Karmasta

Siis nimittäin jos leijona syö gasellin, niin se ei tehnyt sitä sen vuoksi että

- se olisi paha
- se olisi tietoisesti paha
- se olisi erehtynyt
- se vihaisi gasellia

tms.

Nämä tulevat eteen vasta inhimillisellä tasolla. Enivei jos se nyt jotenkin kuppeja keikuttaa että leijona syö gasellin, niin leijonan sielu on voinut olla monta kertaa gasellin ruumiissa ja nyt on sen sielun vuoro olla petoeläimenä.

että ei tässä enää kovin kauaa uudesti synnytä tänne. Eihän täällä maan päällä ole pian enää mitään kun tuhoamme kaiken. Sikäli ajatellen tässä olisikin hiukan kiire prepata, jotta saa henkien maailmassa sitten sellaisen tason, joka riittää.

Kuulostaa tosi hurskaalta, mutta eikö kaikesta voi lukea maailmanlopun meininkiä? Niin paljon on pahuutta kyetty saamaan, jotta ei varmaan olla eletty ihan Korkeimman toiveen mukaisesti täällä. Mahdollisuus on varmaan ollut itse kullakin, toiset käyttäneet sen ja toiset vain eivät.

Itse ainakin koitan (nykyään) kuunnella omaatuntoa kaikessa. Kyllä se sanoo, mikä on väärin ja mikä oikein. Ja mielestäni meidän pitää rakastaa myös itseämme, eli kohdella myös itseämme lempeästi. Ei ole ainakaan tällä luonteella helppoa, mutta oppinut olen jonkin verran sitäkin.

Mielestäni sanonta: tee toiselle kuten toivoisit itsellesi tehtävän sisältää hyvin tuon karman sanoman.

En tiedä onko teillä mahdollisuutta saada käsiinne teosta; Valon syleilyssä ( tai Valon sylissä..). Muistaakseni joku Betty.. jotain. Sen on kirjoittanut eräs jenkkinainen, joka todistetusti oli neljä tuntia kuolleena (kroppa leikkauspöydällä) ja on kertonut siitä, mitä tuonpuoleisessa kohtasi. Todella häkellyttävää luettavaa kaikkineen ja ihan kaikkea on vaikea uskoa, mutta uskottava se kai on. Mutta sen kirjan jälkeen on helpompi ymmärtää tuo karma-asia ja kuolemaa muutenkin.

Hyvää jatkoa tässä elämässä teille tämän keskustelun kävijöille! Ehkä tapaamme "jatkoilla"..

t. Nainen Tampereelta

Elämää opiskeleva kirjoitti:

että ei tässä enää kovin kauaa uudesti synnytä tänne. Eihän täällä maan päällä ole pian enää mitään kun tuhoamme kaiken. Sikäli ajatellen tässä olisikin hiukan kiire prepata, jotta saa henkien maailmassa sitten sellaisen tason, joka riittää.

Kuulostaa tosi hurskaalta, mutta eikö kaikesta voi lukea maailmanlopun meininkiä? Niin paljon on pahuutta kyetty saamaan, jotta ei varmaan olla eletty ihan Korkeimman toiveen mukaisesti täällä. Mahdollisuus on varmaan ollut itse kullakin, toiset käyttäneet sen ja toiset vain eivät.

Itse ainakin koitan (nykyään) kuunnella omaatuntoa kaikessa. Kyllä se sanoo, mikä on väärin ja mikä oikein. Ja mielestäni meidän pitää rakastaa myös itseämme, eli kohdella myös itseämme lempeästi. Ei ole ainakaan tällä luonteella helppoa, mutta oppinut olen jonkin verran sitäkin.

Mielestäni sanonta: tee toiselle kuten toivoisit itsellesi tehtävän sisältää hyvin tuon karman sanoman.

En tiedä onko teillä mahdollisuutta saada käsiinne teosta; Valon syleilyssä ( tai Valon sylissä..). Muistaakseni joku Betty.. jotain. Sen on kirjoittanut eräs jenkkinainen, joka todistetusti oli neljä tuntia kuolleena (kroppa leikkauspöydällä) ja on kertonut siitä, mitä tuonpuoleisessa kohtasi. Todella häkellyttävää luettavaa kaikkineen ja ihan kaikkea on vaikea uskoa, mutta uskottava se kai on. Mutta sen kirjan jälkeen on helpompi ymmärtää tuo karma-asia ja kuolemaa muutenkin.

Hyvää jatkoa tässä elämässä teille tämän keskustelun kävijöille! Ehkä tapaamme "jatkoilla"..

t. Nainen Tampereelta

Lue lisää

Kirja voi varmasti olla antoisa, mutta se onko se totta - se on jokaisen itse päätettävä sydämessään.

Mitään ei ole "kai uskottava", nääs.

Swami Avadhut | Erikoishaastattelu
Karma -> peruutus
Vuonna 2013 | Allahabad, Intia | Kumbh Mela
 
ITV USA:n kirjeenvaihtaja: Voitteko sanoa jotain erityisesti ITV USA:lle?
Shrila Avadhut Maharaj: Tietenkin! Historia ja uskonto eivät rajoita Intiaa. Se on rajaton, koska se on ikuinen. Ja jumalat ovat olleet läsnä täällä aina.
Tätä pyhää paikkaa, Allahabadia, joka alun perin tunnettiin nimellä Prayag, kutsutaan ”Jumalan kaupungiksi”. Keisari Akbar kutsui sitä näin. Hän oli hämmästynyt Jumalallisen läsnäolosta täällä. Sen takia valloittaessaan Intian hän antoi paikalle nimen Allahabad — ”Jumalan kaupunki”. Sitä ennen se tunnettiin nimellä Prayag — se on mainittu monissa kirjoituksissa, muun muassa ”Mahabharatassa” ja ”Ramayanassa”. Tämä todistaa jälleen kerran: Prayag on kautta historian tunnettu Jumalallisesta olemuksestaan. Siksi meillä ei ole edes oikeutta antaa sille mitään nimeä eurooppalaisesta näkökulmastamme, sillä mitä pari tuhatta vuotta on Intialle?
ITV USA:n kirjeenvaihtaja: Kyllä.
Shrila Avadhut Maharaj: Tämän tapahtuman aikana ihmiset kaikkialta maailmasta ja erityisesti kaikkialta Intiasta tulevat tänne suorittaakseen rituaalisen kylvyn ja puhdistautumisen. Tämän perinteen kannattajat uskovat, että rituaalikylpyjen avulla voi paitsi puhdistautua myös päästä eroon kaikesta karmasta, toisin sanoen ihmisen tekojen seurauksista tässä syyn ja seurauksen maailmassa — ikimuistoisista ajoista lähtien.
Mutta pyhät, sadhut, tulevat tänne puhdistaakseen läsnäolollaan nämä pyhät joet — Gangesin ja Yamunan — jotka keräävät karmaa. Uskotaan, että joillakin pyhillä on tämä voima — puhdistaa pyhät joet.
On hyvin vähän pyhiä ihmisiä, jotka palvovat Jumalaa tällä tasolla. Pyhissä kirjoituksissa sanotaan: sa mahātmā sudurlabhaḥ — ”itsensä oivaltanut sielu on hyvin harvinainen”. Kaikki riippuu tietoisuudesta. Jos joku on täysin tietoinen itsestään nykyhetkessä, [tietoinen] Jumalallisesta, korkeimmasta Absoluutista — tällaisella henkilöllä on riittävästi voimaa puhdistaa ympäristöään. Se on ymmärrettävää ja loogista — henkilö, jolla on puhdas tietoisuus, voi puhdistaa kaiken ympärillään.

re

"Ajan ja paikan tuolla puolen"
Kirja
A. C. Bhaktivedanta Swami Prabhupāda



i8

eläinten tappaminen, myös karmasta
lyhytelokuva
https://www.youtube.com/watch?v=c1DcFmUrxUQ



kuty

Jos sitä "tappaa ja kuolee" niin mitäs muuta se on kuin instant karmaa?

Varoittaisin ihmisiä lähtemästä sille tielle että voivat tehdä muka mitä hyvänsä ilman seuraamuksia. On paljon tyyppejä jotka saavat päähänsä olevansa nimenomaan tuollaisia "karmansa jo polttaneita", aivan samoin kuin on niitä jotka kuvittelevat olevansa Jeesus tai Napoleon.

En minä tiedä mitä kaikkea voi tehdä karmatta (voiko mitään?!), mutta en kehota kokeilemaan ainakaan noita tappotoimia...

-Q- kirjoitti:

Jos sitä "tappaa ja kuolee" niin mitäs muuta se on kuin instant karmaa?

Varoittaisin ihmisiä lähtemästä sille tielle että voivat tehdä muka mitä hyvänsä ilman seuraamuksia. On paljon tyyppejä jotka saavat päähänsä olevansa nimenomaan tuollaisia "karmansa jo polttaneita", aivan samoin kuin on niitä jotka kuvittelevat olevansa Jeesus tai Napoleon.

En minä tiedä mitä kaikkea voi tehdä karmatta (voiko mitään?!), mutta en kehota kokeilemaan ainakaan noita tappotoimia...

Lue lisää

olen väkivallaton luonne ja tuo on hyödyllistä vain sotaan lähtiessä. En todellakaan aio ketään tappaa.

mää kirjoitti:

olen väkivallaton luonne ja tuo on hyödyllistä vain sotaan lähtiessä. En todellakaan aio ketään tappaa.

Hiisi vie, koska sota meitsille on vähän tylsä aihe, niin kokonaan vallan unohdin että semmoinenkin kanssakäymisen muoto on olemassa...

Nimittäin olen sitä kyllä joskus pähkäillyt että jos sitä taistelee kuolemaan asti jonkun toisen elävän olennon puolesta, niin voiko se nyt sitten olla väistämättä huonoa karmaa. Ihannetila olisi että kaksi toisiaan kunnioittavaa soturia kamppailee keskenään kumpikin hyvän asian puolesta, mutta herää tietysti kysymys että kuinkas se nyt kummallakin voi olla hyvä asia.

1. maailmansodassa kuitenkin oli sellainen hieno hetki missä taistelu taukosi ja viholliset ryhtyivät joulun kunniaksi jalkapalloa pelaamaan, jos dokumentin oikein muistan. Jos voisi antaa kaikkensa, jopa henkensä, täysin vihaamatta ketään, niin siinäpä hieno tempaus.

Hyvä "ninniliina". !!!! Niin se menee... On vaan niin että toisille on avautunut "nuo salaiset tiedot". Samassa veneessä kuitenkin ollaan,vaik eri "olotiloissa"..karmahan se siellä perässä hiipii kuin varjo ainainen.. Hengen olis saatava hallita ainetta. Kehitys..se" se" on elämäntarkoitus. Matka on pitkä ihmiskunnalla....vaik pitkä se on yksilölläkin..hmm. Hei vaan kaikille "onnen-odotusten pyörässä oleville.Pelkkänä "turistina" ei paljoa elämästä ymmärrä. Tietoisuus lisääntyy ajan kanssa...ja opetusten.."laatu" tarkentuu tiedostamalla,tuntemalla itsensä.Jokainen on oman onnensa "seppä".Moi vaan ja "olkaa kilttejä"...se kannattaa.

Voiko kukaan sanoa miten asiat todella ovat? Vanhemmillani on spirituaalista taustaa. Itse uskon Jumalaan ja siihen että teot tulevat takaisin, mutta anteeksikin voi saada. En osaa kuvitella että kuoleman jälkeen on mitään välitilaa, vaan ihmiset menevät taivaaseen, joka on samankaltainen paikka kun maa mutta paljon kauniimpi, parempi. Itsemurhan tehneitä olisi enää turha rangaista "välitilassa" olemisella, ovathan he jo tarpeeksi kärsineet. Ja erehdyksiä sattuu, ihminen on inhimillinen. Uskon että Jumala on armollinen, anteeksi antava. Pahaa ei saa tehdä, vaan hyvää tulisi tehdä...
Toiset uskovat yhteen elämään, toiset moneen. Tai ehkä voimme jotain valita? Mutta ei kukaan voi sanoa että ihmiset pakotetaan syntymään tai kärsimään vai voiko, vai valitaanko itse jotain. Jokainen uskoo miten uskoo.

Niina_ kirjoitti:

Voiko kukaan sanoa miten asiat todella ovat? Vanhemmillani on spirituaalista taustaa. Itse uskon Jumalaan ja siihen että teot tulevat takaisin, mutta anteeksikin voi saada. En osaa kuvitella että kuoleman jälkeen on mitään välitilaa, vaan ihmiset menevät taivaaseen, joka on samankaltainen paikka kun maa mutta paljon kauniimpi, parempi. Itsemurhan tehneitä olisi enää turha rangaista "välitilassa" olemisella, ovathan he jo tarpeeksi kärsineet. Ja erehdyksiä sattuu, ihminen on inhimillinen. Uskon että Jumala on armollinen, anteeksi antava. Pahaa ei saa tehdä, vaan hyvää tulisi tehdä...
Toiset uskovat yhteen elämään, toiset moneen. Tai ehkä voimme jotain valita? Mutta ei kukaan voi sanoa että ihmiset pakotetaan syntymään tai kärsimään vai voiko, vai valitaanko itse jotain. Jokainen uskoo miten uskoo.

Lue lisää

että olemme kaikki sielut Jumalan luomia,siis "jumalolentoja" miksi Rakas Isä meitä
haluaisi rankaista/tuomita kadotukseen?Mikä on kadotus? Silloin on turhaa syyttää taivaan isää eteemme tulevista menetyksistä, sairauksista tai onnettomuuksista. Olemme itse kukin valinneet tiemme täällä maanpäällä ja valitsevat olosuhteet omassa sielunsuunnitelmassa. Sielut kulkevat yleensä ryhminä eli lähellämme olevat läheiset ihmiset ovat varmasti eläneet jo yhdessä toisenlaisissa olosuhteissa, esim. isä poikana, äiti tyttärenä tai veli puolisona. Selittää mielestäni sen seikan miksi voi jotain ihmistä kohtaan tuntea niin suurta sielujen sympatiaa heti ensi tapaamisella..Kukaan ei siis pakota meitä tänne maanpäälle syntymään, meillä on kyllä tehtäviä henkimaailmassa ns. taivaassa jossa useita eri tasoja,jossa sielun on myös mahdollista kehittyä, kehitys täällä maan päällä on vain niin paljon nopeampaa, ensin täytyy vain elää se "paha" karma pois jotta voisi alkaa elää hyvää karmaa. Välitilaan ei kukaan velvoita sinua jäämään, mutta mm.ahdistuneet,väkivaltaisissa olosuhteissa tai itsemurhaan tehneet ihmiset voivat helposti jäädä pelästyneenä tämän maaäidin syliin harhailemaan ns."välitilaan" ja heitä pitää auttaa kulkemaan valoon, auttajia on sekä täällä että henkimaailmassa. Välitilassa sielu ottaa ihmiskehon hahmon kun haluaa välittää meille vielä täällä oleville viestejään herkkien ihmisten välityksellä, se ei siis ole mikään pysyvä olotila siellä vaan käväistään.Jokainen sielu saa myös vapaasti päättää haluaako syntyä tänne uudestaan, mutta esim. itsemurhan tehneellä on sielun suunnitelma jäänyt kesken joten heidän pitäisi palata takaisin samankaltaisiin olosuhteisiin kuin joissa elivät ennen poistumistaan.
Helvettiä ei ole olemassa ns.taivaan vastakohtana,ainoa helvetti on täällä maan päällä,
sillä monet meistä elävät täällä helvetillisissä
olosuhteistta, mutta senkin polun olemme itse valinneet. Pahat/alhaiset henget ovat myös henkimaailmassa olemassa, ja hekin tulevat kutsuttaessa..siksi pitää aina pyyttää Taivaanisän suojelua kun haluaa yhteyteen valon maailman kanssa. Meillä jokaisella on henkimaailmassa oppaamme ja suojelusenkelimme, jotka kyllä auttavat meitä, apua pitää vain osata pyytää..Me kaikki "tiedämmme"(alitajuntaisesti)täältä maanpäältä poislähtötapamme, aikaa vain ei ole etukäteen päätetty, vaan se riippuu pitkälti omista valinoistamme/elämän tavastamme tässä elämässä ja siihen voimme vaikuttaa.
Tällaisin ajatuksin olen vasta alkutaipaleelle,mutta henkinen kehitys kuulemma etenee pienin askelin ei harppauksin. Kuitenkin
jo 8.luokan kemian/fysiikan tunneilla sisäistin ajatuksen että aine ei koskaan häviä se vain muuttaa olomuotoaan..Ja meillä kaikilla on sekä fyysinen että henkinen puolemme. Etsintä Jatkuu!

