Toisen naisen logiikasta defensseihin

noista mainituista mekanismeista alkoi toimia..? =))) Jotain vikaa on aina pakko löytää MUISTA. Teoria on sitäpaitsi huomattavasti parempi kuin yleisesti tällä palstalla viljellyt stereotypiat ja "se on fakata" -kommentit ilman perusteluja.

Tosin, tästä aloituksesta tuli mieleen, että eipä "faktalla" ole mitään merkitystä ilman perusteluja. Hyväksymme matemaattiset teoriat, koska yhteiskunnalle se on välttämätöntä. Mutta niin on ihmissuhdetieteidenkin teoriat. Olis monta mainostakin jäänyt tekemättä ilman psykologista tietämystä. Mutta niiden, joihin teksti kolisee, on pakko tyytyä vähättelyyn..

Tosin, Filosohvin kirjoittelussa on se kieroo, että tääkään ei ollut tarkoiettu oikeastaan kakkosille..

Katos, jos yleensä täällä kakkoset fiilistelee, et kui hienoo on se varatun seksi - totta hitossa, kun vaimot on opettanut vuosien aikana! - ja että elämässä kaikki niin täydellist.. Mutta, kirjoitus oli mielestäni petetyille.. Filosohvi tempo taustaa - siis sitä samaa, kun toinen nainen kitisee katkerasta petetystä, et katkeruus ajaa tiettyyn toimintaan ja kirjoitteluun.. Sitä siis Filosohvi teki kakkosista. Ainoona erona se, että Filosohvin väitteet/tulkinnat on teoriaksi asti todennettuja, ei enää mittään huuhaata, tai ihan vaan huvikseen jonkun syykksitä loukkaamista.

juuri tuollaista kommenttia, koska tahallani jätin pois alkuperäisestä viestistä yhden olennaisen seikan pois.

Ihminen harvoin kykenee itse tunnistamaan käyttämiään puolustus- ja seviytymismekanismeja. Defensseistä suurin osa on tiedostamattomia ja ulkopuolinen näkee ne helpommin. Tähän perustuu myös erilaisten terapioiden mahdollisuudet. Ihminen tulee sokeaksi omalle toiminnalleen, saattaa fiksaatioitua. Ulkopuolinen voi osoittaa haitalliset toimintamallit ja JOS ihminen kykenee tunnistamisen lisäksi tunnustamaan negatiivisen toimintansa, muuttuminen on mahdollista.

Lisäarvoista informaatiota ei tekstissä ollut, koska koska eihän sellaista määritelmää ole edes olemassa. Tyypillistä edelleen sinulla se rationalisointi ja mitätöinti. Että ehkä ennemmin lisäsit muiden informaatiota käyttäytymällä teorian osoittamalla tavalla.. ;)

Sinulla siis meni paremmin: minä yritin, sinä onnistuit osoittamaan teorian todeksi.

Alkuperäinen kun sanoi, että KAIKILLA on ko. mekanismit käytössä. Tiedostettuina tai tiedostamattomina.

Filosohvi kirjoitti:

juuri tuollaista kommenttia, koska tahallani jätin pois alkuperäisestä viestistä yhden olennaisen seikan pois.

Ihminen harvoin kykenee itse tunnistamaan käyttämiään puolustus- ja seviytymismekanismeja. Defensseistä suurin osa on tiedostamattomia ja ulkopuolinen näkee ne helpommin. Tähän perustuu myös erilaisten terapioiden mahdollisuudet. Ihminen tulee sokeaksi omalle toiminnalleen, saattaa fiksaatioitua. Ulkopuolinen voi osoittaa haitalliset toimintamallit ja JOS ihminen kykenee tunnistamisen lisäksi tunnustamaan negatiivisen toimintansa, muuttuminen on mahdollista.

Lisäarvoista informaatiota ei tekstissä ollut, koska koska eihän sellaista määritelmää ole edes olemassa. Tyypillistä edelleen sinulla se rationalisointi ja mitätöinti. Että ehkä ennemmin lisäsit muiden informaatiota käyttäytymällä teorian osoittamalla tavalla.. ;)

Sinulla siis meni paremmin: minä yritin, sinä onnistuit osoittamaan teorian todeksi.

Lue lisää

Jos teoriasi siis osoittautui oikeaksi. Mitä tekee siis ihminen - tässä tapauksessa toinen nainen - joka ei koe tarvetta puolustautua tai selitellä? Olo on onnellinen ja tasapainoinen. Olen hyvin sinut itseni ja tilanteeni kanssa. Toisen naisen rooli on vain osa kokonaisuutta. Pitäisikö silti mennä varmuuden vuoksi terapiaan? Jos voin sittenkin pahoin tiedostamattani...

Filosohvi kirjoitti:

juuri tuollaista kommenttia, koska tahallani jätin pois alkuperäisestä viestistä yhden olennaisen seikan pois.

Ihminen harvoin kykenee itse tunnistamaan käyttämiään puolustus- ja seviytymismekanismeja. Defensseistä suurin osa on tiedostamattomia ja ulkopuolinen näkee ne helpommin. Tähän perustuu myös erilaisten terapioiden mahdollisuudet. Ihminen tulee sokeaksi omalle toiminnalleen, saattaa fiksaatioitua. Ulkopuolinen voi osoittaa haitalliset toimintamallit ja JOS ihminen kykenee tunnistamisen lisäksi tunnustamaan negatiivisen toimintansa, muuttuminen on mahdollista.

Lisäarvoista informaatiota ei tekstissä ollut, koska koska eihän sellaista määritelmää ole edes olemassa. Tyypillistä edelleen sinulla se rationalisointi ja mitätöinti. Että ehkä ennemmin lisäsit muiden informaatiota käyttäytymällä teorian osoittamalla tavalla.. ;)

Sinulla siis meni paremmin: minä yritin, sinä onnistuit osoittamaan teorian todeksi.

Lue lisää

Siis en tunnistanut omikseni näitä toisen naisen selityksiä, joita esitit lainausmerkeissä. Meitä toisiakin naisia moneksi. Eli tulisi mieleenikään selitellä suhdettani miehen vaimolla. Hänellä ei ole osaa eikä arpaa asiaan. Tämä siis esimerkkinä lainauksista, joista en tunnista itseäni. Sinänsä en mitätöi teorioitasi. Varmasti pätevät tiettyihin toisen naisen -tyyppeihin. Kuten sanottu - itselläni ei ongelmaa, en syytä, selittele, puolustele enkä kadehdi ;-)

Rajasin kirjoitukseni koskemaan niitä viestejä toisilta naisilta, joissa esiintyi aloituksessani mainitsemani kommentit ja ihmettelin itsekin sitä ristiriitaisuutta, mitä teorian avulla aloin tarkastelemaan.

Täällä on ollut kirjoituksia, joissa on kuvattu rakastumista varattuun ihmiseen, mutta jotka ovat pysyneet erittäin inhimillisinä myös sitä petettyä osapuolta kohtaan. Pohdin siis kohteensiirtoa ja projisointia. Vieläkään ei vastausta ole tullut siihen, mikä tunne ajaa toisen naisen ilkeilemään tietoisesti petetylle. Petetty on oikeutetusti vihainen ja varmasti tuo viha on monen petetyn kantava voima kirjoituksissa, mutta mikä tunne voi olla toisilla naisilla oikeuttamassa pahoja sanoja?

Sublimoinnin käsitit väärin, vai ehkä käytit ironiaa.. Sublimointi on alkuperäisen tunteen muuttaminen hyväksytyksi. Hyvä esimerkki voisi olla vaikka katkeruus. Sitä tunnetta harva haluaa tunnustaa tuntevansa (ihmettelen kyllä, miksi..). Katkera sanoo mieluummin, että on vihainen. Mutta konteksti, jossa sublimointia käsittelin, oli se, että rakkaudella saadaan "hyväksyntää" toisena naisena olemiselle. Jotenkin on inhimillistä ajatella, että kun niin vahva tunne on ohjaamassa valinnoissa, niin se oikeuttaa moraalittomiinkin tekoihin. Ihmetys on suuri itselläni, kun petetty ei saa rakastaa parisuhdettaan ja kumppaniaan ja jäädä suhteeseen siihen vedoten, koska yleisimpien kommenttien mukaan kyseessä ei ole rakkaus, vaan huono itsetunto, heikkous elää yksin.

Rakastumisesta.. Tuota, tuota.. Olen kerran joutunut "ison ja viisaan" ihmisen puhutteluun siitä, kun uskalsin eräässä tenttivastauksessani nuoren opiskelijan innolla kyseenalaistamaan koko rakkaus käsitteen. Tuolloin raapustin paperiin, että rakkaus on absurdi käsite, jolle ollaan kyllä luotu kaunis ajatuksellinen kaiku, mutta mikä käytännön elämässä ilmenee pakonomaisena tarpeena saada omistaa toinen. Valitettavasti tuo ajatus on tämänkin palstan rakkauskäsityksissä varjona mukan. Vähän niin kuin sinulla.. En sano loukatakseni, vaan ajatuksena se, että rakkaus antaa luvan tehdä sellaista, mitä emme välttämättä muualla hyväksyisi, ja taas rakastuneena suostutaan sellaiseen kohteluun, mitä harvin esim. ystäviltään hyväksyy. Tälle "isolle ja viisaallekin" sanoin, että ystäviä kohtelemme aina paremmin kuin niitä, joita sanomme rakastavamme. Ja jouduin vastaamaan kysymykseen, että mikä tai mitkä tunteet olisivat sitten parempia määrittämään parisuhteen kantavaa voimaa. Selitykseni oli kaiketi riittävä, koska tenttini hyväksyttiin.. Ja olenko kohdannut jotain sen suuntaista itse? Olen toki, ja olen kokenut myös eron kipuilut. Rakkautta en missään vaiheessa sanonut tekosyyksi, se on sinun tulkinta, puolustusasemistako?

Toinen nainen on ihminen siinä missä pettäjä ja petettykin, sinkku tai leski. Oppirahat maksavat kaikki, jotkut maksattavat toisilla omia valintojaan, omaa rakkauttaan. Voisi kysyä, onko rakastettusi vaimon rakkaus halvempaa tulla loukatuksi kuin sinun?

Kiitos tähän loppuun ylentämisestäni. Minä en mallintanut mitään. Käyttämäni teoriat ovat olleet julkisissa teoksissa jo vuosikymmeniä. Ja jos polarisoivasti osoitat tekstiäni, niin odotan, että sinä kirjoitat minulle vasta-argumentteja omasta maailmastasi käsin. Tarkoitus oli nimenomaan osoittaa, että olettamukset tällä palstalla - mistä itsekin mainitsit - perustuvat.. Niin mihin? Tai petettyjen vaimojen motivaatio on katkeruus, toisten naisten "mysteeri"..

Filosohvi kirjoitti:

Rajasin kirjoitukseni koskemaan niitä viestejä toisilta naisilta, joissa esiintyi aloituksessani mainitsemani kommentit ja ihmettelin itsekin sitä ristiriitaisuutta, mitä teorian avulla aloin tarkastelemaan.

Täällä on ollut kirjoituksia, joissa on kuvattu rakastumista varattuun ihmiseen, mutta jotka ovat pysyneet erittäin inhimillisinä myös sitä petettyä osapuolta kohtaan. Pohdin siis kohteensiirtoa ja projisointia. Vieläkään ei vastausta ole tullut siihen, mikä tunne ajaa toisen naisen ilkeilemään tietoisesti petetylle. Petetty on oikeutetusti vihainen ja varmasti tuo viha on monen petetyn kantava voima kirjoituksissa, mutta mikä tunne voi olla toisilla naisilla oikeuttamassa pahoja sanoja?

Sublimoinnin käsitit väärin, vai ehkä käytit ironiaa.. Sublimointi on alkuperäisen tunteen muuttaminen hyväksytyksi. Hyvä esimerkki voisi olla vaikka katkeruus. Sitä tunnetta harva haluaa tunnustaa tuntevansa (ihmettelen kyllä, miksi..). Katkera sanoo mieluummin, että on vihainen. Mutta konteksti, jossa sublimointia käsittelin, oli se, että rakkaudella saadaan "hyväksyntää" toisena naisena olemiselle. Jotenkin on inhimillistä ajatella, että kun niin vahva tunne on ohjaamassa valinnoissa, niin se oikeuttaa moraalittomiinkin tekoihin. Ihmetys on suuri itselläni, kun petetty ei saa rakastaa parisuhdettaan ja kumppaniaan ja jäädä suhteeseen siihen vedoten, koska yleisimpien kommenttien mukaan kyseessä ei ole rakkaus, vaan huono itsetunto, heikkous elää yksin.

Rakastumisesta.. Tuota, tuota.. Olen kerran joutunut "ison ja viisaan" ihmisen puhutteluun siitä, kun uskalsin eräässä tenttivastauksessani nuoren opiskelijan innolla kyseenalaistamaan koko rakkaus käsitteen. Tuolloin raapustin paperiin, että rakkaus on absurdi käsite, jolle ollaan kyllä luotu kaunis ajatuksellinen kaiku, mutta mikä käytännön elämässä ilmenee pakonomaisena tarpeena saada omistaa toinen. Valitettavasti tuo ajatus on tämänkin palstan rakkauskäsityksissä varjona mukan. Vähän niin kuin sinulla.. En sano loukatakseni, vaan ajatuksena se, että rakkaus antaa luvan tehdä sellaista, mitä emme välttämättä muualla hyväksyisi, ja taas rakastuneena suostutaan sellaiseen kohteluun, mitä harvin esim. ystäviltään hyväksyy. Tälle "isolle ja viisaallekin" sanoin, että ystäviä kohtelemme aina paremmin kuin niitä, joita sanomme rakastavamme. Ja jouduin vastaamaan kysymykseen, että mikä tai mitkä tunteet olisivat sitten parempia määrittämään parisuhteen kantavaa voimaa. Selitykseni oli kaiketi riittävä, koska tenttini hyväksyttiin.. Ja olenko kohdannut jotain sen suuntaista itse? Olen toki, ja olen kokenut myös eron kipuilut. Rakkautta en missään vaiheessa sanonut tekosyyksi, se on sinun tulkinta, puolustusasemistako?

Toinen nainen on ihminen siinä missä pettäjä ja petettykin, sinkku tai leski. Oppirahat maksavat kaikki, jotkut maksattavat toisilla omia valintojaan, omaa rakkauttaan. Voisi kysyä, onko rakastettusi vaimon rakkaus halvempaa tulla loukatuksi kuin sinun?

Kiitos tähän loppuun ylentämisestäni. Minä en mallintanut mitään. Käyttämäni teoriat ovat olleet julkisissa teoksissa jo vuosikymmeniä. Ja jos polarisoivasti osoitat tekstiäni, niin odotan, että sinä kirjoitat minulle vasta-argumentteja omasta maailmastasi käsin. Tarkoitus oli nimenomaan osoittaa, että olettamukset tällä palstalla - mistä itsekin mainitsit - perustuvat.. Niin mihin? Tai petettyjen vaimojen motivaatio on katkeruus, toisten naisten "mysteeri"..

Lue lisää

Epäilemättä olet taas oikeassa, mutta pitää huomauttaa, että ymmärrän kirjoituksesi nyt nimenomaan, koska et ole ikinä ollut oikeasti rakastunut. En minäkään ollut ennen, enkä olisi ikinä voinut kuvitella harrastavani tällaista moraalittomuutta. En ennen. Mutta tämäkin on siis nolla-argumentti, koska rakkaus kerran ei kelpaa todistusaineistoksi.

En silti vieläkään usko, että sellaisella mallilla olisi mitään käyttöä, jonka tutkimusmateriaalista rajataan tutkimukseen sopivasti pois poikkustapaukset jotka eivät teoriaan sovi. Oli se sitten kenen tahansa Suuren Gurun Teoria tahansa. Jos ei koko materiaalia käytä, niin ainahan sitä saa haluamansa tuloksen.

"Voisi kysyä, onko rakastettusi vaimon rakkaus halvempaa tulla loukatuksi kuin sinun?"
Toki voi kysyä, mutta minusta kysymys on vähän absurdi. Itse en ole missään vaiheessa pyrkinyt arvottamaan kenenkään tunteita suhteessa jonkun muun tunteisiin, joten en voi sinulle vastata. Mistä minä edes tietäisin, mitä minulle vieras ihminen tuntee?Vain omia tunteitani voin verrata keskenään. Mutta mitä loukkaamiseen tulee, siitä olen pahoillani. Olen myös tavattoman pahoillani siitä kärsimyksestä, jota miehelleni aiheutuu siitä, että hän tuhoaa itseään valehtelemalla ja katselemalla ihmissuhdekaaostaan. Epäilemättä olet siis oikeassa siinä, että kohtelen rakastani huonommin kuin hän ansaitsisi - ja kuitenkin hän on myös hyvin onnellinen tästä rakkaudesta. Niin olen minäkin.

ehkäpä siis kirjoitti:

Epäilemättä olet taas oikeassa, mutta pitää huomauttaa, että ymmärrän kirjoituksesi nyt nimenomaan, koska et ole ikinä ollut oikeasti rakastunut. En minäkään ollut ennen, enkä olisi ikinä voinut kuvitella harrastavani tällaista moraalittomuutta. En ennen. Mutta tämäkin on siis nolla-argumentti, koska rakkaus kerran ei kelpaa todistusaineistoksi.

En silti vieläkään usko, että sellaisella mallilla olisi mitään käyttöä, jonka tutkimusmateriaalista rajataan tutkimukseen sopivasti pois poikkustapaukset jotka eivät teoriaan sovi. Oli se sitten kenen tahansa Suuren Gurun Teoria tahansa. Jos ei koko materiaalia käytä, niin ainahan sitä saa haluamansa tuloksen.

"Voisi kysyä, onko rakastettusi vaimon rakkaus halvempaa tulla loukatuksi kuin sinun?"
Toki voi kysyä, mutta minusta kysymys on vähän absurdi. Itse en ole missään vaiheessa pyrkinyt arvottamaan kenenkään tunteita suhteessa jonkun muun tunteisiin, joten en voi sinulle vastata. Mistä minä edes tietäisin, mitä minulle vieras ihminen tuntee?Vain omia tunteitani voin verrata keskenään. Mutta mitä loukkaamiseen tulee, siitä olen pahoillani. Olen myös tavattoman pahoillani siitä kärsimyksestä, jota miehelleni aiheutuu siitä, että hän tuhoaa itseään valehtelemalla ja katselemalla ihmissuhdekaaostaan. Epäilemättä olet siis oikeassa siinä, että kohtelen rakastani huonommin kuin hän ansaitsisi - ja kuitenkin hän on myös hyvin onnellinen tästä rakkaudesta. Niin olen minäkin.

Lue lisää

Nyt minua on "luettu" väärin! Kerroin, että minä ajattelen rakkaudesta eritavalla kuin mitä on tavanomaista. Mutta se määritelmäni, mitä minä "käytän" rakkauden asemesta (jota en siis laittanut), on kyllä tullut koettu. Mutta on ihmisiä, jotka vaikeuksissa tarttuu pulloon, toinen ei. On niitä, jotka rakkaudella perustelee toisena naisena olemistaan ja on niitä, jotka rakkaudella perustelee sitä, että ei koskaan ole toinen nainen.

Tiesitkö, että teoriat nimenomaan syntyy siitä, että tietyt asiat ilmenvät USEIN samankaltaisina samankaltaisissa tilanteissa. Mutta teoria ei täsmenny, tule kättökelpoiseksi ilman poikkeuksia. Kai siihen malliin juontaa sanonta: "ei sääntöä ilman poikkeusta". Jäin miettimään, mitä asioita sinä mahdoit tuossa kohden tarkoitta..

