Pyöritettyäni nk. uusperheen onnellista arkea jo kymmenisen vuotta, juolahti mieleeni ensi kertaa vilkaista, millaista on elämä muissa uusperheissä, joten etsiydyin googlen kautta tälle palstalle. Ja täytyy sanoa; OLEN HYVIN JÄRKYTTYNYT KESKUSTELUN TASOSTA!
Toki meidänkin perheessä on ne heikot kohdat, mutta asenne, että me tämän perheen vanhemmat olemme kaikkien meidän lastemme vanhempia, tekee elämästämme varmasti helpompaa kuin olen kommentteja lukiessani huomannut useilla olevan. Tämä toki varmastikin johtuu, ei vain uusperheiden vanhempien asenteista, vaan siitä, että vanhemmuus on tällähetkellä yhteiskunnassa hukassa, eivätkä ihmiset osaa kantaa vastuuta.
Se, että uusperheen vanhemmat rakastavat kaikkia lapsia tasapuolisesti, ei synny tyhjästä, vaan on annettava aikaa niin itselle kuin lapsillekin ja omia ajatuksia ja tekoja on jatkuvasti työstettävä. Se, että rakastan mieheni lapsia, ei ole minulta/ lapsiltani poissa, vaan myös minä ja lapseni saamme vastalahjaksi rakkautta.
Meidän rakkautemme ei ole myöskään poissa biologisilta etävanhemmilta, sillä onnelliset lapset ovat myös heidän etunsa. Toki oli meilläkin ne yhteentörmäykset aluksi. Ja erityisen vaikea tilanne tuntui olevan biologiselle etä-äidille, mutta hän oli itse ratkaisunsa tehnyt lapsensa jättäessään, eikä lapsen tarvitse kaksinkertaisesti kärsiä eli minä halusin alusta alkaen toimia niin, että minuun voi luottaa.
Toivon, että ne, jotka tuntevat piston sydämessään, ryhdistäytyisivät ja käyttäytyisivät aikuisen tavoin. Eli tehkää toisille niin kuin toivoisitte itsellenne tehtävän.
Toki meidänkin perheessä on ne heikot kohdat, mutta asenne, että me tämän perheen vanhemmat olemme kaikkien meidän lastemme vanhempia, tekee elämästämme varmasti helpompaa kuin olen kommentteja lukiessani huomannut useilla olevan. Tämä toki varmastikin johtuu, ei vain uusperheiden vanhempien asenteista, vaan siitä, että vanhemmuus on tällähetkellä yhteiskunnassa hukassa, eivätkä ihmiset osaa kantaa vastuuta.
Se, että uusperheen vanhemmat rakastavat kaikkia lapsia tasapuolisesti, ei synny tyhjästä, vaan on annettava aikaa niin itselle kuin lapsillekin ja omia ajatuksia ja tekoja on jatkuvasti työstettävä. Se, että rakastan mieheni lapsia, ei ole minulta/ lapsiltani poissa, vaan myös minä ja lapseni saamme vastalahjaksi rakkautta.
Meidän rakkautemme ei ole myöskään poissa biologisilta etävanhemmilta, sillä onnelliset lapset ovat myös heidän etunsa. Toki oli meilläkin ne yhteentörmäykset aluksi. Ja erityisen vaikea tilanne tuntui olevan biologiselle etä-äidille, mutta hän oli itse ratkaisunsa tehnyt lapsensa jättäessään, eikä lapsen tarvitse kaksinkertaisesti kärsiä eli minä halusin alusta alkaen toimia niin, että minuun voi luottaa.
Toivon, että ne, jotka tuntevat piston sydämessään, ryhdistäytyisivät ja käyttäytyisivät aikuisen tavoin. Eli tehkää toisille niin kuin toivoisitte itsellenne tehtävän.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Juuri tuollanen ylimielinen asenne"olemme tämän perheen vanhempia" vaikkei kaikki yhteisiä lapsia olisikaan, on todella ärsyttävää ja säälittävää! Elämä ei mene niin, että pystyy omimaan toisten ihmisten asioita tosta noin vain. Veti varmaan ex vaimolta talon ja vaattettkin, autosta puhumattakaan!