Ninniliina kirjoitti:

että olemme kaikki sielut Jumalan luomia,siis "jumalolentoja" miksi Rakas Isä meitä
haluaisi rankaista/tuomita kadotukseen?Mikä on kadotus? Silloin on turhaa syyttää taivaan isää eteemme tulevista menetyksistä, sairauksista tai onnettomuuksista. Olemme itse kukin valinneet tiemme täällä maanpäällä ja valitsevat olosuhteet omassa sielunsuunnitelmassa. Sielut kulkevat yleensä ryhminä eli lähellämme olevat läheiset ihmiset ovat varmasti eläneet jo yhdessä toisenlaisissa olosuhteissa, esim. isä poikana, äiti tyttärenä tai veli puolisona. Selittää mielestäni sen seikan miksi voi jotain ihmistä kohtaan tuntea niin suurta sielujen sympatiaa heti ensi tapaamisella..Kukaan ei siis pakota meitä tänne maanpäälle syntymään, meillä on kyllä tehtäviä henkimaailmassa ns. taivaassa jossa useita eri tasoja,jossa sielun on myös mahdollista kehittyä, kehitys täällä maan päällä on vain niin paljon nopeampaa, ensin täytyy vain elää se "paha" karma pois jotta voisi alkaa elää hyvää karmaa. Välitilaan ei kukaan velvoita sinua jäämään, mutta mm.ahdistuneet,väkivaltaisissa olosuhteissa tai itsemurhaan tehneet ihmiset voivat helposti jäädä pelästyneenä tämän maaäidin syliin harhailemaan ns."välitilaan" ja heitä pitää auttaa kulkemaan valoon, auttajia on sekä täällä että henkimaailmassa. Välitilassa sielu ottaa ihmiskehon hahmon kun haluaa välittää meille vielä täällä oleville viestejään herkkien ihmisten välityksellä, se ei siis ole mikään pysyvä olotila siellä vaan käväistään.Jokainen sielu saa myös vapaasti päättää haluaako syntyä tänne uudestaan, mutta esim. itsemurhan tehneellä on sielun suunnitelma jäänyt kesken joten heidän pitäisi palata takaisin samankaltaisiin olosuhteisiin kuin joissa elivät ennen poistumistaan.
Helvettiä ei ole olemassa ns.taivaan vastakohtana,ainoa helvetti on täällä maan päällä,
sillä monet meistä elävät täällä helvetillisissä
olosuhteistta, mutta senkin polun olemme itse valinneet. Pahat/alhaiset henget ovat myös henkimaailmassa olemassa, ja hekin tulevat kutsuttaessa..siksi pitää aina pyyttää Taivaanisän suojelua kun haluaa yhteyteen valon maailman kanssa. Meillä jokaisella on henkimaailmassa oppaamme ja suojelusenkelimme, jotka kyllä auttavat meitä, apua pitää vain osata pyytää..Me kaikki "tiedämmme"(alitajuntaisesti)täältä maanpäältä poislähtötapamme, aikaa vain ei ole etukäteen päätetty, vaan se riippuu pitkälti omista valinoistamme/elämän tavastamme tässä elämässä ja siihen voimme vaikuttaa.
Tällaisin ajatuksin olen vasta alkutaipaleelle,mutta henkinen kehitys kuulemma etenee pienin askelin ei harppauksin. Kuitenkin
jo 8.luokan kemian/fysiikan tunneilla sisäistin ajatuksen että aine ei koskaan häviä se vain muuttaa olomuotoaan..Ja meillä kaikilla on sekä fyysinen että henkinen puolemme. Etsintä Jatkuu!

Lue lisää

Kuulostaa ihan järkeenkäyvälle. Ainoa mikä häiritsee hiukan on: että jos rakastan jotain miestä, en todellakaan haluaisi että hän syntyisi "veljenäni"... ollakseen sitten jonkun muun kanssa ... mutta ehkä en tiedä suhteista tarpeeksi. Todella toivon ettei näin ole sentään. Menee muuten "kauniit ja rohkeat"- puolelle jossa jokainen on ollut sukulaisensa kanssa melkein. Huh.
Vanhempani uskoivat kohtaloon, kuoleman ja elämän suhteen. Jaa-a, itse en uskalla sanoa juuta tai jaata. Joku käsitys on kyllä.
Itsemurhan tehneet, kun heistä oli puhe, aloittavatkohan he taas samasta, päätyäkseen uudelleen itsemurhaan, onko heillä mielessä jokin että jatkavat (miksi se ei ekalla kerralla ollut) vai aloittavatkohan he jostain toisesta kohtaa tai erilainen elämä (jos haluavat syntyä uudelleen).
Niin, psykologeja ym. on varmaan taivaassakin.

Olemassa olo jo itsessään on hienoa kun kaikki ok ja tietää asioista. Kehitys on hyvä asia. Mutta tarviiko liikoja kärsimyksiä joku, tai kuka tarvii ja miksi, jos voi oppia hiukan pienemmälläkin.

Positiivisuuteen ja positiiviseen energiaan keskittyminen auttaa eteenpäin. Tai kaiken tasapaino. Jumala ohjaa ja pitää huolta. Tosin itsekin täytyy yrittää sinne suuntaan minne haluaa.

Ninniliina kirjoitti:

että olemme kaikki sielut Jumalan luomia,siis "jumalolentoja" miksi Rakas Isä meitä
haluaisi rankaista/tuomita kadotukseen?Mikä on kadotus? Silloin on turhaa syyttää taivaan isää eteemme tulevista menetyksistä, sairauksista tai onnettomuuksista. Olemme itse kukin valinneet tiemme täällä maanpäällä ja valitsevat olosuhteet omassa sielunsuunnitelmassa. Sielut kulkevat yleensä ryhminä eli lähellämme olevat läheiset ihmiset ovat varmasti eläneet jo yhdessä toisenlaisissa olosuhteissa, esim. isä poikana, äiti tyttärenä tai veli puolisona. Selittää mielestäni sen seikan miksi voi jotain ihmistä kohtaan tuntea niin suurta sielujen sympatiaa heti ensi tapaamisella..Kukaan ei siis pakota meitä tänne maanpäälle syntymään, meillä on kyllä tehtäviä henkimaailmassa ns. taivaassa jossa useita eri tasoja,jossa sielun on myös mahdollista kehittyä, kehitys täällä maan päällä on vain niin paljon nopeampaa, ensin täytyy vain elää se "paha" karma pois jotta voisi alkaa elää hyvää karmaa. Välitilaan ei kukaan velvoita sinua jäämään, mutta mm.ahdistuneet,väkivaltaisissa olosuhteissa tai itsemurhaan tehneet ihmiset voivat helposti jäädä pelästyneenä tämän maaäidin syliin harhailemaan ns."välitilaan" ja heitä pitää auttaa kulkemaan valoon, auttajia on sekä täällä että henkimaailmassa. Välitilassa sielu ottaa ihmiskehon hahmon kun haluaa välittää meille vielä täällä oleville viestejään herkkien ihmisten välityksellä, se ei siis ole mikään pysyvä olotila siellä vaan käväistään.Jokainen sielu saa myös vapaasti päättää haluaako syntyä tänne uudestaan, mutta esim. itsemurhan tehneellä on sielun suunnitelma jäänyt kesken joten heidän pitäisi palata takaisin samankaltaisiin olosuhteisiin kuin joissa elivät ennen poistumistaan.
Helvettiä ei ole olemassa ns.taivaan vastakohtana,ainoa helvetti on täällä maan päällä,
sillä monet meistä elävät täällä helvetillisissä
olosuhteistta, mutta senkin polun olemme itse valinneet. Pahat/alhaiset henget ovat myös henkimaailmassa olemassa, ja hekin tulevat kutsuttaessa..siksi pitää aina pyyttää Taivaanisän suojelua kun haluaa yhteyteen valon maailman kanssa. Meillä jokaisella on henkimaailmassa oppaamme ja suojelusenkelimme, jotka kyllä auttavat meitä, apua pitää vain osata pyytää..Me kaikki "tiedämmme"(alitajuntaisesti)täältä maanpäältä poislähtötapamme, aikaa vain ei ole etukäteen päätetty, vaan se riippuu pitkälti omista valinoistamme/elämän tavastamme tässä elämässä ja siihen voimme vaikuttaa.
Tällaisin ajatuksin olen vasta alkutaipaleelle,mutta henkinen kehitys kuulemma etenee pienin askelin ei harppauksin. Kuitenkin
jo 8.luokan kemian/fysiikan tunneilla sisäistin ajatuksen että aine ei koskaan häviä se vain muuttaa olomuotoaan..Ja meillä kaikilla on sekä fyysinen että henkinen puolemme. Etsintä Jatkuu!

Lue lisää

Vielä tuli mieleen kun kirjoitin psykologeista ym. että nimenomaan myös Jumala parantaa, minä uskon niin.
Miten ne omat valinnat ja karma menevät yksiin elämässä, elämissä..? Sekin tuli mieleen. Aika hurjaa jos joku on valinnut jotain erittäin vaikeaa tai on sellainen "karma" tai en tiedä tekevätkö jotkut vaan toisille pahaa vai mikä energia vaikuttaa... aika rohkea tai sitkeä sissi kyllä on tosiaan jos valitsee tai kestää. Esim. sota, 50v vankilassa vaikka indonesiassa, tai mitä tahansa tuontyyppistä tai vähemmänkin (jollekin riittää hirvikolari joka on liikaa). Itse toivoisin että mitään pahaa ei ole. Vaan kaikilla olisi hyvä olla.

Voi olla että on monta elämää tai.. otan vielä huomioon, jos onkin yksi. Mutta sitä voi pohtia kyllä vaikka miten päin. Ehkä siinä tulee sitten johonkin tulokseen. Voihan montakin olla kuka tietää.

No, toivottavasti kukaan ei mene näistä uskon asioista sekaisin.. vaan miettii itse rauhassa omat juttunsa.

Niina_ kirjoitti:

Vielä tuli mieleen kun kirjoitin psykologeista ym. että nimenomaan myös Jumala parantaa, minä uskon niin.
Miten ne omat valinnat ja karma menevät yksiin elämässä, elämissä..? Sekin tuli mieleen. Aika hurjaa jos joku on valinnut jotain erittäin vaikeaa tai on sellainen "karma" tai en tiedä tekevätkö jotkut vaan toisille pahaa vai mikä energia vaikuttaa... aika rohkea tai sitkeä sissi kyllä on tosiaan jos valitsee tai kestää. Esim. sota, 50v vankilassa vaikka indonesiassa, tai mitä tahansa tuontyyppistä tai vähemmänkin (jollekin riittää hirvikolari joka on liikaa). Itse toivoisin että mitään pahaa ei ole. Vaan kaikilla olisi hyvä olla.

Voi olla että on monta elämää tai.. otan vielä huomioon, jos onkin yksi. Mutta sitä voi pohtia kyllä vaikka miten päin. Ehkä siinä tulee sitten johonkin tulokseen. Voihan montakin olla kuka tietää.

No, toivottavasti kukaan ei mene näistä uskon asioista sekaisin.. vaan miettii itse rauhassa omat juttunsa.

Lue lisää

Enkä halua vähätellä esim. hirvikolaria, kauhea asia se on.
Vankila asia tuli mieleen, kun tosiaan joku erehtyy esim. indonesiassa tai muualla tekemään jotain väärää ja tuomio on 80v vankilassa. Suomessa on suht kohtuullisia tuomioita TAI riippuu mitä on joku tehnyt. Ihmettelen anteeksiantamattomuutta, vaikka teot ovat hyvin väärin, ei kenekään pitäisi viettää kohtuuttomia aikoja vankilassa (että saa 80v tuomion) koska aina riittää joku varaton ja ns. "tyhmä" joka ei ymmärrä mitä tekee. Auttaa tuomion, vaikka 0,1-12v aikana, ja jälkeen näitä ihmisiä pitäisi. Saada muulla keinoin ymmärtämään, keskustella. Ja saada elämässä eteenpäin. Teko on jo yksi rangaistus. Joku kohtuus voisi olla olemassa. Ehkä joku on toista mieltä, tämä oli vain minun mielipiteeni, mutta mitä se tekijän rääkkääminen enää ketään auttaa. Ihmisiä kaikki on. -Entä miten vartijalle käy joka pitää vankilassa vaikka 15-50 vuotta ihmistä tai pyövelille joka toteuttaa kuolemantuomiota? Mikä on oikeus? Entä onko tosiaan vanki valinnut tämän elämän näin vai karma..

Energioista... että hyvillä mielikuvilla ja energioilla on vaikutusta elämään...? Itse luulisin näin. No, toivottavasti kaikki pyrkivät sinne hyvään ja uskovat hyvään. Ja keskittyvät hyviin asioihin. :) Ja varmaan pääsevät sinne hyvään minne haluavat. Tai siis sellainen tasapaino.

Ainakin itse olen nähnyt ihmisissä hyvää, ja ajatellut Wau.. niin moni on hyvä. Mutta ihmisissä on eri puolia, silti tuntuu että kaikki haluavat hyvään. Joku ymmärtämättömyys tuntuu olevan siinä jos joku toimii väärin, mutta ehkä hän joskus ymmärtää. Minäkin, jos teen jotain mitä en huomaakaan. Kaikesta oppii. Ja voi pohtia mikä on oikein ja väärin, tai mikä tuntuu oikealta ja väärältä. Omatunto.

Nyt lopetan kirjoittamisen, tai laitan vastausta pari riviä enää.

Niina_ kirjoitti:

Enkä halua vähätellä esim. hirvikolaria, kauhea asia se on.
Vankila asia tuli mieleen, kun tosiaan joku erehtyy esim. indonesiassa tai muualla tekemään jotain väärää ja tuomio on 80v vankilassa. Suomessa on suht kohtuullisia tuomioita TAI riippuu mitä on joku tehnyt. Ihmettelen anteeksiantamattomuutta, vaikka teot ovat hyvin väärin, ei kenekään pitäisi viettää kohtuuttomia aikoja vankilassa (että saa 80v tuomion) koska aina riittää joku varaton ja ns. "tyhmä" joka ei ymmärrä mitä tekee. Auttaa tuomion, vaikka 0,1-12v aikana, ja jälkeen näitä ihmisiä pitäisi. Saada muulla keinoin ymmärtämään, keskustella. Ja saada elämässä eteenpäin. Teko on jo yksi rangaistus. Joku kohtuus voisi olla olemassa. Ehkä joku on toista mieltä, tämä oli vain minun mielipiteeni, mutta mitä se tekijän rääkkääminen enää ketään auttaa. Ihmisiä kaikki on. -Entä miten vartijalle käy joka pitää vankilassa vaikka 15-50 vuotta ihmistä tai pyövelille joka toteuttaa kuolemantuomiota? Mikä on oikeus? Entä onko tosiaan vanki valinnut tämän elämän näin vai karma..

Energioista... että hyvillä mielikuvilla ja energioilla on vaikutusta elämään...? Itse luulisin näin. No, toivottavasti kaikki pyrkivät sinne hyvään ja uskovat hyvään. Ja keskittyvät hyviin asioihin. :) Ja varmaan pääsevät sinne hyvään minne haluavat. Tai siis sellainen tasapaino.

Ainakin itse olen nähnyt ihmisissä hyvää, ja ajatellut Wau.. niin moni on hyvä. Mutta ihmisissä on eri puolia, silti tuntuu että kaikki haluavat hyvään. Joku ymmärtämättömyys tuntuu olevan siinä jos joku toimii väärin, mutta ehkä hän joskus ymmärtää. Minäkin, jos teen jotain mitä en huomaakaan. Kaikesta oppii. Ja voi pohtia mikä on oikein ja väärin, tai mikä tuntuu oikealta ja väärältä. Omatunto.

Nyt lopetan kirjoittamisen, tai laitan vastausta pari riviä enää.

Lue lisää

Kun laitoin että teko on jo rangaistus sinänsä, tarkoitin, että se on sitten rangaistus kun tekijä joskus tajuaa mitä on tosiaan tehnyt ja miltä uhrista tuntui todella. Vaikka kuoleman jälkeen vasta, mutta joskus. Ja keihin muihin se vaikutti ja miten. Ja siis rangaistus pitää olla, mutta siis kohtuus 0,1-12v esim. Onhan 12v pitkä aika ja senkin jälkeen katsotaan mikä mielenterveys tekijällä on.. ainakin pitäisi.

Toivoisin että maailmassa ei olisi pahoja tekoja, vaan hyvää. Mutta jokainen kehittyy aikanaan kai, toivottavasti.

Niina_ kirjoitti:

Kuulostaa ihan järkeenkäyvälle. Ainoa mikä häiritsee hiukan on: että jos rakastan jotain miestä, en todellakaan haluaisi että hän syntyisi "veljenäni"... ollakseen sitten jonkun muun kanssa ... mutta ehkä en tiedä suhteista tarpeeksi. Todella toivon ettei näin ole sentään. Menee muuten "kauniit ja rohkeat"- puolelle jossa jokainen on ollut sukulaisensa kanssa melkein. Huh.
Vanhempani uskoivat kohtaloon, kuoleman ja elämän suhteen. Jaa-a, itse en uskalla sanoa juuta tai jaata. Joku käsitys on kyllä.
Itsemurhan tehneet, kun heistä oli puhe, aloittavatkohan he taas samasta, päätyäkseen uudelleen itsemurhaan, onko heillä mielessä jokin että jatkavat (miksi se ei ekalla kerralla ollut) vai aloittavatkohan he jostain toisesta kohtaa tai erilainen elämä (jos haluavat syntyä uudelleen).
Niin, psykologeja ym. on varmaan taivaassakin.

