Täydellisin sarjakuvatarina

Onhan se helppo tapa... Joskin mielestäni nämä kuvitettu klassikot ja monet samankaltaiset "tehdäänpä kirjasta 32/42/52 sivuinen sarjakuva" -projektit ovat täysiä susia.

Kyllä ne kirjallisuuden klassikot kannattaa lukea ihan kirjoina ja keskittyä sarjakuvaan joka toimii itsenäisenä kirjallisuuden lajinaan.

Varmasti yksi syy miksi sarjakuvia on yleisesti pilkattu lapsellisiksi ja yksinkertaisten lukemistoiksi on jo juuri se että näitä "sivistyneen maailman" kaunokirjallisuuden merkkipaaluja on ylipäätään käännetty sarjakuviksi.

Sanoisin että sarjakuvaharrastaja tekee sarjakuvalle taide- ja kirjallisuusmuotona karhunpalveluksen jos alkaa julkisesti, erityisesti sarjakuvaa väheksyvien, henkilöiden keskellä kehumaan näitä kuvitettuja klassikoita. Jokainen maallikko joka on lukenut edes jonkin kirjallisuuden klassikon pystyy ampumaan alas minkä tahansa näitä sarjoja kehuvan väitteen.

Näin harrastajien kesken asiasta voikin jo keskustella vapautuneemmin. Ei sillä että se tekisi sarjoista yhtään parempia, mutta kuten kaikki tiedämme jokaisella on omat mieltymyksensä ja nostalgian kohteet.

Jostain kuvitetuista klassikoista voi saada helposti hyvinkin haastavan harrastuskohteen jos todellakin keskittyy itse näihin sarjoihin, niien tekijöihin, julkaisuhistoriaan ym. eikä edes yritä luoda kilpailuasetelmaa kirja vs sarjakuva. Kerätäänhän purkkakuvia / tulitikkuaskkeja / kiiltokuviakin intohimoisesti vaikka niillä ei korkeakulttuurisesti ole mitään merkitystä.

Minä ymmärrän kyllä jos joku kaveri hurahtaisi näihin sarjoihin pakkomielteenomaisesti vaikka itse en niistä pitäisikään - mutta en usko että sarjakuvaa harrastamaton ulkopuolinen ymmärtäisi.

Ei millään pahalla.

Muistelen että joskus noitten "kuvitettujen klassikoitten" (jotka olivat huonoja sarjakuvia) aikana ilmestyi myös sarjakuvaversio LSH:sta, joka oli sekin erinomaisen surkea sarjakuvana.

Täydellisimmät sarjakuvat;

Will Eisnerin "Spirit"

Will Eisnerin "Myrskyn silmään"

Art Spiegelmannin "Maus 1-2"

F.Millerin "Yön ritarin paluu"

Manaran ja Prattin "Intiaanikesä"

F.Goddfredsonnin "Mikki Hiiri"

C.Barksin ankkatarinat

Lisäksi voisi esittää paljon yksittäisiä alppareita ainakin seur tekijöiltä: Pratt, Bilal, Miller, Giraurd (lähinnä Blueberryt), Sokal, Eisner, Franquin sekä parhaat Tintit, Asterixit, Lucky Luket, Valerianit yms. ....
Täydellisiä sarjakuvia on onneksi paljon, mutta paljon on niitäkin jotka eivät ole koskaan oikein koskettaneet. Makuasioista pitää siitä huolimatta kiistellä ja mieluummin jopa rajumman puoleisesti.