Laivamme ulapalla etääntyy,
tuulet meidät erottaa.
Purjeesi laskee horisonttiin,
ja tiedän sinun olevan siellä.
Purjehdin toisaalle ajelehtien,
mutta tunnen läsnäolosi.
En pelkää enää, en myrskyjä,
en haaksirikkoa, en karikkoja.
Pelkää en, mutta kunnioitan.
Minne ikinä purjehdin,
minne meri minut kuljettaa,
saatat minut silti saavuttaa.
tuulet meidät erottaa.
Purjeesi laskee horisonttiin,
ja tiedän sinun olevan siellä.
Purjehdin toisaalle ajelehtien,
mutta tunnen läsnäolosi.
En pelkää enää, en myrskyjä,
en haaksirikkoa, en karikkoja.
Pelkää en, mutta kunnioitan.
Minne ikinä purjehdin,
minne meri minut kuljettaa,
saatat minut silti saavuttaa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kirjoitat hyvin vertauskuvia käyttäen ja tunnut löytäneen tasapainon jossakin asiassa.
:).
Jossain asioissa tasapaino on tosiaan löytynyt.
T
Älä lian kauaksi kulkene, älä maihin saavuttomiin ajelehdi. En ole kaukana. Tulen perässäsi mihin ikinä menetkin. Laivani vaan hetkiseksi satamaan saapui, telakalle irrottautumista odottamaan asettui. Sinä rakas laivani, purjehtijani, vauhtiasi hidasta, että sinut mahdollisimman pian tavoitan. Ei kauan enään tarvitse odottaa, myötätuulta joka yhdessä meidät kuljettaa kohti yhteistä haaveidemme, rakkautemme satamaa...
Vaik` meri on laaja,
niin kohtalo ja sattuma kättä lyö.
Odotan.
"Pelkää en, mutta kunnioitan"
sanoi rakkaani
joka työkseen merellä purjehtii
kai vieläkin
Häntä vieläkin rakastan
sen tunnustan
Siksi kärsii
tästä runosta sydämeni
Kerran laivalla rakkauden
yössä kohdattiin
Rakastuttiin
Yhteistä suunniteltiin
ja toisin valitsin,
vuoksi ammatin.
Oli valinta todella vaikea
olo vieläkin haikea
Mutta tiesin silloin
kestäis en
poissaoloa kuukausien.
Sen tunnustan
häntä kaipaan,
vaikka rakkautta paljon saan.
Jotain toista nytkin ikävöin,
vaan merimiestä unohda en kai koskaan.
...ja haikeaa.
Merimies lie olen?
Mereni vain mantereella on...
Miehiä ja naisia monenlaisia
joita merimieheksi voidaan kutsua
Ketkä elämän meriä seilaa
Ketkä oikealla ulapalla
kuukaudesta toiseen
Vaikea on asia
minulle näköjään vieläkin
Vaikka luulin, jo taakse jätin
vuosia, vuosia sitten!
Eteenpäin silti kiikaroin
takanani hänen oltava on,
suunta toinen on kohtalon.
Kohtalona joskus toisaalle purjehtia,
vaikeita valintoja elämämme täynnä.
Jokaisen tehtävänä Graalia etsiä,
haastavaa on maljan täyttö.
Joku kultaa hamuaa,
mutta rakkaus tärkein on!
,,,,,toivossa on turvani.
Kypsyyttä, vaatimattomuutta.
"kunnioitus, ulappa, myrsky, horisontti, karikko, haaksirikon jälkeenkin saavutus".
E