Olemassa olo jo itsessään on hienoa kun kaikki ok ja tietää asioista. Kehitys on hyvä asia. Mutta tarviiko liikoja kärsimyksiä joku, tai kuka tarvii ja miksi, jos voi oppia hiukan pienemmälläkin.

Positiivisuuteen ja positiiviseen energiaan keskittyminen auttaa eteenpäin. Tai kaiken tasapaino. Jumala ohjaa ja pitää huolta. Tosin itsekin täytyy yrittää sinne suuntaan minne haluaa.

Lue lisää

kopion tähän osan Tuula Helteen tekstistä; siinä mielestäni kuvataan hienosti parisuhdetta karmalliselta kannalta..

"Parisuhde on tehokas kasvualusta ihmiselle

Kaikkeuden polaarisen lajin nojalla ihmistä on kaksi sukupuolta: naisia ja miehiä, jotka ovat kaikessa toistensa vastakohdat muodostaen yhdessä kokonaisuuden. Sielu kerää kokemuksia elämällä kummassakin kehossa. Se oppii kaikista niistä kokemuksista, joita näiden kehojen energiallinen erilaisuus edustaa. Lisäksi meissä kummassakin ovat edustettuina mies- ja naisenergiat. Toinen on vain enemmän nainen tai mies kuin toinen.
Mies ja nainen ovat kokonaisuuden puoliskoja, joiden liitto on pyhä. Liitossa molempien osapuolten on oltava tasa–arvoisia. Miehen henki on hauras ja keho voimakas, kun taas naisella asia on päinvastoin. Nainen ilmentää energioillaan tunteita voimakkaammin kuin mies. Molempien osapuolten olisi kunnioitettava toistensa heikkoa ja vahvaa puolta.
Materialistisen maailmankatsomuksen mukaan mies on vahvempi kuin nainen. Jumalaisesta näkökulmasta katsoen ensisijainen on sielu, siis nainen tunteineen. Rakkaushan on kaikkein tärkeintä.
Näissä rooleissa vaeltaessaan sielu oppii kummankin puolen tasapainottamista. Jollakin aikakaudella miestä alisti nainen. Juuri loppunut Kalojen aikakausi oli miesten. Nyt tässä alkavassa uudessa ajassa, joka on Vesimiehen aikakausi, meidän kuuluisi löytää elämisen malli, jossa olemme tasavertaisesti, vapaasti yhdessä tekemässä luomisen työtä. Rakkaus on vapautta, ei omistamista. Silloin mies ei saa alistaa naista eikä nainen hallita miestä.
Sormukset ja avioliittolupaus, jopa kirkkohäät ovat ihmisten luomia rituaaleja, instituutioita, joiden pätevyys riippuu siitä, kuinka tosissaan pari on. Jumalan silmissä avioparin muodostavat ne, jotka yhdistyvät sieluiltaan ja kehoiltaan.
Kahden ihmisen liitto, jonka perustana ovat puhdas rakkaus ja inhimillisen vapauden kunnioittaminen, ei tarvitse tuekseen muuta kuin näiden tunteiden lujuutta. Liitto on ikuisesti pyhä. Heidän energiansa yhdistyvät, samoin he sitoutuvat toistensa karmallisiin siteisiin eli ei ole yhtään yhdentekevää, kenen tai kuinka monen ihmisen kanssa rakastelet.
Kun sielu etsii kumppania itselleen, hän etsii alitajuisesti sitä toista puoliskoaan, jonka kanssa on ollut joskus aikojen alussa yhtä. Jossakin elämässä nämä sielut ovat kohdanneetkin.
Me haluaisimme tietysti nautiskella elämästä tämän täydellisen kumppanin kanssa, mutta Luoja on ajatellut toisin.
Olemme tulleet tänne kehittyäksemme ja kasvaaksemme täydellisiksi eli Jumalan kaltaisiksi luoden tätä maailmaa rakkauden energian ohjaamina. Se vaatii meiltä työtä ja ponnistelua. Emme aina saa sitä, mitä haluamme, vaan Luoja järjestää meille aina sitä, mitä tarvitsemme.
Kun sielu etsii rakkautta toisesta ihmisestä, elämä kyllä järjestää sille parhaan mahdollisen opettajan.
Siinäkin tapauksessa, ettei yhteiselämästäni tämän toisen kanssa ole tullut sellaista mistä haaveilimme, voimme vain ajatella, että tarvitsimme kaikki suhteen tuomat kokemukset.
Olemme itse olleet laatimassa elämänsuunnitelmaamme ja kun opin sen, mitä ne kokemukset tulivat minulle opettamaan, minun ei tarvitse enää niitä asioita sellaisenaan kohdata.
Tiivis yhteiselämä toisen ihmisen kanssa on todella tehokas kasvunpaikka sieluille.
Meidän tulee muistaa, että saamme elämäämme juuri sitä, mitä meidän energiamme edustavat. Me peilaamme omia virheitämme ja puutteitamme toisten ihmisten kautta.
Kaikki ne asiat, jotka meitä toisessa ihmisessä ärsyttävät tai vihastuttavat, löytyvät myös itsestämme.
Jos meitä loukataan ja satutetaan, niin siinä kohdassa meillä on aina kasvun paikka.
Elämä on kuin näytelmä tai peli, jossa meillä jokaisella on oma roolimme. Oma elämämme muodostuu siitä, miten suhtaudumme vastanäyttelijöihimme ja kuinka nopeasti opimme sen mitä he ovat tulleet meille opettamaan. Vain muuttamalla itseämme muuttuu toinenkin.
Kun kaksi ihmistä rakastuvat, kulkee heidän sydämiensä välissä rakkauden kultaisia energialankoja. Kauniit, ihanat asiat tässä suhteessa saavat näiden lankojen määrän lisääntymään ja rakkauden vahvistumaan. Ikävät asiat, pettymykset katkaisevat näitä lankoja. Jos tätä suhdetta ei hoideta, energialankoja menee vain poikki, eikä uusia synny. Kun sitten käy niin, että viimeinenkin lanka katkeaa, sen kyllä kuulee ja tuntee, eikä sen jälkeen useinkaan ole enää mitään tehtävissä.
Monesti tähän liittyy myös karman päättyminen, suurin osa suhteista kun on karmallisia. Sielu, jota olet kohdellut väärin jossain elämässä, näyttää sinulle nyt, miltä se hänestä tuntui, käyttäytymällä samoin.
Mutta meidän tulisi myös muistaa, että ei elämämme aina parane kumppania vaihtamalla. Jos emme ole oppineet suhteessamme niitä asioita, mitä meidän piti siinä oppia, tulee elämäämme aina uusi ihminen, opettamaan meille samoja asioita. Elämämme mutkistuu aina enemmän, siirtäessämme tätä oppimista tuonnemmaksi. Meillä on tässä elämän koulussa kaksi tapaa oppia; oppiminen opetuksesta tai toisten tekemistä virheistä, tai sitten koemme virheemme omissa nahoissamme.
Usein sekoitamme ihastumisen rakkauteen. Kun egomme rakastuu, meille tulee hyvin epävakaa olo. Sydän hakkaa, henki ei kulje, jalat menevät alta, ei pysty syömään eikä nukkumaan. Kun tunnemme sielullista rakkautta toista kohtaan, hiljainen onnen tunne kumpuaa jostain syvältä sisältämme ja kehomme on tyynen rauhallinen ja tasapainoinen. Sanoja ei tarvita, yhteys näiden kahden sielun välillä on rikkumaton. Tässä rakkaudessa on varmasti pisara sitä jumalallista rakkautta, jota me olemme täällä tavoittelemassa.
Tietysti tällainen ihastuminenkin voi johtaa sielujen väliseen rakkauteen sen jälkeen kun ensihuuma on haihtunut. Mutta jos niin ei käy, ei tunteiden laannuttua ole enää mitään, mikä pitäisi nämä kaksi ihmistä yhdessä. Monet ihmiset pitävätkin rakkautena tällaista ihastumista ja pintatunteita ja tulevat näistä tunteista riippuvaisiksi.
Rakkaus-energian virtaamisen esteenä on Pelko. Pelko, että minua ei rakasteta, on kaikkien ongelmien alkusyy. Jos et osaa rakastaa itseäsi, sinun on vaikea rakastaa toistakaan. Juuri niin paljon kun rakastat itseäsi, osaat ottaa toiselta rakkautta vastaan.
Me luomme elämäämme energioilla. Saamme elämäämme sitä mitä tahdomme, mutta saamme sinne myös kaikki ne asiat, mitä pelkäämme. Ja siitä syystä elämämme ei aina ole sellainen, kuin haluaisimme sen olevan. Pelko-energia ihmisen aurassa istuu auran ulkoreunalla ja vetää elämäämme juuri sitä, mitä pelkäämme.
Naisen pelätessä esim. miehen käyvän ”vieraissa”, saa tämä pelko-energia kumppanin usein käyttäytymään juuri niin siitäkin huolimatta, vaikka mies rakastaakin puolisoaan. Näin elämä yrittää opettaa naiselle, että vain rakastamalla saa rakkautta. Nainen, joka vapauttaa rakkautensa pelon vallasta, vetää miestään puoleensa rakkaudellaan.."

Itselleni on kerrottu, että olen tätä nykyä parhaillaan naimisissa miehen kanssa, joka aiemmassa "intiaanielämässäni" oli veljeni ja tuolloin oli "intiaanipuolisoni" tässä elämässä oleva isäni.. (Kertojan kuvauksista siis tunnistin nämä henkilöt isäkseni ja puolisokseni..) Ja mietittyäni tarkemmin se kuulosti järkevältä, sillä olen aina ollut "isin tyttö" (isäni on ollut henkimaailmassa jo yli 20 v.) Isä kertoin minulle teini-ikäisenä,(itse en tätä muista) että olin pienenä sanonut hänelle,"sitten kun eroat äidistä menet minun kanssani naimisiin." istuin usein isän sylissä halasin ja suukottelin häntä ja isäni vähän yritti hillitä tunteitani koska aikuisena pelkäsi niiden herättävän ns."ikävää" huomiota..minähän en tätä tiedostanut (ja älkääkä please alkako puhua mistään itsestistä, sillä sitä en ole todellakaan kokenut..) Samoin kun tapasin nykyisen mieheni,(13 v sitten), hän ei ehkä siihen aikaan edustanut mitään mies ihannettäni ja etsimääni kaveria, mutta jo parin päivän tutustumisen jälkeen syntyi tunne kuin olisin tuntenut hänet vuosia..Aina ei parisuhteemme ole kuitenkaan ollut niin auvoista mutta eteenpäin on selvitty..

Ninniliina kirjoitti:

kopion tähän osan Tuula Helteen tekstistä; siinä mielestäni kuvataan hienosti parisuhdetta karmalliselta kannalta..

"Parisuhde on tehokas kasvualusta ihmiselle

Kaikkeuden polaarisen lajin nojalla ihmistä on kaksi sukupuolta: naisia ja miehiä, jotka ovat kaikessa toistensa vastakohdat muodostaen yhdessä kokonaisuuden. Sielu kerää kokemuksia elämällä kummassakin kehossa. Se oppii kaikista niistä kokemuksista, joita näiden kehojen energiallinen erilaisuus edustaa. Lisäksi meissä kummassakin ovat edustettuina mies- ja naisenergiat. Toinen on vain enemmän nainen tai mies kuin toinen.
Mies ja nainen ovat kokonaisuuden puoliskoja, joiden liitto on pyhä. Liitossa molempien osapuolten on oltava tasa–arvoisia. Miehen henki on hauras ja keho voimakas, kun taas naisella asia on päinvastoin. Nainen ilmentää energioillaan tunteita voimakkaammin kuin mies. Molempien osapuolten olisi kunnioitettava toistensa heikkoa ja vahvaa puolta.
Materialistisen maailmankatsomuksen mukaan mies on vahvempi kuin nainen. Jumalaisesta näkökulmasta katsoen ensisijainen on sielu, siis nainen tunteineen. Rakkaushan on kaikkein tärkeintä.
Näissä rooleissa vaeltaessaan sielu oppii kummankin puolen tasapainottamista. Jollakin aikakaudella miestä alisti nainen. Juuri loppunut Kalojen aikakausi oli miesten. Nyt tässä alkavassa uudessa ajassa, joka on Vesimiehen aikakausi, meidän kuuluisi löytää elämisen malli, jossa olemme tasavertaisesti, vapaasti yhdessä tekemässä luomisen työtä. Rakkaus on vapautta, ei omistamista. Silloin mies ei saa alistaa naista eikä nainen hallita miestä.
Sormukset ja avioliittolupaus, jopa kirkkohäät ovat ihmisten luomia rituaaleja, instituutioita, joiden pätevyys riippuu siitä, kuinka tosissaan pari on. Jumalan silmissä avioparin muodostavat ne, jotka yhdistyvät sieluiltaan ja kehoiltaan.
Kahden ihmisen liitto, jonka perustana ovat puhdas rakkaus ja inhimillisen vapauden kunnioittaminen, ei tarvitse tuekseen muuta kuin näiden tunteiden lujuutta. Liitto on ikuisesti pyhä. Heidän energiansa yhdistyvät, samoin he sitoutuvat toistensa karmallisiin siteisiin eli ei ole yhtään yhdentekevää, kenen tai kuinka monen ihmisen kanssa rakastelet.
Kun sielu etsii kumppania itselleen, hän etsii alitajuisesti sitä toista puoliskoaan, jonka kanssa on ollut joskus aikojen alussa yhtä. Jossakin elämässä nämä sielut ovat kohdanneetkin.
Me haluaisimme tietysti nautiskella elämästä tämän täydellisen kumppanin kanssa, mutta Luoja on ajatellut toisin.
Olemme tulleet tänne kehittyäksemme ja kasvaaksemme täydellisiksi eli Jumalan kaltaisiksi luoden tätä maailmaa rakkauden energian ohjaamina. Se vaatii meiltä työtä ja ponnistelua. Emme aina saa sitä, mitä haluamme, vaan Luoja järjestää meille aina sitä, mitä tarvitsemme.
Kun sielu etsii rakkautta toisesta ihmisestä, elämä kyllä järjestää sille parhaan mahdollisen opettajan.
Siinäkin tapauksessa, ettei yhteiselämästäni tämän toisen kanssa ole tullut sellaista mistä haaveilimme, voimme vain ajatella, että tarvitsimme kaikki suhteen tuomat kokemukset.
Olemme itse olleet laatimassa elämänsuunnitelmaamme ja kun opin sen, mitä ne kokemukset tulivat minulle opettamaan, minun ei tarvitse enää niitä asioita sellaisenaan kohdata.
Tiivis yhteiselämä toisen ihmisen kanssa on todella tehokas kasvunpaikka sieluille.
Meidän tulee muistaa, että saamme elämäämme juuri sitä, mitä meidän energiamme edustavat. Me peilaamme omia virheitämme ja puutteitamme toisten ihmisten kautta.
Kaikki ne asiat, jotka meitä toisessa ihmisessä ärsyttävät tai vihastuttavat, löytyvät myös itsestämme.
Jos meitä loukataan ja satutetaan, niin siinä kohdassa meillä on aina kasvun paikka.
Elämä on kuin näytelmä tai peli, jossa meillä jokaisella on oma roolimme. Oma elämämme muodostuu siitä, miten suhtaudumme vastanäyttelijöihimme ja kuinka nopeasti opimme sen mitä he ovat tulleet meille opettamaan. Vain muuttamalla itseämme muuttuu toinenkin.
Kun kaksi ihmistä rakastuvat, kulkee heidän sydämiensä välissä rakkauden kultaisia energialankoja. Kauniit, ihanat asiat tässä suhteessa saavat näiden lankojen määrän lisääntymään ja rakkauden vahvistumaan. Ikävät asiat, pettymykset katkaisevat näitä lankoja. Jos tätä suhdetta ei hoideta, energialankoja menee vain poikki, eikä uusia synny. Kun sitten käy niin, että viimeinenkin lanka katkeaa, sen kyllä kuulee ja tuntee, eikä sen jälkeen useinkaan ole enää mitään tehtävissä.
Monesti tähän liittyy myös karman päättyminen, suurin osa suhteista kun on karmallisia. Sielu, jota olet kohdellut väärin jossain elämässä, näyttää sinulle nyt, miltä se hänestä tuntui, käyttäytymällä samoin.
Mutta meidän tulisi myös muistaa, että ei elämämme aina parane kumppania vaihtamalla. Jos emme ole oppineet suhteessamme niitä asioita, mitä meidän piti siinä oppia, tulee elämäämme aina uusi ihminen, opettamaan meille samoja asioita. Elämämme mutkistuu aina enemmän, siirtäessämme tätä oppimista tuonnemmaksi. Meillä on tässä elämän koulussa kaksi tapaa oppia; oppiminen opetuksesta tai toisten tekemistä virheistä, tai sitten koemme virheemme omissa nahoissamme.
Usein sekoitamme ihastumisen rakkauteen. Kun egomme rakastuu, meille tulee hyvin epävakaa olo. Sydän hakkaa, henki ei kulje, jalat menevät alta, ei pysty syömään eikä nukkumaan. Kun tunnemme sielullista rakkautta toista kohtaan, hiljainen onnen tunne kumpuaa jostain syvältä sisältämme ja kehomme on tyynen rauhallinen ja tasapainoinen. Sanoja ei tarvita, yhteys näiden kahden sielun välillä on rikkumaton. Tässä rakkaudessa on varmasti pisara sitä jumalallista rakkautta, jota me olemme täällä tavoittelemassa.
Tietysti tällainen ihastuminenkin voi johtaa sielujen väliseen rakkauteen sen jälkeen kun ensihuuma on haihtunut. Mutta jos niin ei käy, ei tunteiden laannuttua ole enää mitään, mikä pitäisi nämä kaksi ihmistä yhdessä. Monet ihmiset pitävätkin rakkautena tällaista ihastumista ja pintatunteita ja tulevat näistä tunteista riippuvaisiksi.
Rakkaus-energian virtaamisen esteenä on Pelko. Pelko, että minua ei rakasteta, on kaikkien ongelmien alkusyy. Jos et osaa rakastaa itseäsi, sinun on vaikea rakastaa toistakaan. Juuri niin paljon kun rakastat itseäsi, osaat ottaa toiselta rakkautta vastaan.
Me luomme elämäämme energioilla. Saamme elämäämme sitä mitä tahdomme, mutta saamme sinne myös kaikki ne asiat, mitä pelkäämme. Ja siitä syystä elämämme ei aina ole sellainen, kuin haluaisimme sen olevan. Pelko-energia ihmisen aurassa istuu auran ulkoreunalla ja vetää elämäämme juuri sitä, mitä pelkäämme.
Naisen pelätessä esim. miehen käyvän ”vieraissa”, saa tämä pelko-energia kumppanin usein käyttäytymään juuri niin siitäkin huolimatta, vaikka mies rakastaakin puolisoaan. Näin elämä yrittää opettaa naiselle, että vain rakastamalla saa rakkautta. Nainen, joka vapauttaa rakkautensa pelon vallasta, vetää miestään puoleensa rakkaudellaan.."