Kaiki mitä kuvittelet tekeväsi TOISTEN lasten "hyväksi" tai paremminkin tuhoksi, on todellakin pois lasten omilta vanhemmilta. Vaikka kuin yrität päästä lasten elämään käsiksi, muuttamaan ja utelemaan heidän sisintään, et muutu hyväksi haltijaksi. Lapet ovat tarkkkoja, jos ei nyt, mutta vanhemmiten se kostautuu, ja olet ednemmän kuin liemessä. Halveksuttava yksilö.
Jos jonkun täytyy pistosta tuntee sydämmessään, se on sinä. Älä syyllistä muita, vaan omaksi parhaaksesi pysy loitolla muiden asioista, ja anna pienten lasten elää omaa elämää, jonka hänen oma rakas äiti on luonut,, sitä sun ei pidä ruveta muuttamaan. Mieti ennenkuin tuhoot toisten elämää ja yrität muuttaa heitä kaltaisekseen. Omilles voit tehdä miten haluut, mutta vieraat lapset on sun pomoja, ja tanssit heidän pillin mukaan.
kanssasi siinä, että "Lapet ovat tarkkkoja, jos ei nyt, mutta vanhemmiten se kostautuu, ja olet ednemmän kuin liemessä. Halveksuttava yksilö."
Ei se äitikään ikuisesti madonnankruunua kanna, joten varaudu itse tuohon mainitsemaasi lopputulokseen. Jossain vaiheessa ne lapset todella alkavat ajatella omilla aivoillaa, ja silloin sinun sairaat mielipiteesi pudottavat sinut heudän silmissään todella alas!
Noh... Noh...
Olen pahoillani, että ymmärsit viestin sisällön väärin, joten täytyy yrittää saada se oikein perille.
Olen siis hämmentynyt siitä, että tällä palstalla ihmiset todellakin tuntuvat käsittelevän lapsia jotenkin oudosti. Ensisijaisesti kaikkien aikuisten, vanhempia tai ei, on toimittava ympäristönsä lasten hyväksi.
Minä en ole vienyt kenenkään miestä, enkä lapsia. (Kun tapasimme, olimme molemmat yksinhuoltajia.) Mutta arjessa minä ja mieheni olemme kasvatusvastuussa kaikista lapsistamme.(Tietenkin uusperheen vanhempien parisuhteen tulee olla niin vahva, että pelisäännöt saa sovituksi - muutenhan tilanne on tuhoon tuomittu eli ensin on varmistuttava suhteen pohjasta.Ja on annettava aikaa koko perheelle kasvaa uuteen tilanteeseen.)
Se ei kuitenkaan poista millään tavoin biologisten vanhempien kasvatusvastuuta eikä velvollisuutta. Ja lähivanhemmilla on velvollisuus tukea lasten suhdetta etävanhempiin. Mutta se, että lapsella on useampi aikuinen, joka häntä rakastaa pyyteettömästi, ei ole millään lailla poissa siltä vanhemmalta, joka ei arjessa välttämättä voi/ jaksa olla mukana. Päinvastoin! Ajattele, kuinka paljon rikkaampia ovat ne lapset, joilla on monta hyvää aikuissuhdetta.
Minulle ei tulisi pieneen mieleenkään arvostella lastemme biologisia vanhempia, päinvastoin, pyrin selittämään itkevälle lapselle (jos äidin tai isin luona on tapahtunut jotain ikävää, huom! jonka lapsi haluaa kanssani jakaa) asiat niin päin, että kuva hänen biologisesta vanhemmasta säilyy hyvänä.
Ja lapsi pomona on melkoisen huvittava ajatus. Mietipä murrosikäistä, jota koulu ei pahemmin kiinnosta. Jos murrosikäinen on tällöin pomo, ei varmastikaan koulun käynnistä tule mitään. Näitä tilanteita varten kannattaa ottaa oppia ohjaavasta kasvatuksesta ja kasvatus todellakin kuuluu perheen (sama jääkaappi) kaikille aikuisille ja myös niille vanhemmille, jotka eivät lastensa kanssa asu. Mutta näin se on, että jos lapsi on pomona, on lapsi heitteillä. Ja tärkeintä on, että perheen kaikkia lapsia kohdellaan tasa-arvoisesti. Ja jokaisella lapsella on oikeus rakkauteen!
Pystyn jossain määrin ymmärtämään näkökantasi, mutta perustelen omaa näkökantaani lasten oikeuksien kunnioittamisella. Eli jokaisella lapsella on oikeus mm. turvalliseen kasvuympäristöön. Meidän aikuisten on hyväksyttävä, että kun luomme parisuhteita, luomme suhteita myös niihin ihmisiin, jotka tulevat parisuhteen mukana; lapsiin, ex-puolisoihin, mummoihin, pappoihin jne...
