Niin, alkaa olla ideat loppu..Mistä löytäisin söpön naisen näköisen naisen? Baarissa ei aina jaksa juosta, chateissä ei voi luottaa kehenkään. Eikä kadulla voi jokaista kivannäköistä vastaantulevaa typyä treffeille pyytää. Olen vähän päälle parikymppinen ihan ok nuorinainen mutta alkaa tuntua et saan olla koko loppuelämän yksin.
Eikai tämä oikeasti oo näin vaikeeta? =)
Eikai tämä oikeasti oo näin vaikeeta? =)
Vastaukset 37
Vanhimmat
Sinä olet todella nuori nainen, joten uskon, että sinulla on vielä monta tyttökaveria elämässäsi.
Minä voisin ikäni puolesta olla äitisi, joten minä en enää voi ketään löytääkkään.
Minäkään en viitsi enää ravintoloissa käydä, kun kaikki ovat niin nuoria ja minusta tuntuu, että nuoremmat katsovat näin vanhaa alta kulmain.
Ja yli nelikymmiset eivät paljoa netistä seuraa etsi, joten senkin käytön olen lopettanut, kun kukaan ei ikinä vastaillut ilmoituksiini.
Mutta sinä nuori nainen laita vaikkapa deitti.nettiin oman ilmoituksesi niin olen aivan varma, että saat lukuisia yhteydenottoja. Onnea seuranetsintään, ja muista nuoruus on valttia!
pyh! Itsestä kiinni!!! vm. 62!!!
Ei pidä paikkaansa. Itse olen yli neljäkymmentä ja kyllä seuraan nettiä ahkerasti. Mistähän johtuu ettemme ole törmänneet?
'Tyttöselle' sanottakoon, että olet vielä elämäsi alkutaipaleella ja tulet varmasti löytämään rakkaimpasi kunhan jaksat odottaa hieman. Tsemppiä vain!
...asenne menee ikäjuttujen edelle,
voi löytää aivan ihania ihmisiä ikäerosta huolimatta. Jos alkaa tuijottaa vain yhtä asiaa,
niin jää paitsi moenesta hauskasta.
Ympärillä pyörii nykyään monen ikäisiä, ehkä eniten nuorempia, jotka on tosi mukavia ja aktiivisia, ja positiivinen ote elämään, eikä mulla oo ainakaan tarvetta torjua ja olla valikoiva, Jos seuraa kaipaa, ei ole iästä kiinni, jos löytyy yhteistä puhuttavaa, ja kemiaa.
Jos ajattelee, ettei saa enää ketään, niin sehän toteutuu. mä en aio ainakaan lopettaa elämistä, vaan jatkan niin kauan ku on sukseeta. ja
onhan se mukavaa kun voi tutustua, sillä tavlla saa uusia ystäviäkin,vaikkei mitään niin suurta rakkautta syntyis.
Ennakkoluuloton asenne on kaiken a ja o.
mie vanhempi...
moi, oon keski-suomesta ja mulla on samantapainen juttu, myös vähän päälle parikymppinen...
haluaisin kauniin naisen, itsekin olen nätti -->en siis ollenkaan pidä siitä siilitukka-feministilesbolaisuudesta. meikkaan myös. ja pidän myöskin raskaammasta musiikista. samantyylistä seuraa etsin, mutta saapa nähdä joudunko etsimään lopun ikääni...
rekisteriä Sullekin ja liitä sinne sun s-posti osoite.. Niin, joku joka ihan oikeesti on kiinnostunu susta meilaa sit sulle..
Sit jokapaikas mis liikutkin oot vaan avoimin ja positiivisin mielin, kyl se hyvännäköinen nainen tulee sua vastaan ja kaappaa sut elämäänsä :)
Tsemppiä
kyllä se kieltämättä todella hankalaa on kun ei baareissa pyöri ja vaikka pyörisikin niin pienellä paikkakunnalla vaikea on löytää sydänystäväksi toinen nainen. Mutta täytyy vain odottaa ja toivoa että sattuisi olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Tsemppiä sulle !!!!
Kerron, kuinka minulle kävi:
Vinoviettisyyteni on aika uusi ilmiö - ihastuin ensimmäistä kertaa naiseen n. vuosi sitten. Ihastus ei johtanut mihinkään, mutta sen myötä ymmärsin olevani kiinnostunut naisista. Koska en tiennyt asiasta oikein mitään, enkä viitsinyt siinä vaiheessa vielä oikein julkisesti suuntautumistani kuuluttaakaan (vaikka tuttavapiirissäni on mm. yksi rekisteröitynyt tyttöpari), etsin netistä tietoa ja löydyin tälle palstalle. Seurasin hetken kirjoittelua, osallistuin muutamaan keskusteluun ja laitoin oman profiilin.