Itselleni on kerrottu, että olen tätä nykyä parhaillaan naimisissa miehen kanssa, joka aiemmassa "intiaanielämässäni" oli veljeni ja tuolloin oli "intiaanipuolisoni" tässä elämässä oleva isäni.. (Kertojan kuvauksista siis tunnistin nämä henkilöt isäkseni ja puolisokseni..) Ja mietittyäni tarkemmin se kuulosti järkevältä, sillä olen aina ollut "isin tyttö" (isäni on ollut henkimaailmassa jo yli 20 v.) Isä kertoin minulle teini-ikäisenä,(itse en tätä muista) että olin pienenä sanonut hänelle,"sitten kun eroat äidistä menet minun kanssani naimisiin." istuin usein isän sylissä halasin ja suukottelin häntä ja isäni vähän yritti hillitä tunteitani koska aikuisena pelkäsi niiden herättävän ns."ikävää" huomiota..minähän en tätä tiedostanut (ja älkääkä please alkako puhua mistään itsestistä, sillä sitä en ole todellakaan kokenut..) Samoin kun tapasin nykyisen mieheni,(13 v sitten), hän ei ehkä siihen aikaan edustanut mitään mies ihannettäni ja etsimääni kaveria, mutta jo parin päivän tutustumisen jälkeen syntyi tunne kuin olisin tuntenut hänet vuosia..Aina ei parisuhteemme ole kuitenkaan ollut niin auvoista mutta eteenpäin on selvitty..

Lue lisää

No tässähän tuli paljon asiaa.

Fyysinen seksuaalivietti ja karma.. ? Entä kun ihmisellä täytyy olla pelkoa että osaa varoa ja taas pelot vetävät puoleensä ei toivottua... miten ne menevät yksiin?

Mutta tosiaan turhista peloista olisi hyvä päästä, tosin useat ihmiset vain luonnostaan pelkäävät jotakin. Psykologi jokaiselle..? :) Tai jostain ymmärrys miten hallitaan energioita? Koska jotkut eivät tiedä niistä tai on vaikeaa hallita. Vai oppiiko hallitsemaan hyvin, siis ihmiset. Tietysti voi pyytää apua Jumalalta tähän.

Positiivisuudella pääsee pitkälle kyllä. Ja kivempi niitä kivoja asioita on ajatella.

Itse en voi allekirjoittaa elämien -isä aiemmin ja nyt puoliso tyyppisiä juttuja, koska moraalisesti! se kuitenkin kuulostaa hullulta mielestäni. Nyt isä, aiemmassa elämässä poika, vielä ymmärrän.

Toivon itse etten ole kovin pahaa aiemmin kenellekään tehnyt, sillä kauhealta tuntuisi ja takaisin saa.

Miten omat valinnat elämän suhteen, karma, ja --energiat--, menevät yksiin? Jos kuitenkin energia ohjaa niin paljon ?? Hyväänkin.
Entäpä anteeksi anto, kun niin on sanottu että anteeksi voisi saada, -menee yhteen loputtoman oloisen karman kanssa??

Eikö katuessaan ja ymmärtäessään todella asiat, voisi saada mahdollisuuden saada anteeksi. Ja tehdä sitten toisin, hyvää. Ja vaikka kasvattaa sitä hyvää energiaa.



Energioista vielä. Voiko kukaan olla ihmisenä sellainen että hallitsee energiat? Jos on, eikö Jumala kuitenkin suojele, auta ja ohjaa elämää jos ihminen pyytää. Koska jotenkin kaikki ei ole heti täydellisiä, vaan pitää kasvaa. Pitäähän jonkun suojella tietämättömiä, vai onko ihminen omien energioidensa armoilla? Tosin varmaan oikeaan ohjataan.

Miten ei ole väliä kenen kanssa seksiä harrastaa, mitä tarkoitit. Tuleeko energiat ja toisenkin karma siihen vai mistä oli kysymys?

Olen yhtenä kysymysmerkkinä. :) Elämää pohtimassa.

Niina_ kirjoitti:

No tässähän tuli paljon asiaa.

Fyysinen seksuaalivietti ja karma.. ? Entä kun ihmisellä täytyy olla pelkoa että osaa varoa ja taas pelot vetävät puoleensä ei toivottua... miten ne menevät yksiin?

Mutta tosiaan turhista peloista olisi hyvä päästä, tosin useat ihmiset vain luonnostaan pelkäävät jotakin. Psykologi jokaiselle..? :) Tai jostain ymmärrys miten hallitaan energioita? Koska jotkut eivät tiedä niistä tai on vaikeaa hallita. Vai oppiiko hallitsemaan hyvin, siis ihmiset. Tietysti voi pyytää apua Jumalalta tähän.

Positiivisuudella pääsee pitkälle kyllä. Ja kivempi niitä kivoja asioita on ajatella.

Itse en voi allekirjoittaa elämien -isä aiemmin ja nyt puoliso tyyppisiä juttuja, koska moraalisesti! se kuitenkin kuulostaa hullulta mielestäni. Nyt isä, aiemmassa elämässä poika, vielä ymmärrän.

Toivon itse etten ole kovin pahaa aiemmin kenellekään tehnyt, sillä kauhealta tuntuisi ja takaisin saa.

Miten omat valinnat elämän suhteen, karma, ja --energiat--, menevät yksiin? Jos kuitenkin energia ohjaa niin paljon ?? Hyväänkin.
Entäpä anteeksi anto, kun niin on sanottu että anteeksi voisi saada, -menee yhteen loputtoman oloisen karman kanssa??

Eikö katuessaan ja ymmärtäessään todella asiat, voisi saada mahdollisuuden saada anteeksi. Ja tehdä sitten toisin, hyvää. Ja vaikka kasvattaa sitä hyvää energiaa.



Energioista vielä. Voiko kukaan olla ihmisenä sellainen että hallitsee energiat? Jos on, eikö Jumala kuitenkin suojele, auta ja ohjaa elämää jos ihminen pyytää. Koska jotenkin kaikki ei ole heti täydellisiä, vaan pitää kasvaa. Pitäähän jonkun suojella tietämättömiä, vai onko ihminen omien energioidensa armoilla? Tosin varmaan oikeaan ohjataan.

Miten ei ole väliä kenen kanssa seksiä harrastaa, mitä tarkoitit. Tuleeko energiat ja toisenkin karma siihen vai mistä oli kysymys?

Olen yhtenä kysymysmerkkinä. :) Elämää pohtimassa.

Lue lisää

Siis piti laittaa kysymykseen, että kun kirjoitit että ei ole -yhdentekevää- kenen kanssa harrastaa seksiä. Laitoin vahingossa "ei ole väliä".

Ninniliina kirjoitti:

kopion tähän osan Tuula Helteen tekstistä; siinä mielestäni kuvataan hienosti parisuhdetta karmalliselta kannalta..

"Parisuhde on tehokas kasvualusta ihmiselle

Kaikkeuden polaarisen lajin nojalla ihmistä on kaksi sukupuolta: naisia ja miehiä, jotka ovat kaikessa toistensa vastakohdat muodostaen yhdessä kokonaisuuden. Sielu kerää kokemuksia elämällä kummassakin kehossa. Se oppii kaikista niistä kokemuksista, joita näiden kehojen energiallinen erilaisuus edustaa. Lisäksi meissä kummassakin ovat edustettuina mies- ja naisenergiat. Toinen on vain enemmän nainen tai mies kuin toinen.
Mies ja nainen ovat kokonaisuuden puoliskoja, joiden liitto on pyhä. Liitossa molempien osapuolten on oltava tasa–arvoisia. Miehen henki on hauras ja keho voimakas, kun taas naisella asia on päinvastoin. Nainen ilmentää energioillaan tunteita voimakkaammin kuin mies. Molempien osapuolten olisi kunnioitettava toistensa heikkoa ja vahvaa puolta.
Materialistisen maailmankatsomuksen mukaan mies on vahvempi kuin nainen. Jumalaisesta näkökulmasta katsoen ensisijainen on sielu, siis nainen tunteineen. Rakkaushan on kaikkein tärkeintä.
Näissä rooleissa vaeltaessaan sielu oppii kummankin puolen tasapainottamista. Jollakin aikakaudella miestä alisti nainen. Juuri loppunut Kalojen aikakausi oli miesten. Nyt tässä alkavassa uudessa ajassa, joka on Vesimiehen aikakausi, meidän kuuluisi löytää elämisen malli, jossa olemme tasavertaisesti, vapaasti yhdessä tekemässä luomisen työtä. Rakkaus on vapautta, ei omistamista. Silloin mies ei saa alistaa naista eikä nainen hallita miestä.
Sormukset ja avioliittolupaus, jopa kirkkohäät ovat ihmisten luomia rituaaleja, instituutioita, joiden pätevyys riippuu siitä, kuinka tosissaan pari on. Jumalan silmissä avioparin muodostavat ne, jotka yhdistyvät sieluiltaan ja kehoiltaan.
Kahden ihmisen liitto, jonka perustana ovat puhdas rakkaus ja inhimillisen vapauden kunnioittaminen, ei tarvitse tuekseen muuta kuin näiden tunteiden lujuutta. Liitto on ikuisesti pyhä. Heidän energiansa yhdistyvät, samoin he sitoutuvat toistensa karmallisiin siteisiin eli ei ole yhtään yhdentekevää, kenen tai kuinka monen ihmisen kanssa rakastelet.
Kun sielu etsii kumppania itselleen, hän etsii alitajuisesti sitä toista puoliskoaan, jonka kanssa on ollut joskus aikojen alussa yhtä. Jossakin elämässä nämä sielut ovat kohdanneetkin.
Me haluaisimme tietysti nautiskella elämästä tämän täydellisen kumppanin kanssa, mutta Luoja on ajatellut toisin.
Olemme tulleet tänne kehittyäksemme ja kasvaaksemme täydellisiksi eli Jumalan kaltaisiksi luoden tätä maailmaa rakkauden energian ohjaamina. Se vaatii meiltä työtä ja ponnistelua. Emme aina saa sitä, mitä haluamme, vaan Luoja järjestää meille aina sitä, mitä tarvitsemme.
Kun sielu etsii rakkautta toisesta ihmisestä, elämä kyllä järjestää sille parhaan mahdollisen opettajan.
Siinäkin tapauksessa, ettei yhteiselämästäni tämän toisen kanssa ole tullut sellaista mistä haaveilimme, voimme vain ajatella, että tarvitsimme kaikki suhteen tuomat kokemukset.
Olemme itse olleet laatimassa elämänsuunnitelmaamme ja kun opin sen, mitä ne kokemukset tulivat minulle opettamaan, minun ei tarvitse enää niitä asioita sellaisenaan kohdata.
Tiivis yhteiselämä toisen ihmisen kanssa on todella tehokas kasvunpaikka sieluille.
Meidän tulee muistaa, että saamme elämäämme juuri sitä, mitä meidän energiamme edustavat. Me peilaamme omia virheitämme ja puutteitamme toisten ihmisten kautta.
Kaikki ne asiat, jotka meitä toisessa ihmisessä ärsyttävät tai vihastuttavat, löytyvät myös itsestämme.
Jos meitä loukataan ja satutetaan, niin siinä kohdassa meillä on aina kasvun paikka.
Elämä on kuin näytelmä tai peli, jossa meillä jokaisella on oma roolimme. Oma elämämme muodostuu siitä, miten suhtaudumme vastanäyttelijöihimme ja kuinka nopeasti opimme sen mitä he ovat tulleet meille opettamaan. Vain muuttamalla itseämme muuttuu toinenkin.
Kun kaksi ihmistä rakastuvat, kulkee heidän sydämiensä välissä rakkauden kultaisia energialankoja. Kauniit, ihanat asiat tässä suhteessa saavat näiden lankojen määrän lisääntymään ja rakkauden vahvistumaan. Ikävät asiat, pettymykset katkaisevat näitä lankoja. Jos tätä suhdetta ei hoideta, energialankoja menee vain poikki, eikä uusia synny. Kun sitten käy niin, että viimeinenkin lanka katkeaa, sen kyllä kuulee ja tuntee, eikä sen jälkeen useinkaan ole enää mitään tehtävissä.
Monesti tähän liittyy myös karman päättyminen, suurin osa suhteista kun on karmallisia. Sielu, jota olet kohdellut väärin jossain elämässä, näyttää sinulle nyt, miltä se hänestä tuntui, käyttäytymällä samoin.
Mutta meidän tulisi myös muistaa, että ei elämämme aina parane kumppania vaihtamalla. Jos emme ole oppineet suhteessamme niitä asioita, mitä meidän piti siinä oppia, tulee elämäämme aina uusi ihminen, opettamaan meille samoja asioita. Elämämme mutkistuu aina enemmän, siirtäessämme tätä oppimista tuonnemmaksi. Meillä on tässä elämän koulussa kaksi tapaa oppia; oppiminen opetuksesta tai toisten tekemistä virheistä, tai sitten koemme virheemme omissa nahoissamme.
Usein sekoitamme ihastumisen rakkauteen. Kun egomme rakastuu, meille tulee hyvin epävakaa olo. Sydän hakkaa, henki ei kulje, jalat menevät alta, ei pysty syömään eikä nukkumaan. Kun tunnemme sielullista rakkautta toista kohtaan, hiljainen onnen tunne kumpuaa jostain syvältä sisältämme ja kehomme on tyynen rauhallinen ja tasapainoinen. Sanoja ei tarvita, yhteys näiden kahden sielun välillä on rikkumaton. Tässä rakkaudessa on varmasti pisara sitä jumalallista rakkautta, jota me olemme täällä tavoittelemassa.
Tietysti tällainen ihastuminenkin voi johtaa sielujen väliseen rakkauteen sen jälkeen kun ensihuuma on haihtunut. Mutta jos niin ei käy, ei tunteiden laannuttua ole enää mitään, mikä pitäisi nämä kaksi ihmistä yhdessä. Monet ihmiset pitävätkin rakkautena tällaista ihastumista ja pintatunteita ja tulevat näistä tunteista riippuvaisiksi.
Rakkaus-energian virtaamisen esteenä on Pelko. Pelko, että minua ei rakasteta, on kaikkien ongelmien alkusyy. Jos et osaa rakastaa itseäsi, sinun on vaikea rakastaa toistakaan. Juuri niin paljon kun rakastat itseäsi, osaat ottaa toiselta rakkautta vastaan.
Me luomme elämäämme energioilla. Saamme elämäämme sitä mitä tahdomme, mutta saamme sinne myös kaikki ne asiat, mitä pelkäämme. Ja siitä syystä elämämme ei aina ole sellainen, kuin haluaisimme sen olevan. Pelko-energia ihmisen aurassa istuu auran ulkoreunalla ja vetää elämäämme juuri sitä, mitä pelkäämme.
Naisen pelätessä esim. miehen käyvän ”vieraissa”, saa tämä pelko-energia kumppanin usein käyttäytymään juuri niin siitäkin huolimatta, vaikka mies rakastaakin puolisoaan. Näin elämä yrittää opettaa naiselle, että vain rakastamalla saa rakkautta. Nainen, joka vapauttaa rakkautensa pelon vallasta, vetää miestään puoleensa rakkaudellaan.."

