Kulkemani tie
kapea ja sumuinen
Levottomuus askeleita kuljettaa
Rinnassa kirvelee
välke valojen räikeiden
se mielen surulliseksi saa
Kuljen usvassa haparoiden
etsien tuikkua pientä loistamaan
kera sydämen herkän
Mihin kulkenut tiesi on
sumussa näe en
valo hento
kapea ja sumuinen
Levottomuus askeleita kuljettaa
Rinnassa kirvelee
välke valojen räikeiden
se mielen surulliseksi saa
Kuljen usvassa haparoiden
etsien tuikkua pientä loistamaan
kera sydämen herkän
Mihin kulkenut tiesi on
sumussa näe en
valo hento
Vastaukset 3
Vanhimmat
... ja kaunis runo! Onnistunut :)
Koko viikon
olen polttanut pimeässä
ihan pieniä tuikkuja
Odottanut
jotain suurta olematonta valoa
Eikä sitä tullut
Tänä aamuna
heräsin upeaan auringonpaisteeseen
Arvelen sen tulleen
Sinulta minulle
ihan pienenä tuikkuna
mutta
Kokonaisen auringon kokoisena :)
Syksyinen yö musta on
kauas loista ei tuikku hento
Siksi silmäni sulkenut oon
Kompassina askeleiden vain
sydän herkkä
Äänettömästi sydämein yöhön huutanut on
Tummuudessa yön
aurinko vain sen kuullut on
Aamun tullen säteen sinulle lähettänyt on
tuo valo vahva ja herkkä
Säteessä sanattomat lauseeni
sydämen hiljaisen