Lastenne nimet

meillä ainakin nimen valinta oli hurjan helppoa,olin nimittäin tykästynyt juuri niihin etunimiin jo pikkutyttönä ja mies kelpuutti kaikki mukisematta!Toiset nimet tulee suvusta ja ovat hyvin perinteisiä ja ehkä melko vanhojakin jo.Ja kolmannet nimet ovat taas ehkä hiukan erikoisemmat,osa suvusta mutta osa ihan "tuulesta temmattuja" äidin mieltymysten mukaan!Ja nyt suunnittelen jo nimeä seuraaville lapsille...Mukavaa puuhaa!!!

Esikoisellemme olemme nyt saaneet nimet valittua ja täytyy myöntää, että tytölle toisen nimen keksiminen meinasi tuottaa hieman vaikeuksia.
Etunimeen kun ei rimmaa äidin toinen nimi eikä lähisuvussa ollut mitään mukavaa vaihtoehtoa ni piti sitten keksiä ihan uus...
Pojan etunimeen sopi sen sijaan oikein mainiosti tulevan isukin toinen nimi joka onkin erittäin mieleinen äidille:)
Etunimien kanssa oltiin heti miehen kaa "samoilla linjoilla" joten ne saatiin päätettyä suhteellisen helposti.
Onneksi nimiä ei tarvii keksiä joka päivä,
sitä kuitenkin yrittää keksiä sellaisia nimiä joista tulisi mahdollisimman vähän kiusaamista jne...

Molempien lasten nimiä sai rauhassa työstää sen suurinpiirtein yhdeksän kuukautta, mikä odotukseen meni. ;)

Hyviin ratkaisuihin päädyttiin ja olen nimiin tyytyväinen. Suvusta ei esikoisella nimiä lainkaan, toisella kaikki (1. äidinäidin serkku, 2. äidinäidineno, 3. kaukaa kaukaa sukua oleva esi-isä, äidinäidin puolelta sekin - löytyi nimikirjasta) :)

nimien valitseminen oli minutsa helppoa... sen sijaan saada mies olemaan samaa mieltä ei ollutkaan yhtään helppoa ;-)

kaikilla lapsilla toinen nimi tulee suvusta: vanhimmalla mieheni mummon etunimi, keskimmäinen on isänsä poika, nuorimmaisen toinen nimi on minun molempien mummojeni toinen nimi.