Itselleni on kerrottu, että olen tätä nykyä parhaillaan naimisissa miehen kanssa, joka aiemmassa "intiaanielämässäni" oli veljeni ja tuolloin oli "intiaanipuolisoni" tässä elämässä oleva isäni.. (Kertojan kuvauksista siis tunnistin nämä henkilöt isäkseni ja puolisokseni..) Ja mietittyäni tarkemmin se kuulosti järkevältä, sillä olen aina ollut "isin tyttö" (isäni on ollut henkimaailmassa jo yli 20 v.) Isä kertoin minulle teini-ikäisenä,(itse en tätä muista) että olin pienenä sanonut hänelle,"sitten kun eroat äidistä menet minun kanssani naimisiin." istuin usein isän sylissä halasin ja suukottelin häntä ja isäni vähän yritti hillitä tunteitani koska aikuisena pelkäsi niiden herättävän ns."ikävää" huomiota..minähän en tätä tiedostanut (ja älkääkä please alkako puhua mistään itsestistä, sillä sitä en ole todellakaan kokenut..) Samoin kun tapasin nykyisen mieheni,(13 v sitten), hän ei ehkä siihen aikaan edustanut mitään mies ihannettäni ja etsimääni kaveria, mutta jo parin päivän tutustumisen jälkeen syntyi tunne kuin olisin tuntenut hänet vuosia..Aina ei parisuhteemme ole kuitenkaan ollut niin auvoista mutta eteenpäin on selvitty..

Lue lisää

Kun rakkauden katkenneita lankoja ei voi korjata, miksi jotkut palaavat kuitenkin yhteen?

Stressi voi aiheuttaa masennusta tai/ja serotoniinin puutetta, pelkoja... eihän kaikki voi tällöin hallita energioitaan, pelkojaan? Fyysistä. Ennenkuin sitten parantuu.

Entäpä jos uskoo liian itsevarmasti johonkin että kaikki tapahtuu, ja ei tapahdukaan? Pitääkö edelleen muuttaa energiaansa?

Entäpä jos joku uskoo, ettei ihmisen hallittavia energioita ole (tai vaikka että on rajatusti) vaan Jumala ohjaa kaikkea? Luommeko uskolla kaikkea? Myös energioiden olemassaolemattomuutta??



Entäpä jos ei usko mihinkään, eikö mitään ole, edes pahaa? Uskoenergiat.

Eikö Jumala pidä energiat hallinnassa, ettei joku ihminen "vahingossa" aiheuta pahaa itselleen tai muille? Vaikka pelkää lintuinfluenssaa ja sitten se iskee?

Vaikka hallitsisi energioita, luulisi että sujelus on.. ainakin kun pyytää? Eri asiat pyörivät ihmisten mielessä, minkäs joku sille voi. Ellei ole kehittynyt jotenkin..

Entäpä sellainen usko jossa uskotaan että Jumala hallitsee kaikkea ja suojelee kun on Jumalan kanssa elämässä jne. kulkemassa? Ja että on yksi elämä ja armo, anteeksianto, oppiminen? Ja myös oikea asenne, ymmärrys asioista.

Mistä karma? Mistä uudestisyntyminen ? - niinkin rajuihin olosuhteisiin kun joillakin maailmassa on? Eikö mennä tasoilta toiselle? Jokin muu paikka kuin maa, muu planeetta?

Itse olen kiitollinen kaikesta hyvästä.

Jostain olen lukenut että Jumala on kaikessa ja hallitsee kaikkea. Tämän mukaan Jumala olisi meissä ja hallitsisi energioitakin. Mitä osaa energioista ihminen hallitsee? Kuka suojelee ettemme käytä väärin energioita -esim. "pelkää"?

Lukeeko Raamatussa energioista jotakin?

Ninniliina kirjoitti:

kopion tähän osan Tuula Helteen tekstistä; siinä mielestäni kuvataan hienosti parisuhdetta karmalliselta kannalta..

"Parisuhde on tehokas kasvualusta ihmiselle

Kaikkeuden polaarisen lajin nojalla ihmistä on kaksi sukupuolta: naisia ja miehiä, jotka ovat kaikessa toistensa vastakohdat muodostaen yhdessä kokonaisuuden. Sielu kerää kokemuksia elämällä kummassakin kehossa. Se oppii kaikista niistä kokemuksista, joita näiden kehojen energiallinen erilaisuus edustaa. Lisäksi meissä kummassakin ovat edustettuina mies- ja naisenergiat. Toinen on vain enemmän nainen tai mies kuin toinen.
Mies ja nainen ovat kokonaisuuden puoliskoja, joiden liitto on pyhä. Liitossa molempien osapuolten on oltava tasa–arvoisia. Miehen henki on hauras ja keho voimakas, kun taas naisella asia on päinvastoin. Nainen ilmentää energioillaan tunteita voimakkaammin kuin mies. Molempien osapuolten olisi kunnioitettava toistensa heikkoa ja vahvaa puolta.
Materialistisen maailmankatsomuksen mukaan mies on vahvempi kuin nainen. Jumalaisesta näkökulmasta katsoen ensisijainen on sielu, siis nainen tunteineen. Rakkaushan on kaikkein tärkeintä.
Näissä rooleissa vaeltaessaan sielu oppii kummankin puolen tasapainottamista. Jollakin aikakaudella miestä alisti nainen. Juuri loppunut Kalojen aikakausi oli miesten. Nyt tässä alkavassa uudessa ajassa, joka on Vesimiehen aikakausi, meidän kuuluisi löytää elämisen malli, jossa olemme tasavertaisesti, vapaasti yhdessä tekemässä luomisen työtä. Rakkaus on vapautta, ei omistamista. Silloin mies ei saa alistaa naista eikä nainen hallita miestä.
Sormukset ja avioliittolupaus, jopa kirkkohäät ovat ihmisten luomia rituaaleja, instituutioita, joiden pätevyys riippuu siitä, kuinka tosissaan pari on. Jumalan silmissä avioparin muodostavat ne, jotka yhdistyvät sieluiltaan ja kehoiltaan.
Kahden ihmisen liitto, jonka perustana ovat puhdas rakkaus ja inhimillisen vapauden kunnioittaminen, ei tarvitse tuekseen muuta kuin näiden tunteiden lujuutta. Liitto on ikuisesti pyhä. Heidän energiansa yhdistyvät, samoin he sitoutuvat toistensa karmallisiin siteisiin eli ei ole yhtään yhdentekevää, kenen tai kuinka monen ihmisen kanssa rakastelet.
Kun sielu etsii kumppania itselleen, hän etsii alitajuisesti sitä toista puoliskoaan, jonka kanssa on ollut joskus aikojen alussa yhtä. Jossakin elämässä nämä sielut ovat kohdanneetkin.
Me haluaisimme tietysti nautiskella elämästä tämän täydellisen kumppanin kanssa, mutta Luoja on ajatellut toisin.
Olemme tulleet tänne kehittyäksemme ja kasvaaksemme täydellisiksi eli Jumalan kaltaisiksi luoden tätä maailmaa rakkauden energian ohjaamina. Se vaatii meiltä työtä ja ponnistelua. Emme aina saa sitä, mitä haluamme, vaan Luoja järjestää meille aina sitä, mitä tarvitsemme.
Kun sielu etsii rakkautta toisesta ihmisestä, elämä kyllä järjestää sille parhaan mahdollisen opettajan.
Siinäkin tapauksessa, ettei yhteiselämästäni tämän toisen kanssa ole tullut sellaista mistä haaveilimme, voimme vain ajatella, että tarvitsimme kaikki suhteen tuomat kokemukset.
Olemme itse olleet laatimassa elämänsuunnitelmaamme ja kun opin sen, mitä ne kokemukset tulivat minulle opettamaan, minun ei tarvitse enää niitä asioita sellaisenaan kohdata.
Tiivis yhteiselämä toisen ihmisen kanssa on todella tehokas kasvunpaikka sieluille.
Meidän tulee muistaa, että saamme elämäämme juuri sitä, mitä meidän energiamme edustavat. Me peilaamme omia virheitämme ja puutteitamme toisten ihmisten kautta.
Kaikki ne asiat, jotka meitä toisessa ihmisessä ärsyttävät tai vihastuttavat, löytyvät myös itsestämme.
Jos meitä loukataan ja satutetaan, niin siinä kohdassa meillä on aina kasvun paikka.
Elämä on kuin näytelmä tai peli, jossa meillä jokaisella on oma roolimme. Oma elämämme muodostuu siitä, miten suhtaudumme vastanäyttelijöihimme ja kuinka nopeasti opimme sen mitä he ovat tulleet meille opettamaan. Vain muuttamalla itseämme muuttuu toinenkin.
Kun kaksi ihmistä rakastuvat, kulkee heidän sydämiensä välissä rakkauden kultaisia energialankoja. Kauniit, ihanat asiat tässä suhteessa saavat näiden lankojen määrän lisääntymään ja rakkauden vahvistumaan. Ikävät asiat, pettymykset katkaisevat näitä lankoja. Jos tätä suhdetta ei hoideta, energialankoja menee vain poikki, eikä uusia synny. Kun sitten käy niin, että viimeinenkin lanka katkeaa, sen kyllä kuulee ja tuntee, eikä sen jälkeen useinkaan ole enää mitään tehtävissä.
Monesti tähän liittyy myös karman päättyminen, suurin osa suhteista kun on karmallisia. Sielu, jota olet kohdellut väärin jossain elämässä, näyttää sinulle nyt, miltä se hänestä tuntui, käyttäytymällä samoin.
Mutta meidän tulisi myös muistaa, että ei elämämme aina parane kumppania vaihtamalla. Jos emme ole oppineet suhteessamme niitä asioita, mitä meidän piti siinä oppia, tulee elämäämme aina uusi ihminen, opettamaan meille samoja asioita. Elämämme mutkistuu aina enemmän, siirtäessämme tätä oppimista tuonnemmaksi. Meillä on tässä elämän koulussa kaksi tapaa oppia; oppiminen opetuksesta tai toisten tekemistä virheistä, tai sitten koemme virheemme omissa nahoissamme.
Usein sekoitamme ihastumisen rakkauteen. Kun egomme rakastuu, meille tulee hyvin epävakaa olo. Sydän hakkaa, henki ei kulje, jalat menevät alta, ei pysty syömään eikä nukkumaan. Kun tunnemme sielullista rakkautta toista kohtaan, hiljainen onnen tunne kumpuaa jostain syvältä sisältämme ja kehomme on tyynen rauhallinen ja tasapainoinen. Sanoja ei tarvita, yhteys näiden kahden sielun välillä on rikkumaton. Tässä rakkaudessa on varmasti pisara sitä jumalallista rakkautta, jota me olemme täällä tavoittelemassa.
Tietysti tällainen ihastuminenkin voi johtaa sielujen väliseen rakkauteen sen jälkeen kun ensihuuma on haihtunut. Mutta jos niin ei käy, ei tunteiden laannuttua ole enää mitään, mikä pitäisi nämä kaksi ihmistä yhdessä. Monet ihmiset pitävätkin rakkautena tällaista ihastumista ja pintatunteita ja tulevat näistä tunteista riippuvaisiksi.
Rakkaus-energian virtaamisen esteenä on Pelko. Pelko, että minua ei rakasteta, on kaikkien ongelmien alkusyy. Jos et osaa rakastaa itseäsi, sinun on vaikea rakastaa toistakaan. Juuri niin paljon kun rakastat itseäsi, osaat ottaa toiselta rakkautta vastaan.
Me luomme elämäämme energioilla. Saamme elämäämme sitä mitä tahdomme, mutta saamme sinne myös kaikki ne asiat, mitä pelkäämme. Ja siitä syystä elämämme ei aina ole sellainen, kuin haluaisimme sen olevan. Pelko-energia ihmisen aurassa istuu auran ulkoreunalla ja vetää elämäämme juuri sitä, mitä pelkäämme.
Naisen pelätessä esim. miehen käyvän ”vieraissa”, saa tämä pelko-energia kumppanin usein käyttäytymään juuri niin siitäkin huolimatta, vaikka mies rakastaakin puolisoaan. Näin elämä yrittää opettaa naiselle, että vain rakastamalla saa rakkautta. Nainen, joka vapauttaa rakkautensa pelon vallasta, vetää miestään puoleensa rakkaudellaan.."

Itselleni on kerrottu, että olen tätä nykyä parhaillaan naimisissa miehen kanssa, joka aiemmassa "intiaanielämässäni" oli veljeni ja tuolloin oli "intiaanipuolisoni" tässä elämässä oleva isäni.. (Kertojan kuvauksista siis tunnistin nämä henkilöt isäkseni ja puolisokseni..) Ja mietittyäni tarkemmin se kuulosti järkevältä, sillä olen aina ollut "isin tyttö" (isäni on ollut henkimaailmassa jo yli 20 v.) Isä kertoin minulle teini-ikäisenä,(itse en tätä muista) että olin pienenä sanonut hänelle,"sitten kun eroat äidistä menet minun kanssani naimisiin." istuin usein isän sylissä halasin ja suukottelin häntä ja isäni vähän yritti hillitä tunteitani koska aikuisena pelkäsi niiden herättävän ns."ikävää" huomiota..minähän en tätä tiedostanut (ja älkääkä please alkako puhua mistään itsestistä, sillä sitä en ole todellakaan kokenut..) Samoin kun tapasin nykyisen mieheni,(13 v sitten), hän ei ehkä siihen aikaan edustanut mitään mies ihannettäni ja etsimääni kaveria, mutta jo parin päivän tutustumisen jälkeen syntyi tunne kuin olisin tuntenut hänet vuosia..Aina ei parisuhteemme ole kuitenkaan ollut niin auvoista mutta eteenpäin on selvitty..

Lue lisää

Entäpä jos on yksi tai monta elämää ja taivaat... mutta jos karmaa ei olisikaan, vaan Jumala antaa anteeksi ja katsoo tekojen mukaan? Mutta jos ihminen oppii, armoa voi antaa?

Rukouksessa sanotaan muistaakseni että -ja anna meidän tekomme anteeksi niinkuin mekin annamme niille jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Entäpä jos anteeksianto meille ihmisille tulee jo asenteestamme, annammeko muille anteeksi.. olemmeko oppineet jotakin. Ja elämmekö rakentavasti nyt. ??? Mutta vakavan rikoksen tehneitä tämä anteeksi anto ei varmaan koske ihan heti (tai ihminen kyllä toiselle voi sellaisenkin antaa anteeksi riippuen tosin tapauksesta) -tai mistäs minä tiedän! Tarkoitin lähinnä ihan arkipäivän juttuja ja sellaista ymmärtämättömyyttä.


Tässä oli taas kysymyksiä paljon ja filosofista pohdintaa.

Maailmassa on eri uskontojakin paljon. Eikö se ole oikein ? mikä tuntuu oikealta, oikeudenmukaiselta ja silti armolliselta. Sellainen joka ajaa jokaisen etua ja on inhimillisiä piirteitä. Rakkaitakin yhdistävää. (Mutta ei mitään sukulais ja puoliso juttuja mistä oli puhe). Jumalaan USKO. Vai onko tämä yksi usko, monta elämää, energiat jne? Vai onko muuta? Mitä kaikkia vaihtoehtoja on? Mikä on oikea?

Miten hallitsemme energiaa jos energiat ovat niin vahvoja? Kuka tuo tietoisuuden energioista? Missä vaiheessa kullekin?

Entä miksi Jumala olisi laittanut pelon tunteeksi, jos ei saa pelätä ja jos pelkää, se tapahtuu? Vai onko energiat tosiaan niin .. sellaisia. Mutta tosiaan, hyvään kannattaa uskoa ja Jumalaan. Minun mielipiteeni.

Niina_ kirjoitti:

Entäpä jos on yksi tai monta elämää ja taivaat... mutta jos karmaa ei olisikaan, vaan Jumala antaa anteeksi ja katsoo tekojen mukaan? Mutta jos ihminen oppii, armoa voi antaa?

Rukouksessa sanotaan muistaakseni että -ja anna meidän tekomme anteeksi niinkuin mekin annamme niille jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Entäpä jos anteeksianto meille ihmisille tulee jo asenteestamme, annammeko muille anteeksi.. olemmeko oppineet jotakin. Ja elämmekö rakentavasti nyt. ??? Mutta vakavan rikoksen tehneitä tämä anteeksi anto ei varmaan koske ihan heti (tai ihminen kyllä toiselle voi sellaisenkin antaa anteeksi riippuen tosin tapauksesta) -tai mistäs minä tiedän! Tarkoitin lähinnä ihan arkipäivän juttuja ja sellaista ymmärtämättömyyttä.


Tässä oli taas kysymyksiä paljon ja filosofista pohdintaa.

Maailmassa on eri uskontojakin paljon. Eikö se ole oikein ? mikä tuntuu oikealta, oikeudenmukaiselta ja silti armolliselta. Sellainen joka ajaa jokaisen etua ja on inhimillisiä piirteitä. Rakkaitakin yhdistävää. (Mutta ei mitään sukulais ja puoliso juttuja mistä oli puhe). Jumalaan USKO. Vai onko tämä yksi usko, monta elämää, energiat jne? Vai onko muuta? Mitä kaikkia vaihtoehtoja on? Mikä on oikea?