Filosohvi kirjoitti:

Nyt minua on "luettu" väärin! Kerroin, että minä ajattelen rakkaudesta eritavalla kuin mitä on tavanomaista. Mutta se määritelmäni, mitä minä "käytän" rakkauden asemesta (jota en siis laittanut), on kyllä tullut koettu. Mutta on ihmisiä, jotka vaikeuksissa tarttuu pulloon, toinen ei. On niitä, jotka rakkaudella perustelee toisena naisena olemistaan ja on niitä, jotka rakkaudella perustelee sitä, että ei koskaan ole toinen nainen.

Tiesitkö, että teoriat nimenomaan syntyy siitä, että tietyt asiat ilmenvät USEIN samankaltaisina samankaltaisissa tilanteissa. Mutta teoria ei täsmenny, tule kättökelpoiseksi ilman poikkeuksia. Kai siihen malliin juontaa sanonta: "ei sääntöä ilman poikkeusta". Jäin miettimään, mitä asioita sinä mahdoit tuossa kohden tarkoitta..

Lue lisää

Okei, masentavaa etten siis osaa edes lukea. Vastaan nyt kuitenkin kaiken uhalla vielä ja lupaan sitten jättää keskustelun älykkäämmilleni.

Se mitä tarkoitin tarkoitushakuisella tutkimisella ja teorianlaatimisella oli se, että jätät osan materiaalista tutkimuksen ulkopuolelle. Sanot että toiset naiset halventavat ja parjaavat vaimoja - ja jätät tarkoituksella lukematta sen osan toisten naisten kirjoituksia, jossa niin ei tehdä. Kuva joka silloin saadaan vastaa varmasti odotuksia. Mutta onko se kuva oikea?

Minusta se on vain yksi muoto yleistää ja jättää näkemättä todellisuuden monimuotoisuus. Tosin siisti tapa, toisin kuin kirjoittajalla joka toteaa, että "Yhtäältä väitetään, että kyse on Suuresta rakkaudesta, joka olemassaolollaan oikeuttaa elämään valheessa. Toisaalta kehutaan, miten suhde on pelkkää seksiä, ja sitä kautta miehestä saadaan "Parhaat Puolet". " ikään kuin kyse olisi yhdestä ja samasta henkilöstä, ToinenNainen-prototyypistä.

Tätä minä en pysty ymmärtämään, kapasiteettini ei anteeksi vaan riitä.

"On niitä, jotka rakkaudella perustelee toisena naisena olemistaan ja on niitä, jotka rakkaudella perustelee sitä, että ei koskaan ole toinen nainen. "
Joo. Jotkut ovat moraaliltaan ylevämpiä kuin toiset. Ikävä kyllä minun elämänkokemukseni on sellainen, että näen autuaammaksi rakastaa ja tehdä toisen onnelliseksi hymystäni, sanoistani, kosketuksestani, kuin ruveta rakkauden marttyyriksi, rakastaa vain sisäänpäin, kieltää toiselta tunteeni (ja itseltäni) ja tulla onnettomaksi siitä että tekee toisen onnettomaksi.

Mutta! Ehkäpä minäkin vielä opin jotain tämän elämän mittaan, mene tiedä. Parhaat jatkot sinunkin opinnoillesi (jos et sitten ole jo täysinoppinut).

harmillista kirjoitti:

Okei, masentavaa etten siis osaa edes lukea. Vastaan nyt kuitenkin kaiken uhalla vielä ja lupaan sitten jättää keskustelun älykkäämmilleni.

Se mitä tarkoitin tarkoitushakuisella tutkimisella ja teorianlaatimisella oli se, että jätät osan materiaalista tutkimuksen ulkopuolelle. Sanot että toiset naiset halventavat ja parjaavat vaimoja - ja jätät tarkoituksella lukematta sen osan toisten naisten kirjoituksia, jossa niin ei tehdä. Kuva joka silloin saadaan vastaa varmasti odotuksia. Mutta onko se kuva oikea?

Minusta se on vain yksi muoto yleistää ja jättää näkemättä todellisuuden monimuotoisuus. Tosin siisti tapa, toisin kuin kirjoittajalla joka toteaa, että "Yhtäältä väitetään, että kyse on Suuresta rakkaudesta, joka olemassaolollaan oikeuttaa elämään valheessa. Toisaalta kehutaan, miten suhde on pelkkää seksiä, ja sitä kautta miehestä saadaan "Parhaat Puolet". " ikään kuin kyse olisi yhdestä ja samasta henkilöstä, ToinenNainen-prototyypistä.

Tätä minä en pysty ymmärtämään, kapasiteettini ei anteeksi vaan riitä.

"On niitä, jotka rakkaudella perustelee toisena naisena olemistaan ja on niitä, jotka rakkaudella perustelee sitä, että ei koskaan ole toinen nainen. "
Joo. Jotkut ovat moraaliltaan ylevämpiä kuin toiset. Ikävä kyllä minun elämänkokemukseni on sellainen, että näen autuaammaksi rakastaa ja tehdä toisen onnelliseksi hymystäni, sanoistani, kosketuksestani, kuin ruveta rakkauden marttyyriksi, rakastaa vain sisäänpäin, kieltää toiselta tunteeni (ja itseltäni) ja tulla onnettomaksi siitä että tekee toisen onnettomaksi.

Mutta! Ehkäpä minäkin vielä opin jotain tämän elämän mittaan, mene tiedä. Parhaat jatkot sinunkin opinnoillesi (jos et sitten ole jo täysinoppinut).

Lue lisää

Tarkoituksenhakuisuus oli siis se, että miksi defenssimekanismit laukeaa ihmisellä, joka toteaa olevansa "onnellinen" toinen nainen? Käsittelin siis sanojen ja analysoinnin ristiriitaa.

Tähänkin viestiketjuun kommentoi toinen nainen, joka sanoi, että hänellä ei ole ollut koskaan tarvetta käyttäytyä esittämilläni tavoin. Ja edelleen, ne eivät ole minun ajatuksiani, vaan täällä toisten naisten kirjoituksista poimittuja. Mutta missä ovat olleet nämä kommentoijat - tai sinä - silloin kun toisaalla on petettyjä vaimoja halvennettu ja poljettu? Onko se kuva oikein? Ja kun edelleen yritän korostaa sitä, että kiinnitin huomiota ristiriitaisuuteen. On ollut toisia naisia, jotka kirjoituksistaan päätellen ovat sinut tilanteensa ja valintansa kanssa. Eikä silloin ihmetellä, mikä siinä vaimossa tai suhteessa vikana, tai selitellä, mutta en ko. miestä omaksi ottaisi. Näin yksinkertaista asiaa ajan takaa.

Käsittääkseni alkuperäinen filosofi ei alkuperäisessä kirjoituksessaan mitenkään ottanut kantaa tähän vaimo/toinen nainen asetelmaan. Hän yksinkertaisesti miettii toisen naisen käytöstä, mikä ei todellakaan poista sitä tosiasiaa, että kenen tahansa yksilön käytöstä voi arvoida.

Miksi toit tähän keskusteluun tuon perinteisen vastakkain asettelun, koska se johtaa vain juupas eipäs väittelyyn.

N 44 kirjoitti:

Käsittääkseni alkuperäinen filosofi ei alkuperäisessä kirjoituksessaan mitenkään ottanut kantaa tähän vaimo/toinen nainen asetelmaan. Hän yksinkertaisesti miettii toisen naisen käytöstä, mikä ei todellakaan poista sitä tosiasiaa, että kenen tahansa yksilön käytöstä voi arvoida.

Miksi toit tähän keskusteluun tuon perinteisen vastakkain asettelun, koska se johtaa vain juupas eipäs väittelyyn.

Lue lisää

että oli hauskaa. :) En halua juupas eipäs väittelyä, pois se minusta.

Toista naista ja petettyä vaimoa ei voi käsitellä toisistaan erillisinä ilmiöinä, koska ilman toista ei ole toistakaan.

(Arvostan kovasti filosohvin tekstejä. Kiitos niistä, ovat piristävä poikkeus usein niin samanlaisina toistuvien kommenttien joukossa.)

Maallikkona tyydyn toteamaan tiettyjä ristiriitaisuuksia näissä toisten naisten kirjoituksissa, ilman mitään selityksen yritystäkään:

Yhtäältä väitetään, että kyse on Suuresta rakkaudesta, joka olemassaolollaan oikeuttaa elämään valheessa. Toisaalta kehutaan, miten suhde on pelkkää seksiä, ja sitä kautta miehestä saadaan "Parhaat Puolet".

Jos kyseessä on Suuri rakkaus, miksi suhdetta ei eletä avoimesti? Miksi Suuri rakkaus ajaa petokseen, mutta ei riitä perustelemaan elämänkumppanin vaihtoa?

Ehkä kakkosnaisten kateus kumpuaakin juuri siitä, että he tietävät, ettei heitä haluta tuoda julki. Se mikä on salattua, on myös häpeällistä, hävettävää, noloa.

Ymmärrän täysin, että älykäs nainen, joka tajuaa, ettei hänen "rakkaansa" häpeältään pysty näyttäytymään julkisesti hänen kanssaan, kokee välttämättömäksi sulkea silmänsä tältä tosiasialta. On varmasti äärimmäisen tuskallista kokea olevansa jotain, jota ei voida edes tunnustaa olevan olemassa.

Ja koska petetty vaimo on se avoimesti "tunnustettu" - eli jotain mitä kakkonen ei saa - hänestä täytyy löytää muuta vikaa. Petetyn vaimon täytyy olla säälittävä kodinkone, kehno sängyssä jne

Älkää koskaan aliarvioiko ihmisen kykyä pettää itseään.

Aloituksessa sanoin kyllä, että KAIKILLA on psyykkiset suojautumis- ja puolustusmekanismit. Ja ne samat mekanismit on riippumatta sivilisäädystä.

Sanoin myös, että kirjoituksen rajauksena oli toisten naisten TIETYT lausahdukset ja niiden ristiriita esiintyvien defenssien suhteen. Siksi olisi ollut aika luonnotonta ja harhailevaa käsitellä pettäjien ja petettyjen ajatuksia, varsinkin, kun ristiriita konteksti puuttuu.

Ymmärrettävää siis todellakin, koska petetyllä on taatusti viha päällä, koska hän jää lusikoimaan toisten keittämää soppaa. Tämän vihan on vaimot useinmiten myöntäneetkin. Mutta vieläkin on liian vaikeata ääneen pohtia niitä tunteita, mitkä toisella naisella ajaa esim. vaikka projektointiin? Ja uskallan väittää, että petetty kohtaa kyllä juuri ne vaikeat asiat silmästä silmään. On myös ihmeellistä, kuinka vaimoihin asetetaan niin suuret odotukset, että hän nousee inhimillisyydessään kaikkien yläpuolelle; kykenee pakotettuna miten loukattuna tahaansa olemaan oikeudenmukainen, ystävällinen ja suvaitsevainen. Vaimolta siis odotetaan kriisitilanteessa sellaista, mitä toinen nainen ei edes onnellisena kykene olemaan..? Mielenkiintoinen vaade petetyille. Ja oikeutetuksesta ilmoittaa mahdolliselle toisen naisen kumppanille: eikö sama oikeus ole vaimolla puuttua toisen naisen elämään kuin toisella naisella on tulla kutsumatta vaimon elämään? Toinen nainen usein unohtaa sen, että omalla toiminnallaan hän määrittää vaimolle raamit kohdella häntä itseään. Vaikka toinen nainen haluaa ajatella olevansa kuinka ulkopuolinen tahansa, hän on ollut mukana tuntematonta loukkaavassa teossa. Niin tunteet kuin teotkin heijastuvat aina takaisin. Ja kuten sanoit, toiset naiset ja petetyt vaimot ovat aina "yhdessä". Järjestys on se, että toinen nainen on ensin, sitten vaimosta tulee petetty vaimo.

Reaktionmuodostuksen yritin kyllä sanoa suoraan. Useinhan toinen nainen vakuuttelee, että itse ei parisuhteessaan pettäisi eikä hyväksyisi sitä kumppaniltaankaan. Toinen nainen kokee olevansa uskollisuuden kannattaja ja puolustaja, mutta toisena naisena olemisessaan ei näe asian kanssa mitään ristiriitaa. Uskollisuus ei ole ominaisuus, se on elämäntapa!

En ymmärtänyt.. Siksi käytin käsitettä SUHDE, jotta en syyllistyisi polaariseen ajatteluun siitä, että toiselle naiselle suhde varatuun on vain seksistinen.. Enkää käyttänyt parisuhdetta, koska toisella naisella ei ole varatun kanssa parisuhdetta, vaan siinä suhteessa on kolme osapuolta TIEDOSTAEN läsnä.

Tässä sinulla varmaan nyt tuli jokin ajatteluvirhe.. Luulin, että elämässä ei mikään ole 100% ennustettavissa, ei edes kumppanin valinta. Mutta että siitäkin - siis kumppanin valinnan epäonnistumisesta - syytetään vaimoa, jos mies pettää.. Helpomminhan olisi ajateltavissa, että se, joka lähtee toisen mukaan, on pettynyt valintaansa.. Että mistä ihmeestä tämä vaimon syyttäminen joka asiassa kumpuaa?! Ironialla kai voi heittää, että kiltti petetty vaimo myöntää tehneensä arviointi virheen heti ja eroaa. Sitten kai seuraavaksi vaimoa syytetään siitä, että hän ei kuunnellut puolison mielipiteitä, ottanut tämän tunteita huomioon!

Kysymyksiin olisi helpompaa vasta, jos täsmentäisit seuraavia asioita:

Kumpi mielestäsi on toimintaa ohjaava seikka: jonkin ongelman kohtaaminen vai kohdaun ongelman herättämät tunteet? Kuinka petetty voi kantaa vastuun TEOSTA, jossa ei ole ollut osallisena? Vai tarkoititko sitä determinististä ajattelua, että ei petetty räpiköisi uskottomuuden suossa, jos olisi hoitanut suhteensa paremmin? Mutta petettyhän hoiti suhdettaan paremmin kuin esim. pettäjä. On eri asia ajatella, että joillakin asioilla on jokin kausaliteetti johonkin tekoon, mutta mikä saa JONKUN hoitamaan ongelmia pettämällä? Laitoin yhteen viestiin - ilman nimimerkkiäni - Niin, silmien sulkeminen ja vastuun ottaminen.. Kunpa jokainen saisi/voisi kantaa vastuun vain OMISTA TEOISTAAN.

Filosohvi kirjoitti:

Aloituksessa sanoin kyllä, että KAIKILLA on psyykkiset suojautumis- ja puolustusmekanismit. Ja ne samat mekanismit on riippumatta sivilisäädystä.

Sanoin myös, että kirjoituksen rajauksena oli toisten naisten TIETYT lausahdukset ja niiden ristiriita esiintyvien defenssien suhteen. Siksi olisi ollut aika luonnotonta ja harhailevaa käsitellä pettäjien ja petettyjen ajatuksia, varsinkin, kun ristiriita konteksti puuttuu.

Ymmärrettävää siis todellakin, koska petetyllä on taatusti viha päällä, koska hän jää lusikoimaan toisten keittämää soppaa. Tämän vihan on vaimot useinmiten myöntäneetkin. Mutta vieläkin on liian vaikeata ääneen pohtia niitä tunteita, mitkä toisella naisella ajaa esim. vaikka projektointiin? Ja uskallan väittää, että petetty kohtaa kyllä juuri ne vaikeat asiat silmästä silmään. On myös ihmeellistä, kuinka vaimoihin asetetaan niin suuret odotukset, että hän nousee inhimillisyydessään kaikkien yläpuolelle; kykenee pakotettuna miten loukattuna tahaansa olemaan oikeudenmukainen, ystävällinen ja suvaitsevainen. Vaimolta siis odotetaan kriisitilanteessa sellaista, mitä toinen nainen ei edes onnellisena kykene olemaan..? Mielenkiintoinen vaade petetyille. Ja oikeutetuksesta ilmoittaa mahdolliselle toisen naisen kumppanille: eikö sama oikeus ole vaimolla puuttua toisen naisen elämään kuin toisella naisella on tulla kutsumatta vaimon elämään? Toinen nainen usein unohtaa sen, että omalla toiminnallaan hän määrittää vaimolle raamit kohdella häntä itseään. Vaikka toinen nainen haluaa ajatella olevansa kuinka ulkopuolinen tahansa, hän on ollut mukana tuntematonta loukkaavassa teossa. Niin tunteet kuin teotkin heijastuvat aina takaisin. Ja kuten sanoit, toiset naiset ja petetyt vaimot ovat aina "yhdessä". Järjestys on se, että toinen nainen on ensin, sitten vaimosta tulee petetty vaimo.

Reaktionmuodostuksen yritin kyllä sanoa suoraan. Useinhan toinen nainen vakuuttelee, että itse ei parisuhteessaan pettäisi eikä hyväksyisi sitä kumppaniltaankaan. Toinen nainen kokee olevansa uskollisuuden kannattaja ja puolustaja, mutta toisena naisena olemisessaan ei näe asian kanssa mitään ristiriitaa. Uskollisuus ei ole ominaisuus, se on elämäntapa!

En ymmärtänyt.. Siksi käytin käsitettä SUHDE, jotta en syyllistyisi polaariseen ajatteluun siitä, että toiselle naiselle suhde varatuun on vain seksistinen.. Enkää käyttänyt parisuhdetta, koska toisella naisella ei ole varatun kanssa parisuhdetta, vaan siinä suhteessa on kolme osapuolta TIEDOSTAEN läsnä.

Tässä sinulla varmaan nyt tuli jokin ajatteluvirhe.. Luulin, että elämässä ei mikään ole 100% ennustettavissa, ei edes kumppanin valinta. Mutta että siitäkin - siis kumppanin valinnan epäonnistumisesta - syytetään vaimoa, jos mies pettää.. Helpomminhan olisi ajateltavissa, että se, joka lähtee toisen mukaan, on pettynyt valintaansa.. Että mistä ihmeestä tämä vaimon syyttäminen joka asiassa kumpuaa?! Ironialla kai voi heittää, että kiltti petetty vaimo myöntää tehneensä arviointi virheen heti ja eroaa. Sitten kai seuraavaksi vaimoa syytetään siitä, että hän ei kuunnellut puolison mielipiteitä, ottanut tämän tunteita huomioon!

Kysymyksiin olisi helpompaa vasta, jos täsmentäisit seuraavia asioita:

Kumpi mielestäsi on toimintaa ohjaava seikka: jonkin ongelman kohtaaminen vai kohdaun ongelman herättämät tunteet? Kuinka petetty voi kantaa vastuun TEOSTA, jossa ei ole ollut osallisena? Vai tarkoititko sitä determinististä ajattelua, että ei petetty räpiköisi uskottomuuden suossa, jos olisi hoitanut suhteensa paremmin? Mutta petettyhän hoiti suhdettaan paremmin kuin esim. pettäjä. On eri asia ajatella, että joillakin asioilla on jokin kausaliteetti johonkin tekoon, mutta mikä saa JONKUN hoitamaan ongelmia pettämällä? Laitoin yhteen viestiin - ilman nimimerkkiäni - Niin, silmien sulkeminen ja vastuun ottaminen.. Kunpa jokainen saisi/voisi kantaa vastuun vain OMISTA TEOISTAAN.

Lue lisää

Ilmeisesti tavoitteesi on jonkunasteinen "tieteellinen" objektiivisuus. En todella odottanutkaan sitä että olisit käsitellyt koko kolmiodraaman osapuolet samaan syssyyn. Kirjoituksesi ovat kuitenkin asenteellisia, sitä et varmaankaan voi kieltää. Ja jos otat kantaa petettyjen vaimojen puolesta toisia naisia vastaan (minkä moni tämän viestiketjun kommentoija on hykerrellen todennut), voit olla varma että joku esittää vasta-argumentteja. Lienee sekin inhimillistä toimintaa, jonka tueksi sinulta löytyy joku teoria.

Näkisin niin, että toisia naisia on pääasiassa kahdentyyppisiä; niitä jotka hakevat suhteesta pelkästään seksiä ja niitä jotka ovat rakastuneita kumppaniinsa. Näissä ryhmissä on tietysti myös omat alalajinsa. Ja näiden erilaisten toisten naisten tunteet ja tavat käsitellä tilannetta ovat tietysti erilaisia. Mutta sitä en jaksa uskoa, että kenenkään toisen naisen motiivi olisi nimenomaan pettävän miehen vaimon satuttaminen tai loukkaaminen (tosin et sitä väittänytkään).