Oli hauskaa kirjoitella omalla nimimerkillä erilaisiin keskusteluihin! Ja yllättävää kyllä, minuun otettiin myös sähköpostitse yhteyttä.
Itse asiassa sain n. kerran viikossa joltain uudelta tytöltä kirjeen. Joidenkin kanssa kirjoittelin hetken, yhden kanssa kävin mukavilla kaveritreffeillä, joidenkin kanssa juttelin puhelimessa ja mesessä. Ja lopulta, yksi valloitti sydämeni.
Sydämenivaltiatar on kaikkea, mitä olen koskaan osannut toivoa. Ja vielä enemmän.
Ihmeitä siis tapahtuu, tällainen oli omani. Toivottavasti löydät ihanan naisen - tai hän löytää Sinut!
Jep, aktiivisuus palkitaan ja myönteinen halu tutustua ihmisiin ja antaa heidän tutustua suhun. nimim. Kokemusta myös
Te osasitte olla niin kannustavia,että vaikka olen vastakkaista sukupuolta niin jotenkin sain teidän viesteistä rohkaisua itselleni. Lämmin kiitos.
Ja nyt rekkariin kaikki kamut! Heti huomenna, eks jeh!..
Hmmm. Eipä minulle kukaan ole sähköpostia lähetellyt, vaikka olen rekisteröinyt nimimerkkini....
No, tsemppiä - kyllä sitä postia vielä tulee:)
Kurjaa, jos olen pelottava. Oikeasti olen aika kiltti kisu. Enkä mikään jyrä ollenkaan.
Niiskis.
Yleensä ihmiset, joilla on selvät mielipiteet, koetaan pelottavina.
Mutta eihän nyt kirjoitusten perusteella voi mennä sanoon;mä en ainakaan pelkää ketään,
päinvastoin oishan se kiva jäädä jonkun hehkeän "jyrän" alle;)
höspis
Oot kiva ja pehmo nainen:)
kyl sen verran pelottava, jos kirjoituksien perusteella, että vaihdan kyl kadun puolta jos oot tulos vastaan:)
..kuin pelko itse.
Ihmettelen vaan, miten tunnistat mut tekstien perusteella? ja mitähän pelottavaa näissä on?
Oishan se kyllä aika tylsää , että joku alkais siirtyä sivummalle.
Kyllä mä olen huomattavasti hillitympi tosiasiassa, kuin annan ymmärtää.
Pystyn olemaan hiljaa pitkiä aikoja...puoli tuntiakin ihan kevyesti, ja ääntä korottamatta ainakin tunnin:O
Et mitenkään! Lopeta valittaminen!!
aika pitkä aika, ja se että nyt olet yksin ja tuntuu ettet löydä ketään, se on elämää.
Jos sitä hakee ja koittaa niin nopeammin siinä menee hermo ja usko kuin jos vaan annat nyt ajatustesi olla poissa asiasta ja keskityt ihan muihin asioihin.
Aina ne tyttöystävät ja rakkaat on tulleet vähän puun takaa, ei niitä väkisin saa mistään.
Valittaminen on ihan jees silloin kun tuntuu todella paskalle, mutta ei siitä kannata tehdä laulua päähän soimaan.
Onnellisuus, se vetää naisia kuin hunaja karhuja, joten opettele olemaan onnellinen niin kohta joku jo haluaa tulla jaolle.
Toisaalta, en ole kovin paljoa itse tehnyt aloitetta asian eteen. Olen halunnut antaa asian kypsyä. En ole koskaan seurustellut..enkä ehkä haluakaan. Koska minusta suurinta, mitä kahden ihmisen välillä voi olla on sielujenyhteys, rakkaudellinen ystävyys, joka kantaa suhdetta läpi elämän.
Seurustelu on mielestäni sitä, että heilutaan ihmisen kanssa, jota ei oikein tunne. Sellaisen kanssa, johon ei saa lähempää kosketusta. Sitten molemmat arvailevat pitääkö sittenkään oikeasti toisesta ja mahtaako tmä sittenkään pitää minusta. Sellaista haparointia. Sille on vaikeaa perustaa suhdetta.
