...mulla ja avomiehelläni on molemmilla kova vauvakuume, vaikka ollaankin vielä kovin nuoria.. toki monet tekevät lapsia jo nuorempina, mutta pidän silti meitä vielä melko nuorina vanhemmiksi. Itse olen 19 ja mieheni on vuotta vanhempi, olemme kihloissa ja asumme siis yhdessä, yhteisiä vuosia takana on reilut kolme. Haluaisin kuulla muiden nuorina lapsia saaneiden kokemuksia. Oliko todella sen arvoista, että kannatti jo tässä iässä =)? Olen kyllä jo pitkään tiennyt haluavani lapsia nuorena... Ainoa suurempi ongelma tähän on, että itse olen vasta lukion suorittanut loppuun viime keväänä ja vielä olisi siis monta, monta vuotta koulua jäljellä. Mitä mieltä olette? Kokemuksia tästäkin kuulisin mielelläni =)... Vielä tällä hetkellä pillereitä popsin, ajatuksisssamme voisimme lopettaa niiden käytön joskus ensi vuoden puolella ja katsoa mitä tuleman pitää... =) Kiitos jo etukäteen kaikille kantaa ottaneille! =)
halutaan oma pieni muru...
satu*
4561
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
mie olen 19-vuotias,ja puolisoni on pari vuotta vanhempi ja yhteinen unelma eli lapsi on nyt mielestämme ajankohtainen=)
Ekalla kerralla ei tärpännyt,ja eihäs se mitään haittaa ja nyt toinen pilleritön ajankohta meneillään,jaksan odottaa että tulen raskaaksi.
lääkärin mielestä sille ei ole estettä,koska kummasakaan ei ole vikaa!
miehen siemennesteessä oli poikeuksellisen enemmän siittiöitä,ja kaikki muutenkin ok.
minulla irtoaa munasolu joka kuukausi,ei ole ollut synnytinelin tulehduksia,kohtu siisti ja putket avoimet.
kuukautiskierto on erittäin säännöllinen.
jännittää niin hirveästi,mitä lähikuukausien aikana tapahtuu.
olisi kiva saada jouluvauva vm:06=)
yhdessä olemme olleet neljä vuotta,kihloissa ja avoliitossa kolme vuotta. naimisiin menimme kesällä-04.
keväällä valmistuin lähihoitajaksi ja töitäkin tuli heti.
olen aina halunnut nuorena äidiksi ja siinä sekin hyvä puoli että nuorena jaksaa=)
Moi, täälläkin yksi nuori, olen 20.
Me ollaan oltu yhdessä 4,5 vuotta ja naimisissa siitä reilun vuoden..Ammatit ja vakituiset hyvät työpaikat on jo hyvä asunto...
Ajankohtainen olisi myös, pelottaa tosi paljon.. :)
Mun mielestä on jo hyvä, että on jo ainakin lukion käynyt!
Itse lopetin pillerit ja parin viikon päästä pitäs tehä testi..pelottaa tosi paljon, vaikka hienoahan se olisi! :)
Täältäkin löytyy yksi vauvakuumeinen, mutta hieman vanhempi eli 27-vuotias. Kohta 4 vuotta ollaan mieheni kanssa pidetty yhtä ja nyt tuntuu siltä, että vauva voisi tulla, jos on tullakseen. Ehkäisy on siis jätetty pois jokin aika sitten. :)
Olen tyytyväinen, että on tullut opiskeltua ja saanut erilaisia työkokemuksia. Maailmankuva on ainakin laajentunut huomattavasti, jos vertaan itseäni 7-8 vuotta taaksepäin. On tullut tehtyä sellaisiakin töitä, joista olisin saattanut tinkiä lapsen takia.
Muistan, että nuorempana vauvakuume oli erilaista. Silloin haaveili vaan pienestä vauvasta, jota voisi helliä ja hoivailla. Mutta nyt ajan myötä, kun on pystynyt läheltä seuraamaan 3-lapsisen perheen arkea, niin on huomannut, ettei lapsi olekaan aina se söpö pieni muru. On tajunnut sen, että vanhemmuus on kokoaikaista ja melko raskastakin työtä, joka kyllä palkitsee itsensä, jos vaan huomaa pienet ilonaiheet. Myös parisuhde voi joutua melko koville lapsen myötä, joten siihenkin täytyy panostaa todella paljon.
Tietysti ihmiset on erilaisia ja kaikilla omat suunnitelmansa. En missään nimessä vähättele nuorempia, varmasti te pärjäisitte vauvan kanssa yhtä hyvin kuin me, miksei paremminkin! :) Mutta jos lapsista ei ole paljoa kokemusta, niin suosittelen lämpimästi tutustumista varsinkin alle kouluikäisten lasten arkeen.
Ei muuta kuin tsemppiä ja vauvaonnea kaikille sitä toivoville! :)
en itsekään kuvittele vauvan kanssa oloa vain "ruusuilla tanssimiseksi".. =) olen 15-vuotiaasta hoitanut tuttujen ja tuntemattomienkin lapsia säännöllisesti lukuunottamatta kuluvaa viimeistä vuotta.. todellakin joskus on tullut ajatus mieleen, että ei ihan heti vielä omia, mutta aina lasten kanssa olo on ollut yhtä palkitsevaa jos siihen osaa suhtautua niin =). Tuo ajatus, että mainitsit parisuhteen saattavan joutua koville, on myöskin pyörinyt usein mielessäni. Uskon todellakin, että niin saattaa käydä, mutta en sen takia halua pelätä lapsen tekoa. Parisuhteen eteenkin pitää tehdä töitä ja osata välillä ottaa vähän omaakin kahdenkeskistä aikaa. Kovasti haluaisimme kultani kanssa vauvaa, olemme keskustelleet asiasta paljon ja molemmat tiedostavat elämän olevan ehkä välillä hyvinkin rankkaa vauvan kanssa.. en varmaankaan epäilisi yhtään lapsen tekoa nyt, ellei minulla olisi vielä koulua käytävänä. Lukion siis kävin, työelämässä olen ollut kaksi vuotta, vakituisessa työssä vieläpä olen! Siis eihän tässä hätää sinäänsä ole, mutta en usko haluavani jatkaa tätä työtä koko elämääni, vaikka työstäni kovin nautinkin =). Olen kuitenkin sen verran kunnianhimoinen, että tavoitteeni ovat vähän korkeammalla =).
Kuinka olette pärjänneet opiskellessanne lastenne kanssa?