Henkilökohtaisesti en odota petetyiltä naisilta mitään ihmesuorituksia tai ylimaallista kykyä nousta tilanteen yläpuolelle. Tämä saattaa tuntua kovalta ajattelulta, mutta miten uskottomuuden kohtaaminen loppujen lopuksi eroaa muista ihmisen kohtaamista vaikeuksista elämässä, joita ovat vaikka vakava sairaus tai läheisen kuolema? Eihän ihminen niitäkään kohtaloitaan valitse ja myös niistä on selvittävä, oli syy mikä tahansa. Pointtini on se, että uskottomuusdraamassa on LIIAN HELPPOA mennä sen toisen naisen selän taa, löytää sieltä se syyllinen tilanteeseen. Liian helppoa mutta myös erittäin inhimillistä. Toki on niin, että varsinaista uskottomuustapahtumaa eli siis tekoa ei olisi ollut lainkaan ilman toista naista, mutta kaikesta muusta väitetystä huolimatta uskon, että useimmissa tapauksissa toinen nainen on SEURAUS jostakin, ei SYY siihen että mies pettää vaimoaan. Ja sitä totuutta myös joidenkin toisten naisten on vaikea tajuta. Sitä että hän ei olekaan loppujen lopuksi se miehen elämän suola, vaan onneton välikappale, jonka avulla mies pyrkii välillä unohtamaan hankalat asiat elämässään, tyydyttää fyysisiä tarpeitaan tai mitä tahansa.

Ja vielä valinnoista. Väitän yhä, että myös petetyn vaimon on syytä miettiä elämänsä valintoja. Ei niin, että vaimon olisi pitänyt jo miestä valitessaan tietää mitä tuleman pitää. Siihenhän ei kukaan pysty. Elämän varrella vain asioita tapahtuu, ihmiset muuttuvat ja ihmisistä paljastuu esiin uusia piirteitä. Ja jos vaimo jossain vaiheessa toteaa, että tämä mies petti minua, siis hän ei ollutkaan sellainen kuin luulin hänen olevan tai hän on muuttunut, niin mitä muuta voi todeta kuin että valitsin väärin. Jälkiviisautta tietysti, mutta minkäs teet.

Toki suurin kritiikki on kohdistettava juuri siihen, joka pettää. Eli siihen joka ns. hoitaa suhdettaan pettämällä.

"Kunpa jokainen saisi/voisi kantaa vastuun vain OMISTA TEOISTAAN." Hurskas toive ja saattaisi toteutuakin, jos ihminen eläisi jonkunlaisessa sosiaalisessa tyhjiössä. Mutta ihminen sattuu olemaan sosiaalinen eläin, ja joutuu väistämättä kohtaamaan asioita, jotka eivät johdu juuri hänestä itsestään.

ei ammattilainen kirjoitti:

Ilmeisesti tavoitteesi on jonkunasteinen "tieteellinen" objektiivisuus. En todella odottanutkaan sitä että olisit käsitellyt koko kolmiodraaman osapuolet samaan syssyyn. Kirjoituksesi ovat kuitenkin asenteellisia, sitä et varmaankaan voi kieltää. Ja jos otat kantaa petettyjen vaimojen puolesta toisia naisia vastaan (minkä moni tämän viestiketjun kommentoija on hykerrellen todennut), voit olla varma että joku esittää vasta-argumentteja. Lienee sekin inhimillistä toimintaa, jonka tueksi sinulta löytyy joku teoria.

Näkisin niin, että toisia naisia on pääasiassa kahdentyyppisiä; niitä jotka hakevat suhteesta pelkästään seksiä ja niitä jotka ovat rakastuneita kumppaniinsa. Näissä ryhmissä on tietysti myös omat alalajinsa. Ja näiden erilaisten toisten naisten tunteet ja tavat käsitellä tilannetta ovat tietysti erilaisia. Mutta sitä en jaksa uskoa, että kenenkään toisen naisen motiivi olisi nimenomaan pettävän miehen vaimon satuttaminen tai loukkaaminen (tosin et sitä väittänytkään).

Henkilökohtaisesti en odota petetyiltä naisilta mitään ihmesuorituksia tai ylimaallista kykyä nousta tilanteen yläpuolelle. Tämä saattaa tuntua kovalta ajattelulta, mutta miten uskottomuuden kohtaaminen loppujen lopuksi eroaa muista ihmisen kohtaamista vaikeuksista elämässä, joita ovat vaikka vakava sairaus tai läheisen kuolema? Eihän ihminen niitäkään kohtaloitaan valitse ja myös niistä on selvittävä, oli syy mikä tahansa. Pointtini on se, että uskottomuusdraamassa on LIIAN HELPPOA mennä sen toisen naisen selän taa, löytää sieltä se syyllinen tilanteeseen. Liian helppoa mutta myös erittäin inhimillistä. Toki on niin, että varsinaista uskottomuustapahtumaa eli siis tekoa ei olisi ollut lainkaan ilman toista naista, mutta kaikesta muusta väitetystä huolimatta uskon, että useimmissa tapauksissa toinen nainen on SEURAUS jostakin, ei SYY siihen että mies pettää vaimoaan. Ja sitä totuutta myös joidenkin toisten naisten on vaikea tajuta. Sitä että hän ei olekaan loppujen lopuksi se miehen elämän suola, vaan onneton välikappale, jonka avulla mies pyrkii välillä unohtamaan hankalat asiat elämässään, tyydyttää fyysisiä tarpeitaan tai mitä tahansa.

Ja vielä valinnoista. Väitän yhä, että myös petetyn vaimon on syytä miettiä elämänsä valintoja. Ei niin, että vaimon olisi pitänyt jo miestä valitessaan tietää mitä tuleman pitää. Siihenhän ei kukaan pysty. Elämän varrella vain asioita tapahtuu, ihmiset muuttuvat ja ihmisistä paljastuu esiin uusia piirteitä. Ja jos vaimo jossain vaiheessa toteaa, että tämä mies petti minua, siis hän ei ollutkaan sellainen kuin luulin hänen olevan tai hän on muuttunut, niin mitä muuta voi todeta kuin että valitsin väärin. Jälkiviisautta tietysti, mutta minkäs teet.

Toki suurin kritiikki on kohdistettava juuri siihen, joka pettää. Eli siihen joka ns. hoitaa suhdettaan pettämällä.

"Kunpa jokainen saisi/voisi kantaa vastuun vain OMISTA TEOISTAAN." Hurskas toive ja saattaisi toteutuakin, jos ihminen eläisi jonkunlaisessa sosiaalisessa tyhjiössä. Mutta ihminen sattuu olemaan sosiaalinen eläin, ja joutuu väistämättä kohtaamaan asioita, jotka eivät johdu juuri hänestä itsestään.

Lue lisää

En esittänyt hurskasta toivetta, vaan ajatus siitä, että teriassa on oikeus olettaa, että ihminen vastaa tekemistään valinnoista ja niiden surauksista. Erityisen ongelmallisia on juuri ne tilanteet, joissa ihminen pakotetaan rooliin, jota hän ei ole halunnut, tai vielä vähemmän on siihen omalla toiminnallaan aktiivisesti pyrkinyt.

Sanoit, että uskottomuus draamassa on liian helppo mennä toisen naisen taakse ja löytää sieltä syyllinen tilanteeseen. Jos oikein rautalangasta vääntää, niin onhan se raadollisella tavalla totta. Uskottomuus aiheuttaa kipua, eikö? Konkreettisesti kivun aiheuttajia ovat olleet oma puoliso ja toinen nainen. Tässä kohden monella menee juuri puurot ja vellit sekaisin: on eri asia tarkastella teon aiheuttamia tunteita kuin etsiä kausaliteetteja teolle. Niin kuin sinä yrität edelleen ajatella niin, että täytyihän olla jokin syy pettää. Petetyn on kuitenkin lähdettävä purkamaan tilannetta niistä tunteista käsin, mitä uskottomuus herätti. Ja huomautit muista vastaavista elämän kriiseistä. Pitää paikkansa. Uskottomuus ei ole ainoa traumaattinen kokemus, mutta AINOA, JOSSA PYRITÄÄN TOISTUVASTI OSOITTAMAAN SYYLLISEKSI SE, JOKA KÄRSII. Miksi näin? Emmehän sairastunutta syyllistä ja näytä hänelle niitä asioita, jotka ovat voineet olla edes auttamassa sairastumista. Samoin kuoleman kohdalla mene leskeä tai muita omaisia "syyttelemään". Petetyt on ihmeellinen "rotu", jonka kohdalla mitkään yleisen inhimillisen käyttäytymisen säännönmukaisuudet ei toistu. Petetty on pikemminkin se, jonka oloa tälläkin palstalla pyritään mieluummin rusentamaan lisää kuin tukemaan. Miksi? Miksi psykologisia keinoja hyödynnämme siinä kohden negatiivisesti: petetyn itsetunto menee pohjiin ja petetty itse syyllistää jo itsensäkin. Kaikki tietävät, että tilannetta pahentaa ja toipumista hidastaa tilanteesta syyllistäminen, suoranainen iva. Vai onko niin, että petetyn ei halutakkaan toipuvan? Eikö petetty olekaan oikeutettu saamaan elämäänsä takaisin kriisinkin jälkeen samoin kuin sairastunut? Nämä ajatukset ihmetyttää minua.

Mutta saanko täsmennystä, että millä sanoilla aloituksessa asetuin petettyjen puolelle toisia naisia vastaan? Käsittääkseni esitin ne toisten naisten ajattelumallit, joita tarkastelin sellaisten mekanismien kautta, mitä muualla kyllä hyäksymme ja myönnämme olevan..

Valinnoista vielä. Jos puoliso pettää jossain vaiheessa suhdetta, hän saa leiman "pettäjä", vaikka on alussa uskollinen ollutkin. Onko siis valinta väärä, jos toinen muuttuu tai tekee valinnan jälkeen toisin, kun on oletettu? Minä en tuota ihan oikeasti ymmärrä..

Inhimillisenä toimintana voidaan pitänee kaikkea sitä, mitä ihminen tekee. Inhimillinen toiminta on monen teorian, tieteen ja jokaisen yhteiskunnan perusedellytys. Ainoa teoria siis inhimillisen toiminnan tueksi on se, että meistä on kehittynyt miljoonien vuosien aikana homo sabiens laji, siis ihmisiä, ja ihmiset synnyttivät inhimilliset toiminnat; niihin kuuluu sekä hyvät, että pahat teot. Sillä ilman pahaa ei olisi hyvää, ja päin vastoin.

ei ammattilainen kirjoitti:

Ilmeisesti tavoitteesi on jonkunasteinen "tieteellinen" objektiivisuus. En todella odottanutkaan sitä että olisit käsitellyt koko kolmiodraaman osapuolet samaan syssyyn. Kirjoituksesi ovat kuitenkin asenteellisia, sitä et varmaankaan voi kieltää. Ja jos otat kantaa petettyjen vaimojen puolesta toisia naisia vastaan (minkä moni tämän viestiketjun kommentoija on hykerrellen todennut), voit olla varma että joku esittää vasta-argumentteja. Lienee sekin inhimillistä toimintaa, jonka tueksi sinulta löytyy joku teoria.

Näkisin niin, että toisia naisia on pääasiassa kahdentyyppisiä; niitä jotka hakevat suhteesta pelkästään seksiä ja niitä jotka ovat rakastuneita kumppaniinsa. Näissä ryhmissä on tietysti myös omat alalajinsa. Ja näiden erilaisten toisten naisten tunteet ja tavat käsitellä tilannetta ovat tietysti erilaisia. Mutta sitä en jaksa uskoa, että kenenkään toisen naisen motiivi olisi nimenomaan pettävän miehen vaimon satuttaminen tai loukkaaminen (tosin et sitä väittänytkään).

Henkilökohtaisesti en odota petetyiltä naisilta mitään ihmesuorituksia tai ylimaallista kykyä nousta tilanteen yläpuolelle. Tämä saattaa tuntua kovalta ajattelulta, mutta miten uskottomuuden kohtaaminen loppujen lopuksi eroaa muista ihmisen kohtaamista vaikeuksista elämässä, joita ovat vaikka vakava sairaus tai läheisen kuolema? Eihän ihminen niitäkään kohtaloitaan valitse ja myös niistä on selvittävä, oli syy mikä tahansa. Pointtini on se, että uskottomuusdraamassa on LIIAN HELPPOA mennä sen toisen naisen selän taa, löytää sieltä se syyllinen tilanteeseen. Liian helppoa mutta myös erittäin inhimillistä. Toki on niin, että varsinaista uskottomuustapahtumaa eli siis tekoa ei olisi ollut lainkaan ilman toista naista, mutta kaikesta muusta väitetystä huolimatta uskon, että useimmissa tapauksissa toinen nainen on SEURAUS jostakin, ei SYY siihen että mies pettää vaimoaan. Ja sitä totuutta myös joidenkin toisten naisten on vaikea tajuta. Sitä että hän ei olekaan loppujen lopuksi se miehen elämän suola, vaan onneton välikappale, jonka avulla mies pyrkii välillä unohtamaan hankalat asiat elämässään, tyydyttää fyysisiä tarpeitaan tai mitä tahansa.

Ja vielä valinnoista. Väitän yhä, että myös petetyn vaimon on syytä miettiä elämänsä valintoja. Ei niin, että vaimon olisi pitänyt jo miestä valitessaan tietää mitä tuleman pitää. Siihenhän ei kukaan pysty. Elämän varrella vain asioita tapahtuu, ihmiset muuttuvat ja ihmisistä paljastuu esiin uusia piirteitä. Ja jos vaimo jossain vaiheessa toteaa, että tämä mies petti minua, siis hän ei ollutkaan sellainen kuin luulin hänen olevan tai hän on muuttunut, niin mitä muuta voi todeta kuin että valitsin väärin. Jälkiviisautta tietysti, mutta minkäs teet.

Toki suurin kritiikki on kohdistettava juuri siihen, joka pettää. Eli siihen joka ns. hoitaa suhdettaan pettämällä.

"Kunpa jokainen saisi/voisi kantaa vastuun vain OMISTA TEOISTAAN." Hurskas toive ja saattaisi toteutuakin, jos ihminen eläisi jonkunlaisessa sosiaalisessa tyhjiössä. Mutta ihminen sattuu olemaan sosiaalinen eläin, ja joutuu väistämättä kohtaamaan asioita, jotka eivät johdu juuri hänestä itsestään.

Lue lisää

Ihminen on kehittänyt TIETEIDEN avulla lääketiedettä, teknologiaa jne., jotta voitaisiin poistaa inhimillisiä kärsimyksiä, kuten sairauksia ja nälänhätää.

Saman aikaisesti ihminen hyväksyy mieluummin ajatuksen, että paha kuuluu luonnollisena ihmisten väliseen toimintaan. Hyvyys on on "hurskas toive", ei siis päämäärä. Ja taas täytyy miettiä uusia keinoja poistaa ihmisen itsensä aiheuttamaa kärsimystä..

ei ammattilainen kirjoitti:

Ilmeisesti tavoitteesi on jonkunasteinen "tieteellinen" objektiivisuus. En todella odottanutkaan sitä että olisit käsitellyt koko kolmiodraaman osapuolet samaan syssyyn. Kirjoituksesi ovat kuitenkin asenteellisia, sitä et varmaankaan voi kieltää. Ja jos otat kantaa petettyjen vaimojen puolesta toisia naisia vastaan (minkä moni tämän viestiketjun kommentoija on hykerrellen todennut), voit olla varma että joku esittää vasta-argumentteja. Lienee sekin inhimillistä toimintaa, jonka tueksi sinulta löytyy joku teoria.

Näkisin niin, että toisia naisia on pääasiassa kahdentyyppisiä; niitä jotka hakevat suhteesta pelkästään seksiä ja niitä jotka ovat rakastuneita kumppaniinsa. Näissä ryhmissä on tietysti myös omat alalajinsa. Ja näiden erilaisten toisten naisten tunteet ja tavat käsitellä tilannetta ovat tietysti erilaisia. Mutta sitä en jaksa uskoa, että kenenkään toisen naisen motiivi olisi nimenomaan pettävän miehen vaimon satuttaminen tai loukkaaminen (tosin et sitä väittänytkään).

Henkilökohtaisesti en odota petetyiltä naisilta mitään ihmesuorituksia tai ylimaallista kykyä nousta tilanteen yläpuolelle. Tämä saattaa tuntua kovalta ajattelulta, mutta miten uskottomuuden kohtaaminen loppujen lopuksi eroaa muista ihmisen kohtaamista vaikeuksista elämässä, joita ovat vaikka vakava sairaus tai läheisen kuolema? Eihän ihminen niitäkään kohtaloitaan valitse ja myös niistä on selvittävä, oli syy mikä tahansa. Pointtini on se, että uskottomuusdraamassa on LIIAN HELPPOA mennä sen toisen naisen selän taa, löytää sieltä se syyllinen tilanteeseen. Liian helppoa mutta myös erittäin inhimillistä. Toki on niin, että varsinaista uskottomuustapahtumaa eli siis tekoa ei olisi ollut lainkaan ilman toista naista, mutta kaikesta muusta väitetystä huolimatta uskon, että useimmissa tapauksissa toinen nainen on SEURAUS jostakin, ei SYY siihen että mies pettää vaimoaan. Ja sitä totuutta myös joidenkin toisten naisten on vaikea tajuta. Sitä että hän ei olekaan loppujen lopuksi se miehen elämän suola, vaan onneton välikappale, jonka avulla mies pyrkii välillä unohtamaan hankalat asiat elämässään, tyydyttää fyysisiä tarpeitaan tai mitä tahansa.

Ja vielä valinnoista. Väitän yhä, että myös petetyn vaimon on syytä miettiä elämänsä valintoja. Ei niin, että vaimon olisi pitänyt jo miestä valitessaan tietää mitä tuleman pitää. Siihenhän ei kukaan pysty. Elämän varrella vain asioita tapahtuu, ihmiset muuttuvat ja ihmisistä paljastuu esiin uusia piirteitä. Ja jos vaimo jossain vaiheessa toteaa, että tämä mies petti minua, siis hän ei ollutkaan sellainen kuin luulin hänen olevan tai hän on muuttunut, niin mitä muuta voi todeta kuin että valitsin väärin. Jälkiviisautta tietysti, mutta minkäs teet.

Toki suurin kritiikki on kohdistettava juuri siihen, joka pettää. Eli siihen joka ns. hoitaa suhdettaan pettämällä.

"Kunpa jokainen saisi/voisi kantaa vastuun vain OMISTA TEOISTAAN." Hurskas toive ja saattaisi toteutuakin, jos ihminen eläisi jonkunlaisessa sosiaalisessa tyhjiössä. Mutta ihminen sattuu olemaan sosiaalinen eläin, ja joutuu väistämättä kohtaamaan asioita, jotka eivät johdu juuri hänestä itsestään.

Lue lisää

Kaikkihan piiloutuvat tekoineen, valintoineen jonkun toisen asian taakse. Pettäjä yrittää syyllistää suhteen, vaikka suhde on/oli yhtälailla hänen vastuullaan. Tosin, yksikään pettäjä ei ehkä ole oivaltanut sitä, että oman tekeleen syyllistämin syyllistää hänet, tekijän, siinä samalla.

Samalla tavalla toinen nainen piiloutuu ajatuksen taakse, että suhde on huono, kun petetään. Aivan varmasti suhde, jossa on uskottomuutta, on huono, mutta suhde ei edelleenkään ole se uskoton. Tässä kohden tulee myös räikein ero sille, mitä Filosohvikin on monessa viestissään yrittänyt sanoa - tai enemmänkin ihmetellyt. Otit esimerkkiisi muita vastaavia rankkoja tapahtumia, joista on niin ikään toivuttava.