Miten hallitsemme energiaa jos energiat ovat niin vahvoja? Kuka tuo tietoisuuden energioista? Missä vaiheessa kullekin?

Entä miksi Jumala olisi laittanut pelon tunteeksi, jos ei saa pelätä ja jos pelkää, se tapahtuu? Vai onko energiat tosiaan niin .. sellaisia. Mutta tosiaan, hyvään kannattaa uskoa ja Jumalaan. Minun mielipiteeni.

Lue lisää

etta kun pelkaa, esim koiraa tai hevosta, ne vaistovat sen heti ja kayttavat sita hyvakseen.
samoin jos lapsi pelkaa vaikka toisia , suurempia lapsia, ne rupeavat heti kiusaamaan ja ovat arsyyntyneita, kun pienempi lapsi pelkaa.
Hevonen on pelkoelain,jos jossain oksa rapsahtaa, karkuun juoksee, mutta jos ihminen pelkaa, hevosta.se kayttaa tilanteen hyvaksi.
sallii pelkuruuden itselleen, muttei muille.
onkohan jumalakin samanlainen?
kaikenlaisia ehtoja, ennen kuin hyvaksytaan.
samoin, jos on hiukan ylipainoa, eika kay lenkilla, henkimaailma kaantaa tyypille selkansa, eika tue, ennenkuin laskit lahtee.

"sellainen kun on päiväsi niin on voimasi..." Tuntuu jotenkin mihin uskoa enää. Olen alkanut ajattelemaan mikä ihme minun elämääni oikein vaivaa tai ohjaa. Olen aikuinen nainen ja saanut kaksi lasta (24 v. ja 16 v.)ja eronnut 10 v. sitten. Koen valtavasti ääripään asioita. Todella raskasta. Pelottaa jo valtavasti. Ihmisuhteet ovat kolhineet, ensin saan paljon ja sitten pettymykset ovat äärirajoilla. Pohdin elämää ja sattumia ja pyrkinyt hyvään.
Olen saanut yllättäen mitä olen toivonut ja vielä enemmänkin, mutta sitten menneisyys ja ihmisten ilkeydet ovat taas ravistellut ääreettömän rajusti ja jättäneet jälkensä. En ole yhtään ylpeä luonteeltani (olen ajatellut monesti sitäkin, mitä olen tehnyt väärin) Olen auttanut muita ja jopa ollut valmis jakamaan omistani ystävilleni.
Onnettomuuksia ja vahinkoja on sattunut lapsille ja itselleni vähän väliä, joista on selvitty onnen kaupalla. Ex-mies vainoaa, jolle ei ole loppua. Toisaalta sain kiitettävää palautetta työstäni, joka loppui onnettomasti.
--- Olen jopa ajatellut että olenko eroni jälkeen tehnyt jotain anteeksiantamatonta, mutta löydän kasapäin asioita joita on tehty luultavasti kateudesta ja ymmärtämättömyydestä minua kohtaan ja loukattavaksi. Olen ollut todella loppu. En olisi selvinnyt ilman ystäviäni.
(Pakko sanoa myös asia josta en yleensä puhu: Olen koko elämäni kulkenut kauneuden leima itsessäni, josta olen tietysti kiitollinen, vaikka se ei kulje minun sieluni kanssa ollenkaan samaa tietä. Saan kuulla siitä usein ja teen myös töitä kauneusmarkkinoilla silloin tällöin tienatakseni vähän ylimääräistä. Tyttöystäväni on sanonut minulle useamman kerran, että "et taida ymmärtää olevasi niin hyvännäköinen kun todella olet ikäiseksesi") Mutta se siitä.
Nämä vastoinkäymiset ovat alkaneet pelottamaan hirveästi miten minun lasteni käy jos minulle sattuu jotakin. Sukulaiseni ovat jo tottuneet kaikkiin yllättäviin hurjiin tapahtumiin ympärilläni ja ovat peloissaan mitä tapahtuu seuraavaksi. Olen jopa ajatellut jäädä paikolleni, kotiin tekemättä mitään. Ehkä silläkin olisi tarkoitus. En muuten käy edes ulkona tuulettumassa, kuin noin kerran vuodessa.
----Voisiko joku ystävällisesti ottaa kantaa (varovasti kiitos, olen tavallaan valtavan vahva (kuten miesystäväni sanoo) ja kuitenkin hirvittävän herkkä). Toivon hyvää jatkoa aiheeseen osallistujille.

Niina_ kirjoitti:

No tässähän tuli paljon asiaa.

Fyysinen seksuaalivietti ja karma.. ? Entä kun ihmisellä täytyy olla pelkoa että osaa varoa ja taas pelot vetävät puoleensä ei toivottua... miten ne menevät yksiin?

Mutta tosiaan turhista peloista olisi hyvä päästä, tosin useat ihmiset vain luonnostaan pelkäävät jotakin. Psykologi jokaiselle..? :) Tai jostain ymmärrys miten hallitaan energioita? Koska jotkut eivät tiedä niistä tai on vaikeaa hallita. Vai oppiiko hallitsemaan hyvin, siis ihmiset. Tietysti voi pyytää apua Jumalalta tähän.

Positiivisuudella pääsee pitkälle kyllä. Ja kivempi niitä kivoja asioita on ajatella.

Itse en voi allekirjoittaa elämien -isä aiemmin ja nyt puoliso tyyppisiä juttuja, koska moraalisesti! se kuitenkin kuulostaa hullulta mielestäni. Nyt isä, aiemmassa elämässä poika, vielä ymmärrän.

Toivon itse etten ole kovin pahaa aiemmin kenellekään tehnyt, sillä kauhealta tuntuisi ja takaisin saa.

Miten omat valinnat elämän suhteen, karma, ja --energiat--, menevät yksiin? Jos kuitenkin energia ohjaa niin paljon ?? Hyväänkin.
Entäpä anteeksi anto, kun niin on sanottu että anteeksi voisi saada, -menee yhteen loputtoman oloisen karman kanssa??

Eikö katuessaan ja ymmärtäessään todella asiat, voisi saada mahdollisuuden saada anteeksi. Ja tehdä sitten toisin, hyvää. Ja vaikka kasvattaa sitä hyvää energiaa.



Energioista vielä. Voiko kukaan olla ihmisenä sellainen että hallitsee energiat? Jos on, eikö Jumala kuitenkin suojele, auta ja ohjaa elämää jos ihminen pyytää. Koska jotenkin kaikki ei ole heti täydellisiä, vaan pitää kasvaa. Pitäähän jonkun suojella tietämättömiä, vai onko ihminen omien energioidensa armoilla? Tosin varmaan oikeaan ohjataan.

Miten ei ole väliä kenen kanssa seksiä harrastaa, mitä tarkoitit. Tuleeko energiat ja toisenkin karma siihen vai mistä oli kysymys?

Olen yhtenä kysymysmerkkinä. :) Elämää pohtimassa.

Lue lisää

voisi saada anteeksi, niin täytyy pyytää anteeksi, ja jos pyytää anteeksi täytyy tiedostaa että on tehnyt väärin, etkö silloin ole jo oppinut jotain ja osaltaan maksanut karmallista velkaansa? Karma on syyn ja seurauksen laki.
Se on vain yksi laki monien joukosta, tarvitaanhan täällä mm.liikennesäännötkin jottemme eläisi täydessä kaaoksessa.

Sitten siitä moraalista ja seksistä,
haluan nyt vielä liittää tähän vähän jatkoa Tuula Helteen tekstistä, siinä puhuttiin Pelosta Rakkaus-energian esteenä - siis Pelkoa siitä ettei sinua rakastettaisi. Luulisin aika monenkin kokeneen vähän vastaavaa kun on oikein rakastunut/ihastunut toiseen ihmiseen että tuntee halkeavansa tästä tunteesta, hiipii mieliin pelko siitä että tuo toinen ei varmaankaan tunne samoin ja että minä nyt olenkin tässä vain antavana osapuolena...haluaa kuulla loputtomasti rakkauden tunnustuksia toiselta yms. ja jos on vähänkään mustasukaisuuteen taipuvainen alkaa pian pelätä että onkohan se kiinnostunut/ihastunut/rakastunut johonkin toiseen..
Siis Tuula Helle:
"Rakkaus on sielussa, sängyssä seksi. Siitä lähtien kun naiset alkoivat haluta valtaa, muuttui sukupuolielämä laadultaan päinvastaiseksi. Lasten hedelmöittämisestä tuli seksiä.
Kun sielu huutaa rakkauden perään, sitä etsitään usein vain sängystä. Jos ihmisellä on paljon pelkoja, hän ei muulla tavalla sitä osaa etsiäkään. On aivan eri asia saako seksistä myös rakkautta. Jos ja kun ei saada, tulevat niin naiset kuin miehetkin vihaisiksi.
Aitoa nautintoa ja tyydytystä tuottaa kuitenkin vain henkinen rakkaus ja se on myös nautinnon perusta. Todelliset rakastajat eivät hae asentoja, sillä ne tulevat itsestään. Heitä ei häiritse pelko, ettei heitä rakasteta."

Löytyy toki meistä jokaista se fyysisen seksin nälkäkin, mutta sitäkään nälkää ei (ainakaan itselleni-vaikka en eläisikään parisuhteessa)riitä kuka tahansa vastaantulija tyydyttämään..
Uskon että se kumppani, kuka siihen valitaankin, vaikka vain hetkellisesti ,määräytyy myös menneiden elämien karmallisin perustein.
Mehän ollaan oltu täällä jo tuhansia vuosia,monta "tuttua"sielua tulee varmasti vastaan tässäkin elämässä..
niin ja sitä moraalista...onko se niin erilaisia
se rakkaus kun ajatellaan "puhdasta rakkautta" siis jätetään se seksi pois.. oli se sitten rakkautta veljeen, isään, äitiin, omaan lapseensa tai puolisoonsa ?? Eikö me olla täällä juuri oppimassa sitä epäitsekästä rakkautta, on eri asia rakastaa itseään kuin vaatia toista rakastamaan minua, se rakkaus "palaa" meille takaisin kunhan vain kykenemme rakastamaan itse muita..

Sitten vielä psykiatreista/psykologeista, nuorempana ajattelimme kavereiden kanssa usein että mihin niitä tarvitaan, eikös ihmisellä ole sitä varten kaverit/ystävät jotka kuuntelevat, nyt 43vuotiaana ymmärrän kyllä omien kokemusten
(uskon että nekin ovat karmallisia)kautta kun 4 vuotta sitten tyttäreni(16 vuotias) itsemurhan jälkeen, kävin jopa kolmea psykiatria ja yhtä psykologia tapaamassa parin vuoden ajan, ymmärsin että ei tällaista voi ystäviensä päälle kaataa, he empaattisina kavereina sairastuvat itse masennukseen. Siihen kohtaan tarvitaan psykiatri, mutta siihen riittäisi kukatahansa läheinen joka jaksaa kuunnella..no sainhan minä siihen aikaan myös lääkityksen josta tuolloin voi sanoa että se piti itseni hengissä...
Mutta eihän ne ketään paranna, se parannus ja halu parantua syntyy kyllä omasta itsestään.
Halu elää, mutta ymmärrän nyt täysin miksi itsemurhia tehdään, niin läheltä on liipannut..no poikkesi vähän aiheesta mutta olkoon.

Ninniliina kirjoitti:

voisi saada anteeksi, niin täytyy pyytää anteeksi, ja jos pyytää anteeksi täytyy tiedostaa että on tehnyt väärin, etkö silloin ole jo oppinut jotain ja osaltaan maksanut karmallista velkaansa? Karma on syyn ja seurauksen laki.
Se on vain yksi laki monien joukosta, tarvitaanhan täällä mm.liikennesäännötkin jottemme eläisi täydessä kaaoksessa.

Sitten siitä moraalista ja seksistä,
haluan nyt vielä liittää tähän vähän jatkoa Tuula Helteen tekstistä, siinä puhuttiin Pelosta Rakkaus-energian esteenä - siis Pelkoa siitä ettei sinua rakastettaisi. Luulisin aika monenkin kokeneen vähän vastaavaa kun on oikein rakastunut/ihastunut toiseen ihmiseen että tuntee halkeavansa tästä tunteesta, hiipii mieliin pelko siitä että tuo toinen ei varmaankaan tunne samoin ja että minä nyt olenkin tässä vain antavana osapuolena...haluaa kuulla loputtomasti rakkauden tunnustuksia toiselta yms. ja jos on vähänkään mustasukaisuuteen taipuvainen alkaa pian pelätä että onkohan se kiinnostunut/ihastunut/rakastunut johonkin toiseen..
Siis Tuula Helle:
"Rakkaus on sielussa, sängyssä seksi. Siitä lähtien kun naiset alkoivat haluta valtaa, muuttui sukupuolielämä laadultaan päinvastaiseksi. Lasten hedelmöittämisestä tuli seksiä.
Kun sielu huutaa rakkauden perään, sitä etsitään usein vain sängystä. Jos ihmisellä on paljon pelkoja, hän ei muulla tavalla sitä osaa etsiäkään. On aivan eri asia saako seksistä myös rakkautta. Jos ja kun ei saada, tulevat niin naiset kuin miehetkin vihaisiksi.
Aitoa nautintoa ja tyydytystä tuottaa kuitenkin vain henkinen rakkaus ja se on myös nautinnon perusta. Todelliset rakastajat eivät hae asentoja, sillä ne tulevat itsestään. Heitä ei häiritse pelko, ettei heitä rakasteta."

Löytyy toki meistä jokaista se fyysisen seksin nälkäkin, mutta sitäkään nälkää ei (ainakaan itselleni-vaikka en eläisikään parisuhteessa)riitä kuka tahansa vastaantulija tyydyttämään..
Uskon että se kumppani, kuka siihen valitaankin, vaikka vain hetkellisesti ,määräytyy myös menneiden elämien karmallisin perustein.
Mehän ollaan oltu täällä jo tuhansia vuosia,monta "tuttua"sielua tulee varmasti vastaan tässäkin elämässä..
niin ja sitä moraalista...onko se niin erilaisia
se rakkaus kun ajatellaan "puhdasta rakkautta" siis jätetään se seksi pois.. oli se sitten rakkautta veljeen, isään, äitiin, omaan lapseensa tai puolisoonsa ?? Eikö me olla täällä juuri oppimassa sitä epäitsekästä rakkautta, on eri asia rakastaa itseään kuin vaatia toista rakastamaan minua, se rakkaus "palaa" meille takaisin kunhan vain kykenemme rakastamaan itse muita..

Sitten vielä psykiatreista/psykologeista, nuorempana ajattelimme kavereiden kanssa usein että mihin niitä tarvitaan, eikös ihmisellä ole sitä varten kaverit/ystävät jotka kuuntelevat, nyt 43vuotiaana ymmärrän kyllä omien kokemusten
(uskon että nekin ovat karmallisia)kautta kun 4 vuotta sitten tyttäreni(16 vuotias) itsemurhan jälkeen, kävin jopa kolmea psykiatria ja yhtä psykologia tapaamassa parin vuoden ajan, ymmärsin että ei tällaista voi ystäviensä päälle kaataa, he empaattisina kavereina sairastuvat itse masennukseen. Siihen kohtaan tarvitaan psykiatri, mutta siihen riittäisi kukatahansa läheinen joka jaksaa kuunnella..no sainhan minä siihen aikaan myös lääkityksen josta tuolloin voi sanoa että se piti itseni hengissä...
Mutta eihän ne ketään paranna, se parannus ja halu parantua syntyy kyllä omasta itsestään.
Halu elää, mutta ymmärrän nyt täysin miksi itsemurhia tehdään, niin läheltä on liipannut..no poikkesi vähän aiheesta mutta olkoon.

Lue lisää

Itse en ole ihan samaa mieltä karma asiasta kumppanin suhteen ehkä. Ja en ole varma monista elämistäkään. Mutta on mielenkiintoista kuulla näitä asioita, miten voisi olla.

Vielä hiukan pohdintaa.

Entä jos emme ole vanhoja sieluja? Vaan juuri ennen syntymää luotu tai hiukan aiemmin? Niin että meihin on asetettu jo valmiiksi jotakin tietoja ja taitoja..?

Entä jos tämä on ensimmäinen ja viimeinen kerta maapallolla?

Entäpä miksi ihminen pulpahtaisi -maailmaan, uudelleen ja uudelleen nimenomaan lapsesta vanhukseksi -olomuotoihin? Voisiko olla muuta..?

Miksi energia voi olla holtiton, tietämättömällä ihmisellä (vai onko niin) -pelko. Kun hyvä energia tulee Jumalalta. Miksi se olisi holtiton? Miksi on merkitysenergiaa?

Miksi syntyy pohtivia ihmisiä ja ei-pohtivia?

Kuinka loputtomiin ihminen syntyy (jos uskoo niin)? Loppuuko se koskaan?

Montako sielua on? Maailmankaikkeudessa.

Mihin avaruus päättyy? Vai jatkuuko se eri suuntiin loputtomiin?