Voi olla, että käsitit minut väärin, siksi että sinä olet erilaisessa tilanteessa kuin minä ja meidän perhe. Mutta et voi varmastikaan kieltää, etteikö tämän palstan keskustelu olisi suurimmalta osaltaan melko lapsellista. Ajattele aikuisia ihmisiä pohtimassa sitä, miten lapset mm. joululahjoilla on tarkoitus perheessä arvottaa... Meillä ainakin Sinun, Minun ja Meidän lapset, kaikki yhtä perhettä, saavat ihan samanarvoisia lahjoja.
On todella ikävää, että rivien välistä luit todella pahasti väärin.
Että jotkut todella pytyvät pyytettömästi olemaan tuollaisia ihmisiä! Ettei OIKEASTI ole minkäänlaista syrjintää vierasta lasta kohtaan. Se on todella, todella arvostettavaa! Minä teistä aikuisista veisaan viis, kunhan lapset ei joudu kärsimään!
Itse olen joutunut seuraamaan läheltä kuinka uusioperheessä äitipuoli yrittää työntää miehensä lapsen taka-alalle(heille tulossa yhteinen perillinen). Jopa sellaista vihjailua on ollut että pitäisi päästä kokonaan eroon entisestä lapsesta! Siis tämän äitipuolen mielestä. Voi miten hirveää se on 3 vuotiaalle lapselle! Mutta onneksi kuitenkin tuon lapsukaisen isä yrittää pitää lapsensa puolia!
Ja minä luulen että tämä tapaus on vain jäävuoren huippu.
Tunnen vielä Ko. Äitipuolen hyvin, koska hän on minulle sukua. Enkä kyllä voisi pahempaa äitipuolta kuvitella. Niin itsekäs ja toisa huomioon ottamaton ihminen hän on. Saa nyt nähdä tuleeko siitäkin minkälainen sekametelisoppa, pahoin pelkään.
Minä en käsitä miten ylipäätään joku ihminen voi LASTA syrjiä! Itselläni tosin on vain omia, mutta luulisin että en tuollainen hirviö voisi olla missään tapaukseessa...
Minun lapseni on AINA ajateelleet omilla aivoillaan, ja nyt aikuisina, ja omillaan asuessaankin he ajattelevat omilla aivoillaan! Olen edelleen heille se tärkein ihminen, jonka näen lähes päivittäin puheluilla ja viikottain näkemisillä. Olen onnistunut lasteni kanssa loistavasti viemään heidän lapsuutensa aikuisuuteen ja olen todella ylpeä siitä.
Lapseni ei ole kaivanneet ketään äidin eli minun tilalle tai sijaisekseen, ovat ylepeitä minusta, että olen yksin jaksanut heidän kanssaan.
Minulla ei ole mitään hätää eikä mitään pelättävää heidän taholtaan. Isä ei heille merkitse punajuurta enempää, ja isän monet tyttöystävät sitäkään vähää, naureskelevat vain kuin isä kehtaa tehdä heille ja minulle noin,enkä ihmettele sitä lainkaan. On hienoa omistaa tuollaiset lapset, joille yhteiset arvot ja äiti on tärkein.
Mielestäni olet kyllä vähän väärä ihminen puhumaan äitipuolen asemasta lasten elämässä, jos ex-miehelläsi ei kerta ole pysyvää suhdetta.
Äiti on aina äiti, sitä ei kukaan eikä mikään pysty poistamaan, mutta voihan se äitipuolikin olla sentään ihan siedettävä ja hyvä ihminen lapsille. Samoin kuin isäpuoli.
Aikaisempi kommenttini oli siis vääärin sinua kohtaan, kun ei lapsillasi olekaan äitipuolta, joka olisi pysyvässä suhteessa lasten isään ja lapsiin.
Kuitenkaan en ymmärrä suunnatonta vihaasi näitä äiti- ja isäpuolia kohtaan. Ydinperhe on tottakai ihanne, mutta kun se systeemi ei vaan aina toimi. Miksei voisi antaa itselle ja ex:lle uutta mahdollisuuuta? Ja lapset ihan totta huomaavat toimiiko suhde vai ei, myös ydinperheessä. Jos vanhemmat löytävät sopivat ja järkevät uudet puolisot, niin eiköhän se lapsi silloinkin tee omat huomiot, ilman että oman katkeroituneen vanhemman täytyy sitä lapselle tuputtaa.