Kaikkein ihaninta olisi löytää joku, joka on kiinnostunut suunnilleen samoista asioista (En tarkoita siis mitään perseennuolentaa. Olen saanut tarpeekseni mielistelevistä ihmisistä, jotka väittävät olevansa kiinnostuneita samoista asioista vaikka oikeasti haluavat vain hypätä pöksyihisi.), olisi mietteliäs ja pitäisi keskustelusta. Ja samalla olisi niin hullu, että (jos vain olisi rahaa ;-D) lähtisi Amazonille viidakkoseikkailulle, koskia laskemaan ja benjihyppäämään.
Sellainen ihminen, jonka kanssa ei tarvitsisi esittää mitään. Jolle voisi kertoa kaikki salaisuudet ja joka myös avautuisi samalla tavalla minulle. Jonka kanssa syntyisi kallionvakaa luottamus.
Näitä asioita pidän tärkeimpänä.. Toki jokaisella on myös omat makunsa ulkonäönkin suhteen. Minä ihastun varmasti ihmiseen, joka itse pitää itseään kauniina niin sisältä kuin ulkoakin ja antaa itsensä loistaa valona ja rakkautena minulle. Niin minä teen myös hänelle.
Eli eikai mun sit kannatakkaan vaipua synkkyyteen, täytyy vaan venailla sitä elämäni naista!=) Mutta ei vaan millään malttais odottaa, oon senverran rauhaton tapaus!
Kiitos kaikille noista vinkeistä! Eikun testaamaan. Tosin kaikkein mukavin lähestymistapa on ehdottomasti se kun katsoo toista suoraan silmiin ja jos saa katseen vielä hetken päästä takaisin, niin sen jälkeen tätä typyä viedään!=) Joskus on kyllä käynyt niin että silmäpeli on jatkunut jo pidemmän aikaa mut silti tää toinen nainen on osoittautunut heteroksi.Siinä sitten nolona selittelee jotain..=)
se ei tykkää musta;(
Kyllä sen tiettä ku se oikee tulee vastaa. Silmät ketoo kaiken. Se on mikä vie jalat alta, ku toinen kattoo sua syvälle silmii ja antaa kauneimman hymynsä. Sen jälkeen on pää pilvissä ja muha täynnä perhosia. Se se on, hymy. Siitä ei voi erehtyy :)
Tämän ketjun aiheeseen liittyen; mikäs foorumi olisi paras siihen tarkoitukseen jos hakee uusia ystäviä, virtuaalijuttuseuraa ja ehkä enemmänkin, mutta ei ole kiinnostunut baareista.
Chat-profiili? Onko Qruiserissa millainen meininki? Vai joku Setan keskustelu-foorumi?
Vinkkejä otetaan vastaan!
Tee profiili qruiseriin, virtuaalijuttuseuraa löytyy ja saahan sitä kivalta vaikuttavia ihmisiä ihan treffeillekin pyytää. :) etpä sä siinä mitään häviäkään
kuin täydellisen vaatteen yms. Kun sitä lähtee etsimään ja sovittelee miljoonat vaatteet niin mikään ei sovi, johtuen siitäkin että sulla on niin tarkka mielikuva mitä haluat. Sitten kun rentoudut, ajattelet muita ja kävelet kaupungilla niin ohimennen vilkaiset jonnekkin kauppaan ja pum, siinä se on, vaate jota olet aina etsinyt.
jokseenkin huvittunut, kun ajattelee, että tuo kysymys on esitetty n. kuusi vuotta sitten (2005), niin nyt saa kovinkin rohkaisevia ja kannustavia viestejä? Varmaan paljonkin auttaa ko.aloittajaa tässä ja nyt armon vuonna 2011? Saattaapi olla tilanteet hivenen muuttuneet.
Mutta tuohan on jotenkin yleinen käytäntö, kun tätä palstaa seuraa tai ehkä yleisestikin, itse asian hahmottaminen on täysin ylivoimaista, heitellään ympäripyöreitä lauseita, josta tulisi sellainen kiva vaikutelma, vaikka puhuu täysin ohi toisen, eikä oikeasti edes hahmota kenelle on lauseensa tarkoittanut ja mitä sillä oikeasti pyrkii saavuttamaan, tuskin ainakaan keskustelupalstan tarkoitusta, jos tuokin viesti on jätetty siis jo 2005?. Jokainen katsoo vain itseensä päin, saavuttamatta toista miltään osin.
Tosin yleisluontoisena niksipirkka palstana varmaan ajaa asiansa (ajattomiahan tietyt asiat tietysti on, mutta jonkun ihmisen kohdalla voi olla jo ohitettuja asioita), se tietysti on eri asia, mitä sillä kukaan oikeasti saavuttaa.
koskaan vanhenee. Niksejähän ihminen tarvitsee ja ei välttämättä touteuta niitä mutta joskus riitää että joku reagoi.
