Eräissä buddhalaisissa koulukunnissa todetaan että vain tietoisuus on olemassa. Fysikaalista ei ole. Näin ollen ei voi olla avaruuttakaan eli tyhjää tilaa jossa kaikkeus olisi. Universumi-käsite on siis harhainen kun pitäisi puhua pelkästään tietoisuusmaailmoista ( tajunta ).
Paljon puhutussa tyhjyyden käsitteessä voitaisiin siis tarkoittaa oivallusta, jossa koetaan olemattomuus fysikalisen ja avaruudellisen maailaman osalta.
Joko sanoi, että tyhjyydessä koetaan kirkkaus ja ilmeisesti ilmiöt katoavat. Koetaan vain kirkkaus ja autuus. Maailmaan, jossa on avaruus tajuntana sekä fysikaalinen tajuntana voitaneen kuitenkin myös palata.
Paljon puhutussa tyhjyyden käsitteessä voitaisiin siis tarkoittaa oivallusta, jossa koetaan olemattomuus fysikalisen ja avaruudellisen maailaman osalta.
Joko sanoi, että tyhjyydessä koetaan kirkkaus ja ilmeisesti ilmiöt katoavat. Koetaan vain kirkkaus ja autuus. Maailmaan, jossa on avaruus tajuntana sekä fysikaalinen tajuntana voitaneen kuitenkin myös palata.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Mä voin potkaista sua nilkkaan ja kysysä sitten että onko mitään fysikaalista olemassa.
olemassa, mutta se ei todista sitä, että fysikaalinen on olemassa. Voihan siis olla niin, että tietoisuus kun on ainut todellisuus tuntemuksineen niin tajuntakuvasääntöinä säännön kohdan laukaistessa tuntemuksen koemme kaiken näennäisesti fysikaalisen aikaansamaan. Tuon esittämäsi esimerkin esitti brittifyysikko Stephen Hawkings ja samlla hän osoitti suuren puutteen ontologisessa tuntemuksessaan.
Kaikki fyysinen on hologrammia. Se näyttää olevan mutta se ei ole todellista.
sanotaan opeissa..
ei ole olemassa fyskiaalista ku suhteellisella tasolla. kaikki riippuu keskinäisestä riippuvuus suhteessa mikään ei ole olemassa riippumattomana yksikkönä. jos joku potkaisee sua nilkkaan sattuu mut ei se tarkoita että nilkka obn olemassa se on vain käsite ja määritelmä mitä voi buddhalaisin menetelmin selittä illuusioiksi..mutta buddhatkin tuntevat kipua ne eivät vain samaistu siihen ... nää jutut oli sit ihan vaa oma tulkinta ois parempi kysyä joltain jolla on oivallusta...itse asiassa näitä kysymyksiä tulee usein yleisöluennoilla ja muissa opetustilaisuuksissa jossa on kertojina henkilöitä jotka ovat oivaltaneet tyhjyyden. suosittelen menemmän niihin jos kaipaat asiallista ja selvää vastausta
Fyysinen on harhaa, mutta niin on myös mentaalinen. Jos pidät jompaa kumpaa todellisena, olet väärässä. Mutta vielä enemmän erehdyt, jos väität jompaa kumpaa olemassaolemattomaksi. Mieli tietää, materia ei. Kuitenkaan niiden välillä ei ole rajaa.
Jos potkaisen jalkaasi, ja alat tuntea kipua, se merkitsee, että tuo kipu on epätodellista. Jos kipu olisi todellista, sillä ei olisi alkua eikä loppua, eikä mikään voisi saada sitä aikaan. Jos analysoit tarkkaan, et löydä jalkaa, johon särkee, et henkilöä, joka kokee kipua, etkä potkaisijaa. Kuitenkaan mikä noista ei ole myöskään olemassaolematon. Näennäisesti kuolet, jos kävelet auton alle, mikä ei ole fiksua, jos haluat auttaa muita olentoja vapautumaan kärsimyksestä. Todellisuudessa et kuole, sillä et ole koskaan edes syntynyt.
Mukavaa päivänjatkoa.
olemassa? Materia harhaa ja ei ole harhaa ? Edellämainittuako tarkoitat ? Olla ja samanaikaiseti ei olla ?
Kyllä minä sen olen kuullut, että minuus on harhaa mutta esim. Oshon mukaan tietoisuus ilman mieltä( egoa ) on idän hemmojen päämäärä ja se on jokin olevaisuus. Hmmm...
Tuohon voi vastata enemmän tai vähemmän syvällisesti.
