Paras kappale

Led Zeppelin 4 ja "Rock´n Roll"

Sehän se on paras zep-biisi, siis mun mielestä.

Ramble on.

Led Zeppelinin osalta ei voi puhua yhdestä parhaasta kappaleesta, joten sanon joka levyltä yhden, vaikka joka levyllä niitä olisi useimpiakin loistavia kappaleita.

Led Zeppelin I

- Good Times Bad Times... Loistava aivausraita jossa on menoa ja meininkiä ja Bonhamin basarit on kyllä aika upeita...

Led Zeppelin II

- Whole Lotta Love... Luja riffi, ja yksi maailman parhaita sooloja...

Led Zeppelin III

- Since I've Been Loving You... Ehkä paras blues -kappale Zeppeliniltä. Aivan mahtavia sooloja ym.

Led Zeppelin IV (nimetön)

- Stairway To Heaven... Mitä vikaa kappaleessa on? Ei kerrassaan mitään! Upeat sanoitukset ja Plant laulaa mainiosti, kitarakuviot on mahtavia ja soolo sopii niin hyvin että!

Houses Of The Holy

- Over The Hills And A Far Away... Jimmy Page on keksinyt jotain aivan mahtavaa.........

Physical Graffiti (disc 1)

- Kashmir... Legenda jo syntyessään.

Physical Graffiti (disc 2)

- The Wanton Song.. Loistava riffi!!! Aivan mahtava kappale... Ehkä vähän huomiotta jäänyt?

Presence

- Tea For One... Upea blues -kappale, myös vähän huomiotta jäänyt.

In Through The Out Door

- All My Love... Hienot kosketinsoittoosuudet!

CODA

- I Can Quit Your Baby... Hieno blues -kappale myöskin!

Dazed and confused

Kyllä tuo Kashmir on se biisi, jota ehkä eniten tulee kelattua. Kukas muuten oli se pelle, joka tässä viimeisen parin vuoden sisällä on vääntänyt jokun sämpläys-version Kashmirista? ...ei sinänsä, kyllähän tuota riffiä kuuntelle modifioitunakin.

Kysymys menee maailman hankalimpien joukkoon... Pitkään olin sitä mieltä, että Achilles Last Stand olisi paras (the invention of the ratsastuskomppi:-)), mutta sitten taas toisinaan "Mykkäkoulua" (=Communication Breakdown) ei voita mikään. Mielenkiintoinen on myös Physical Graffiti-levyltä "Rover"...

vaikka pidän ennemmän ledin ekoista levyistä niin achilles last stand ja all my love kolahtaa aika lujaa. vanhemmista tietty ramble on, rock and roll, tangerine, since i've been loving you ja battle of evermore. vain muutamia mainitaakseni..

Kyllä freebird on aika legendaarinen... Lisäksi tykkään kovasti whole lotta lovesta & dazed and confusedista =)

levyltä III, sillä Plantin laulusuoritus biisissä on jostain ihan muualta kuin tästä maailmasta.

***

How menu more times.

Hah, no tietenkin Stairway To Heaven! ei epäilystäkään! Myös Kashmir ja Immigrant song ovat mahtavia! :)

Tällä hetkellä "Kashmir" ja "Stairway to heaven". Stairwaystä olen alkanut pitämään vasta viimeaikoina. Pidän siitä, koska siinä Robert Plant laulaa myös pehmeämmällä äänellä ja kappale on rauhallinen, lukuunottamatta lopun kiihdytystä. Siinä on myös mielenkiintoiset sanat, jotka pistää miettimään, tosin liikaa ei kannata miettiä, taide on taidetta, mutta olen aistivinani siinä jotain henkistä pohdintaa ja sitten on pieniä viittauksia Sormusten herraan ja ehkä kreikan mytologiaan ja kaikenlaiseen tällaiseen (tosin en tiedä ajatteliko Robert Plant tätä kirjoittaessaan, että siinä on mitään viittauksia mihinkään, kunhan vain kirjoitti lauluun sanat), mutta mitään saatanallista en siinä näe. Ennemminkin kaikenlaista henkistä ja ehkä filosofista pohdiskelua ja ehkä kaipuuta menneisiin aikoihin ja fantasiamaailmoihin ja sitten tulee mieleen kappaleesta mm. kuningas Arthur ja Pyöreän pöydän ritarit ja kaikenlaiset mytologiat kuten Kreikan jumaltarustot ja sitten myös hippiaatteet.

Myös "Whole lotta love" on hyvä ja pidän myös kappaleista "All my love" ja "Black dog".

Lisäisin vielä tuohon, että "Thank you". Aivan ihana (ehkä vähän ylevät sanat, kun ottaa huomioon että Robert Plantilla oli toisia naisia koko hänen ja hänen vaimonsa avioliiton ajan ja että Plant aina flirttaili naisten kanssa, tosin ei kai tällainen estä rakastamasta puolisoaan, Plant oli vissiin nuorena tässäkin suhteessa avarasti ajatteleva). Ja Jimmy Pagen akustinen kitarasoolo on todella hieno. Se on soitettu vähän flamencotyyliin tai ehkä vähän kuin kreikkalaisessa musiikissa. Voi Jimmy Page minkä teit, sydämeni veit.

Jimmy Page oli nuorena todella hieno ja monipuolinen kitaristi ja luova. Hän osasi monia eri soittotyylejä eikä tyytynyt rämpyttelemään kitaraa vain yhdellä tyylillä ja käytti myös akustistakin kitaraa. Vanhempana hänen taitonsa on tainnut enenemmän tai vähemmän ruostua(harmi jos näin todella on).

Myös The Rain song on hieno kappale. Ennen en oikein pitänyt, nyt sekin menee.