Annetaan siis lapsen itse päättää kehen kiintyy ja kehen ei.
että voisin hyväksyä kaikki lapset samoin kuin omani. mutta niin on luuloni heittänyt häränpyllyä tässä vuosien saatossa. enkä silti ole varmaankaan mitenkään omalaatuinen ihminen.
kun tähän kuvioon ei vaikuta vain se lapsi. enempi siihen vaikuttaa ne aikuiset siinä ympärillä. eli uusi puoliso ja hänen exänsä ja koko hänen sukunsa. jos en omalle lapselleni saa mitään hyväksyntää em. tahoilta niin miksi minun sitten pitäisi hyväksyä exän lapsi? miksi minun pitäisi vain ja ainoastaan yksin suhtautua tasapuolisesti molempiin lapsiin jos toinenkaan ei niin tee?
Niin olen ehkä, mutta sanotaan sitten että minusta se vaan olisi hirveä ajatus, että joku mämmänen ilmaantuisi utsiin minun lasteni asioita sillä varjolla, että "nyt sattuu oleen isin uusi hoito"! Koska olen heidän äiti ja olen vielä järjissäni ja elossa, niin lapset ovat minun, eikä se muuksi muutu, enkä heitä toisten naisten kanssa jaa! Jos lapsia itelleen haluu, tehkööt omansa, niin olen minäkin tehnyt, enkä puutu muiden naisten lasten asioihin, leikkimällä jotain ymmärtäjää!
Jos ydin perhe ei toimi, mikten toimii sitten joku uudestaan perustettu yhteisö? Ei mitenkään. Jos isällä on kanttia jättää edellinen perhe, ei se voi meidän yhteistä perhettä viedä mennessään. Jos eka perhe jätetään, se myös jää taakse ja rakentakoon sen jälkeen vaikka kymmenen uutta, mutta ne ei kuulu enää siihen.
Vanhempien on vastuu, ja suurin vastuu sen, jolle lapset on jätetty, joten jos on pienistä lapsista kyse, lluulisi äidin olevan sen verran valveutunut, että ajattelee lapsen parasta, eikä änkää heitä uusille naikkosille. Kammottava ajatus. Minun lasteni ollessa aikuisiässä, he ovat päätöksensä tehneet minun hyväkseni, ja hienosti meillämenee ilman isääkin.Jos ei haluu isukki olla meidän kanssa tekemisissä, ei sitten, mutta isän siivellä en voi antaa minkäänlaista mahdollisuutta naisille minun omista lapsistani. Ei tarvikkaan, koska lapset ovat ymmärtäneet itsekin, että jos he ei kelpaa isälle, ei heidänkään tarvi hyväksyä isänsä uusiakaan. Heille riitän minä. On hienoa olla hieman vahingoniloinen, kun mies kuvittelli liikoja. Hänestä oli ehkä itsestään selvää, että lapset eivät tunne eron tuskaa ja hyväksyy kaiken, mutta väärässä oli. Arvokkaampaa mitä ihmisellä on, on juuri lapset, ja ne kun oman tyhmyytensä takia menettää, ei voi muuta kuin sääliä. Mutta omahan on ihmisellä valinta, miten elämänsä elää.
lapsiasi mahdollisen äitipuolen kanssa jaakaan, vaan ex-miehesi yhteisen arjen muodossa.
Vanhemmat tekevät päätökset lastensa suhteen, kuten minä omani suhteen yhdessä lapsen isän kanssa. Siitä huolimatta toimin oman kotimme arjessa mieheni lastenkin tultua samalla tavoin kuin toimin äitinä muutoinkin: keskustelen ja puuhastelen, laitan ruokaa, pesen pyykit, autan läksyissä ja kuskaan harrastuksiin jne. Tietysti sillä erotuksella, että mieheni ja hänen exänsä tekevät lasten suhteen omat ratkaisunsa lasten tärkeistä asioista.
Äiti on aina äiti ja isä on isä, eihän se uuden avioliiton myötä muuksi muutu. Siitä huolimatta minun ei tarvitse kotonani nöyristellä tai piileskellä kumppanin lasten edessä. Meillä aikuiset käyttäytyvät aina niin kuin normaalisti arjessa käyttäytyvät, eikä lapsia tai aikuisia erotella sukulaisuussuhteen mukaan niin, että joku kokisi kohtelun epäoikeudenmukaiseksi.