Mutta, mutta..

Olemme inhimillisiä sairastuneille, lähimmäisen menettäneille, työttömiksi jääneille jne. Tiedämme, että kenenkään hädänalaista tilannetta ei saa käyttää hyväkseen. Tiedämme, että kriisissä ihminen on paljaimmillaan - todellakin vain suoja- ja puolustusmekanismit käytössä, järjellinen ajattelu nukuksissa. Kuinka sitten selitetään se, että toinen nainen kuulee mieheltä, että suhteessa on ongelmia, on kriisiä, mutta että siinä tilanteessa ei saakin käyttää ongelmia hyödykseen. Aika laskelmoivaa toimintaa mennä kriisissä olevan ihmisen elämään tavalla, jonka jokainen tietää aiheuttavan harmia vielä enemmän. Vai onko siinä syy, että TIETÄÄ silloin ihmisen olevan alttiimpi kaikelle järjenvastaiselle toiminnalle? Onko kriisi suhteessa ainoa ovi toiselle naiselle? Miksi sellainen toiminta pitäisi hyväksyä?

Filosohvi ei muuten ole koskaan sanonut, että toisen naisen motiivi olisi satuttaa vaimoa. Ainoastaan tämän palstan JOISSAKIN toisten naisten kirjoituksissa sellaista on nähtävissä. Filosohvi pohti MOTIVAATIOTA, joka on tietyn toiminnan takana, ja se on ihan eri asia.

Filosohvi kirjoitti:

En esittänyt hurskasta toivetta, vaan ajatus siitä, että teriassa on oikeus olettaa, että ihminen vastaa tekemistään valinnoista ja niiden surauksista. Erityisen ongelmallisia on juuri ne tilanteet, joissa ihminen pakotetaan rooliin, jota hän ei ole halunnut, tai vielä vähemmän on siihen omalla toiminnallaan aktiivisesti pyrkinyt.

Sanoit, että uskottomuus draamassa on liian helppo mennä toisen naisen taakse ja löytää sieltä syyllinen tilanteeseen. Jos oikein rautalangasta vääntää, niin onhan se raadollisella tavalla totta. Uskottomuus aiheuttaa kipua, eikö? Konkreettisesti kivun aiheuttajia ovat olleet oma puoliso ja toinen nainen. Tässä kohden monella menee juuri puurot ja vellit sekaisin: on eri asia tarkastella teon aiheuttamia tunteita kuin etsiä kausaliteetteja teolle. Niin kuin sinä yrität edelleen ajatella niin, että täytyihän olla jokin syy pettää. Petetyn on kuitenkin lähdettävä purkamaan tilannetta niistä tunteista käsin, mitä uskottomuus herätti. Ja huomautit muista vastaavista elämän kriiseistä. Pitää paikkansa. Uskottomuus ei ole ainoa traumaattinen kokemus, mutta AINOA, JOSSA PYRITÄÄN TOISTUVASTI OSOITTAMAAN SYYLLISEKSI SE, JOKA KÄRSII. Miksi näin? Emmehän sairastunutta syyllistä ja näytä hänelle niitä asioita, jotka ovat voineet olla edes auttamassa sairastumista. Samoin kuoleman kohdalla mene leskeä tai muita omaisia "syyttelemään". Petetyt on ihmeellinen "rotu", jonka kohdalla mitkään yleisen inhimillisen käyttäytymisen säännönmukaisuudet ei toistu. Petetty on pikemminkin se, jonka oloa tälläkin palstalla pyritään mieluummin rusentamaan lisää kuin tukemaan. Miksi? Miksi psykologisia keinoja hyödynnämme siinä kohden negatiivisesti: petetyn itsetunto menee pohjiin ja petetty itse syyllistää jo itsensäkin. Kaikki tietävät, että tilannetta pahentaa ja toipumista hidastaa tilanteesta syyllistäminen, suoranainen iva. Vai onko niin, että petetyn ei halutakkaan toipuvan? Eikö petetty olekaan oikeutettu saamaan elämäänsä takaisin kriisinkin jälkeen samoin kuin sairastunut? Nämä ajatukset ihmetyttää minua.

Mutta saanko täsmennystä, että millä sanoilla aloituksessa asetuin petettyjen puolelle toisia naisia vastaan? Käsittääkseni esitin ne toisten naisten ajattelumallit, joita tarkastelin sellaisten mekanismien kautta, mitä muualla kyllä hyäksymme ja myönnämme olevan..

Valinnoista vielä. Jos puoliso pettää jossain vaiheessa suhdetta, hän saa leiman "pettäjä", vaikka on alussa uskollinen ollutkin. Onko siis valinta väärä, jos toinen muuttuu tai tekee valinnan jälkeen toisin, kun on oletettu? Minä en tuota ihan oikeasti ymmärrä..

Inhimillisenä toimintana voidaan pitänee kaikkea sitä, mitä ihminen tekee. Inhimillinen toiminta on monen teorian, tieteen ja jokaisen yhteiskunnan perusedellytys. Ainoa teoria siis inhimillisen toiminnan tueksi on se, että meistä on kehittynyt miljoonien vuosien aikana homo sabiens laji, siis ihmisiä, ja ihmiset synnyttivät inhimilliset toiminnat; niihin kuuluu sekä hyvät, että pahat teot. Sillä ilman pahaa ei olisi hyvää, ja päin vastoin.

Lue lisää

Jokainen lukija tulkitsee kirjoituksesi (yhtälailla tietysti minun kirjoitukseni) omalla tavallaan. Siis kyse on aina lukijan tekemästä tulkinnasta kuten varmaan ymmärrät. Pahoittelen, jos en ole tulkinnut tekstejäsi juuri tarkoittamallasi tavalla.

Lähtökohtasi siis ovat tunteet, joita tässä tapauksessa lienevät äärimuodoissaan viha ja rakkaus. On aivan ymmärrettävää, että petetty tuntee vihaa ja katkeruutta ja se hänelle tietysti suotakoon. Nuo tunteet ovat osa prosessia, joka petetyn on väistämättä käytävä läpi. Mutta myös toinen nainen on tunteva ihminen, mikä tuntuu joskus näissä keskusteluissa unohtuvan. Kysyit itse toiselle antamassasi kommentissa ”Voisi kysyä, onko rakastettusi vaimon rakkaus halvempaa tulla loukatuksi kuin sinun?” Aivan samaa voi kysyä myös toisin päin. Onko toisen naisen rakkaus halvempaa tulla loukatuksi kuin petetyn vaimon? Liekö sitten relevantti kysymys, en tiedä. Yksilötasolla kuitenkin jokaisen ihmisen tunteet ovat ne juuri hänelle tärkeät, ne jotka viime kädessä merkitsevät. Sinänsä en lainkaan arvosta tälläkin palstalla riehuvia toisia naisia, jotka purkavat negatiivisia tunteitaan heittämällä lokaa petetyn vaimon niskaan. Mutta en myöskään arvosta samaan tyyliin riehuvia petettyjä vaimoja.

Mielestäni on todellisuuden pakoa olla ajattelematta niitä syitä, jotka johtivat pettämiseen. Teoille ja tapahtumille on aina olemassa jokin syy. Syiden pohtimisen ei tarvitse tarkoittaa petetyn vaimon syyllistämistä, koko jutun kaatamista hänen niskaansa. Jokainen parisuhteessa elänyt kuitenkin tietää, että parisuhde on kahden kauppa - toisen toiminta, teot ja ajatukset vaikuttavat toiseen. Ja joskus käy niin, että parisuhteessa tapahtuneet asiat johtavat siihen että mies (tai nainen) pettää. Ehkä ns. patologiset pettäjät ovat asia erikseen, heitäkin lienee. Ja toki petetyllä on oikeus toipua kriisistä, toki petetyllä on oikeus saada elämänsä takaisin. Mutta tässä prosessissa myös oman toiminnan ja aseman merkityksen ymmärtäminen kokonaiskuviossa varmasti on hyödyksi. Samaa itsetutkiskelua on tietysti syytä myös toisen naisen harrastaa, pettäjästä puhumattakaan.

Ja vielä valinnoista. Kyllä, mielestäni valinta voi osoittautuva vääräksi myöhemminkin eli siis siinä vaiheessa kun miehen uskottomuus käy ilmi. Mieshän joka tapauksessa petti, satutti, aiheutti kipua, mikä tuskin oli alun perin suhteen tarkoitus. Ikävä juttu, mutta minkäs teet. Se on sitten eri asia miten siitä eteenpäin, uutta alkua yhdessä etsien vai eri teille lähtien. Ja siinä on sitten taas kyse valinnoista, joiden seurauksia ei taaskaan voi ennustaa.

maallikko kirjoitti:

(Arvostan kovasti filosohvin tekstejä. Kiitos niistä, ovat piristävä poikkeus usein niin samanlaisina toistuvien kommenttien joukossa.)

Maallikkona tyydyn toteamaan tiettyjä ristiriitaisuuksia näissä toisten naisten kirjoituksissa, ilman mitään selityksen yritystäkään:

Yhtäältä väitetään, että kyse on Suuresta rakkaudesta, joka olemassaolollaan oikeuttaa elämään valheessa. Toisaalta kehutaan, miten suhde on pelkkää seksiä, ja sitä kautta miehestä saadaan "Parhaat Puolet".

Jos kyseessä on Suuri rakkaus, miksi suhdetta ei eletä avoimesti? Miksi Suuri rakkaus ajaa petokseen, mutta ei riitä perustelemaan elämänkumppanin vaihtoa?

Ehkä kakkosnaisten kateus kumpuaakin juuri siitä, että he tietävät, ettei heitä haluta tuoda julki. Se mikä on salattua, on myös häpeällistä, hävettävää, noloa.

Ymmärrän täysin, että älykäs nainen, joka tajuaa, ettei hänen "rakkaansa" häpeältään pysty näyttäytymään julkisesti hänen kanssaan, kokee välttämättömäksi sulkea silmänsä tältä tosiasialta. On varmasti äärimmäisen tuskallista kokea olevansa jotain, jota ei voida edes tunnustaa olevan olemassa.

Ja koska petetty vaimo on se avoimesti "tunnustettu" - eli jotain mitä kakkonen ei saa - hänestä täytyy löytää muuta vikaa. Petetyn vaimon täytyy olla säälittävä kodinkone, kehno sängyssä jne

Älkää koskaan aliarvioiko ihmisen kykyä pettää itseään.

Lue lisää

Itselle Filosohvin jutuista on ollut usein iloa ja apua. Olen käynyt uskottomuus asian läpi ja rusinaksi kutistunut sielu oli pakahtua enemmän kuin kerran.

Filosohvilla idea on kai siinä, että hän yrittää saada petetyn edes hetkeksi pois niistä mustista tunnelmista, joita tämän palstan monet kirjoitukset kieltämättä aiheuttavat. Luonnollista on se, että ihminen kuitenkin yrittää etsiä samoja kokeneiden omakohtaisia kokemuksia, toivoo tukeakin.

Sinun mainitsemiasi ristiriitoja olen myöskin ihmetellyt. Nyt aloin uudelleen lukea tämän foorumin toisten naisten aloituksia ja kommentteja ja tutkailla erityisesti tuota ristiriitaa, mitä Filosohvi tarkoitti.

Mielestäni on nimenomaan outoa se, että "onnellinen" ihminen kirjoittaa ilkkuen toista, huokuu vihaa jne. Sanoilla voi kertoa vaikka mitä - valehdella vaikka - harvemmin teot ovat ristiriidassa todellisen tunteen kanssa.

Itselleni tuli sellainenkin huomio mieleen, että jos petetty pettääkin itse, niin silloin kyseessä on kosto, vaikka petetyllä jos kellä on silloin ongelmia suhteessa. Petetyn pettämisellä ei olekaan "oikeutus"arvoa ongelmasta selviämiseksi.

Filosohville kyllä kiitos siitä, että hän opettaa katsomaan tekojen takana olevia tunteita. Ehkä tässä oppii vähitellen tätäkin foorumia lukemaan niin, että ohittaa ne viestit, joiden ainoa tarkoitus on saada petetty voimaan vieläkin huonommin (mikäli se on mahdollista).

ei ammattilainen kirjoitti:

Jokainen lukija tulkitsee kirjoituksesi (yhtälailla tietysti minun kirjoitukseni) omalla tavallaan. Siis kyse on aina lukijan tekemästä tulkinnasta kuten varmaan ymmärrät. Pahoittelen, jos en ole tulkinnut tekstejäsi juuri tarkoittamallasi tavalla.

Lähtökohtasi siis ovat tunteet, joita tässä tapauksessa lienevät äärimuodoissaan viha ja rakkaus. On aivan ymmärrettävää, että petetty tuntee vihaa ja katkeruutta ja se hänelle tietysti suotakoon. Nuo tunteet ovat osa prosessia, joka petetyn on väistämättä käytävä läpi. Mutta myös toinen nainen on tunteva ihminen, mikä tuntuu joskus näissä keskusteluissa unohtuvan. Kysyit itse toiselle antamassasi kommentissa ”Voisi kysyä, onko rakastettusi vaimon rakkaus halvempaa tulla loukatuksi kuin sinun?” Aivan samaa voi kysyä myös toisin päin. Onko toisen naisen rakkaus halvempaa tulla loukatuksi kuin petetyn vaimon? Liekö sitten relevantti kysymys, en tiedä. Yksilötasolla kuitenkin jokaisen ihmisen tunteet ovat ne juuri hänelle tärkeät, ne jotka viime kädessä merkitsevät. Sinänsä en lainkaan arvosta tälläkin palstalla riehuvia toisia naisia, jotka purkavat negatiivisia tunteitaan heittämällä lokaa petetyn vaimon niskaan. Mutta en myöskään arvosta samaan tyyliin riehuvia petettyjä vaimoja.

Mielestäni on todellisuuden pakoa olla ajattelematta niitä syitä, jotka johtivat pettämiseen. Teoille ja tapahtumille on aina olemassa jokin syy. Syiden pohtimisen ei tarvitse tarkoittaa petetyn vaimon syyllistämistä, koko jutun kaatamista hänen niskaansa. Jokainen parisuhteessa elänyt kuitenkin tietää, että parisuhde on kahden kauppa - toisen toiminta, teot ja ajatukset vaikuttavat toiseen. Ja joskus käy niin, että parisuhteessa tapahtuneet asiat johtavat siihen että mies (tai nainen) pettää. Ehkä ns. patologiset pettäjät ovat asia erikseen, heitäkin lienee. Ja toki petetyllä on oikeus toipua kriisistä, toki petetyllä on oikeus saada elämänsä takaisin. Mutta tässä prosessissa myös oman toiminnan ja aseman merkityksen ymmärtäminen kokonaiskuviossa varmasti on hyödyksi. Samaa itsetutkiskelua on tietysti syytä myös toisen naisen harrastaa, pettäjästä puhumattakaan.

Ja vielä valinnoista. Kyllä, mielestäni valinta voi osoittautuva vääräksi myöhemminkin eli siis siinä vaiheessa kun miehen uskottomuus käy ilmi. Mieshän joka tapauksessa petti, satutti, aiheutti kipua, mikä tuskin oli alun perin suhteen tarkoitus. Ikävä juttu, mutta minkäs teet. Se on sitten eri asia miten siitä eteenpäin, uutta alkua yhdessä etsien vai eri teille lähtien. Ja siinä on sitten taas kyse valinnoista, joiden seurauksia ei taaskaan voi ennustaa.

Lue lisää

Mitään ongelmaa ei voi purkaa ja käsitellä kunnolla, jos sen rajaa liian suureksi. Tällä on usein se ikävä seuraus, että ongelma ei ole kohta itse ongelma, vaan se mitä sille on pyritty tekemään

Petetyn näkökulmast asiaa tarkasteltuna hänen tulisi ensisjaisesti toipua kriisistä, jotta pystyy ylipäätänsä elämään elämisen arvoista elämää. Petetyn "syyllistäminen", pakottaminen miettimään niitä syitä, jotka ovat kenties olleet vaikuttimina pettäjälle pettämiseen. Ehdottoman samaa mieltä ihmiset ovat siitä, että fyysistä tai henkistä väkivaltaa ei tule missään tilanteessa perustella millään vaikuttimella. Kriisejä - oli sitten kyseessä parisuhteen problematiikka tai henkilökohtainen kehityskriisi - ei tulisi hoitaa niin, että ne kriisiyttään jonkun toisenkin elämän ja pahentaa taatusti jo olemassa olevia ongelmia. Todellisuuden pakoa on vierittää omista valinnoista vastuu jollekin toiselle.

Jos suhde jatkuu uskottomuuden jälkeen, niin slloin on oikeampi hetki parin ydessä käydä niitä asioita läpi, joita on ongelmiksi koettu. Parisuhteen ihanne tilanne on se, jossa kaksi tasavertaista aikuista katsoo samaan suuntaan, kunnioittaen siinä eläviä yksilöitä ja heidän muodostamaa suhdetta. Tämä ei voi toteutua, jos petetty rahaa lopun ikänsä uskottomuuden syyllisyyttä mukanaan.

Parisuhde ei aja ketään tekemään jotain. Mikään tunne ei ole teko. Edelleen: ongelma on tapa, jolla joku hoitaa ongelmaa.

Ennen kuin noin pitkälle on päästy, on siinä ehditty loukata paljoa muuta kuin rakkautta. Siinä on tehty jo kerran valinta, että olemassa oleva suhde ei ole arvokas säilytettäväksi. Siinä on loukattu jo ajatusta jokaisen oikeudesta saada elää elämäänsä ulkopuolisten siihen puuttumatta. Toinen nainen joutuu tekemään valinnan siinä missä pettävä mieskin: kunnioittaako olemassa olevaa parisuhdetta vai ei. Ehkä ihmisillä on sellainen ajatus, että jos tietoisesti lähtee suhteeseen varatun kanssa, niin kestää myös seuraukset; ymmärtää, että satutetuksi voi tulla itsekin. Petetyllä puolisolla ei koskaan ole mahdollisuutta tehdä samankaltaisia valintoja (petetystähän emme silloin puhu, jos suhde on nk. avoin, tai rinnakkaissuhteet on hyväksyttyjä). Tunteet on kaikilla ihmisillä, myös niillä pettävillä puolisoilla, vaikka teko tuntuu tunteettomalta. Niin ikään helposti ajatellaan, että on tunteetonta olla toinen nainen, mutta missään nimessä toinen nainen ei ole tunteeton. Tekoja voi tuomita ja kritisoida, ei ihmisiä. Vankilassakin - ainakin Suomessa - istutaan kärsimässä rangaistusta teosta, ei siellä istuta "Villenä".

Filosohvi kirjoitti:

Mitään ongelmaa ei voi purkaa ja käsitellä kunnolla, jos sen rajaa liian suureksi. Tällä on usein se ikävä seuraus, että ongelma ei ole kohta itse ongelma, vaan se mitä sille on pyritty tekemään

Petetyn näkökulmast asiaa tarkasteltuna hänen tulisi ensisjaisesti toipua kriisistä, jotta pystyy ylipäätänsä elämään elämisen arvoista elämää. Petetyn "syyllistäminen", pakottaminen miettimään niitä syitä, jotka ovat kenties olleet vaikuttimina pettäjälle pettämiseen. Ehdottoman samaa mieltä ihmiset ovat siitä, että fyysistä tai henkistä väkivaltaa ei tule missään tilanteessa perustella millään vaikuttimella. Kriisejä - oli sitten kyseessä parisuhteen problematiikka tai henkilökohtainen kehityskriisi - ei tulisi hoitaa niin, että ne kriisiyttään jonkun toisenkin elämän ja pahentaa taatusti jo olemassa olevia ongelmia. Todellisuuden pakoa on vierittää omista valinnoista vastuu jollekin toiselle.

