasominaisuuden takia. Pelottavaa sekin että se ei välttämättä tule esiin kolposkopiassakaan eikä tosiaan papassakaan kuin harvoilla. Itse olin onnekas kun se papassa sitten lopulta näkyi, oli silloin III. Hirveä vuosi tuo 2004 oli itselleni. Mulla se todettiin vielä ihan yllättäen niinkuin ymmärtääkseni myös sinulla, olin 3-4 kk ennen taudin toteamista käynyt papassa ja se oli luokkaa I, joskus vuosia sitten oli kerran II mutta aina sen jälkeen I ollut. Kukaan lääkäri ei ole pystynyt sanomaan kun olen kysellyt että mihin ne esiasteet siitä välistä jäivät kun sitten seuraavaksi 4 kk:n päästä olikin jo ihan syöpää. Mutta itse sen olen järkeillyt niin että papassa otettu näyte ei yllä tarpeeksi syvälle rauhastiehyisiin missä tauti oli siinä vaiheesa tulossa ja näinollen antoi normaalin vastauksen. Aika pelottavaa, tuntuu ettei noihin papa kokeisiinkaan voi luottaa... Itselleni se oli hirveä shokki senkin takia kun mulla ei ole vielä lasta. Onneksi sain tuon uuden leikkauksen mistä jo aikaisemmin tässä kirjoitinkin. Kaiken lisäksi mies otti ja lähti siinä vaiheessa kun pääsin sairaalasta kotiin toipumaan. Onneks on nyt ohi tuo vuosi. Viimeks kun kävin kontrollissa oli papa luokkaa I. Olin siitä ikionnellinen.
Sain lääkäriltäni uutta tietoa että papilloomaviiruksella luultavasti olisi uusien tutkimusten mukaan osuutta myös tähän adenokarsinoomaan, tiedä sitten onko näin vai ei, itselläni se on mutta ei ole vaivannut mitenkään sen jälkeen kun yli 10 v sitten sen onnistuin saamaan, näkyi silloin papassa. Itse en ole koskaan ollut lihava ja kuukautisetkin alkoivat aikanaan kun olin 13 v. Tosin pillereitä olen syönyt mutta en koko aikaa, ne määrättiin aikoinaan epäsäännöllisten kuukautisten hoitoon. Lienee itsellänikin ollut paksut limakalvot kun muistan kun aina ennen ihmettelin kun kävin papassa ja sen jälkeen ei ollut mitään tiputtelu vuotoa koskaan niinkuin nyt yleensä tulee heti monelle sen jälkeen kun papa otettu. Johtunut varmaan niistä paksuista limakalvoista, eivät sitten niin herkästi vuoda. Mistä päin Suomea muuten olet? Itse olen pääkaupunkiseudulta. Olen myös itse hankkinut paljon tietoa tästä sairaudesta ihankuin sinä, kuuluu varmaankin tän taudin ja kokemuksen kuvaan että alkaa sitten haalimaan sitä tietoa kaikkialta ikäänkuin rauhottaakseen mieltään. Kiitos vielä kerran kun viitsit vastata. Toivottavasti kirjoittelet vielä tänne. Kaikkea hyvää sinulle.
Juu, se on totta, että kun tällaisia joutuu kokemaan, on selvää että näitä miettii ja pyörittelee mielessään varmasti pitkään. Kun tämä elämä voi olla niin kovin pienestä kiinni. Mutta onnittelut sinullekin papa 1:stä! Tiedän tasan tarkkaan miten iso helpotus se on. Koko tämän vuoden pelkäsin sitä ekaa tarkastusta..
Asun Kuopiossa, työn puolesta käy useinkin Hki:ssä, joten etelä-Suomi sillä tavalla tuttu. Ja KYS taitaa muuten olla edelläkävijä näissä syöpäasioissa.
Sitä minun piti kysyä, että millainen leikkaus sinulle tehtiin ? Eli sinullako on kohtu jäljellä vielä ?
Juttelin keväällä pitkään erään syöpälääkärin kanssa joka jäi tekemään jotain tutkimusta vuodeksi, hän oli ottanut paljon selville tästä adenoacarsinomasta. Sanoi mm. että vaikka kohdunsuulta/kohdunkaulalta löytyy "vain" esiaste, niin on 10% todennäköisyys, että itse syöpää on jossain kohti kohtua. Lisäksi taudin muuttuminen esiasteesta syöväksi voi kestää 1-12 vuotta, eli taudin eteneminen on hyvin arvaamatonta. Näiden asioiden vuoksi minulle ehdotettiin kohdunpoistoa, enkä kyllä ole sitä katunut. Onneksi on nuo 2 ihanaa lasta.
Hei vaan,
Miten usein joudut käymään kontrolleissa tai papassa? Itse kävin ensimmäisen vuoden ajan 3 kk välein vuoroin papassa ja vuoroin kolposkopiassa ja nyt kun toinen vuosi menossa niin n. 4 kk välein. Kaiken kaikkiaan seuraavat näin tiheään tahtiin kolmen vuoden ajan.