Jokaisella on oikeus elää ja ajatella tavallaan, mutta itse olen kokenut kaikenlaisen katkeruuden ja kyräilyn jättämisen ainoastaan elämää helpottavana tekijänä.
Luojan kiitos etten,mutta jakakoon ukko vaikka tuhansien kanssa, mutta meidän yhteiset lapsemme ei siihen ole kuuluneet eikä kuulu!
Lapsillani on koulut menneet hyvin, ja jos joku käppänä olis siinä tullut sotkeen heidän elämää, olis takapakkia tullu ja reilusti. Vastuuntuntoisena äitinä en olisi sitä sallinut. Sen ovat lapsemmekin ymmärtäneet.
Ja hirvitys olisi ollut, jos joku olisi vielä luullut et joku akka olis ollu lasteni äiti??? Jestas, ulkopuolinen ihminen ei voi tietää kuka on lasten äiti jos joku lehmä kulkee heidän kanssa. Ja entäs kun ne ois kulkenu mun kanssa? Kaks äitii, olis varmaan juorut alkanu kulkee...hui! Onneks ei tarvi tollaseen alistuu, ihan kylmä tulee kun ajattelee, mitä toiset joutuu kokee. Paljolta olen lapseni säästäny.
mitä kielenkäyttöä sinulla! Toivottavasti et puhu ihmisistä noin lastesi kuullen.
Kuten sanoin, kukin tyylillään. Hyvin ovat oma ja miehenikin lapset pärjänneet koulussa ja elämässä muutenkin, vaikka minä "lehmä" ja "akka" olenkin ollut sitä sotkemassa. Iloisia ja tasapainoisia ovat muutenkin, joten hyvä niin.
Ja ihan ilman juoruja ollaan tähän asti selvitty, tosin en niistä niin välittäisikään. Aina on ihmisiä nimittäin, jotka puhuvat pahaa teki niin tai näin. Sinusta ja ex-miehestäsikin varmaan joku haluaa "revitellä", niin aina avioerotapauksissa.
Häntä pystyyn, sillä selkeästi mietit asiaa... Eli silloin tilanteesta on ulospääsy. Olisiko Sinulla voimia kokeilla sellaista, että itse osoittaisit hyväksyntää (ja pyytäisit lähiomaisesi hommaan mukaan), jolloin hyvinkin metsä saattaisi vastata niin kuin sinne huudetaan. Eli saisit lapsellesi hyväksynnän.
On surullista, jos näin on mennyt jo useampi vuosi, mutta koskaan ei ole liian myöhäistä.
Jos olet jo aiemmin pitkäjänteisesti tuota yrittänyt, eikä siitä ole ollut apua, kerää ajatuksesi paperille ja keskustele kumppanisi kanssa asiaintilasta. On usein helpompi olla hiiltymättä (itse olen temperamenttinen), kun on jäsentänyt ajatuksensa ja silloin yleensä saa tuntonsa rakentavammin ilmaistua.
Voimia!
tuolle huru-akalle. Äsken se riehui samaa asiaa yksinhuoltajapalstalla (minne muuteen oikeasti kuuluisikin). Jotkut ei sulata sitä etteivät olleetkaan niin täydellisiä aviovaimoja ja siksi mies otti ja lähti.
"Olen edelleen heille se tärkein ihminen".. Pelottavaa, että aikuiset lapsesi eivät ole sinusta pystyneet irtautumaan. Olet varmasti ihanne anoppi =)
kiva lukea aikuisen kirjoittajan tekstiä..itsellä ollut vasta muutama vuosi tätä uusperheellistä elämää,ja hyvin on mennyt.tyttö 8v eilen antoi isänpäivä kortin ":lle" kun on niiiiiin tärkeä hänelle,(kortteja tais olla n 5kpl) ja voitte olla varmoja et oli paras hetki lapsen elämässä,koska oma isä ei ole koskaan olla missään tekemisissä lapsen kanssa..ei hän silti pidä isänä tätä uusisukkia,mutta mielestäni kyllä lähempänä sitä isää kun tämä siittäjä joka häipyi ku ei ollutkaan valmis isäksi..
ja ap:lle tiedoksi,ei näistä hassuista ihmisistä täällä kannata välittää,jokaisella saa olla oma mielipiteensä,niillä nyt vaan on asiat NIIN hyvin ja ovat NIIN täydellisiä,et haluavat sen täällä meidän "rupusakin" kanssa jakaa..jos se niiden elämää jotenkin auttaa et saavat tuntea itsensä paremmiksi,ja sillä tavoin voivat nosta itsensä jalustalle,se heille suotakoon,eikä niille kannata edes kertoa et korkeelta on pidempi matka maahan,kyllä ne sen sitten joskus itse huomaavat.. = )
Kiva, että olet löytänyt kumppanin, johon tyttäresi selvästi luottaa.
