Millaisia teidän karhukoirat ovat?Olisi mukava tietää millaisia karhukoiria muilla on...
Meillä itsellä 3 vuotias uros, jolla seurana 4 vuotias mini karhukoiranarttu (sekarotunen, mut kk näkönen).Urosta ei ole ole ollut mahdollista kouluttaa metsälle eikä sen puoleen olla näyttelyissäkään käyty, vaikka ihan maineikas suku onkin. Eli ihan vain kotikoirana molemmat. Olen monesti törmännyt kauheisiin ennakkoluuloihin ja moni pelkää jo kun sanoo et itsellä on kkk. Meidän poitsu on kyllä aika vässykkä, kokonsa puolesta ehkäpä monen mielestä pelottava. Tykkää nukkua sängyssä, ei viihdy sateella ulkona ( ei myöskään pidä uimisesta eikä pesulla käymisestä), keksii aina kaikkea kepposteltavaa ja on aivan kamalan hellyyden kipeä ja yrittää olla sylikoira, kun ei ymmärrä et 30kg painavaa ei jaksa kauaa sylissä pitää. Kovasti se kyllä metsäänkin mielii, nyt ei ole aikoihin karannut, kun meillä on 4kk ikänen tyttö jota kai haluaa suojella. Ja kyllä se metsässäkin aika määrätietoisesti toimii, on joskus saanut jonkun oravankin kiinni. Kovin on itsepäinen, mutta niin hellyyden kipeä, että usimmiten luovuttaa...Vaikka onkin lauhkea kuin lammas, vahtii kyllä pihaa niin ettei kukaan pääse yllättämään eikä portista tule kovin moni sisään ellemme itse ole kotona. Yöt nukkuu sisällä sängyn vieressä, eikä ulkona mene koppiin, vaan mieluummin esim autotalliin, kun oven jättää auki.
Joo, no semmonen on meidän mussukka...
Meillä itsellä 3 vuotias uros, jolla seurana 4 vuotias mini karhukoiranarttu (sekarotunen, mut kk näkönen).Urosta ei ole ole ollut mahdollista kouluttaa metsälle eikä sen puoleen olla näyttelyissäkään käyty, vaikka ihan maineikas suku onkin. Eli ihan vain kotikoirana molemmat. Olen monesti törmännyt kauheisiin ennakkoluuloihin ja moni pelkää jo kun sanoo et itsellä on kkk. Meidän poitsu on kyllä aika vässykkä, kokonsa puolesta ehkäpä monen mielestä pelottava. Tykkää nukkua sängyssä, ei viihdy sateella ulkona ( ei myöskään pidä uimisesta eikä pesulla käymisestä), keksii aina kaikkea kepposteltavaa ja on aivan kamalan hellyyden kipeä ja yrittää olla sylikoira, kun ei ymmärrä et 30kg painavaa ei jaksa kauaa sylissä pitää. Kovasti se kyllä metsäänkin mielii, nyt ei ole aikoihin karannut, kun meillä on 4kk ikänen tyttö jota kai haluaa suojella. Ja kyllä se metsässäkin aika määrätietoisesti toimii, on joskus saanut jonkun oravankin kiinni. Kovin on itsepäinen, mutta niin hellyyden kipeä, että usimmiten luovuttaa...Vaikka onkin lauhkea kuin lammas, vahtii kyllä pihaa niin ettei kukaan pääse yllättämään eikä portista tule kovin moni sisään ellemme itse ole kotona. Yöt nukkuu sisällä sängyn vieressä, eikä ulkona mene koppiin, vaan mieluummin esim autotalliin, kun oven jättää auki.
Joo, no semmonen on meidän mussukka...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minulla on n. 4 vuotias narttu kkk. Kävelyttäessä se kulkee ihan nätisti narun päässä eikä onneksi ärise vastaan tulijoille, mutta sillä olisi hirveä hinku päästä leikkimään kaikkien vastaan tulevien kanssa. Kävelyttäessä se on kaikista parasta jos fleksi tippuu kädestäni se pysähtyy.
Ja kun mennään eläinlääkäriin ja sinne on portaat alas päin. Ei meinaa millään mennä alas. Viimeksi lääkäri haki toisen koiran siihen että se menisi alas. Loppujen lopuksi se meni. Mutta kun kotona pääsee sisälle, se ei muuta tee kuin remppaa rappusia kissojen perässä.
Ja kun käydään metsässä se saa hepulin. Pyörii ympärilläni kun mikäkin hullu, mutta ei onneksi koko aikaa.
Muuten se on tosi ystävällinen kaikille. Ei mikään riitä pukari, mutta haukkuu silti kaikki pihamme ohi menevät.
Minunkaan koira ei halua uida käy vain tassuja kastelemassa kun järvelle vie.
hei.
Meillä on 2 kk-koiraa, toinen 4 v. narttu ja toinen puolitoistavuotias uros, joka on tämän nartun jälkeläinen. Meillä koirat ovat ulkokoiria, mutta rakastettuja ja huolehdittuja tietenkin. Narttu on "hiirikoira", eli rakastaa metsästää vain pikkuolioita (on kyllä haukkunut hirveäkin, muttei kiinnostu juuri ollenkaan esim. hirven jäljistä), uros on haukkunut tämän syksyn hirvejä muttei vielä ole kaadettu yhtään sille (huonoa tuuria sattunut). Metsässä kyllä käytetään kumpaakin, niitä kiinnostaa vain eri elukat ;)
Narttu leikattiin kesällä ja on muuttunut paljon.Siitä on tullut hurjan leikkisä, hellyyden kipeä ja rauhallinen (ei karkaile enään pihasta, vaikka on irti). Se oli jo 2-vuotias, kun meille tuli (entinen omistaja ei pystynyt enään pitämään, ei johtunut koirasta) mutta hyvin sopeutu ja tykkää kaikista meidän perheen jäsenistä, mutta toiset narttukoirat vihastuttaa sitä (paitsi parhaan kaverini narttu-seropi) ja suhtautuu myös jotenki oudosti pieniin lapsiin.. (ihmettelee niitten ääniä jne.) Kaikin puolin ihana koira.
Tää meijän narttu teki keväällä 04 kymmenen aivan ihanaa, puhdasrotuista pentua, joista yksi uros jäi meille. Tämä uros on nyt emonsa paras kaveri ja tulevat loistavasti toimeen. Haukkuu hyvin hirveä ja tykkää KAIKISTA ihmisistä ja hakeutuukin heti kaikkien ihmisten jalkoihin esim. lenkillä :) johtuu ehkä nuoresta iästä, mutta tykkää jopa uroskoirista ja ollaan naurettu että kuolisi todennäköisesti nälkään luonnossa, sillä luovuttaa jopa lihat ja luutki kaverille jos sais vain vähän leikkiä sen edestä ;) ei varmaan parin vuoden päästä sama homma onnistu. mutta tosi lepponen koira on..
tämmösiä löllyköitä meillä. harrastetaan paljon ulkoilua koko perhe, joten saavat käydä paljon lenkillä ja näin irtipitoaikana rakastavat metsässä ravaamista..
Odotan lisää karhukoira-tarinoita.. :)