Kyynel tippuu silmästäni,kylmät väreet kulkevat läpi kehoni...
Mä pelkään todella paljon,mutta en tiedä mitä.Sitäkö, että jään yksin?Vai sitä, etten tiedä paikkaa jonne kuulun?Jos nyt nukahdan, enkä koskaan herää, välittäisikö kukaan?Itkisikö kukaan?Surisiko kukaan?
Kyynel valuu poskellani,kylmät väreet kulkevat läpi kehoni...
Mulla ei ole bestistä.Bestistä, jonka kanssa jutella jätkistä.Bestistä, jonka kanssa jakaa salaisuudet.Jätkätkin vaan esittää välittävänsä, mut oikeesti ne ei välitä.Ne vaan suurentavat sydämessäni olevaa halkeamaa niin kauan, että se halkaisee sydämeni.
Kyynel valuu poskellani, kylmät väreet kulkevat läpi kehoni...
Vielä pari kuukautta sitten luulin,että mulla oli kaikki tarvittava onneen.Jätkä, bestis, paljon kavereita, rakkaus.Jätkä unohti, bestis muutti, kaverit on muualla.Mitä mulla muka enää on onneen?
Kyynel tippuu tyynylleni,ei tule enää kylmiä väreitä.En tunne niitä.En tunne mitään.On vain hiljaista,pimeää ja kylmää...
Mä pelkään todella paljon,mutta en tiedä mitä.Sitäkö, että jään yksin?Vai sitä, etten tiedä paikkaa jonne kuulun?Jos nyt nukahdan, enkä koskaan herää, välittäisikö kukaan?Itkisikö kukaan?Surisiko kukaan?
Kyynel valuu poskellani,kylmät väreet kulkevat läpi kehoni...
Mulla ei ole bestistä.Bestistä, jonka kanssa jutella jätkistä.Bestistä, jonka kanssa jakaa salaisuudet.Jätkätkin vaan esittää välittävänsä, mut oikeesti ne ei välitä.Ne vaan suurentavat sydämessäni olevaa halkeamaa niin kauan, että se halkaisee sydämeni.
Kyynel valuu poskellani, kylmät väreet kulkevat läpi kehoni...
Vielä pari kuukautta sitten luulin,että mulla oli kaikki tarvittava onneen.Jätkä, bestis, paljon kavereita, rakkaus.Jätkä unohti, bestis muutti, kaverit on muualla.Mitä mulla muka enää on onneen?
Kyynel tippuu tyynylleni,ei tule enää kylmiä väreitä.En tunne niitä.En tunne mitään.On vain hiljaista,pimeää ja kylmää...
Vastaukset 5
Vanhimmat
kerro huolesi
No siinä runossa ne oli...Jotkut vähän muunneltuja,mutta kuitenkin...Bestis ei muuta,mut vaihtaa kouluu,eikä se edes asu niin lähellä ja sen harkat veis sen lopun ajan,eikä se enää ollu mun bestis,mut kuitenki hyvä kaveri (siis se OLI mun bestis,mut meil tuli vähän riitaa, eikä enää olla bestiksii) kaverit on koko ajan ollu jossain muualla,mökillä,ulkomailla,tai sit niil on jotain muuta menoo,ettei ne voi olla...Mut oikeestaan jätkä ei silleen unohtanu,mut ku meil meni poikki,ni mä laitoin sen silleen siihen runoon...
tiän miltä tuntuu ku tulee bestiksen kanssa riitaa..
Mulla tuli viime vuonna..syksyllä..tosi inhottava riita..huudettiin molemmat koulun käytävillä toisillemme niin et kaikki muutkin kuuli..
Mökötettiin sit ihan hiljaa viikko..ja sit mee oli pakko tehä sovinto..ja mun mielest se riita vaan syvensi mee ystävyyttä..
Mä en ikinä haluis eroon siitä..
Enkä kyllä muistakaan mun ystävistä..mulla on niin ihanii ystävii...sekä täällä paikassa..että tääl kotonakin..*iloinen hymy*
Mut mun ja sen mun entisen bestiksen kaa ei enää tultu toimeen...Tai siis kyl mä olisin halunnu,mut se ei halunnu sitä sit tarpeex...Se harrastaa uintii,ja se menee melkeen joka päivä harkkoihin koulun jälkee ja viikonloppusin sil on joku päivä kahet harkat...Sil ei ollu aikaa olla kavereittensa kaa ja aina jos me pyydettii se mukaan jonnekkin ni se ei tullu...Ja sit se niinku valitti meille,et sil menee kaikki nii huonosti ja et se ei jaksa.Oikeestaa mä ja mun yx kaveri meinattii kerran huutaa sil täysillä,koska se ajatteli oikeestaan vaa ittees.Me yritettiin aina ilahduttaa sitä ja meijän piti järjestää sil läxäritkin,mut se ei päässy ku oli KISAT ta HARKAT aina!!!Niin ärsyttävää.Mut mä olisin kyl oikeesti toivonu,et se olis tajunnu et me haluttiin olla sille ystäviä ja välitettiin siitä,mut se syrjis meitä...Sit se valitti jos kerran mentiin esim. ruokalaan eikä venattu sitä,mut sit joskus se vaan lähti eikä ees sanonu minne ja jätti MEIDÄT YKSIN!Se ei vaan tajunnu...Harmi silleen...Mut ollaan me kuitenkin puheväleissä ja silleen...
Joo..mä ja mun bestis, niin me ei vaan voitu enää olla puhumatta toisille mitään..
Ja me kumpikaan ei olla mitään pitkävihaisia..
Mut et arvaa mikä helpotus oli..ku me sovittiin..
Mut joskus musta silti tuntuu..et mun pitää aina kuunnella sen murheita..mut se ei oikeastaan sit kuuntele mua..mä oon vaan tottunu siihen..et mun on turha kertoo sille mitään..
Enkä mä enää ees usko, et murheistaan jutteleminen auttais..ne vaan kasaantuu mun ylle..kun ei ketään oikeen kiinnosta kuunnella.. tai ainakin sitä mä luulen..
Mut mä oon liian kiltti tai jotain..etten viitsi sanoo sille mitään!
Mut kaikkeen tottuu..mäkin oon tottunu eläilee mun murheissani ja miettii niitä vaan yksin..musta se helpottaa kaikkein eniten=)
Mä oon hirvee pohtija ja suunnittelija..siksi mun on helpompi olla yksin..ku koko ajan jonkun seurassa..
Kaikissa ihmisissä on hyvät puolet..=)
Ja ne vaan pitää oppii tuntemaan..