Jos suhde jatkuu uskottomuuden jälkeen, niin slloin on oikeampi hetki parin ydessä käydä niitä asioita läpi, joita on ongelmiksi koettu. Parisuhteen ihanne tilanne on se, jossa kaksi tasavertaista aikuista katsoo samaan suuntaan, kunnioittaen siinä eläviä yksilöitä ja heidän muodostamaa suhdetta. Tämä ei voi toteutua, jos petetty rahaa lopun ikänsä uskottomuuden syyllisyyttä mukanaan.

Parisuhde ei aja ketään tekemään jotain. Mikään tunne ei ole teko. Edelleen: ongelma on tapa, jolla joku hoitaa ongelmaa.

Ennen kuin noin pitkälle on päästy, on siinä ehditty loukata paljoa muuta kuin rakkautta. Siinä on tehty jo kerran valinta, että olemassa oleva suhde ei ole arvokas säilytettäväksi. Siinä on loukattu jo ajatusta jokaisen oikeudesta saada elää elämäänsä ulkopuolisten siihen puuttumatta. Toinen nainen joutuu tekemään valinnan siinä missä pettävä mieskin: kunnioittaako olemassa olevaa parisuhdetta vai ei. Ehkä ihmisillä on sellainen ajatus, että jos tietoisesti lähtee suhteeseen varatun kanssa, niin kestää myös seuraukset; ymmärtää, että satutetuksi voi tulla itsekin. Petetyllä puolisolla ei koskaan ole mahdollisuutta tehdä samankaltaisia valintoja (petetystähän emme silloin puhu, jos suhde on nk. avoin, tai rinnakkaissuhteet on hyväksyttyjä). Tunteet on kaikilla ihmisillä, myös niillä pettävillä puolisoilla, vaikka teko tuntuu tunteettomalta. Niin ikään helposti ajatellaan, että on tunteetonta olla toinen nainen, mutta missään nimessä toinen nainen ei ole tunteeton. Tekoja voi tuomita ja kritisoida, ei ihmisiä. Vankilassakin - ainakin Suomessa - istutaan kärsimässä rangaistusta teosta, ei siellä istuta "Villenä".

Lue lisää

"Mitään ongelmaa ei voi purkaa ja käsitellä kunnolla, jos sen rajaa liian suureksi." Tällä ilmeisesti tarkoitat sitä, että petetyn on käsiteltävä uskottomuuskriisi ikään kuin erillään muusta elämästä, jotta sen voi hallita. Voi olla niinkin että asioita on vaikea hallita, mutta siitä ei kuitenkaan pääse mihinkään, että uskottomuuskriisi on osa parisuhdetta. En oikein ymmärrä, miten uskottomuuden voi lokeroida erilleen muusta parisuhteeseen liittyvästä elämänpiiristä tai muista parisuhteen ongelmista.

”Todellisuuden pakoa on vierittää omista valinnoista vastuu jollekin toiselle.” Olen samaa mieltä. Tämä koskee kaikkia ihmisiä kaikissa elämäntilanteissa.

Mielestäni syiden pohtimisen ei tarvitse tarkoittaa samaa kuin syyllistäminen. Eikö kuitenkin ole oleellista jatkoa ajatellen tietää, miten tähän on tultu? Miksi mies ja vaimo ovat siinä tilanteessa kuin ovat? En sano että asian selvittäminen on helppoa, ja varmasti se ei onnistu siinä vaiheessa kuin kriisi on pahimmillaan.

”Tekoja voi tuomita ja kritisoida, ei ihmisiä." Varmasti näin on, ainakin pitäisi olla. Valitettavasti kuitenkin tosielämä on jotain muuta. Jos tätä asiaa katsoo toisen naisen näkökulmasta, niin tuntuu siltä, että toinen nainen on vapaata riistaa. Toista naista voi huoritella (mikä mielestäni on naisen alentamista pahimmillaan, naiseuden viemistä), toista naista voi vähätellä älykkyyden tai tunteiden osalta jne jne. Toiselta naiselta viedään ääritapauksessa oikeus olemassaoloon ja ihmisyyteen. Lainaus eräästä tämän palstan kommentista: ”Kuole pois, huora!” Aika rankkaa tekstiä. Eivätkä kaikki toisen naisen elämän arvostelijat suinkaan ole niitä akuutin kriisinsä keskellä eläviä petettyjä vaimoja, jotka purkavat tuskaansa ja vihaansa. Eniten ihmettelen niitä petettyjä vaimoja, jotka vuosikausia elävät pettävän miehen kanssa, vuosikausia kantavat epäluuloa, vihaa ja katkeruutta itsessään. Eihän tuollaisesta tilanteesta voi olla seurauksena mitään hyvää. Ei vaimolle, ei miehelle, ei lapsille, ei toisille naisille, ei kenellekään.

Ja toinen asia mitä ihmettelen petettyihin vaimoihin liittyen: Miksi joidenkin naisten on niin vaikeaa luopua ihmisestä, joka on loukannut ja satuttanut pahimmalla mahdollisella tavalla ja toistaa edelleen samoja toimintamallejaan? Kun nämä naiset sanovat: ”Rakastan miestäni, enkä voi elää ilman häntä.” sen voisi monesti sanoa toisin: ”Pelkään elää yksin, enkä tule toimeen omillani. Siis tarvitsen miestä.”

Vielä rakkaudesta. Joku lienee joskus sanonut, että rakkaus/rakastaminen ei ole tunne vaan tahtotila, päätös. Rakastuminen ja ihastuminen ovat asia erikseen. Onkin sitten mielenkiintoista pohtia, mihin päätös parisuhteeseen sitoutumisesta perustuu. Perustuuko se rakastumisen tunteeseen (joka siis ei ole teko) vai perustuuko se päätökseen rakastaa toista ihmistä ja sitoutua toiseen (joka siis lienee teko)? Vaikuttaa siltä, että nykyisin yhä nuoremmat ja nuoremmat luulevat olevansa valmiita sitoutumaan loppuiäkseen toiseen ihmiseen. Mistä tämä johtuu? Seurauksista voimme jokainen tältäkin palstalta lukea.

Eri asia sitten on, onko parisuhteen ylipäänsä tarkoituksenmukaista kaikissa tapauksissa kestää koko ihmisiän. Tämän seikan kyseenalaistan vahvasti. Ja en myöskään kaikissa tapauksissa voi nähdä moraalisesti tai muutenkaan moitittavaa siinä, että parisuhteessa elävät ihmiset löytävät onnensa jostain muualta. Näinkin voi tosiaan käydä. Tällaisessa tapauksessa aiempien parisuhteiden tie oli kuljettu loppuun. Petetty ja jätetty osapuoli kärsii, mutta kärsimys on osa elämää.

Ylipäänsä ajattelen, että rakkaus on ylimainostettu juttu. Järjen käyttö kantaa huomattavasti pidemmälle. Kyynistä? Saattaa hyvinkin olla.

ei ammattilainen kirjoitti:

"Mitään ongelmaa ei voi purkaa ja käsitellä kunnolla, jos sen rajaa liian suureksi." Tällä ilmeisesti tarkoitat sitä, että petetyn on käsiteltävä uskottomuuskriisi ikään kuin erillään muusta elämästä, jotta sen voi hallita. Voi olla niinkin että asioita on vaikea hallita, mutta siitä ei kuitenkaan pääse mihinkään, että uskottomuuskriisi on osa parisuhdetta. En oikein ymmärrä, miten uskottomuuden voi lokeroida erilleen muusta parisuhteeseen liittyvästä elämänpiiristä tai muista parisuhteen ongelmista.

”Todellisuuden pakoa on vierittää omista valinnoista vastuu jollekin toiselle.” Olen samaa mieltä. Tämä koskee kaikkia ihmisiä kaikissa elämäntilanteissa.

Mielestäni syiden pohtimisen ei tarvitse tarkoittaa samaa kuin syyllistäminen. Eikö kuitenkin ole oleellista jatkoa ajatellen tietää, miten tähän on tultu? Miksi mies ja vaimo ovat siinä tilanteessa kuin ovat? En sano että asian selvittäminen on helppoa, ja varmasti se ei onnistu siinä vaiheessa kuin kriisi on pahimmillaan.

”Tekoja voi tuomita ja kritisoida, ei ihmisiä." Varmasti näin on, ainakin pitäisi olla. Valitettavasti kuitenkin tosielämä on jotain muuta. Jos tätä asiaa katsoo toisen naisen näkökulmasta, niin tuntuu siltä, että toinen nainen on vapaata riistaa. Toista naista voi huoritella (mikä mielestäni on naisen alentamista pahimmillaan, naiseuden viemistä), toista naista voi vähätellä älykkyyden tai tunteiden osalta jne jne. Toiselta naiselta viedään ääritapauksessa oikeus olemassaoloon ja ihmisyyteen. Lainaus eräästä tämän palstan kommentista: ”Kuole pois, huora!” Aika rankkaa tekstiä. Eivätkä kaikki toisen naisen elämän arvostelijat suinkaan ole niitä akuutin kriisinsä keskellä eläviä petettyjä vaimoja, jotka purkavat tuskaansa ja vihaansa. Eniten ihmettelen niitä petettyjä vaimoja, jotka vuosikausia elävät pettävän miehen kanssa, vuosikausia kantavat epäluuloa, vihaa ja katkeruutta itsessään. Eihän tuollaisesta tilanteesta voi olla seurauksena mitään hyvää. Ei vaimolle, ei miehelle, ei lapsille, ei toisille naisille, ei kenellekään.

Ja toinen asia mitä ihmettelen petettyihin vaimoihin liittyen: Miksi joidenkin naisten on niin vaikeaa luopua ihmisestä, joka on loukannut ja satuttanut pahimmalla mahdollisella tavalla ja toistaa edelleen samoja toimintamallejaan? Kun nämä naiset sanovat: ”Rakastan miestäni, enkä voi elää ilman häntä.” sen voisi monesti sanoa toisin: ”Pelkään elää yksin, enkä tule toimeen omillani. Siis tarvitsen miestä.”

Vielä rakkaudesta. Joku lienee joskus sanonut, että rakkaus/rakastaminen ei ole tunne vaan tahtotila, päätös. Rakastuminen ja ihastuminen ovat asia erikseen. Onkin sitten mielenkiintoista pohtia, mihin päätös parisuhteeseen sitoutumisesta perustuu. Perustuuko se rakastumisen tunteeseen (joka siis ei ole teko) vai perustuuko se päätökseen rakastaa toista ihmistä ja sitoutua toiseen (joka siis lienee teko)? Vaikuttaa siltä, että nykyisin yhä nuoremmat ja nuoremmat luulevat olevansa valmiita sitoutumaan loppuiäkseen toiseen ihmiseen. Mistä tämä johtuu? Seurauksista voimme jokainen tältäkin palstalta lukea.

Eri asia sitten on, onko parisuhteen ylipäänsä tarkoituksenmukaista kaikissa tapauksissa kestää koko ihmisiän. Tämän seikan kyseenalaistan vahvasti. Ja en myöskään kaikissa tapauksissa voi nähdä moraalisesti tai muutenkaan moitittavaa siinä, että parisuhteessa elävät ihmiset löytävät onnensa jostain muualta. Näinkin voi tosiaan käydä. Tällaisessa tapauksessa aiempien parisuhteiden tie oli kuljettu loppuun. Petetty ja jätetty osapuoli kärsii, mutta kärsimys on osa elämää.

Ylipäänsä ajattelen, että rakkaus on ylimainostettu juttu. Järjen käyttö kantaa huomattavasti pidemmälle. Kyynistä? Saattaa hyvinkin olla.

Lue lisää

en ole lukenut filosofiaa mutta lukenut nainen kuitenkin.. olen 'kakkonen' mut omasta ja varatun miehen mielestä hänelle 'ykkönen', en ole koskaan pettänyt ketään enkä koskaan tule pettämään ketään, mielestäni elämämme on aika lyhyt kaikenmaailman teorioita pohdiskelemaan ja sen mukaan elämään, mä ainakin elän tätä päivää ja tätä hetkeä ja nautin siitä mitä elämä mulle suo ja olen valmis vaikka palamaan helvetin tulessa jos isä taivaan toteaa että olen paha ihminen.. ihan oikeesti siskot, miettikää mikä on teille tärkeetä ja mikä ei :)

ei ammattilainen kirjoitti:

"Mitään ongelmaa ei voi purkaa ja käsitellä kunnolla, jos sen rajaa liian suureksi." Tällä ilmeisesti tarkoitat sitä, että petetyn on käsiteltävä uskottomuuskriisi ikään kuin erillään muusta elämästä, jotta sen voi hallita. Voi olla niinkin että asioita on vaikea hallita, mutta siitä ei kuitenkaan pääse mihinkään, että uskottomuuskriisi on osa parisuhdetta. En oikein ymmärrä, miten uskottomuuden voi lokeroida erilleen muusta parisuhteeseen liittyvästä elämänpiiristä tai muista parisuhteen ongelmista.

”Todellisuuden pakoa on vierittää omista valinnoista vastuu jollekin toiselle.” Olen samaa mieltä. Tämä koskee kaikkia ihmisiä kaikissa elämäntilanteissa.

Mielestäni syiden pohtimisen ei tarvitse tarkoittaa samaa kuin syyllistäminen. Eikö kuitenkin ole oleellista jatkoa ajatellen tietää, miten tähän on tultu? Miksi mies ja vaimo ovat siinä tilanteessa kuin ovat? En sano että asian selvittäminen on helppoa, ja varmasti se ei onnistu siinä vaiheessa kuin kriisi on pahimmillaan.

”Tekoja voi tuomita ja kritisoida, ei ihmisiä." Varmasti näin on, ainakin pitäisi olla. Valitettavasti kuitenkin tosielämä on jotain muuta. Jos tätä asiaa katsoo toisen naisen näkökulmasta, niin tuntuu siltä, että toinen nainen on vapaata riistaa. Toista naista voi huoritella (mikä mielestäni on naisen alentamista pahimmillaan, naiseuden viemistä), toista naista voi vähätellä älykkyyden tai tunteiden osalta jne jne. Toiselta naiselta viedään ääritapauksessa oikeus olemassaoloon ja ihmisyyteen. Lainaus eräästä tämän palstan kommentista: ”Kuole pois, huora!” Aika rankkaa tekstiä. Eivätkä kaikki toisen naisen elämän arvostelijat suinkaan ole niitä akuutin kriisinsä keskellä eläviä petettyjä vaimoja, jotka purkavat tuskaansa ja vihaansa. Eniten ihmettelen niitä petettyjä vaimoja, jotka vuosikausia elävät pettävän miehen kanssa, vuosikausia kantavat epäluuloa, vihaa ja katkeruutta itsessään. Eihän tuollaisesta tilanteesta voi olla seurauksena mitään hyvää. Ei vaimolle, ei miehelle, ei lapsille, ei toisille naisille, ei kenellekään.

Ja toinen asia mitä ihmettelen petettyihin vaimoihin liittyen: Miksi joidenkin naisten on niin vaikeaa luopua ihmisestä, joka on loukannut ja satuttanut pahimmalla mahdollisella tavalla ja toistaa edelleen samoja toimintamallejaan? Kun nämä naiset sanovat: ”Rakastan miestäni, enkä voi elää ilman häntä.” sen voisi monesti sanoa toisin: ”Pelkään elää yksin, enkä tule toimeen omillani. Siis tarvitsen miestä.”

Vielä rakkaudesta. Joku lienee joskus sanonut, että rakkaus/rakastaminen ei ole tunne vaan tahtotila, päätös. Rakastuminen ja ihastuminen ovat asia erikseen. Onkin sitten mielenkiintoista pohtia, mihin päätös parisuhteeseen sitoutumisesta perustuu. Perustuuko se rakastumisen tunteeseen (joka siis ei ole teko) vai perustuuko se päätökseen rakastaa toista ihmistä ja sitoutua toiseen (joka siis lienee teko)? Vaikuttaa siltä, että nykyisin yhä nuoremmat ja nuoremmat luulevat olevansa valmiita sitoutumaan loppuiäkseen toiseen ihmiseen. Mistä tämä johtuu? Seurauksista voimme jokainen tältäkin palstalta lukea.

Eri asia sitten on, onko parisuhteen ylipäänsä tarkoituksenmukaista kaikissa tapauksissa kestää koko ihmisiän. Tämän seikan kyseenalaistan vahvasti. Ja en myöskään kaikissa tapauksissa voi nähdä moraalisesti tai muutenkaan moitittavaa siinä, että parisuhteessa elävät ihmiset löytävät onnensa jostain muualta. Näinkin voi tosiaan käydä. Tällaisessa tapauksessa aiempien parisuhteiden tie oli kuljettu loppuun. Petetty ja jätetty osapuoli kärsii, mutta kärsimys on osa elämää.

Ylipäänsä ajattelen, että rakkaus on ylimainostettu juttu. Järjen käyttö kantaa huomattavasti pidemmälle. Kyynistä? Saattaa hyvinkin olla.

Lue lisää

Mutta alkuun oikaisua ongelman liian suuresta rajaamisesta.

Mitään ei irroteta mistään, ei siis lokeroida. Jokaisessa ongelmassa - ainakin isommassa - on monta "pienenmpää" ongelmaa sisällä, jotka on onnistuttava purkamaan ja ratkaisemaan, jotta alkuperäinen "iso-ongelma" tulisi käsitellyksi ja ratkaistuksi.

Esim. juuri uskottomuus on tällainen monen osion ongelmaklimppi.

Onnistuuko, jos uskottomuus ja parisuhde niputetaan yhteen ja "terapoidaan" kokonaisuutta? Iso taakka on purettava pienempiin osiin, jotta sitä olisi helpompi käsitellä ja sisäistää asioita. Täytyy muistaa, että uskottomuus tuo mukanaan ongelmia jo kenties olemassa olleiden lisäksi ja nekin on osattava käsitellä. Pilkkomisella tarkoitan sitä, että järkevintä on ensin käydä ne tunnekuohut läpi, mitä uskottomuus herätti; viha ja suru ovat ongelmia - niistä on päästävä ensin yli. Itsetunnon lasku/menetys on ongelma - se on saatava palautumaan. Ihminen, joka on oikeasti kriisissä, kamppailee voimavarojen vähyyden kanssa. Ei silloin edes kykenen katsomaan tilannetta kokonaisvaltaisesti. Tämä lienee aika normaalia.

Uskottomuuskriisi on osa parisuhdetta, ja aiheuttaa taatusti parisuhdekriisin. Mutta kausaliteetinkin kautta niitä ei voi purkaa yhtäaikaa. Toinen on ratkaistava ensin. Aivan kuten ihminen, joka on ylipainoinen ja addiktioitunut suklaaseen. Hänen on ensin saatava suklaan kanssa "sopu" aikaan, ennen kuin laihduttamista kannattaa todenteolla yrittää.

Syiden pohdiskelu ei tarkoita syyllistämistä, mutta jos deterministisesti selitetään petetylle suhteen ongelmia, kriisissä oleva syyllistää itse itsensä. Silloin tulee helposti lamaantuminen: miksi edes yrittää, jos noin asiat on.. Siksi mieluummin asiat vähissä erin. Eihän peruskouluakaan vuodessa paukuteta lapsille. Asioiden sisäistäminen ja ymmärtäminen vaatii aikaa, sulattelua.. Parisuhteen mahdolliset ongelmat, ja/tai siinä elävien yksilöiden omat kehityskriisit saattavat tulla esiin uutena ongelmana - uskottomuus, alkoholismi jne. - ja uusi ongelma tuo mukanaan uusia ongelmia. Kriisissä kun aina pitää päättää, mistä liikkeelle lähdetään.