Samat on tunnelmat ollut täälläkin, ekan vuoden ajan leikkauksesta kun kävin kontrolleissa niin pelko oli ihan hirveä siihen asti kun sain tulokset. Lääkärini mukaan jos tauti on uusiakseen niin uusii ylensä sen ensimmäisen vuoden aikana. Ja eikä sitä vielä nytkään osaa olla pelkäämättä, ei kait koskaan.
Mut leikattiin Helsingissä, naistenklinikalla. Mulle tehtiin leikkaus jossa poistettiin kohdunkaula (trachelektomia) ja kohdun suulle laitettiin sellainen tukilanka, joka tukee kohtua raskauden aikana. Tämän leikkauksen pystyy tekemään kun syöpä on tietyn kokoinen tai asteinen jotta on sitten turvallinen. Eivät tee näitä muuten jos suuri riski uusia. Onneksi syövässäni solut olivat korkealle erilaistuneita mikä kertoo siitä että uusimisriski hyvin pieni. Leikkaus tehtiin laparosskooppisesti ja osa myöskin ala kautta. Multa poistettiin 26 kpl imusolmukkeita ihan vaan varoiksi vaikkei niissä mitään ollut. Lisäksi poistettiin siitä kohdun vierestä kohdun vieruskudosta ja tutkittiin kohtu ettei siellä ollut sitä sairautta. Näitä leikkauksia on tehty USA:ssa, ja muualla Euroopassa jo kymmenen vuoden ajan naisille joilla ei vielä ole lasta. Tulokset on olleet hyviä, ko leikkaus on lääkärini mukaan yhtä turvallinen jatkon kannalta kuin että jos olisi poistettu koko kohtu, perustuu siihen mitä "osia" poistavat leikkauksessa. Sain onneksi kivan syöpälääkärin, hän on tehnyt myös tutkimustyötä tästä adenokarsinoomasta. Tosin tähän liittyy se riski että keskenmenon vaara on suurempi ja myöskin ennenaikaisen synnytyksen. Alakautta ei tietenkään enää voi synnyttää.
Olet onnellinen siinä mielessä kun kerkesit saamaan nuo lapset ennenkuin sinulla todettiin tuo sairaus. Olisin itse tehnyt ihan saman valinnan kuin sinä jos olisi ollut jo lapset tehtynä.
Tunnen hyvin tuon Kuopion seudun. Käyn paljon, enimmäkseen kylläkin kesällä siinä lähikaupungissa sukulaisten luona ja joskus siinä samalla myös Kuopiossa. Se on kiva kaupunki.
kahden eka vuoden ajan papassa puolen vuoden välein. Tai tämä eka tarkastus oli 8kk leikkauksesta. Lääkäri oli katsonut, että ei ole aihetta aiemmin, kerta "kaikki" poistettu, ja oli esiaste. Varmaan syöpä-tapauksissa tuo kontrolli onkin tiheämpää. Minulla ei koskaan ole papassa ollut muutoksia, edellisestä papa1:stä oli alta 2 vuotta, ja sit yhtäkkiä olikin papa4. Mutta tosiaan, muutokset ovat voineet olla pitkäänkin siellä syvemmällä, enkä ole ollut niistä tietoinen. Oli kyllä onni, että se jäi sit kiinni tuossa joukkoseulannassa. Monesti sitä on miettinytkin, että on kuin taivaan lahja, että sai sen papa4:n näkyviin, kun se todella olis voinut olla vielä pitempään salassa ja olisi ilmennyt vasta siinä vaiheessa, kun olis ollut liian myöhäistä. Hui.
Mitään oireita minulla ollut, ei vuotoja ym. Pms- oireisiin liittyviä mahakipuja tosin 2 vkoa/kuukaudessa, mutta lääkäri sanoi, että nuo solumuutokset eivät aiheuta kipua, vasta isompi kasvain. Senkin puoleen tuo papa4 oli aika lailla yllätys, kun ilman mitään oireita voi tuollainen tulla.
Ja muutenkin koin itseni hyvin terveeksi, kun urheilen paljon, jaksoin vuoden valvoa toisen lapsen kanssa, kun huuti kaiket yöt jne. Siitä ylipainosta, niin tämänhetkinen painoni on 78kg, pituus 169kg, ja urheilen hyvin paljon. Eli en sillä tavalla ole lihava. Lihaksia enimmäkseen.
Mutta kyllä näitä juttuja ja tätä elämää miettii välillä, että mistä mikäkin juttu johtuu. Aika nopeasti miellyin siihen kohdunpoistoajatukseenkin, vaikka olisin varmasti yhden lapsen vielä halunnut jossain vaiheessa. Mutta minun luonteella olisi ollut yhtä helvettiä jäädä "seurantaan" (mikä olisi ollut mahdollista, eli oltais tehty vain uusi silmukkakoepala). Koko ajan olisin miettinyt, että jokohan se tauti on tullut uudestaan, onkohan levinnyt ym. En kestä lainkaan sellaista epävarmuudessa elämistä, joten sen puoleen se leikkaus oli minulle erittäin hyvä. Ja kerta emättimeen se ei voi uusia, niin olen päässyt siitä kokonaan eroon.
ymmärtänyt että jos silmukkakoepalassa eli siinä loopkonisaatiossa marginaalit eivät ole puhtaat taudista niin silloin ei enää ole kyseessä syövän esiaste. Mutta ilmeisesti sitten ei olekkaan näin jos itsellesi kerta sanottiin että on esiastetta vaikka marginaalit eivät olleet puhtaat.