Vähemmän syvällisen vastaksen voi antaa vain käyttämällä kieltolauseita -- kieltämällä kaikki äärimmäisyydet (olemassaolon, ei-olemassaolon, materian-mielen, subjektin-objektin jne.). Tällöin lipsahtaa kuitenkin helposti nihilimiin, joka on täysin väärä näkemys buddhalaisuuden näkökulmasta. Tuon välttämiseksi on ymmärrettävä, että tyhjyys ilmenee myötätuntoisena toimintana, ja ne ovat erottamattomia.
Kun et ole enää huolissasi käsitteellisistä ongelmista, silloin voit sanoa SEKÄ "on olemassa" ETTÄ "ei ole olemassa" ilman, että niiden välillä on loogista ristiriitaa. Onko aalto yhtä kuin valtameri vai erillinen siitä? Voit käyttää huoletta käsitteitä, jos et takerru niihin ja kuvittele, että ne viittaavat johonkin todelliseen. Tällöin ymmärrät, että avaruus ja kirkkaus (energia) ovat erottamattomia. Mitään ei häviä (paitsi harhakuvitelmat), vaan tavoitat luontaisen kaikkitietävyytesi ja pystyt toimimaan maksimaallisesti kaikkien olentojen hyväksi.
Myöntänet, että käsitteet ovat juurtuneet niihin liittettyjen todellisuuden kohteiden luuloina syvälle ihmismieleen...se on kyllä vaikea pala.
Pitäisi siis pyrkiä käsitteiden tuolle puolen. Mutta jos käsitteet eivät edusta todellisuutta niin aivan hyvin voi sanoa, että materia ja subjektin ulkopuolinen maailma on illuusio samalla muistaen että subjektikin on illuusio, koska normaalisti ihminen ajattelee käsitteiden olevan todellisuuden kuvaus ja todellisuuttahan ei ollut käsitteissä mukana; muistaen jopa, että käsitteet murtamalla voi päästä tilaan jossa voi kieltää äärimmäisyydet. Vai pitäisikö sanoa, että käsitteiden kohteista emme tiedä mitään ?
Oshokin sanoo kirjoissaan kuten monet muut, että valaistumista ei voi kuvailla, se on vain koettavissa, ja valaistuttuaan todellakin kokee tärkeäksi kaikkien olentojen hyväksi toimimisen ( pyyteetön rakkaus ).
Mielestäni todellisuus on olemassa ja se on tietoisuus ilman mieltä eli ajttelijaa ( egoa ) ja siis tietoisuus vailla ajattelua on alkuperäinen todellisuus johon herätään jälleensyntymisissä valaistumalla.
Jos kirkkaus ja avaruus ovat yhtä niin tilavuuden käsitettä ei tarvita. Minä pyrin alussa vain murtamaan perinteisen avaruuskäsityksen koska se on vain inhimillisiä kokemuksia varten perustettu. Avaruus kuuluu käsitteistössä mielen olemukseen ja luulenpa että valaistumisessa syvästi kokee aiemman todellisuutensa harhaluonteen ja siis kuumatkatkin vaikuttavat koomisilta kaikine vaahtoamisineen silloin joskus kun kuumatkoja tehtiin.
On syytä ehkä todeta, että mieli-käsite edustaa tapahtuma- ja päivittäistä mailmaa ja tietoisuus ilman ajattelua on tämän ylittävä kehys alkellisemmalle mielen maailmalle.
Kehoitit meditoimaan ja syynä lienee se, että totuus voi selvitä vain niin, mutta jotta tietäisi päämäärän niin on syytä ainakin jossain määrin vähän teoretisoida.
tuo kuvailemasi on yksi meditaatiotekniikka, ei mikään filosofia tai totuus.
"tyhjyydessä koetaan kirkkaus"
Tyhjyydessä ei koeta kirkkautta eikä pimeyttä, ei mitään vastakohtaisuuksia.
Kyllä se vaan niin on, että kun istuu epämukavasti jalat ristissä, täyslootuksessa päivät pääksytysten, ja kun vielä lisäksi saa kepistä selkäänsä, niin ei voi epäillä materian ja lihan olemassaoloa. Kognitiivinen jorina (pelkkien mielteiden ja ajatusten todellisesta olemassaolosta) on idealistista haahuilua, johon paras lääke on lihan rääkkäys.
Huomaatko: samat teemat toistuvat "itämaisessa" filosofiassa siinä missä länsimaisessa: idealismi (länsimaissa esim. Hegel) vs. materialismi (esim. Marx). Valkkaamme linjamme. Minne se pallo pyöri?