Tämä on keskustelupalsta, anonyymi sellainen, tietysti jokaisella täytyy olla jokinsuodatin miten näitä lukee ja tosissaan ottaa. Jos on ihminen joka lukee kuin piru raamattua tulee ongelmia niin täälläkin kuin muuallakin.
Joskus silloin tällöin joku nostaa vuosien takaa jonkun aloituksen, ja me vastataan. Tuskin kukaan siihen kuolee tai ap saa kohtausta koska hänen tilanteensa on muuttunut.
Minusta on hienoa että on ihmisiä jotka edes koittavat auttaa toisiaan, täällä yleisin "apu" tuntuu olevan kritisoiminen ja mollaaminen ja hyökkääminen. Se kertoo siitä että ihminen ei voi hyvin, jos hän saa kilarit jostain tällaisesta palstasta niin elämässä täytyy olla silloin asiat epätasapainossa.
Se mitä sinä kirjoitit että on ihmisen ohi kirjoittaa vastausta 2005 ongelmaan joka on aivan varmasti yhtä iso ongelma tänäkin päivänä joukolle naisia. Ihan kuin kirjat olisi kirjoitettava uusiksi vain siksi että niihin tulee oikea vuosi. Vai mikä siinä oli se tärkeämpi ajatus? Keskustelupalstan olemus jäi sinusta saavuttamatta?
"Se kertoo siitä että ihminen ei voi hyvin, jos hän saa kilarit jostain tällaisesta palstasta niin elämässä täytyy olla silloin asiat epätasapainossa"
Niin mustakin, jos siis toisen kirjoituksista ottaa kilarit, eikä pyri edes vastaamaan tai hahmottamaan mitä siinä pyritään sanomaan. Jep.
ttä ketjua joku on saanut kilarit?
mistä tuollaisen käsityksen olet saanut, tuohan oli ympäripyöreä lause sellaisille, jotka niitä kilareita saavat. Tästä ketjusta mitään puhuttu, vaan yleisluonteisella tavalla. Juuri samalla tavalla mitä tuli todennettua, että ihmiset keskittyvät itseensä eivätkä saavuta toista. Puhutaan tai kirjoitetaan ohi toisten, huomioimatta alkuperäistä yhteyttä (tein siis saman, kuten monesti, hyödyntäen vain tilaisuutta).
Eikä ne "kilarit" tässä ketjussa välttämättä edes näkyisi, vaan siirtyisivät toisaalle, toisine seurauksineen. Hyödennetty siis tilannetta, missä näkyy eräiden asioiden absurtius koko komeudessaan, kun tosissaan vastataan vuoden 2005 viestiin, siten kuin se olisi oikeasti kohdennettu aloittajalle (n.kuusi vuotta myöhässä), eikä välitetä siitä, mikä on todellinen tilanne tai miten se oikeasti hahmottuu nykyaikaan, ja eikä vain yleisluonteisella tavalla (vaikka viestisi osittain sellainen on, tämä ei ollut kohdistettu siis lolloon, vaan muualle).
Tuntuu jotenki oudolta ku ihminen ei löydä itellee tyttöystävää. Ite ole ole tarvinnu pahemmin ettiskellä, ku ne on vähän niinku hmmm... kävelly syliin.
Mutta joo asiaan. Ei sillä baareissa kannata rampata, rahaa menee ja mitään ei jää kätee. Chatit on niille jokka on epätoivosii ja ei ole enää muuta mahollisuutta. Joten tätä täytyy lähestyy nyt vähän eriltä kantilta.
Jos on töissä tai koulussa ne on hyviä paikkoja tehä tuttavuutta ihmisiin. Asiakas palvelu työ on oikeen hyvä tähän. Ei ihmistä kannata heti säikyttää luotaan pyytämällä ulos. Jutella eka ystävällisesti ja tutustuu, tehä vähän tiedusteluu enne ku menee ulos pyytää.
Baari on toinen vaihtoehto, mutta siinä pitää olla tietty meininki. Yksin ei kannata lähtee ikinä, muutaman kaverin kans. Ite ei kannata lähtee isku päällä liikkeelle. Kaveria kannattaa käyttää tässä tapauksessa hyväksi. Jos näet jonku mukavan näkösen likan, niin pyydät kaveriis hämysti menee juttelee sille jotta se esittelis teät sitte. Ja siitä vasta lähtee lämmittelee. Eka juttelemalla, sitte vähän käydä tanssii. Sitte jos mahollista niin viedä kotii. Vaihtaa puhelinnumeroita, lähettää sit aamulla mukava herätys viesti ja kysyy että ulos.