Nimittely, juoruilu ja pahan puhuminen toisesta HENKILÖKOHTAISELLA tasolla on yksi defenssimekanismi myös. Jätin sen aloituksesta pois siksi, että edes teoriassa olisi ollut mahdollista saada aikaan yksi ketju, jossa ei nimitellä, vaan käsitellään TEKOJA ja ASIOITA. Eli, 4D tiistai-iltana informoi, että 90% ihmisistä haluaa uskollisen parisuhteen; tai sisällyttävät parisuhde ajatteluun uskollisuuden. Oletettavasti nämä 90% uskollisuuden kannattajat tuomitsevat PETTÄMISEN ja SUHTEET VARATTUIHIN. Ohjelmassa ei missään vaiheessa mietitty, MILLAISTA ihmistä petetään, tai MILLAINEN IHMISENÄ on toinen nainen. Käsiteltiin asioita. Olitko sinä, joka sanoit, että olen asenteellinen. Ilmoitan kyllä rehellisesti kuuluvani heihin, jotka kannattavat uskollisuutta parisuhteessa - mikäli siis pari keskenään niin sopii.

Tämä toteutuu myös petettyjen vaimojen kohdalla. Ihmettelit ääneen sitä, että kuinka joku vaimo voi vuodesta toiseen kestää pettämistä jne. Samoin voimem ihmetellä, kuinka joku kestää toisena naisena olon vuodesta toiseen. Ihmisyyden kunnioitusta on sekin, että luotamme jokaisen kykyyn tehdä itselleen oikeat ratkaisut; elää omaa elämäänsä siihen oikeutettuna. Rakkaudella perustellaan - kuten aiemminkin jo sanonut - monia asioita, mitä järjellä ei pysty puolustamaan; niin toinen nainen kuin vaimo.

Luopumisesta.. Ei pettäjäkään ole yhtään sen valmiimpi luopumaan petetystä puolisostaan. Miehen väitetään sanovan, että ero ei ole mahdollinen lasten tai omaisuuden takia. Selittelyn mahdollisuus siinäkin. On paljon mahdollista, että todelliset syyt puolison jättämiseen jäävät sanomatta. Syynä voi olla se, että naisten kollektiivinen kiukku varmaan kohdistuisi mieheen, joka sanoisi pettävänsä, koska haluaa olla muidenkin kanssa, mutta rakastaa vaimoaan, eikä halua tätä jättää. Ja defenssit heräisi tässä vaiheessa: tunnemme, että näin ei voi olla, vaikka jos järjellä ajattelisi, niin eikö KAIKKI ELÄMÄSSÄ OLE MAHDOLLISTA?

Rakkaudesta..

Jossain oli joskus kommentti siitä, että RAKASTUNEILTA pitäisi kieltää naimisiin meno siinä missä sokealta autolla ajo. Kuvaa varmaan asiaa hyvin. On totta, että hullantunut - siis silloin ihminen on oletettavasti ONNELLINEN - näkee kumppanin, tulevaisuuden ja itsensä utopistisen kauniina. Sanonta: "vt unohtaa sen, kenen kanssa olet nauranut, et häntä, kenen kanssa olet itkenyt" kuvaa mielestäni toisen tuntemuksen kannalta tärkeän ajatuksen. Vaikeudet ja tapamme selvitä niistä näyttää todellisen minuutemme (silloin inhimilliset suojautumis- ja puolustusmekanismit tulee esiin). Elämme, puhumme ja toimimme MILTÄ TUNTUU, emme mieti sitä, MITEN ON HYVÄ/OIKEIN TOIMIA. Ajattelen niin, että ihastuminen/rakastuminen muuttuu rakkauteen perustuvaksi kumppanuudeksi silloin, kun on kokonaiskuva puolisosta on nähtävissä. Ja tässä kohden tahtokin astuu mukaan: tahdonko rakastaa ihmistä, joka ei olekaan "täydellinen"? Parisuhteeseen sitoutuminen vaatii tunnetta, järkeä ja hulluuta, uskoisin.. Järkeä siinä, että aina voi etsiä täydellistä, kunnes toteaa kiertäneensä maapallon sataan kertaan illuusion perässä. Tunnetta siinä, että uskaltaa itsekin antaa itsensä VAILLINAISENA IHMISENÄ toisen rakastettavaksi ja tekee niin itsekin. Hulluutta siksi, että mikään ei ole niin epävarmaa kuin tulevaisuus. Hulluhan täytyy olla, jos elämänsä sijoittaa epävarmaan yritykseen.. ;) Tosin, tahto on tässä tukena: moni meistä tahtoo rakastaa ja uskoa siihen, että suhteella voi olla onnellinen loppu.

Ja onnellinen loppu voi olla joskus ero. Ero opettaa ihmissuhteista oikeastaan kaiken, niin parille kuin lapsille. Siksi kritisoin aina sitä, että miksi ero tätytyy saadaa näyttäytymään kammottavalta, kuolemaan verrattavalta; siis näin käy silloin, kun rinnakkaissuhde on mukana kuvioissa ja viha ja katkeruus pääsevät valloilleen. Siinä siirrämme lapsiin ajatuksen: tällaista on LUOPUMINEN jostain ihmisestä (harva kai sanoo pienille lapsille, että on jossain toinen täti tai setä..). Lapsi oppii siis pelkäämään EROA ja oppii TAKERTUMAAN ihmisiin, eikä siksi, että joku ihminen on korvaamaton, vaan siksi, että EROSTA tehtiin mörkö.

Ero tuskin on moraalisesti moitittava. Moraalisesti moitittavaa löytyy keinoista; tapa, jolla erotaan.

KAKKONEN kirjoitti:

en ole lukenut filosofiaa mutta lukenut nainen kuitenkin.. olen 'kakkonen' mut omasta ja varatun miehen mielestä hänelle 'ykkönen', en ole koskaan pettänyt ketään enkä koskaan tule pettämään ketään, mielestäni elämämme on aika lyhyt kaikenmaailman teorioita pohdiskelemaan ja sen mukaan elämään, mä ainakin elän tätä päivää ja tätä hetkeä ja nautin siitä mitä elämä mulle suo ja olen valmis vaikka palamaan helvetin tulessa jos isä taivaan toteaa että olen paha ihminen.. ihan oikeesti siskot, miettikää mikä on teille tärkeetä ja mikä ei :)

Lue lisää

todellisuudessa, sillä vakuuttelut saavat kyllä asian kuulostamaan ihan päin vastaiselta. Teot ratkaisee, niin kuin itsekin sanoit, pitää elää!

Ja eläthän, toisena.

Mutta ihmetyttää sekin, että koetko, että sinun elämäsi on sitten varattu lyhykäisyydessäänkin "salassa pidettäväksi"? Lukenut nainen sanoit olevasi, mutta silti valmis elämään piilossa, näkymättömissä..

Missäs on sinun itsekunnioitus?

kumminkin kirjoitti:

todellisuudessa, sillä vakuuttelut saavat kyllä asian kuulostamaan ihan päin vastaiselta. Teot ratkaisee, niin kuin itsekin sanoit, pitää elää!

Ja eläthän, toisena.

Mutta ihmetyttää sekin, että koetko, että sinun elämäsi on sitten varattu lyhykäisyydessäänkin "salassa pidettäväksi"? Lukenut nainen sanoit olevasi, mutta silti valmis elämään piilossa, näkymättömissä..

Missäs on sinun itsekunnioitus?

Lue lisää

sitä että kirjoitukseni oli täyttä totta eli olen onnellinen ja nautin elämästä, rakkaus kukoistaa enkä koe eläväni piilossa, olet todennäköisesti ykkönen ja ehkä petetty sellainen.. en kuitenkaan syytä enkä moiti koska se ei kuulu tapoihini, kuten ei pettäminenkään, tämän hetkinen tilanne vain sopii minulle ja 'miehellesi' erinomaisesti ja tulevaisuus näyttää mihin tämä johtaa, en ole viemässä sinulta aviomiestä enkä lapsiltasi isää, usko vaan niin kyllä minä hänestä hyvää huolta pidän, itsekunnioitukseni on ihan kohdallaan ja miksipä ei olisi kun on näin ihana suhde ihanan miehen kanssa!

KAKKONEN kirjoitti:

en ole lukenut filosofiaa mutta lukenut nainen kuitenkin.. olen 'kakkonen' mut omasta ja varatun miehen mielestä hänelle 'ykkönen', en ole koskaan pettänyt ketään enkä koskaan tule pettämään ketään, mielestäni elämämme on aika lyhyt kaikenmaailman teorioita pohdiskelemaan ja sen mukaan elämään, mä ainakin elän tätä päivää ja tätä hetkeä ja nautin siitä mitä elämä mulle suo ja olen valmis vaikka palamaan helvetin tulessa jos isä taivaan toteaa että olen paha ihminen.. ihan oikeesti siskot, miettikää mikä on teille tärkeetä ja mikä ei :)

Lue lisää

Tuo se vaatii enemmän uskoa kuin yksikään kristitty voi kuvitella voivan olevan mahdollista!

Miksi meillä on vankiloissa ketään? Eikös poikkeuksetta kaikki rikolliset sano toista kuin tekevät/ovat tehneet?

Jos ajatellaan, että kumppanin pettäminen on osoitus siitä, että rakkaus hiukan hukassa, niin en näe pettämisen ja kakkosena pitämisen välillä juurikaan eroa. Tai, kyllä sillä tavalla, että pettäminen voi olla todellakin virhe, mutta kenenkään pitäminen kakkosena ei. Sehän vasta laskelmoivaa toimintaa on.

Petettyä syytetään sinisilmäiseksi, jos uskoisi miehensä puheet rakkaudesta uskottomuuden paljastuttua. Mutta toinen naisen logiikka on tässä kohden se, että hänelle mies puhuu totta..

No, jokainen joutuu suggestoimaan itseään aina jollain tavoin.. Mutta kuinka monta vuotta tuollaiseen elämään kykenee? Mielestäni surullisin tapaus toisesta naisesta on Armi Aavikko. Hän kuoli ennen kuin rakastettu erosi. Ja miten yksin, millaisten ongelmien murtaman.. Että jos saa valita, niin mieluummin petettynä kuin saman kohtaloisena kakkosena.

tai et halunnut ymmärtää kirjoitti:

sitä että kirjoitukseni oli täyttä totta eli olen onnellinen ja nautin elämästä, rakkaus kukoistaa enkä koe eläväni piilossa, olet todennäköisesti ykkönen ja ehkä petetty sellainen.. en kuitenkaan syytä enkä moiti koska se ei kuulu tapoihini, kuten ei pettäminenkään, tämän hetkinen tilanne vain sopii minulle ja 'miehellesi' erinomaisesti ja tulevaisuus näyttää mihin tämä johtaa, en ole viemässä sinulta aviomiestä enkä lapsiltasi isää, usko vaan niin kyllä minä hänestä hyvää huolta pidän, itsekunnioitukseni on ihan kohdallaan ja miksipä ei olisi kun on näin ihana suhde ihanan miehen kanssa!

Lue lisää

enkä ole 'blondi' jos joku taas sellaista tulee kirjoittamaan.. olen aito brunette :)

tai et halunnut ymmärtää kirjoitti:

sitä että kirjoitukseni oli täyttä totta eli olen onnellinen ja nautin elämästä, rakkaus kukoistaa enkä koe eläväni piilossa, olet todennäköisesti ykkönen ja ehkä petetty sellainen.. en kuitenkaan syytä enkä moiti koska se ei kuulu tapoihini, kuten ei pettäminenkään, tämän hetkinen tilanne vain sopii minulle ja 'miehellesi' erinomaisesti ja tulevaisuus näyttää mihin tämä johtaa, en ole viemässä sinulta aviomiestä enkä lapsiltasi isää, usko vaan niin kyllä minä hänestä hyvää huolta pidän, itsekunnioitukseni on ihan kohdallaan ja miksipä ei olisi kun on näin ihana suhde ihanan miehen kanssa!

Lue lisää

Ei ole mieheni, koska meillä ei lapsia.

Toisekseen, luulen mieheni olevan MIES, joka ei ketään - kakkosta tai minua - roikuta löyhässä hirressä.

Et syytä, et moiti, mutta stereotypioit.. Saanen kai sitten minäkin ;)

No, sinä ehkä narsistinen ihminen, koska sinun onni voi olla tuska toiselle, mutta luonteenpiirteen takia et edes ymmärrä, että sinun kuuluisi siitä millään tavoin välittää.

Totta, mies on varmasti ihana, koska hänestä on hyvä vaimo pitämässä huolta. Ihmettelen joskus sitä, että uskottomuus liitetään huonoihin suhtisiin, mutta sitten nämä toiset naiset kehuvat näitä varattuja miehiä. Kun järkikin sanoo, että huonossa suhteessa eläminen näkyy, samoin se, jos suhde on ihan tasapainoinen.

Lukeneena ihmisenä sinun pitäisi kyllä tietää se, että kirjoitettu sana ei koskaan sisällä absoluuttista totuutta, vaan totuuden mahdollisuuden. Myös toistuva vakuuttelu herättää enemmän epäluuloa kuin "uskoa".

Mutta tarkoituksesi ei ollut "totuuden" kertominen, vaan yleisellä tasolla saada petettyt jälleen kerran tuntemaan "epävarmuutta"; heidänhän pitäisi yrittää luottaa sanaasi, että et ole heiltä miestä viemässä, tai lapsilta isää.. Jouduit viestisi laittamaan ketjuun, jonka tarkoitus oli antaa petetyille hiukan valoa tunnelin päähän. Sinä halusit olla se juna siellä tunnelissa, joiden valot he näkivät.

Mutta toivottavasti petetyt tajuaa tämän kaltaisten vastausten tarkoituksen.

Filosohvi kirjoitti:

Mutta alkuun oikaisua ongelman liian suuresta rajaamisesta.

Mitään ei irroteta mistään, ei siis lokeroida. Jokaisessa ongelmassa - ainakin isommassa - on monta "pienenmpää" ongelmaa sisällä, jotka on onnistuttava purkamaan ja ratkaisemaan, jotta alkuperäinen "iso-ongelma" tulisi käsitellyksi ja ratkaistuksi.

Esim. juuri uskottomuus on tällainen monen osion ongelmaklimppi.

Onnistuuko, jos uskottomuus ja parisuhde niputetaan yhteen ja "terapoidaan" kokonaisuutta? Iso taakka on purettava pienempiin osiin, jotta sitä olisi helpompi käsitellä ja sisäistää asioita. Täytyy muistaa, että uskottomuus tuo mukanaan ongelmia jo kenties olemassa olleiden lisäksi ja nekin on osattava käsitellä. Pilkkomisella tarkoitan sitä, että järkevintä on ensin käydä ne tunnekuohut läpi, mitä uskottomuus herätti; viha ja suru ovat ongelmia - niistä on päästävä ensin yli. Itsetunnon lasku/menetys on ongelma - se on saatava palautumaan. Ihminen, joka on oikeasti kriisissä, kamppailee voimavarojen vähyyden kanssa. Ei silloin edes kykenen katsomaan tilannetta kokonaisvaltaisesti. Tämä lienee aika normaalia.

Uskottomuuskriisi on osa parisuhdetta, ja aiheuttaa taatusti parisuhdekriisin. Mutta kausaliteetinkin kautta niitä ei voi purkaa yhtäaikaa. Toinen on ratkaistava ensin. Aivan kuten ihminen, joka on ylipainoinen ja addiktioitunut suklaaseen. Hänen on ensin saatava suklaan kanssa "sopu" aikaan, ennen kuin laihduttamista kannattaa todenteolla yrittää.

Syiden pohdiskelu ei tarkoita syyllistämistä, mutta jos deterministisesti selitetään petetylle suhteen ongelmia, kriisissä oleva syyllistää itse itsensä. Silloin tulee helposti lamaantuminen: miksi edes yrittää, jos noin asiat on.. Siksi mieluummin asiat vähissä erin. Eihän peruskouluakaan vuodessa paukuteta lapsille. Asioiden sisäistäminen ja ymmärtäminen vaatii aikaa, sulattelua.. Parisuhteen mahdolliset ongelmat, ja/tai siinä elävien yksilöiden omat kehityskriisit saattavat tulla esiin uutena ongelmana - uskottomuus, alkoholismi jne. - ja uusi ongelma tuo mukanaan uusia ongelmia. Kriisissä kun aina pitää päättää, mistä liikkeelle lähdetään.

Nimittely, juoruilu ja pahan puhuminen toisesta HENKILÖKOHTAISELLA tasolla on yksi defenssimekanismi myös. Jätin sen aloituksesta pois siksi, että edes teoriassa olisi ollut mahdollista saada aikaan yksi ketju, jossa ei nimitellä, vaan käsitellään TEKOJA ja ASIOITA. Eli, 4D tiistai-iltana informoi, että 90% ihmisistä haluaa uskollisen parisuhteen; tai sisällyttävät parisuhde ajatteluun uskollisuuden. Oletettavasti nämä 90% uskollisuuden kannattajat tuomitsevat PETTÄMISEN ja SUHTEET VARATTUIHIN. Ohjelmassa ei missään vaiheessa mietitty, MILLAISTA ihmistä petetään, tai MILLAINEN IHMISENÄ on toinen nainen. Käsiteltiin asioita. Olitko sinä, joka sanoit, että olen asenteellinen. Ilmoitan kyllä rehellisesti kuuluvani heihin, jotka kannattavat uskollisuutta parisuhteessa - mikäli siis pari keskenään niin sopii.

Tämä toteutuu myös petettyjen vaimojen kohdalla. Ihmettelit ääneen sitä, että kuinka joku vaimo voi vuodesta toiseen kestää pettämistä jne. Samoin voimem ihmetellä, kuinka joku kestää toisena naisena olon vuodesta toiseen. Ihmisyyden kunnioitusta on sekin, että luotamme jokaisen kykyyn tehdä itselleen oikeat ratkaisut; elää omaa elämäänsä siihen oikeutettuna. Rakkaudella perustellaan - kuten aiemminkin jo sanonut - monia asioita, mitä järjellä ei pysty puolustamaan; niin toinen nainen kuin vaimo.

Luopumisesta.. Ei pettäjäkään ole yhtään sen valmiimpi luopumaan petetystä puolisostaan. Miehen väitetään sanovan, että ero ei ole mahdollinen lasten tai omaisuuden takia. Selittelyn mahdollisuus siinäkin. On paljon mahdollista, että todelliset syyt puolison jättämiseen jäävät sanomatta. Syynä voi olla se, että naisten kollektiivinen kiukku varmaan kohdistuisi mieheen, joka sanoisi pettävänsä, koska haluaa olla muidenkin kanssa, mutta rakastaa vaimoaan, eikä halua tätä jättää. Ja defenssit heräisi tässä vaiheessa: tunnemme, että näin ei voi olla, vaikka jos järjellä ajattelisi, niin eikö KAIKKI ELÄMÄSSÄ OLE MAHDOLLISTA?

Rakkaudesta..

Jossain oli joskus kommentti siitä, että RAKASTUNEILTA pitäisi kieltää naimisiin meno siinä missä sokealta autolla ajo. Kuvaa varmaan asiaa hyvin. On totta, että hullantunut - siis silloin ihminen on oletettavasti ONNELLINEN - näkee kumppanin, tulevaisuuden ja itsensä utopistisen kauniina. Sanonta: "vt unohtaa sen, kenen kanssa olet nauranut, et häntä, kenen kanssa olet itkenyt" kuvaa mielestäni toisen tuntemuksen kannalta tärkeän ajatuksen. Vaikeudet ja tapamme selvitä niistä näyttää todellisen minuutemme (silloin inhimilliset suojautumis- ja puolustusmekanismit tulee esiin). Elämme, puhumme ja toimimme MILTÄ TUNTUU, emme mieti sitä, MITEN ON HYVÄ/OIKEIN TOIMIA. Ajattelen niin, että ihastuminen/rakastuminen muuttuu rakkauteen perustuvaksi kumppanuudeksi silloin, kun on kokonaiskuva puolisosta on nähtävissä. Ja tässä kohden tahtokin astuu mukaan: tahdonko rakastaa ihmistä, joka ei olekaan "täydellinen"? Parisuhteeseen sitoutuminen vaatii tunnetta, järkeä ja hulluuta, uskoisin.. Järkeä siinä, että aina voi etsiä täydellistä, kunnes toteaa kiertäneensä maapallon sataan kertaan illuusion perässä. Tunnetta siinä, että uskaltaa itsekin antaa itsensä VAILLINAISENA IHMISENÄ toisen rakastettavaksi ja tekee niin itsekin. Hulluutta siksi, että mikään ei ole niin epävarmaa kuin tulevaisuus. Hulluhan täytyy olla, jos elämänsä sijoittaa epävarmaan yritykseen.. ;) Tosin, tahto on tässä tukena: moni meistä tahtoo rakastaa ja uskoa siihen, että suhteella voi olla onnellinen loppu.