Missä maailmankaikkeus sijaitsee?

Mitä ihminen lopulta viisaana mahtaa luoda?

Onko maailmankaikkeuksia monta jota Jumala hallitsee?

Kuinka vanha sielu on? Onko sielut tehty yhtä aikaa vai erikseen?

Mistä sielu on? Tehty.

Miksi eri uskontoja on? Miksi ei ole vastauksia jotka on varmasti oikein saatavilla, eri asioihin..? Vaan aina pohditaan.

Maailmankaikkeudessa voi olla eri värejä, elementtejä, aineita, mistä emme tiedä mitään?

Entäpä jos pelkkä "pelko"energia ei riitä puolison vieraissa käyntiin, vaan on sukupuoliviettiä, avarakatseinen, nautinnonhakija, tai monisuhteiden kannattaja? Vai ovatko ihmiset aika yksiavioisia?
Entä jos puolison käytös vain muuttuu pelätessä hermostuneeksi, mustasukkaiseksi, tai jotain käytöksen muutosta, että toinen loukkaantuu.. vai energiatko?
Luottamus tärkeää, liika mustasukkaisuus väärin, vapautta pitää olla jos rakastaa, epäluottamus loukkaa, satuttaa.. ?

Planeetat ovat pyöreitä, miksei neliskanttisia, kuutiovetovoimaa?

Kuinka usein ihminen syntyisi? Intiaaniajasta nykypäivään on aika iso harppaus. Mites siinä välillä.

Mikä on taivaan aikakausi, nykypäivä? Entä taivaat, edelläkävijöitä? Onko eri kehityskausia menossa eri taivaissa, eri planeetoilla? Onko maa ainoa planeetta?

Kuka on kertonut että spiritualismi olisi ainoa oikea usko? Mistä spiritualismi tulee?

Hyvät energiat tulevat mielestäni lahjana Jumalalta, eli ihminen itsessään pelkästään..

Jos ihminen syntyy miehenä ja naisena, kumpaa sukupuolta hän "lopulta" on, entäpä puoliso? Mikä on ulkonäkö "lopuksi"? Tai alun aluksi taas. Minkä nimisiä.. Pertti vai Kaisa? Vai ihan muuta.

Miksi törmäisi puolisoonsa "vain jossain elämässä", eikö puoliso voi olla muutenkin mukana kuvioissa. Jos on monta elämää. Vai tuleeko puoliso vasta vastaan, se puolikas ? En usko että moni suostuisi olemaan erossa (jos voi valita) kenestäkään kovin kauaa.

Niina_ kirjoitti:

Itse en ole ihan samaa mieltä karma asiasta kumppanin suhteen ehkä. Ja en ole varma monista elämistäkään. Mutta on mielenkiintoista kuulla näitä asioita, miten voisi olla.

Vielä hiukan pohdintaa.

Entä jos emme ole vanhoja sieluja? Vaan juuri ennen syntymää luotu tai hiukan aiemmin? Niin että meihin on asetettu jo valmiiksi jotakin tietoja ja taitoja..?

Entä jos tämä on ensimmäinen ja viimeinen kerta maapallolla?

Entäpä miksi ihminen pulpahtaisi -maailmaan, uudelleen ja uudelleen nimenomaan lapsesta vanhukseksi -olomuotoihin? Voisiko olla muuta..?

Miksi energia voi olla holtiton, tietämättömällä ihmisellä (vai onko niin) -pelko. Kun hyvä energia tulee Jumalalta. Miksi se olisi holtiton? Miksi on merkitysenergiaa?

Miksi syntyy pohtivia ihmisiä ja ei-pohtivia?

Kuinka loputtomiin ihminen syntyy (jos uskoo niin)? Loppuuko se koskaan?

Montako sielua on? Maailmankaikkeudessa.

Mihin avaruus päättyy? Vai jatkuuko se eri suuntiin loputtomiin?

Missä maailmankaikkeus sijaitsee?

Mitä ihminen lopulta viisaana mahtaa luoda?

Onko maailmankaikkeuksia monta jota Jumala hallitsee?

Kuinka vanha sielu on? Onko sielut tehty yhtä aikaa vai erikseen?

Mistä sielu on? Tehty.

Miksi eri uskontoja on? Miksi ei ole vastauksia jotka on varmasti oikein saatavilla, eri asioihin..? Vaan aina pohditaan.

Maailmankaikkeudessa voi olla eri värejä, elementtejä, aineita, mistä emme tiedä mitään?

Entäpä jos pelkkä "pelko"energia ei riitä puolison vieraissa käyntiin, vaan on sukupuoliviettiä, avarakatseinen, nautinnonhakija, tai monisuhteiden kannattaja? Vai ovatko ihmiset aika yksiavioisia?
Entä jos puolison käytös vain muuttuu pelätessä hermostuneeksi, mustasukkaiseksi, tai jotain käytöksen muutosta, että toinen loukkaantuu.. vai energiatko?
Luottamus tärkeää, liika mustasukkaisuus väärin, vapautta pitää olla jos rakastaa, epäluottamus loukkaa, satuttaa.. ?

Planeetat ovat pyöreitä, miksei neliskanttisia, kuutiovetovoimaa?

Kuinka usein ihminen syntyisi? Intiaaniajasta nykypäivään on aika iso harppaus. Mites siinä välillä.

Mikä on taivaan aikakausi, nykypäivä? Entä taivaat, edelläkävijöitä? Onko eri kehityskausia menossa eri taivaissa, eri planeetoilla? Onko maa ainoa planeetta?

Kuka on kertonut että spiritualismi olisi ainoa oikea usko? Mistä spiritualismi tulee?

Hyvät energiat tulevat mielestäni lahjana Jumalalta, eli ihminen itsessään pelkästään..

Jos ihminen syntyy miehenä ja naisena, kumpaa sukupuolta hän "lopulta" on, entäpä puoliso? Mikä on ulkonäkö "lopuksi"? Tai alun aluksi taas. Minkä nimisiä.. Pertti vai Kaisa? Vai ihan muuta.

Miksi törmäisi puolisoonsa "vain jossain elämässä", eikö puoliso voi olla muutenkin mukana kuvioissa. Jos on monta elämää. Vai tuleeko puoliso vasta vastaan, se puolikas ? En usko että moni suostuisi olemaan erossa (jos voi valita) kenestäkään kovin kauaa.

Lue lisää

Oppiminen -vai olemassa olon ilo? Vai kumpikin?

Unessa voi olla paikoissa joissa on upea tunnelma ja olo nirvana. Siellä ei tarvitse oppiakseen mieletöntä pahuutta johon maailmassa törmää.. jos pahaa näkeekin, herätessä huomaa ja unessakin -tämä oli unta. Ja oppii siitä unestakin paljon asioita.

Suhteellisuuden taju, oppiminen -siksikö elämä maapallolla?

Miksi dinosauruksia oli? Mikä eläin on? Mihin menossa? Miksi joku ihminen ei kohtele eläintä hyvin?

Miksi usko tulee toisille pienenä, toisille myöhemmin, toisille ei ihan ollenkaan.. maailmassa?

Miksi tasa-arvoa ei ole kaiken suhteen vai onko?

Kuinka moni mahtaa pohtia nyt uskon asioita, vaikka suomessa?

Mikä on harhaoppia? Milloin menemme harhaan? Ja kuinka pitkälle?

Rakkaus, vain "hiljaista onnea" vai punaista, violettia, rätisevää, kemiaa, nirvanaa mutta silti "hiljaista onnea"?

Sielun toiselle "kosto" seuraavassa elämässä ei kuulosta järkevälle, siinä tehdään taas teko ja kostaa ei saisi.. vaan yritämmehän kai kaikesta kostosta ja teoista eteenpäin, pois.. ?

Sukulaisuus ja puoliso juttuun vielä, että puhdas rakkaus on oikeaa. Mutta jos on ekassa elämässä isä, olisi outoa jos seuraavassa olisi ikäänkuin edellisen elämän lapsen, puoliso nyt. Ja puolisot harrastavat seksiä.. ja moraalisesti se ei käy minun ajatuksiini oikein yhtään, vaikka olisi mikä "puhdas rakkaus" ja sielut. En voisi hyväksyä sitä. Tai veli veli, ei ei... Eikö sukulaiset voi olla erikseen ja muut erikseen... erilaiset suhteet.

Niina_ kirjoitti:

Itse en ole ihan samaa mieltä karma asiasta kumppanin suhteen ehkä. Ja en ole varma monista elämistäkään. Mutta on mielenkiintoista kuulla näitä asioita, miten voisi olla.

Vielä hiukan pohdintaa.

Entä jos emme ole vanhoja sieluja? Vaan juuri ennen syntymää luotu tai hiukan aiemmin? Niin että meihin on asetettu jo valmiiksi jotakin tietoja ja taitoja..?

Entä jos tämä on ensimmäinen ja viimeinen kerta maapallolla?

Entäpä miksi ihminen pulpahtaisi -maailmaan, uudelleen ja uudelleen nimenomaan lapsesta vanhukseksi -olomuotoihin? Voisiko olla muuta..?

Miksi energia voi olla holtiton, tietämättömällä ihmisellä (vai onko niin) -pelko. Kun hyvä energia tulee Jumalalta. Miksi se olisi holtiton? Miksi on merkitysenergiaa?

Miksi syntyy pohtivia ihmisiä ja ei-pohtivia?

Kuinka loputtomiin ihminen syntyy (jos uskoo niin)? Loppuuko se koskaan?

Montako sielua on? Maailmankaikkeudessa.

Mihin avaruus päättyy? Vai jatkuuko se eri suuntiin loputtomiin?

Missä maailmankaikkeus sijaitsee?

Mitä ihminen lopulta viisaana mahtaa luoda?

Onko maailmankaikkeuksia monta jota Jumala hallitsee?

Kuinka vanha sielu on? Onko sielut tehty yhtä aikaa vai erikseen?

Mistä sielu on? Tehty.

Miksi eri uskontoja on? Miksi ei ole vastauksia jotka on varmasti oikein saatavilla, eri asioihin..? Vaan aina pohditaan.

Maailmankaikkeudessa voi olla eri värejä, elementtejä, aineita, mistä emme tiedä mitään?

Entäpä jos pelkkä "pelko"energia ei riitä puolison vieraissa käyntiin, vaan on sukupuoliviettiä, avarakatseinen, nautinnonhakija, tai monisuhteiden kannattaja? Vai ovatko ihmiset aika yksiavioisia?
Entä jos puolison käytös vain muuttuu pelätessä hermostuneeksi, mustasukkaiseksi, tai jotain käytöksen muutosta, että toinen loukkaantuu.. vai energiatko?
Luottamus tärkeää, liika mustasukkaisuus väärin, vapautta pitää olla jos rakastaa, epäluottamus loukkaa, satuttaa.. ?

Planeetat ovat pyöreitä, miksei neliskanttisia, kuutiovetovoimaa?

Kuinka usein ihminen syntyisi? Intiaaniajasta nykypäivään on aika iso harppaus. Mites siinä välillä.

Mikä on taivaan aikakausi, nykypäivä? Entä taivaat, edelläkävijöitä? Onko eri kehityskausia menossa eri taivaissa, eri planeetoilla? Onko maa ainoa planeetta?

Kuka on kertonut että spiritualismi olisi ainoa oikea usko? Mistä spiritualismi tulee?

Hyvät energiat tulevat mielestäni lahjana Jumalalta, eli ihminen itsessään pelkästään..

Jos ihminen syntyy miehenä ja naisena, kumpaa sukupuolta hän "lopulta" on, entäpä puoliso? Mikä on ulkonäkö "lopuksi"? Tai alun aluksi taas. Minkä nimisiä.. Pertti vai Kaisa? Vai ihan muuta.

Miksi törmäisi puolisoonsa "vain jossain elämässä", eikö puoliso voi olla muutenkin mukana kuvioissa. Jos on monta elämää. Vai tuleeko puoliso vasta vastaan, se puolikas ? En usko että moni suostuisi olemaan erossa (jos voi valita) kenestäkään kovin kauaa.

Lue lisää

Neliskanttiset.. tarkoitin nelikulmaisia. Pertti ja Kaisa.. eli kumpaa sukupuolta ja nimellisestikin. Eli mikä.

niinkuin kirjoitti:

etta kun pelkaa, esim koiraa tai hevosta, ne vaistovat sen heti ja kayttavat sita hyvakseen.
samoin jos lapsi pelkaa vaikka toisia , suurempia lapsia, ne rupeavat heti kiusaamaan ja ovat arsyyntyneita, kun pienempi lapsi pelkaa.
Hevonen on pelkoelain,jos jossain oksa rapsahtaa, karkuun juoksee, mutta jos ihminen pelkaa, hevosta.se kayttaa tilanteen hyvaksi.
sallii pelkuruuden itselleen, muttei muille.
onkohan jumalakin samanlainen?
kaikenlaisia ehtoja, ennen kuin hyvaksytaan.
samoin, jos on hiukan ylipainoa, eika kay lenkilla, henkimaailma kaantaa tyypille selkansa, eika tue, ennenkuin laskit lahtee.

Lue lisää

Uskallan vastata vain viimeiseen että kyllä Jumala tukee kuin vain pyytää ja päästää Hänet elämäänsä. Ei ketään hyljeksitä. Jokainen on hyvin arvokas ja rakas.

Uskon näin.

Niina_ kirjoitti:

Neliskanttiset.. tarkoitin nelikulmaisia. Pertti ja Kaisa.. eli kumpaa sukupuolta ja nimellisestikin. Eli mikä.

Vaikka esitin paljon kysymyksiä, osaan minulla on oma vastaukseni, muiden kanssa pohdittua ja yksin. Jotkut asiat taas.. olisi kiva kuulla erilaisia näkemyksiä. Mutta pohdintaa..

Päätään on turha sekoittaa liioilla jutuilla jos ei ole sen tyyppinen, voi elää jalat maanpinnalla, mutta joskus vain mietiskellään asioita.. jotkut ihmiset. Ja tietysti silti voi olla jalat maanpinnalla. Ei sitä väärään ainakaan halua aivopeseytyä, siis mikä tuntuisi väärältä.

Itse olen saanut omaan elämääni vastauksia ja apua Jumalalta ja olen kiitollinen. Oikeaan pitää pyrkiä, sen olen oppinut.

Maailmassa on niin upeita ihmisiä ja kauneutta ja positiivisuutta, se salpaa hengen melkein. Wau.

Luin jostain että maailmankaikkeus on positiivinen. Niin se on.

Niina_ kirjoitti:

Vaikka esitin paljon kysymyksiä, osaan minulla on oma vastaukseni, muiden kanssa pohdittua ja yksin. Jotkut asiat taas.. olisi kiva kuulla erilaisia näkemyksiä. Mutta pohdintaa..

Päätään on turha sekoittaa liioilla jutuilla jos ei ole sen tyyppinen, voi elää jalat maanpinnalla, mutta joskus vain mietiskellään asioita.. jotkut ihmiset. Ja tietysti silti voi olla jalat maanpinnalla. Ei sitä väärään ainakaan halua aivopeseytyä, siis mikä tuntuisi väärältä.

Itse olen saanut omaan elämääni vastauksia ja apua Jumalalta ja olen kiitollinen. Oikeaan pitää pyrkiä, sen olen oppinut.

Maailmassa on niin upeita ihmisiä ja kauneutta ja positiivisuutta, se salpaa hengen melkein. Wau.

Luin jostain että maailmankaikkeus on positiivinen. Niin se on.

Lue lisää

sinansa avaruutta ei ole, on vain pelkkaa materiaa, ei minkaan sisalla.avaruus on niin laaja, kuin mita materia on erossa suhteessa toisiinsa. kukaan ei tieda, jatkaako valonsade tyhjassa, mutta kuitenkin materian valilla. joskin valo on materiaa, luultavasti kaantyy hiljalleen takaisin.
mustat aukot ovat kuin viemareita.

KIITÄMME ELÄVÄÄ JUMALAA ja JEESUSTA KRISTUSTA!

Syntymätön ei voi syntyä. Enkä siis aio pyydellä syntymääni anteeksi keneltäkään , koska se ei ole minun vikani. Tietenkin ilmentymiseni tässä muodossa maan päällä on ainutkertainen ja aion nauttia siitä niin paljon kuin mahdollista on ja tekoni tai tekemättä jättämiseni nimenomaan ovat niitä asioita, jotka vaikuttavat karmaaani.Tarkennettuna siis tietenkin tekojeni motiivi eli tarkoitus ja merkitys ,mikään muuhan täällä ei ole pysyväistä.

oletetusti tietenkin kirjoitti:

Syntymätön ei voi syntyä. Enkä siis aio pyydellä syntymääni anteeksi keneltäkään , koska se ei ole minun vikani. Tietenkin ilmentymiseni tässä muodossa maan päällä on ainutkertainen ja aion nauttia siitä niin paljon kuin mahdollista on ja tekoni tai tekemättä jättämiseni nimenomaan ovat niitä asioita, jotka vaikuttavat karmaaani.Tarkennettuna siis tietenkin tekojeni motiivi eli tarkoitus ja merkitys ,mikään muuhan täällä ei ole pysyväistä.