Toivotan lämpimästi onnea teidän parisuhteelle ja uusperheelle!
(Usein on niin, että kun elämälle antaa luvan tehdä meidät onnellisiksi, niin käy...)
Hellu
onhan tää mukavaa ku kaikki on onnellisia = )
ja kun ei tosiaan mitään katkeria immeisiä ole missään kaapeissa tai nurkan takana,ni lapsetkin saa välittää siitä ihmisestä ku haluavat.
paikkansa... "kun elämälle antaa luvan tehdä meidät onnellisiksi, niin käy..." Olipas mukavaa lukea vaihteeksi ihan asiallistakin tekstiä täällä, näitä sinun kirjoituksiasi. :)
Kirjoituksesi ovat mukava poikkeus tämän palstan yleisestä tasosta.
Tämä palsta on mitä on eikä varmaan muuksi muutu. Jos haluat asiallista keskustelua uusperheen asioista käydä, niin suosittelen lämpimästi Suplin palstaa.
Kiitos Sinulle!
Käyn kurkkaamassa sen Suplin palstan.
T Hellu
Niin juuri. Jos kaksi aikuista ihmistä, joilla toisella tai molemmilla on ennestään lapsia, yhteen muuttavat, olisi ajateltava asioita lasten näkökulmasta. Miltähän mahtaa tuntua lapsista, kun heitä erotellaan ja kohdellaan eri tavalla riippuen siitä ovatko mun/sun/meidän lapsia.
Lapsella on oltava hyvä ja turvallinen olla kotonaan. Eikä jatkuvasti miettiä, mitähän biologinen isäni nyt sanoisi, miten minuun suhtautuu isän uusi vaimo jne. Lapsen elämä on arvokas ja aikuisten koukeroiden ei pitäis antaa lapsen elämää pilata.
Kaikille uusperheellisille halauksia ja onnitteluita uuden rakkauden löytämisestä - ja rohkeudesta elää elämäänne eteenpäin yhdessä!!
t. yh-äiti, joka juuri ehkä teki löytönsä.... :D
Tällä palstalla on usein korostettu "lasten näkökulmasta" ajattelua.
Milloin aikuinen ihminen on menettänyt oikeutensa omaan elämään, oikeutensa tavoittella onnea?
Hei!
Nyt ymmärsit jotenkin oleellisen väärin ylempänä olevan kirjoitukseni. Tarkoitin sitä, että lapsilla on kotonaan oltava hyvä olla riippumatta siitä asuuko saman katon alla biologisista vanhemmista molemmat vai toinen ja uusvanhempi vai miten kenelläkin on. Tarkoitin todellakin sitä, ettEI lapsia kohdeltaisi eriarvoisesti riippuen biologisesta taustastaan jne. jne.
Olen kanssasi täysin samaa mieltä siitä, että lapset eivät saa olla esteenä vanhempansa onneen. Tarkoitan nyt juuri sitä uuden seurustelu - tai hyvässä lykyssä parisuhteen- aloittamista. Siinä tietysti jokainen vastuullinen vanhempi käyttää järkeään eli valitsee kumppanin, joka hyväksyy hänen lapsensa täysin. ...Olisihan melko vääristynyttä, että lasten "annettaisiin alistaa" yksin jäänyt vanhempansa siihen asetelmaan, ettei vanhempi uskaltaisi seurustella tai mitään muutakaan. Tästä ikävänä esimerkkinä eräs yh-äiti, ystävättäreni, joka ei voi edes puhelimessa puhua, kun lapsensa on vieressä. Puhumattakaan, että hän alkaisi seurustella! No, hänen on valintanasa, mutta kyllä ihminen on luotu rakastamaan ja tyydyttävä parisuhde on parasta mitä ainakin itse tällä hetkellä tavoittelen.... ;)
Hyvää jatkoa!