Katselin juuri tulevalle lapsenlapselle vaunuja ja löytyi nalle- kuvioiset. Poru tuli, kun Nallea tuli niin ikävä, että kyyneleet tippuu. Ei ole Nalle vahtimassa enää vaunuja. Pirskatti vieköön. Uutta koiraakaan en ole löytänyt, kun kaikkia vertaan vanhaan ja ei tunnu missään kukaan muu.
Kai tämä tästä helpottaa ajan kanssa.
Kai tämä tästä helpottaa ajan kanssa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
haavat... ja tietysti se uusi karvapallero saisi ajatukset muualle. Ja koskaan ei voi tietää kuinka upea koira sinua onkaan odotamassa.
Kyllä se siitä!
oli rotukoira ja se oli noin tärkeä,niin ehkä kannattaa etsiä ihan erirotuista,ei sitten tule niin verrattua kun ei voi edes odottaa että on samanlainen :) kyllä se siitä iloksi muuttuu :)
Sekoitus, jonka vastaanotin, koiran ollessa 7 vuotias. Koira oli näitä pahoinpideltyjä ja piestyjä. Vajaan vuoden yhteiselon jälkeen jouduin luopumaan toivosta. Minulle tämä koira oli kuin "ihmisen mieli", mutta muu maailma tuolla ulkona pelotti.
Elin tiiviisti koiran kanssa tämän ajan, sain nähdä kuinka koira vapautui, nautti elämästä, oli tottelevainen ja kuulias.
Vähän yli puolessa vuodessa pääsimme siihen tilanteeseen, että tämä entinen remmirähjä, kulki kuin muutkin koirat nätisti hötkyilemättä ihmisten ilmoilla. Pyöriä, mopoja, lapsia, autoja kulkia, eikä hoppuiltu mihinkään suuntaan.
Sitten minä tein virheen. Päästin vieraat ihmiset taputus etäisyydelle, kun kuvittelin, että koiran traumat ovat helpottaneet. Karu totuus oli, etteivät ne olleet hävinneet mihinkään ja koira puri pelosta. Tämä oli käänne huonompaan ja ulkonaliikkuminen alkoi olla sellainen stressi koiralle, että korpi tai lopetus olivat ainoat vaihtoehdot. Nk. korpiasuntoa merenrannalta sopuhintaan ei löytynyt, joten tuli koiralleni loppu eteen. Asun paikassa, missä on paljon lapsia , koiria ja kissoja. Halusin suojella koiraani ja naapurustoa:( ettei kukaan saisi 400 - 600 kilon puruvoimaa tosissaan itseensä.
Että tällainen rotuotus. Spk-lapinkoira.
no ainakin yritit parhaasi :)kaikista huonoista oloista tulevia varten ei vaan enää keinoja löydy,se huono kohtelu jättää usein ikävät jäljet.Ja oikeinhan sinä teit,ei se varmasti hirveästi nauttinut ulkoilusta jos pelotti :(
ikävää se silti on,varsinkin jos koira kotosalla oli mitä mukavin otus.