Ja onnellinen loppu voi olla joskus ero. Ero opettaa ihmissuhteista oikeastaan kaiken, niin parille kuin lapsille. Siksi kritisoin aina sitä, että miksi ero tätytyy saadaa näyttäytymään kammottavalta, kuolemaan verrattavalta; siis näin käy silloin, kun rinnakkaissuhde on mukana kuvioissa ja viha ja katkeruus pääsevät valloilleen. Siinä siirrämme lapsiin ajatuksen: tällaista on LUOPUMINEN jostain ihmisestä (harva kai sanoo pienille lapsille, että on jossain toinen täti tai setä..). Lapsi oppii siis pelkäämään EROA ja oppii TAKERTUMAAN ihmisiin, eikä siksi, että joku ihminen on korvaamaton, vaan siksi, että EROSTA tehtiin mörkö.

Ero tuskin on moraalisesti moitittava. Moraalisesti moitittavaa löytyy keinoista; tapa, jolla erotaan.

Lue lisää

Vaikuttaa siltä, että ajattelussamme uskottomuusongelmasta on ainakin yksi perustavaa laatua oleva ero. Sinä ajattelet (tulkintani mukaan), että nimenomaan uskottomuus on parisuhteen suuri ongelma, "monen osion ongelmaklimppi". Minä puolestani näen, että uskottomuus on OSA ongelmaa, yksi seuraus aiemmista parisuhteen ongelmista, osa parisuhteen ongelmia, osa sitä kokonaisuutta jossa ihminen elää. Yksinkertaistettuna jälleen: sinä näet uskottomuuden parisuhteen ongelmien syynä, minä näen uskottomuuden parisuhteen ongelmien seurauksena ja osana elämää.

Totta on, että lähetymistapani on arkiajattelu. Kuten sanottu, en ole opiskellut sosiaalipolitiikkaa, sosiaalipsykologiaa ja kasvatustieteitä. Ajatteluni lähtökohtana ovat siis elämästä tekemäni huomiot, eivät teoriat. Toki on niin, että tieteellisen ajattelun pohjaksi tarvitaan teorioita. Tieteellisen ajattelun yhtenä tavoitteena on luokitella olevaa todellisuutta ja siten pyrkiä selittämään sitä paremmin. Ja tapoja selittää todellisuutta on monia. Psykologia tai sosiologia eivät ole eksakteja tieteitä kuten vaikkapa matematiikka tai fysiikka.

En ymmärrä sitä, miksi ei voisi pohtia sitä, millaista ihmistä petetään, millainen ihminen pettää ja millainen ihminen valitsee toisen naisen roolin. Eikö tämän asian miettiminen ja selvittäminen kuitenkin kertoisi huomattavasti tästä ongelmavyyhdestä, jota nytkin käsittelemme? Tällä en tarkoita sitä, että kenenkään osapuolen henkilökohtaisia ominaisuuksia aletaan vähätellä tai aletaan haukkua ja solvata.

Ja taas arkiajattelua. Kuten sanoit, voimme aivan hyvin ihmetellä myös sitä, miksi joku elää vuosikaudet toisen naisen roolissa yhtä hyvin kuin sitä, miksi joku nainen elää vuosikaudet pettävän miehen kanssa. Tässä kohtaa tulemme todellisten valintojen eteen. Petetty nainen ei voinut valita sitä, että häntä petettiin kuten olet ihan oikein tuonut esille. Uskottomuuden paljastumisen jälkeen (sitten kun kriisistä on toivuttu sen verran että ihminen kykenee ratkaisuihin, niinhän se oli) naisen on kuitenkin tehtävä valinta, miten tästä eteenpäin. Ja jos nainen syystä tai toisesta valitsee elämän edelleen pettävän miehen kanssa, niin eikö silloin olisi syytä hyväksyä olemassa oleva tilanne ja myöskin se toinen nainen osana koko kuviota. Tässä tilanteessa en näe mitään perusteita sille, että vaimo hyökkää toista naista kohtaan. Ja jos tämä on petetyn naisen valinta, niin mikäpä siinä sitten. Jokainen elää tavallaan. Kuten sanoit, elämässä on kaikki mahdollista. Mutta elämässä on myös mahdollista se, että nainen vallitsee sen toisen naisen roolin.

Ja elämässä on tosiaan kaikki mahdollista. On mahdollista, että mies pettää, että vaimo pettää, että joku haluaa elää toisena naisena tai toisena miehenä, että joku haluaa elää pettävän miehen vaimona, että joku parisuhde on avoin eli sivusuhteet sallitaan. Mikä tahansa on mahdollista. Eikö tämä myös ole ihmiselämän monimuotoisuutta? En tarkoita sitä, että kenenkään pitäisi tieten tahtoen pyrkiä loukkaamaan tai satuttamaan toista. Mutta halusimme tai emme, elämään kuuluu myös pettymyksiä, kärsimystä ja tuskaa. Niistä on vain selvittävä. Usko tai älä, henkilökohtaisessa elämässäni minäkin kannatan uskollisuutta parisuhteessa. Mutta mielestäni jokaisella ihmisellä on oikeus valita oma tiensä. En voi moralisoida tai tuomita ketään tai edes kenenkään tekoja. Voin vain ihmetellä ja kyseenalaistaa.

Erosta. Ero on useissa tapauksissa hyvä ratkaisu eikä sitä pitäisi vältellä kuin ruttoa. Kuitenkin ero ole aina tietyllä tavalla traagista, olipa syy mikä tahansa. Se että ero johtuu sivusuhteesta ei mielestäni muuta asiaa. Kerrotaanko lapsille muissa tapauksissa mistä ero johtui? Siitä että mies juopottelee, rakkaus on kuollut, isi lyö äitiä jne jne. Perustelusi ontuu tässä kohdin.

helpotuksesta kirjoitti:

Ei ole mieheni, koska meillä ei lapsia.

Toisekseen, luulen mieheni olevan MIES, joka ei ketään - kakkosta tai minua - roikuta löyhässä hirressä.

Et syytä, et moiti, mutta stereotypioit.. Saanen kai sitten minäkin ;)

No, sinä ehkä narsistinen ihminen, koska sinun onni voi olla tuska toiselle, mutta luonteenpiirteen takia et edes ymmärrä, että sinun kuuluisi siitä millään tavoin välittää.

Totta, mies on varmasti ihana, koska hänestä on hyvä vaimo pitämässä huolta. Ihmettelen joskus sitä, että uskottomuus liitetään huonoihin suhtisiin, mutta sitten nämä toiset naiset kehuvat näitä varattuja miehiä. Kun järkikin sanoo, että huonossa suhteessa eläminen näkyy, samoin se, jos suhde on ihan tasapainoinen.

Lukeneena ihmisenä sinun pitäisi kyllä tietää se, että kirjoitettu sana ei koskaan sisällä absoluuttista totuutta, vaan totuuden mahdollisuuden. Myös toistuva vakuuttelu herättää enemmän epäluuloa kuin "uskoa".

Mutta tarkoituksesi ei ollut "totuuden" kertominen, vaan yleisellä tasolla saada petettyt jälleen kerran tuntemaan "epävarmuutta"; heidänhän pitäisi yrittää luottaa sanaasi, että et ole heiltä miestä viemässä, tai lapsilta isää.. Jouduit viestisi laittamaan ketjuun, jonka tarkoitus oli antaa petetyille hiukan valoa tunnelin päähän. Sinä halusit olla se juna siellä tunnelissa, joiden valot he näkivät.

Mutta toivottavasti petetyt tajuaa tämän kaltaisten vastausten tarkoituksen.

Lue lisää

voi voi..

'tarkoituksesi ei ollut "totuuden" kertominen, vaan yleisellä tasolla saada petettyt jälleen kerran tuntemaan "epävarmuutta";'

mistä ihmeestä teit tuon johtopäätöksen?? nyt et kyllä ajatellut koko asiaa..

ei ammattilainen kirjoitti:

Vaikuttaa siltä, että ajattelussamme uskottomuusongelmasta on ainakin yksi perustavaa laatua oleva ero. Sinä ajattelet (tulkintani mukaan), että nimenomaan uskottomuus on parisuhteen suuri ongelma, "monen osion ongelmaklimppi". Minä puolestani näen, että uskottomuus on OSA ongelmaa, yksi seuraus aiemmista parisuhteen ongelmista, osa parisuhteen ongelmia, osa sitä kokonaisuutta jossa ihminen elää. Yksinkertaistettuna jälleen: sinä näet uskottomuuden parisuhteen ongelmien syynä, minä näen uskottomuuden parisuhteen ongelmien seurauksena ja osana elämää.

Totta on, että lähetymistapani on arkiajattelu. Kuten sanottu, en ole opiskellut sosiaalipolitiikkaa, sosiaalipsykologiaa ja kasvatustieteitä. Ajatteluni lähtökohtana ovat siis elämästä tekemäni huomiot, eivät teoriat. Toki on niin, että tieteellisen ajattelun pohjaksi tarvitaan teorioita. Tieteellisen ajattelun yhtenä tavoitteena on luokitella olevaa todellisuutta ja siten pyrkiä selittämään sitä paremmin. Ja tapoja selittää todellisuutta on monia. Psykologia tai sosiologia eivät ole eksakteja tieteitä kuten vaikkapa matematiikka tai fysiikka.

En ymmärrä sitä, miksi ei voisi pohtia sitä, millaista ihmistä petetään, millainen ihminen pettää ja millainen ihminen valitsee toisen naisen roolin. Eikö tämän asian miettiminen ja selvittäminen kuitenkin kertoisi huomattavasti tästä ongelmavyyhdestä, jota nytkin käsittelemme? Tällä en tarkoita sitä, että kenenkään osapuolen henkilökohtaisia ominaisuuksia aletaan vähätellä tai aletaan haukkua ja solvata.

Ja taas arkiajattelua. Kuten sanoit, voimme aivan hyvin ihmetellä myös sitä, miksi joku elää vuosikaudet toisen naisen roolissa yhtä hyvin kuin sitä, miksi joku nainen elää vuosikaudet pettävän miehen kanssa. Tässä kohtaa tulemme todellisten valintojen eteen. Petetty nainen ei voinut valita sitä, että häntä petettiin kuten olet ihan oikein tuonut esille. Uskottomuuden paljastumisen jälkeen (sitten kun kriisistä on toivuttu sen verran että ihminen kykenee ratkaisuihin, niinhän se oli) naisen on kuitenkin tehtävä valinta, miten tästä eteenpäin. Ja jos nainen syystä tai toisesta valitsee elämän edelleen pettävän miehen kanssa, niin eikö silloin olisi syytä hyväksyä olemassa oleva tilanne ja myöskin se toinen nainen osana koko kuviota. Tässä tilanteessa en näe mitään perusteita sille, että vaimo hyökkää toista naista kohtaan. Ja jos tämä on petetyn naisen valinta, niin mikäpä siinä sitten. Jokainen elää tavallaan. Kuten sanoit, elämässä on kaikki mahdollista. Mutta elämässä on myös mahdollista se, että nainen vallitsee sen toisen naisen roolin.

Ja elämässä on tosiaan kaikki mahdollista. On mahdollista, että mies pettää, että vaimo pettää, että joku haluaa elää toisena naisena tai toisena miehenä, että joku haluaa elää pettävän miehen vaimona, että joku parisuhde on avoin eli sivusuhteet sallitaan. Mikä tahansa on mahdollista. Eikö tämä myös ole ihmiselämän monimuotoisuutta? En tarkoita sitä, että kenenkään pitäisi tieten tahtoen pyrkiä loukkaamaan tai satuttamaan toista. Mutta halusimme tai emme, elämään kuuluu myös pettymyksiä, kärsimystä ja tuskaa. Niistä on vain selvittävä. Usko tai älä, henkilökohtaisessa elämässäni minäkin kannatan uskollisuutta parisuhteessa. Mutta mielestäni jokaisella ihmisellä on oikeus valita oma tiensä. En voi moralisoida tai tuomita ketään tai edes kenenkään tekoja. Voin vain ihmetellä ja kyseenalaistaa.

Erosta. Ero on useissa tapauksissa hyvä ratkaisu eikä sitä pitäisi vältellä kuin ruttoa. Kuitenkin ero ole aina tietyllä tavalla traagista, olipa syy mikä tahansa. Se että ero johtuu sivusuhteesta ei mielestäni muuta asiaa. Kerrotaanko lapsille muissa tapauksissa mistä ero johtui? Siitä että mies juopottelee, rakkaus on kuollut, isi lyö äitiä jne jne. Perustelusi ontuu tässä kohdin.

Lue lisää

Mistä uskottomuus on sinusta seurausta? Mitä pitää tapahtua ennen uskottomuutta?

Mistä parisuhdeongelmat on seurausta? Mitä pitää tapahtua ennen parisuhteen ongelmia?

Kausaliteetit ovat varmaan löydettävissä molemmissa asioissa. Uskottomuuden kausaalisuus ajattelussa sinulla jää yksi erittäin olennainen vaihe ajattelematta, mikä vastaa siihen, voiko uskottomuus todellakin olla seurausta. Siis parisuhdeongelmien ja uskottomuuden välistä sinulla puuttuu jotain, mitä olen kyllä muutamaan kertaan yrittänyt sanoa.

4D dokumentissa oli myös tutkittu uskottomien ihmisten mielipiteitä parisuhteestaan. Suurin osa koki eläneensä hyvässä suhteessa. Hyvä suhde ei sulje pois uskottomuuden mahdollisuutta. Suhde ei ollut hyvä enää uskottomuuden paljastuttua, jolloin suhteen ongelmat ovat seurausta uskottomuudesta.

En todellakaan ajattele niin, että uskottomuus on nimenomaan parisuhteen ongelma. Parisuhteen ongelmina ihmiset pitävät mm. henkistä - ja/tai fyysistä väkivaltaa, alkoholismia, addiktioita, kommunikointi vaikeuksia, työnarkomaniaa, seksiin liittyviä pulmia ja uskottomuus. Uskottomuus voidaan nähdä ongelmana siinä missä muutkin, ja se puolestaan tuo mukanaan uusia ongelmia suhteeseen, kuten kaikki edellä mainitut ongelmat. Sitä yritin tarkoittaa "klimpillä"; niitä jonkin "uuden" ongelman mukanaan tuomia ongelmia, jotka ovat selkeästi seurausta jostain muusta ongelmasta. Ja siksi olen sanonut jo ties kuinka monta kertaa, että jossain vaiheessa putki ajattelu aiheuttaa sen, että ongelma ei olekaan enää se itse ongelma, vaan ongelmaksi on tullut se, mitä alkuperäiselle ongelmalle on yritetty tehdä.

Ehkä kirjoitan niin epäselvästi, että et saa ajatuksestani kiinni.. Mutta missään nimessä en näe, että uskottomuus on sen enempää SYYTÄ kuin SEURAUSTA. Ja siksi oli alkuun ne kaksi kysymystä..

Arkiajattelussa vasta teoria ja tiede testataan. Psykologia on parhaimmillaan jokaiselle mahdollisuus ymmärtää itseään; hyväksyä itsensä. Haluamme pitää "teoreettista" ajattelua snobbailuna, tulemme keskusteluun "hattu kourassa" arkiajattelua melkein vähätellen. Ja unohdamme, että esikoulusta asti lapsille opetetaan psykologisia taitoja. Koti kasvatus on psykologiaa kuten koulun kasvatustyökin. Psykologia onkin siitä "erikoinen" tiede, että se on lähtenyt kehittymään ihmisen käyttäytymisen tutkimisesta. Psykologia on havainnointia ihmisestä, sosiaalipsykologia havainnointia ihmisestä yhteiskunnan kanssa vuorovaikutuksessa.

Pohtia voi toki, millainen ihminen pettää, millaista ihmistä petetään ja millainen ihminen on toinen mies/nainen. Etukäteen sen vain tietää päätyvän – vaikka kuinka yrittäisi pysyä henkilökohtaisuuksista erossa! – eipäs juupas kinaan, missä ainoa tavoite on saada jokainen "luokiteltu" voimaan pahoin. Mutta ihan uteliaisuuttani kysyn, että millä tavoin asioiden miettiminen sinusta kertoisi enemmän käsiteltävästä aiheesta?

Tällöinhän ongelmaa ei ole edes ratkaistu, eli uskottomuus on edelleen olemassa. Vai ajattelitko niin, että uskottomuuden paljastuttua lähtökohta on tulevaisuudelle se, että mies on uskoton edelleen? Silloin, jos vaimo ei tällaiseen ratkaisuun suostu, onkin selvitettävä se, miten uusi pattitilanne ratkaistaan. Onko sinun ajattelussa se, että kerran jotain, niin aina jotain? Ja koskeeko se kaikkia, vai vain pettäjiä? Tuntuu jo pahalta ajatus siitä, että ihmiseltä viedään muuttumisen mahdollisuus pois..

Ero kritiikki meni minulta aivan ohi.. Yritin sanoa sitä, että luonnollisesti huomattavasti enemmän erotilanteessa kärjistyy kaikki, jos erokriisiin liittyy kolmaskin osapuoli. Ihan maalaisjärjellä ajateltunakin jo pelkkä eroprosessi on raastava, kuten sanoit, saatikka silloin, kun siinä on ”toisia”. Silloin käsitellään kahta kriisiä päällekkäin, eikä taatusti teot, sanat tai tunteet ole hallittavissa. Lapsille, jotka eivät itse vielä tilannetta tai taustoja ole huomanneet, on raakaa mennä kolmansista pyöristä kertomaan. Maalaisjärkikin sanoo sen, että kolmannen pyörän sulattaminen on aikuisellekin rankaan, niin mitä sitten lapselle, jolla ei ole vielä riittävää tieto taitoa käsitellä saatikka ymmärtää tunteita. En tiedä, osasinko vieläkään sanoa, mitä ajoin takaa.. Eroprosessiin ei mielestäni kannata ottaa yhtään enempää osasia kuin mitä siinä on ihmisiä eroamassakaan.

"..aikuisilta odotetaan tietynlaista käytöstä. Puhuit myös taantumasta, regressiosta. Kysyisinkin lopuksi sinulta Filosohvi, minkälaiset olosuhteet oikeuttavat yksilön taantuman?"

Aikuisilta odotetaan tietynlaista käytöstä, joo-o. Ei voi kuitenkaan kysyä millaiset olosuhteet oikeuttavat yksilön taantuman. Yksilö taantuu jos on taantuakseen. Aivan sama jos kysyisi "mikä antaa oikeuden rakastua"?

Joku fiksu on jossain sanonut, että jokaisen aikuisen sisällä on edelleen lapsuus. Ihmisen ikä on ikäänkuin kuorikerroksia (vauvaikä, leikki-ikä..), joilla kaikilla on merkitystä aikuisenakin. Lapsen perusturvallisuuden tunne kehittyy ikävuosina 0-3v. Jos sinä aikana ei ole saanut tarpeeksi pyyteetöntä rakkautta, huomiota, hoitoa, ymmärrystä jne. on elämä aikuisenakin huomattavasti monimutkaisempaa. Sitä ei tarvitse tarrautua kynsin hampain keneenkään kiinni vain hakeakseen itselleen hyväksyntää, huomiota, ymmärrystä ja kaikkea sitä mitä on jäänyt paitsi.

Pyyteetön rakkaus, sen kokeminen vanhempien (tai kenen muun läheisen tahansa) taholta lapsena antaa elämälle niin vankan lähtökohdan, ettei aikuisena halua omistaa sitä, jota rakastaa. Rakastaa toista voi siitä huolimatta, että joku toinenkin rakastaa.