Kävin viime joulukuussa Lontoossa yhdellä alan erikoislääkärillä kun olin siellä muutenkin käymässä ja hän sanoi minulle että suomalaisia gynekologeja moititaan maailmalla siitä että liian herkästi lähtevät poistamaan potilaalta kohdun. Englannissa tehty paljon näitä samoja leikkauksia kun mikä mulle tehtiin. En sitten ottanut kantaa mitenkään tuohon mitä mulle sanoi, hyvähän se vaan että ovat täällä meillä niin tarkkoja tai että ottavat kaiken varman päälle.
Itse olen aina käyny säännöllisesti gynekologilla ja papassa vuoden välein. Mutta ei sekään aina auta, kait se niin on että jos joku asia on määrätty tapahtuvaksi niin sitten se tapahtuu kävipä sitten vaikka miten useesti tarkistuksissa tai ei.
Samaa olen itsekin miettinyt että oli taivaan lahja että tuo näkyi siinä papassa mullakin sitten lopulta. Hirveetä ajatella jos en vaikka olis mennyt sen ekan oireen takia lääkäriin ollenkaan ja oisin vaan turvannut siihen että ei siellä mitään vakavaa voi olla kun just olin papassa käynyt niin sairaus olis päässyt leviämään räjähdysmäisesti ja mitä sitten... Adenokarsinoomasta sanotaan että sille on tyypillistä että saattaa lähettää jo hyvinkin varhaisessa vaiheessa etäpesäkkeitä. Tätä varmaan se sinun tuttu lääkärisi tarkoittanut kun sanoi että 10 %:lla löytyy kohdustakin tätä sairautta.
Mullakaan ei ollut mitään kipuja, yhden ainoon kerran oli yhdynnän jälkeistä vuotoa (mitä ei ole ollut koskaan aiemmin, vaikka sekin voi olla ihan normaalia ilman syöpääkin) ja se riitti mulle että menin lääkäriin ja siitä tää homma lähti käyntiin. Mulla oli kans sellanen tunne että olin täysin terve, niinkun noin muuten olinkin. Itse olen 170 cm pitkä ja painan 73 kg. Olen kanssa viettänyt hyvin terveellistä elämää, en tupakoi jne ja harrastan liikuntaa. Hirvee shokki se oli kun lääkäri soitti ja pyysi luokseen käymään, ei suostunut puhelimessa kertomaan, arvasin sillon heti että vakavasta kyse. Siinä vaiheessa ei vielä tiedetty oliko se sairaus jo mahdollisesti levinnyt, oli hirveetä ootella sitten aikaa ennenkun pääsin mri kuvattavaksi ja muihin tutkimuksiin ennenkuin selvis minkä asteinen se oli. Hui, tulee ihan paha olo kun muistelen sitä aikaa, niin hirveetä se oli. Ihmeellistä miten niin hetkessä voi ihmisen onni muuttua painajaiseksi...sitä olen miettinyt että miksi tää mulle tuli, mitä oon tehnyt väärin tai elänyt väärin, mutta en siihen koskaan saa vastausta. Oon vaan kiitollinen että olen nyt tässä ja nyt ja että nyt asiat sairauden osalta ok. Noista oireita vielä, niin yleensähän syövistä sanotaan että silloin kun aiheuttavat jo kipua niin ovat sitten jo niin pitkällä että ei enää välttämättä mahd pelastaa.
Minullahan kävi tarkasti ottaen niin, että kolposcopian jälkeen tuli vastaus: adenocarsinoma in situ. Tämän jälkeen menin hetimiten silmukkakoepalaan, millä kaiken piti olla ohi. Kuitenkin tästä sain tuon saman vastauksen, että in situ-muutos, mutta patologin mukaan sinne reunalle oli jäänyt vielä muutosta, jonka jälkeen minulla oli 2 vaihtoehtoa. Joko mennä uudestaan silmukkakoepalaan tai suoraan kohdunpoistoon.
Valitsin kohdunpoiston, ja sen jälkeen kun sain viimeiset tulokset, todettiin, että mitään muutoksia ei enää missään ollutkaan, eli kohdunpoisto oli tavallaan turha. Mutta en koe sitä sillä tavalla, että olisi turha, koska en pystyisi elämään jatkuvasti miettien, onkohan siellä taas jotain. Minulle tuo ratkaisu oli kertakaikkisen hyvä. Minun käsittääkseni jos marginaalit ovat positiiviset, tarkoittaa vain, että sieltä ei kaikkea muutosta ole saatu pois. Ei välttämättä ole syöpää.
Pidetään peukkuja.
hyvin...Tähystysleikkauksella,tänään pääsin sairaalasta kotiin.
oli siis tuo harvinaisempi adenocarcinoma...