Näillä eväillä eteen päin :)
mullaki on sama juttu en oo itekkää löytänyt tyttöystävää ja multaki on loppunut ideat olen ite yli parikymppinen olisi ihanaa löytää oman rakkaan :(
Musta ois ainakin niin kiva kuulla, että ap on löytänyt rakkaan ja mitä hänen elämäänsä nykypäivänä kuuluu :)!?
Itselleni on käynyt vähän samoin, kuin eräälle keskustelijalle täällä, että välillä tuntuu, että naiset ovat kirjaimellisesti kävelleet syliin, eikä heitä ole erityisemmin tarvinnut etsiä. Mutta eihän se todellakaan niin yksioikoista ole ollut. Olen kuitenkin seurustellut muutamaan otteeseen pitkän aikaa ja kun entinen suhde on päättynyt, uusi on löytynyt turhankin nopeasti. Usein sitä on toivonut, että tulisi välillä oikeasti pitkähkö yksinolemisen aika, mutta sitten joku niin upea nainen on kävellyt vastaan, ettei sellaista ole voinut päästää menemään. :)
Ehkä se yksi keskeinen asia on toisaalta ollut, etten ole missään välissä ehtinyt tulla epätoivoiseksi. Olen pikemminkin toivonut saavani olla vähän aikaa yksin, ja eikö usein sanota, että rakkaus löytyy aina juuri silloin, kun sitä vähiten odottaa? Minulle on ainakin käynyt moneen otteeseen niin. Viimeksi, löytäessäni nykyisen avovaimoni, jopa huokailin itsekseni, että Ei kai juuri nyt ja Miksi minun piti löytää tämä upea nainen juuri tässä vaiheessa. Mutta niin vain nainen vei jalat altani ja tässä sitä ollaan. Onnellisina kylläkin. :)
Toki itsekin olen välillä, jonkun suhteen päättyessä, vaipunut hetkeksi En varmaan koskaan enää löydä ketään -tyyppiseen epätoivoon. Etenkin, kun asun hyvin pienessä kaupungissa, jossa meitä lesboja on varsin vähän. Mutta sekään ei ole aiheuttanut pysyvää sinkkuutta, enkä edes tunne juuri ketään tämän kaupungin lesboista.
Luulisin kuitenkin, että juuri tuo epätoivoon vaipumattomuus on ollut yksi syy siihen, etten ole jäänyt yksin. Ollessani sinkkuna olen aina tehnyt profiilin tänne Suomi24:n treffeille, ja kirjoitellut mukavan kuuloisille naisille. Asialliset viestit ovat kyllä aina saaneet asialliset vastaukset. Olen aina kertonut, etten erityisesti etsi mitään, mutta olisi hauskaa tutustua uusiin ihmisiin. Treffien kautta olenkin käynyt monilla mukavilla "treffeillä", joita voisi pikemminkin kutsua juuri kaveritapaamisiksi. Olen lähtenyt tapaamaan ihmisiä heti tutustumisen alkuvaiheessa, jolloin panokset eivät ole vielä ehtineet kasvaa liian suuriksi. Olen myös keskutellut chatin puolella ja löytänyt sieltäkin asiallista seuraa. Sellaista voi kyllä löytää, kun on itse rehellinen, avoin ja asiallinen. Vaikkei täysosumaa tulisikaan, ainakin tuntee olevansa elossa.
Baarista en ole koskaan löytänyt ketään, enkä ole erityisemmin etsinytkään. Liikun muutoinkin harvoin yöelämässä. Pari seurustelukumppaniani olen löytänyt harrastusten parista, yhden treffeiltä (olimme kyllä bongailleet toisiamme jo aikaisemmin eri paikoissa) ja viimeisimmän opintojen parista.
Olennaista ehkä on, ettet jää tuleen makaamaan. Liiku, katsele ympärillesi, tutustu uusiin ihmisiin, harrasta, tee erilaisia asioita, tapaa kiinnostavia ihmisiä... Pidä itsestäsi huolta, suhtaudu elämään positiivisesti, kiinnitä huomiota ulkoiseen olemukseesi ja elämäntapoihisi. Tee niitä asioita, joista aidosti pidät ja jotka ovat sinulle oikeasti tärkeitä, äläkä esitä ketään tai mitään. Kaikki se saa sinut vaikuttamaan kiinnostavalta ihmiseltä ja lopulta se elämän suuri rakkaus saattaakin löytyä ihan vierestäsi. Niin kuin minulle kävi.