Lue lisää

antanut, on sen kerran ottava pois(kuolema) ja silloin Hän on kysyvä miten elämän lahjasi elit? Yksikään ihminen ei voi päiviensä määrää lisätä, ne edeltä määrätty.Hän sanoo:että Hän, Jumala on määrännyt eli päivämme ja asumisiemme rajat.Lyhentää voimme päiviemme määrää, eläen epäterveesti, tupakointi, runsas alkoholin käyttö, huumeet, liikasyönti, ym, ym.Ja mikä TÄRKEINTÄ:kun Hän kutsuu POIKANSA JEESUKSEN KRISTUKSEN yhteyteen, silloin on otollista päästä Hänen yhteyteensä.Hän sanoo:kukaan ei voi tulla JEESUKSEN luokse, jollei Isä, Hän vedä ihmistä sinne.Miten sitten käy niille jotka ylpeyttään eivät ota kutsua vastaan?Raamattu sanoo:iankaikkinen ero ja vaiva.Pallo on heitetty, otatko vai jätätkö, kun kutsu käy.Jumala on jättänyt sinulle, ihminen valinnan.

sanassaan nimittäin, näin:SANA RISTISTÄ ON HULLUTUS NIILLE JOTKA KADOTUSEEN JOUTUVAT, MUTTA NIILLE JOTKA USKOVAT, SE ON JUMALAN VOIMA. voiskos asian selvemmin ilmaista

JUMALAKIN SANOO: kirjoitti:

sanassaan nimittäin, näin:SANA RISTISTÄ ON HULLUTUS NIILLE JOTKA KADOTUSEEN JOUTUVAT, MUTTA NIILLE JOTKA USKOVAT, SE ON JUMALAN VOIMA. voiskos asian selvemmin ilmaista

asian selvemminkin ilmaista...
voihan lauseen ymmärtää monellakin tavalla.
Mitä sinä ajattelet rististä?
Mielestäni kyse on siitä, että olemme itsemme (oman ns. Jeesuksen) ristille naulinneet, kun voisimme myös "käyttää" sitä, elää sen kautta. Olemme oman todellisen itsemme hukanneet. Eikä siihen tarvita mitään ulkopuolista Jumala-hahmoa. Tuomitsemaan ym. Millainen kaikkivaltias Jumala olisi, joka ei näille ylpeille (sinun mielestäsi) antaisi ymmärrystä, jotta voisivat hekin sitten valita kuten sinun mielestäsi oikein on? Aika dilemma, jota ei voi kiertää vain vetoamalla ihmisten ylpeyteen, sillä kyllä ihminen valitsisi niin kuin sinusta oikein olisi, jos niin tarkoitus olisi ja heillä tarvittava ymmärrys.

Maiqquu kirjoitti:

asian selvemminkin ilmaista...
voihan lauseen ymmärtää monellakin tavalla.
Mitä sinä ajattelet rististä?
Mielestäni kyse on siitä, että olemme itsemme (oman ns. Jeesuksen) ristille naulinneet, kun voisimme myös "käyttää" sitä, elää sen kautta. Olemme oman todellisen itsemme hukanneet. Eikä siihen tarvita mitään ulkopuolista Jumala-hahmoa. Tuomitsemaan ym. Millainen kaikkivaltias Jumala olisi, joka ei näille ylpeille (sinun mielestäsi) antaisi ymmärrystä, jotta voisivat hekin sitten valita kuten sinun mielestäsi oikein on? Aika dilemma, jota ei voi kiertää vain vetoamalla ihmisten ylpeyteen, sillä kyllä ihminen valitsisi niin kuin sinusta oikein olisi, jos niin tarkoitus olisi ja heillä tarvittava ymmärrys.

Lue lisää

Keksimiä/tekemiä/aloittamia juttuja.Raamattu on kirjoitettu n.1500v ajalta, Suomessakin so. ollut luettavissa ainakin yli 400v omalla kielellä.Minä uskon siihen ja olen miljoonien kanssa kokenut sen yliluonnollisen voiman elämässä.Ramatun keskeinen henkilö on JEESUS KRISTUS, ja jokainen Häneen uskovan on täytynyt kokea sisäinen ihme UUDESTISYNTYMÄ(älä sekoita jälleen syntymis oppiin).Jeesus itse Johanneksen evankeliumissa edellyttää TAIVAASEEN pääsyksi sen.Kuule Jumala itse kutsuu ajallan jokaista Jeesuksen luokse ja Hänelle on jokaisen tehtävä tili, ei minulle.ELI EI TÄÄ OO MUN OPPI. Mutta Jeesuksen todistaja olen ja haluan olla ja niin jokainen Häneen uskovaksi tullut.Siunausta sulle ja tule sinäkin Jeesuksen luokse, et koskaan tule katumaan ja TIEN sinne löydät Raamatusta, aloita vaikka UUDESTATESTAMENTISTA, eiks sen nimikin sano jo jotain?
jk. sulla oli jotain omia, mun mielestä jne. mutta ne ei paljoo paina RAAMATUN sanoman, joka on Jumalan sanaa rinnalla.

OLE MINUN kirjoitti:

Keksimiä/tekemiä/aloittamia juttuja.Raamattu on kirjoitettu n.1500v ajalta, Suomessakin so. ollut luettavissa ainakin yli 400v omalla kielellä.Minä uskon siihen ja olen miljoonien kanssa kokenut sen yliluonnollisen voiman elämässä.Ramatun keskeinen henkilö on JEESUS KRISTUS, ja jokainen Häneen uskovan on täytynyt kokea sisäinen ihme UUDESTISYNTYMÄ(älä sekoita jälleen syntymis oppiin).Jeesus itse Johanneksen evankeliumissa edellyttää TAIVAASEEN pääsyksi sen.Kuule Jumala itse kutsuu ajallan jokaista Jeesuksen luokse ja Hänelle on jokaisen tehtävä tili, ei minulle.ELI EI TÄÄ OO MUN OPPI. Mutta Jeesuksen todistaja olen ja haluan olla ja niin jokainen Häneen uskovaksi tullut.Siunausta sulle ja tule sinäkin Jeesuksen luokse, et koskaan tule katumaan ja TIEN sinne löydät Raamatusta, aloita vaikka UUDESTATESTAMENTISTA, eiks sen nimikin sano jo jotain?
jk. sulla oli jotain omia, mun mielestä jne. mutta ne ei paljoo paina RAAMATUN sanoman, joka on Jumalan sanaa rinnalla.

Lue lisää

olekaan sinun keksimiä lauseita. Mutta ne ovat aina jonkun tulkinnan mukaisia ja tulkintoja voi olla useita. Mielestäni kristinusko ei ole tulkinnut niitä oikein. Ja toki on nyt kyse minun mielipiteestäni. Mielestäni Jeesus on vertauskuva jokaisen meidän todellisesta olemuksestamme (se joka viattomana syntyy ja myös aina viaton on). Ihmiset ovat erehtyväisiä ja tekevät virheitä, he puolustautuvat ja pelkäävät jäävänsä jostain paitsi (etenkin rakkaudesta osattomiksi) tämä kaikki johtaa uusiin virheisiin ja virhepäätelmiin. Tämän ihmisen, joka me luulemme olevamme, tulisi uudestisyntyä l. ymmärtää todellinen olemuksensa (viaton, täysin rakastettu ja tältä todelliselta itseltämmehän ei puutu mitään -> kaikki ovat sellaisia).
Todelliseen rakkauteen kykenee vasta, kun osaa itseään ehdoitta rakastaa.
Jeesus puhui vertauskuvin, myös Raamattu on vertauskuvallista tekstiä, myyttiä. Ja nyt meidän tulisi sitä itseksemme miettiä mitä se meille kertoo.

Huomaatko, että myös sinulla on mielipide siitä, mitä Raamatun teksti sinun (ja toki monien muidenkin) mielestä kertoo? Onko se ainoa ja oikea tapa ymmärtää Jeesuksen sanoma, ei olekaan niin selvää.

Maiqquu kirjoitti:

olekaan sinun keksimiä lauseita. Mutta ne ovat aina jonkun tulkinnan mukaisia ja tulkintoja voi olla useita. Mielestäni kristinusko ei ole tulkinnut niitä oikein. Ja toki on nyt kyse minun mielipiteestäni. Mielestäni Jeesus on vertauskuva jokaisen meidän todellisesta olemuksestamme (se joka viattomana syntyy ja myös aina viaton on). Ihmiset ovat erehtyväisiä ja tekevät virheitä, he puolustautuvat ja pelkäävät jäävänsä jostain paitsi (etenkin rakkaudesta osattomiksi) tämä kaikki johtaa uusiin virheisiin ja virhepäätelmiin. Tämän ihmisen, joka me luulemme olevamme, tulisi uudestisyntyä l. ymmärtää todellinen olemuksensa (viaton, täysin rakastettu ja tältä todelliselta itseltämmehän ei puutu mitään -> kaikki ovat sellaisia).
Todelliseen rakkauteen kykenee vasta, kun osaa itseään ehdoitta rakastaa.
Jeesus puhui vertauskuvin, myös Raamattu on vertauskuvallista tekstiä, myyttiä. Ja nyt meidän tulisi sitä itseksemme miettiä mitä se meille kertoo.

Huomaatko, että myös sinulla on mielipide siitä, mitä Raamatun teksti sinun (ja toki monien muidenkin) mielestä kertoo? Onko se ainoa ja oikea tapa ymmärtää Jeesuksen sanoma, ei olekaan niin selvää.

Lue lisää

viattomia lapsia ei ole. vauvat masturboivat jo kohdussa ollessaan.
tulkaa lasten kaltaisiksi,,,
uskominen kayttaa vain osaa aivojen alueesta, jos ihmisella ei ole traumoja, silloin koko koneisto toimii vapaasti, ihminen on vapaa ajattelemaan.

Juuri tuolla tavalla kasvatat karmaasi ja luot ongelmiasi mutta älä usko minua vaan kokeile.
Tuomitset vaikket ole lukenut yhtään aiheesta eli tiedät kaiken kaikesta vaikka tieto puuttuu.
Lukenut ihminen ei nimittäin käyttäydy tuolla tavoin. Tiedon puuttuminen saa pelon aikaan ja se taas ilmenee suuttumuksena ja laittaa kirjoittamaan höpö-juttuja.
Toki sinulla on oikeus loukata muita ja mennä porskuttaa niin että kuuluu ja näkyy mutta itseppä vielä kerran kärsit siitä mitä olet luonut,oma valintasi. Rakkautta silti tv:Idäntietäjä

Sisäistää, hyväksyä ajatusta karmasta. Mutta monen mielestä se on olemassa eli mitäs jos eletään kunnioittaen kaikkien henkilökohtaista näkemystä. En minäkään mene naapurille sanomaan, että mun mielestä sen kirkossa käynti on yhtä höpötystä.

tätä elämää täällä niin yksikertaiseksi ole tehty,
kehittyminen vie aikaa...kun tämä elämä sitten joskus päättyy ja siirrymme valoon, pidetään siellä "palaveri" jossa läheiset "sielut" ovat mukana ja silloin näkyy kaikkien menneiden elämien
karmalliset kokemukset, siinä "tulevan elämän suunnittelupalaverissa" jokaisella on mahdollisuus päättää haluaako palata takaisin maanpäälle lisää oppimaan, tehtäviä on siellä toisella puolellakin mutta maanpäälinen elämä opettaa nopeimmin.

Kukaan täällä meistä eläväisistähän ei tarkalleen ottaen tiedä mitä toisella puolella tuleman pitää, vaikka "välittäjiä" ja "sanansaattajia" löytyykin, sillä mihin "verhoa" tarvitaan (sitä ikäänkuin silloin tällöin tarvittaessa vain heilautetaan..)voi ola sellainenkin merkitys että jos tietäisimme enemmän meistä voisi suurin osa lähteä jo ennen aikojaan kotiin..ja se taas ei ole tarkoitus.

Eläimillä(ja kasveilla) olen lukenut olevan ns. joukko/ryhmäsielun. Jos eläintä on täällä maan päällä kohdeltu hyvin ja rakastavasti se kuollessaan palaa takaisin ryhmäsieluun ja sen yksilöllinen kokemus kohottaa koko ryhmäsielua.

Eläinhän pääasiassa käyttää vaistojaan ja aistejaan täällä ollessaan, ihmiselläkin tämä ominaisuus on ollut vaan evoluution myötä surkastunut lähes minimiin ja ns."järki" tullut tilalle, ehkä meidänkin olisi joskus jossain kohtaa hyvä "heittää" järki syrjään ja toimia kuuntelemaan aistejamme..kuudes aisti löytyy meiltä jokaiselta..

Ninniliina kirjoitti:

tätä elämää täällä niin yksikertaiseksi ole tehty,
kehittyminen vie aikaa...kun tämä elämä sitten joskus päättyy ja siirrymme valoon, pidetään siellä "palaveri" jossa läheiset "sielut" ovat mukana ja silloin näkyy kaikkien menneiden elämien
karmalliset kokemukset, siinä "tulevan elämän suunnittelupalaverissa" jokaisella on mahdollisuus päättää haluaako palata takaisin maanpäälle lisää oppimaan, tehtäviä on siellä toisella puolellakin mutta maanpäälinen elämä opettaa nopeimmin.

Kukaan täällä meistä eläväisistähän ei tarkalleen ottaen tiedä mitä toisella puolella tuleman pitää, vaikka "välittäjiä" ja "sanansaattajia" löytyykin, sillä mihin "verhoa" tarvitaan (sitä ikäänkuin silloin tällöin tarvittaessa vain heilautetaan..)voi ola sellainenkin merkitys että jos tietäisimme enemmän meistä voisi suurin osa lähteä jo ennen aikojaan kotiin..ja se taas ei ole tarkoitus.

Eläimillä(ja kasveilla) olen lukenut olevan ns. joukko/ryhmäsielun. Jos eläintä on täällä maan päällä kohdeltu hyvin ja rakastavasti se kuollessaan palaa takaisin ryhmäsieluun ja sen yksilöllinen kokemus kohottaa koko ryhmäsielua.

Eläinhän pääasiassa käyttää vaistojaan ja aistejaan täällä ollessaan, ihmiselläkin tämä ominaisuus on ollut vaan evoluution myötä surkastunut lähes minimiin ja ns."järki" tullut tilalle, ehkä meidänkin olisi joskus jossain kohtaa hyvä "heittää" järki syrjään ja toimia kuuntelemaan aistejamme..kuudes aisti löytyy meiltä jokaiselta..

Lue lisää

https://keskustelu.suomi24.fi/t/18368310/itamaisesta-filosofiasta-kiinnostuneille
https://keskustelu.suomi24.fi/t/18295899/erityisten-informaatiokoodien--avulla-akashaan-on-tallennettu-alkuperaiset-vedat
Erityisten informaatiokoodien avulla akashaan on tallennettu alkuperäiset Vedat

Ninniliina kirjoitti:

tätä elämää täällä niin yksikertaiseksi ole tehty,
kehittyminen vie aikaa...kun tämä elämä sitten joskus päättyy ja siirrymme valoon, pidetään siellä "palaveri" jossa läheiset "sielut" ovat mukana ja silloin näkyy kaikkien menneiden elämien
karmalliset kokemukset, siinä "tulevan elämän suunnittelupalaverissa" jokaisella on mahdollisuus päättää haluaako palata takaisin maanpäälle lisää oppimaan, tehtäviä on siellä toisella puolellakin mutta maanpäälinen elämä opettaa nopeimmin.

Kukaan täällä meistä eläväisistähän ei tarkalleen ottaen tiedä mitä toisella puolella tuleman pitää, vaikka "välittäjiä" ja "sanansaattajia" löytyykin, sillä mihin "verhoa" tarvitaan (sitä ikäänkuin silloin tällöin tarvittaessa vain heilautetaan..)voi ola sellainenkin merkitys että jos tietäisimme enemmän meistä voisi suurin osa lähteä jo ennen aikojaan kotiin..ja se taas ei ole tarkoitus.

Eläimillä(ja kasveilla) olen lukenut olevan ns. joukko/ryhmäsielun. Jos eläintä on täällä maan päällä kohdeltu hyvin ja rakastavasti se kuollessaan palaa takaisin ryhmäsieluun ja sen yksilöllinen kokemus kohottaa koko ryhmäsielua.

Eläinhän pääasiassa käyttää vaistojaan ja aistejaan täällä ollessaan, ihmiselläkin tämä ominaisuus on ollut vaan evoluution myötä surkastunut lähes minimiin ja ns."järki" tullut tilalle, ehkä meidänkin olisi joskus jossain kohtaa hyvä "heittää" järki syrjään ja toimia kuuntelemaan aistejamme..kuudes aisti löytyy meiltä jokaiselta..

Lue lisää

https://keskustelu.suomi24.fi/t/18368310/itamaisesta-filosofiasta-kiinnostuneille
https://keskustelu.suomi24.fi/t/18273433/kukaan-ei-ole-toista-parempi--elavina-olentoina-olemme-kaikki-tasa-arvoisia
Kukaan ei ole toista parempi. Elävinä olentoina olemme kaikki tasa-arvoisia