Filosohvi kirjoitti:

Mistä uskottomuus on sinusta seurausta? Mitä pitää tapahtua ennen uskottomuutta?

Mistä parisuhdeongelmat on seurausta? Mitä pitää tapahtua ennen parisuhteen ongelmia?

Kausaliteetit ovat varmaan löydettävissä molemmissa asioissa. Uskottomuuden kausaalisuus ajattelussa sinulla jää yksi erittäin olennainen vaihe ajattelematta, mikä vastaa siihen, voiko uskottomuus todellakin olla seurausta. Siis parisuhdeongelmien ja uskottomuuden välistä sinulla puuttuu jotain, mitä olen kyllä muutamaan kertaan yrittänyt sanoa.

4D dokumentissa oli myös tutkittu uskottomien ihmisten mielipiteitä parisuhteestaan. Suurin osa koki eläneensä hyvässä suhteessa. Hyvä suhde ei sulje pois uskottomuuden mahdollisuutta. Suhde ei ollut hyvä enää uskottomuuden paljastuttua, jolloin suhteen ongelmat ovat seurausta uskottomuudesta.

En todellakaan ajattele niin, että uskottomuus on nimenomaan parisuhteen ongelma. Parisuhteen ongelmina ihmiset pitävät mm. henkistä - ja/tai fyysistä väkivaltaa, alkoholismia, addiktioita, kommunikointi vaikeuksia, työnarkomaniaa, seksiin liittyviä pulmia ja uskottomuus. Uskottomuus voidaan nähdä ongelmana siinä missä muutkin, ja se puolestaan tuo mukanaan uusia ongelmia suhteeseen, kuten kaikki edellä mainitut ongelmat. Sitä yritin tarkoittaa "klimpillä"; niitä jonkin "uuden" ongelman mukanaan tuomia ongelmia, jotka ovat selkeästi seurausta jostain muusta ongelmasta. Ja siksi olen sanonut jo ties kuinka monta kertaa, että jossain vaiheessa putki ajattelu aiheuttaa sen, että ongelma ei olekaan enää se itse ongelma, vaan ongelmaksi on tullut se, mitä alkuperäiselle ongelmalle on yritetty tehdä.

Ehkä kirjoitan niin epäselvästi, että et saa ajatuksestani kiinni.. Mutta missään nimessä en näe, että uskottomuus on sen enempää SYYTÄ kuin SEURAUSTA. Ja siksi oli alkuun ne kaksi kysymystä..

Arkiajattelussa vasta teoria ja tiede testataan. Psykologia on parhaimmillaan jokaiselle mahdollisuus ymmärtää itseään; hyväksyä itsensä. Haluamme pitää "teoreettista" ajattelua snobbailuna, tulemme keskusteluun "hattu kourassa" arkiajattelua melkein vähätellen. Ja unohdamme, että esikoulusta asti lapsille opetetaan psykologisia taitoja. Koti kasvatus on psykologiaa kuten koulun kasvatustyökin. Psykologia onkin siitä "erikoinen" tiede, että se on lähtenyt kehittymään ihmisen käyttäytymisen tutkimisesta. Psykologia on havainnointia ihmisestä, sosiaalipsykologia havainnointia ihmisestä yhteiskunnan kanssa vuorovaikutuksessa.

Pohtia voi toki, millainen ihminen pettää, millaista ihmistä petetään ja millainen ihminen on toinen mies/nainen. Etukäteen sen vain tietää päätyvän – vaikka kuinka yrittäisi pysyä henkilökohtaisuuksista erossa! – eipäs juupas kinaan, missä ainoa tavoite on saada jokainen "luokiteltu" voimaan pahoin. Mutta ihan uteliaisuuttani kysyn, että millä tavoin asioiden miettiminen sinusta kertoisi enemmän käsiteltävästä aiheesta?

Tällöinhän ongelmaa ei ole edes ratkaistu, eli uskottomuus on edelleen olemassa. Vai ajattelitko niin, että uskottomuuden paljastuttua lähtökohta on tulevaisuudelle se, että mies on uskoton edelleen? Silloin, jos vaimo ei tällaiseen ratkaisuun suostu, onkin selvitettävä se, miten uusi pattitilanne ratkaistaan. Onko sinun ajattelussa se, että kerran jotain, niin aina jotain? Ja koskeeko se kaikkia, vai vain pettäjiä? Tuntuu jo pahalta ajatus siitä, että ihmiseltä viedään muuttumisen mahdollisuus pois..

Ero kritiikki meni minulta aivan ohi.. Yritin sanoa sitä, että luonnollisesti huomattavasti enemmän erotilanteessa kärjistyy kaikki, jos erokriisiin liittyy kolmaskin osapuoli. Ihan maalaisjärjellä ajateltunakin jo pelkkä eroprosessi on raastava, kuten sanoit, saatikka silloin, kun siinä on ”toisia”. Silloin käsitellään kahta kriisiä päällekkäin, eikä taatusti teot, sanat tai tunteet ole hallittavissa. Lapsille, jotka eivät itse vielä tilannetta tai taustoja ole huomanneet, on raakaa mennä kolmansista pyöristä kertomaan. Maalaisjärkikin sanoo sen, että kolmannen pyörän sulattaminen on aikuisellekin rankaan, niin mitä sitten lapselle, jolla ei ole vielä riittävää tieto taitoa käsitellä saatikka ymmärtää tunteita. En tiedä, osasinko vieläkään sanoa, mitä ajoin takaa.. Eroprosessiin ei mielestäni kannata ottaa yhtään enempää osasia kuin mitä siinä on ihmisiä eroamassakaan.

Lue lisää

Valitettavasti en nähnyt kyseistä dokumenttia, johon olet muutaman kerran viitannut. Hyvä suhde ei varmastikaan tosiaan sulje pois uskottomuuden mahdollisuutta. Tosin voi myös asettaa kyseenalaiseksi sen, oliko suhde loppujen lopuksi hyvä vaikka osapuolet niin ajattelivatkin. Parisuhteen onnistumisen yksi edellytys on toisen ihmisen tunteminen. Koskaan ei voi päästä toisen ihmisen pään sisälle lukemaan tämän ajatuksia, mutta ainakin pitkässä parisuhteessa oppii lukemaan toista melko hyvin. Sen takia ihmettelen, miten joku voi pitää hyvänä suhdetta, jossa toisella oli syystä tai toisesta tarvetta pettää. Suhteessa oli vikana ainakin se, että kommunikointi ei pelannut eivätkä parisuhteen osapuolet tunteneet toisiaan riittävän hyvin. Jos petetyn eteen tulee puolison uskottomuus kuin salama kirkkaalta taivaalta, niin olisi ollut syytä tutustua toisen elämään ja ajatuksiin hieman tarkemmin.

Myönnän, en edelleenkään ymmärrä ajatustasi siitä, että uskottomuus on jotenkin irrallinen elämänilmiö.

Täsmennän ajatustani siitä, että on syytä pohtia millainen ihminen pettää, millaista ihmistä petetään ja millainen ihminen on toinen mies/nainen. Tarkoitan pohtimisen kohteilla ihmisen elämäntilannetta, asenteita, suhtautumista toisiin ihmisiin yms. Näiden asioiden selvittäminen varmasti laajentaisi kuvaa näistä ongelmista. Valitettavaa on jos pohtiminen päätyy iänikuiseen jankkaamiseen ja toistensa syyttelyyn.

Petetyistä, parisuhteessa jatkavista naisista. Tarkoitan todella niitä naisia, joiden mies edelleen jatkaa pettämistä. Vaimo tietää siitä, ei hyväksy tilannetta, mutta ei myöskään pysty viimekädessä tekemään mitään tilanteen ratkaisemiseksi. Näin kertoo nainen ”24 vuotta aviossa yhdessä 31 vuotta” (Lainaan luvatta, mutta onhan lähde ainakin ilmoitettu):

”Kyllähän sen arvaat, että oma perhe sai kuulla "ilo" uutisen viimeisenä. Nyt olen kerännyt itsetuntoani kohta 2 vuotta, elämähän ei koskaan palaa entiselleen meillä. Nuorimmainen muutti pois kotoa 18-v. koska ei jaksanut kuunnella tappelua. Minä letkauttelen aina sopivassa kohdassa (jotain typerää) ja ukko hyppää kattoon, milloin ei ryntää keittiöön hakemaan leippäveitsiä (kummassakin kädessä) ja huuda, että nyt kyllä tapetaan. Yhden kerran olen nyt syksyllä joutunut juoksemaan aamusella yöpaidassa ulos pimeään ja odottelemaan kun casanova lähtee. Luulenpa, että se oli juuri sen yhden kerran liikaa. Lasinsirpaleita on meillä ollut niin paljon ja rikottuja astioita, etten enää sirpaleista välitä (kiukuspäissään ukko rikkoo kaiken mitä käsiinsä saa, faxi-kone kesti 3 heittoa ennen kuin hajosi lopullisesti). …. Hämmästyttävintä tässä meidän tapauksesamme on se, että ukkoni ei ole mielestään tehnyt mitään väärää, mitä nyt käy imemässä ja panemassa toista naista vaimonsa selän takana, mutta minäpä ilmoitin, etteivät mummon hiivat minua kiinnosta, niin loppui seksikin tässä huushollissa. (eihän sitä nyt tarvinnut vakiintuneessa suhteessa kondomeja käytellä)
Mutta nyt on alkanut näyttämään siltä, että salarakas on joutunut sivummalle, koska eihän meidän ukko ollut se ainoa, joka sai hoivausta, joten jonon jatkona oleminen ei enää kiinnostakaan, sillä on täysi työ pitää vaimoa silmällä, ettei tämä taas mene tekemään tyhmiä avioeroanomuksia. Koska rahahan se tässä "perheessä" on se este, ettei voi erota, silloinhan menisi talo, firma ja mainekin vielä kaiken lisäksi.”

Tällaista elämää en jaksa ymmärtää. Miksi nainen ei lähde ja ala elämään omaa elämäänsä? Kuinka monta vuotta akuutti kriisivaihe jatkuu?

En suinkaan ajattele niin yksioikoisesti, että kerran pettäjä aina pettäjä tms. Aina on mahdollisuus muutokseen. Ja sitä muutoksen tarvetta tuntuisi olevan myös joidenkin petetyn vaimon asenteissa ja elämäntavassa. Viittaan edelliseen lainaukseen.

Eroasian ilmaisin epäselvästi, myönnän. Esitit, että nimenomaan uskottomuudesta johtuvassa erossa viha ja katkeruus pääsevät valloilleen ja juuri nimenomaan tällaisissa erotapauksissa erosta tehdään lapsille mörkö. Eiköhän kuitenkin kaikkiin erotapahtumiin liity negatiivisia tunteita ja asioita. Olipa eron syy mikä tahansa, aikuisten velvollisuus on huolehtia siitä, että lapset kärsivät tilanteesta mahdollisimman vähän. Ja olipa eron syy mikä tahansa, sitä ei pidä kaataa lasten niskaan.

ei ammattilainen kirjoitti:

Valitettavasti en nähnyt kyseistä dokumenttia, johon olet muutaman kerran viitannut. Hyvä suhde ei varmastikaan tosiaan sulje pois uskottomuuden mahdollisuutta. Tosin voi myös asettaa kyseenalaiseksi sen, oliko suhde loppujen lopuksi hyvä vaikka osapuolet niin ajattelivatkin. Parisuhteen onnistumisen yksi edellytys on toisen ihmisen tunteminen. Koskaan ei voi päästä toisen ihmisen pään sisälle lukemaan tämän ajatuksia, mutta ainakin pitkässä parisuhteessa oppii lukemaan toista melko hyvin. Sen takia ihmettelen, miten joku voi pitää hyvänä suhdetta, jossa toisella oli syystä tai toisesta tarvetta pettää. Suhteessa oli vikana ainakin se, että kommunikointi ei pelannut eivätkä parisuhteen osapuolet tunteneet toisiaan riittävän hyvin. Jos petetyn eteen tulee puolison uskottomuus kuin salama kirkkaalta taivaalta, niin olisi ollut syytä tutustua toisen elämään ja ajatuksiin hieman tarkemmin.

Myönnän, en edelleenkään ymmärrä ajatustasi siitä, että uskottomuus on jotenkin irrallinen elämänilmiö.

Täsmennän ajatustani siitä, että on syytä pohtia millainen ihminen pettää, millaista ihmistä petetään ja millainen ihminen on toinen mies/nainen. Tarkoitan pohtimisen kohteilla ihmisen elämäntilannetta, asenteita, suhtautumista toisiin ihmisiin yms. Näiden asioiden selvittäminen varmasti laajentaisi kuvaa näistä ongelmista. Valitettavaa on jos pohtiminen päätyy iänikuiseen jankkaamiseen ja toistensa syyttelyyn.

Petetyistä, parisuhteessa jatkavista naisista. Tarkoitan todella niitä naisia, joiden mies edelleen jatkaa pettämistä. Vaimo tietää siitä, ei hyväksy tilannetta, mutta ei myöskään pysty viimekädessä tekemään mitään tilanteen ratkaisemiseksi. Näin kertoo nainen ”24 vuotta aviossa yhdessä 31 vuotta” (Lainaan luvatta, mutta onhan lähde ainakin ilmoitettu):

”Kyllähän sen arvaat, että oma perhe sai kuulla "ilo" uutisen viimeisenä. Nyt olen kerännyt itsetuntoani kohta 2 vuotta, elämähän ei koskaan palaa entiselleen meillä. Nuorimmainen muutti pois kotoa 18-v. koska ei jaksanut kuunnella tappelua. Minä letkauttelen aina sopivassa kohdassa (jotain typerää) ja ukko hyppää kattoon, milloin ei ryntää keittiöön hakemaan leippäveitsiä (kummassakin kädessä) ja huuda, että nyt kyllä tapetaan. Yhden kerran olen nyt syksyllä joutunut juoksemaan aamusella yöpaidassa ulos pimeään ja odottelemaan kun casanova lähtee. Luulenpa, että se oli juuri sen yhden kerran liikaa. Lasinsirpaleita on meillä ollut niin paljon ja rikottuja astioita, etten enää sirpaleista välitä (kiukuspäissään ukko rikkoo kaiken mitä käsiinsä saa, faxi-kone kesti 3 heittoa ennen kuin hajosi lopullisesti). …. Hämmästyttävintä tässä meidän tapauksesamme on se, että ukkoni ei ole mielestään tehnyt mitään väärää, mitä nyt käy imemässä ja panemassa toista naista vaimonsa selän takana, mutta minäpä ilmoitin, etteivät mummon hiivat minua kiinnosta, niin loppui seksikin tässä huushollissa. (eihän sitä nyt tarvinnut vakiintuneessa suhteessa kondomeja käytellä)
Mutta nyt on alkanut näyttämään siltä, että salarakas on joutunut sivummalle, koska eihän meidän ukko ollut se ainoa, joka sai hoivausta, joten jonon jatkona oleminen ei enää kiinnostakaan, sillä on täysi työ pitää vaimoa silmällä, ettei tämä taas mene tekemään tyhmiä avioeroanomuksia. Koska rahahan se tässä "perheessä" on se este, ettei voi erota, silloinhan menisi talo, firma ja mainekin vielä kaiken lisäksi.”

Tällaista elämää en jaksa ymmärtää. Miksi nainen ei lähde ja ala elämään omaa elämäänsä? Kuinka monta vuotta akuutti kriisivaihe jatkuu?

En suinkaan ajattele niin yksioikoisesti, että kerran pettäjä aina pettäjä tms. Aina on mahdollisuus muutokseen. Ja sitä muutoksen tarvetta tuntuisi olevan myös joidenkin petetyn vaimon asenteissa ja elämäntavassa. Viittaan edelliseen lainaukseen.

Eroasian ilmaisin epäselvästi, myönnän. Esitit, että nimenomaan uskottomuudesta johtuvassa erossa viha ja katkeruus pääsevät valloilleen ja juuri nimenomaan tällaisissa erotapauksissa erosta tehdään lapsille mörkö. Eiköhän kuitenkin kaikkiin erotapahtumiin liity negatiivisia tunteita ja asioita. Olipa eron syy mikä tahansa, aikuisten velvollisuus on huolehtia siitä, että lapset kärsivät tilanteesta mahdollisimman vähän. Ja olipa eron syy mikä tahansa, sitä ei pidä kaataa lasten niskaan.

Lue lisää

Vastaukset näihin kysymyksiin selvittää meidän ajattelun eron.

Mistä uskottomuus on sinusta seurausta? Mitä pitää tapahtua ennen uskottomuutta?

Mistä parisuhdeongelmat on seurausta? Mitä pitää tapahtua ennen parisuhteen ongelmia?

Mutta toisaalta ymmärrän "kommunikointimme" takkuilun, kun luin alempana olevan kommenttisi. Katsot minua "sen käsityksen lasien kautta" ja tulkitset tekstiäni siitä lähtökohdasta.

Filosohvi kirjoitti:

Vastaukset näihin kysymyksiin selvittää meidän ajattelun eron.

Mistä uskottomuus on sinusta seurausta? Mitä pitää tapahtua ennen uskottomuutta?

Mistä parisuhdeongelmat on seurausta? Mitä pitää tapahtua ennen parisuhteen ongelmia?

Mutta toisaalta ymmärrän "kommunikointimme" takkuilun, kun luin alempana olevan kommenttisi. Katsot minua "sen käsityksen lasien kautta" ja tulkitset tekstiäni siitä lähtökohdasta.

Lue lisää

Edellisessä viestissäsi sanoit: "Mutta missään nimessä en näe, että uskottomuus on sen enempää SYYTÄ kuin SEURAUSTA." Ja siitä sitten johtuvat nuo kysymykset, jotka esitit. Ikäänkuin uskottomuus vain jotenkin oudolla tavalla vain ON, tupsahtaa ihmisen eteen kuin tyhjästä. Ja olettaisin että tässä kohtaa ajattelet tämän johtuvan siitä, että petetty vaimo ei ole voinut valita osaansa, sitä että häntä petetään. Toki näin on, mutta petetty vaimo on osa kokonaisuutta, osa pettävän miehen elämää eikä hän siis voi olla ulkopuolinen myöskään uskottomuuteen nähden.

Vastauksena kysymyksiisi:

Uskottomuus on osa parisuhdetta, osa parisuhteen ongelmia. Siihen en tosiaankaan voi uskoa, että uskottomuus on parisuhdeparatiisiin kuin tyhjästä putoava pommi, että kaikki on onnellista ja hyvin, kunnes toinen puoliso pettää. Se joka edelleen uskottomuuden ilmitulon jälkeen ajattelee näin, pettää itseään.

Parisuhdeongelmat ovat seurausta ensinnäkin siitä, että parisuhde yleensä on olemassa. Parisuhteessa on aina kaksi osapuolta. Parisuhde on sosiaalista vuorovaikutusta. Ihmisen ajatusmallien muotoutumiseen, asenteisiin, käyttäytymiseen ja tekoihin vaikuttavat tuhannet asiat; perimä, kasvatus, muilta ihmisiltä tulevat vaikutteet jne jne. Tiedät aivan hyvin, että kysymykseen "mitä pitää tapahtua ennen parisuhteen ongelmia?" ei voi vastata yksiselitteisesti. Jokaisen ihmisen elämässä tilanne on erilainen. Ennen parisuhdeongelmia on elettävä.

ei ammattilainen kirjoitti:

Edellisessä viestissäsi sanoit: "Mutta missään nimessä en näe, että uskottomuus on sen enempää SYYTÄ kuin SEURAUSTA." Ja siitä sitten johtuvat nuo kysymykset, jotka esitit. Ikäänkuin uskottomuus vain jotenkin oudolla tavalla vain ON, tupsahtaa ihmisen eteen kuin tyhjästä. Ja olettaisin että tässä kohtaa ajattelet tämän johtuvan siitä, että petetty vaimo ei ole voinut valita osaansa, sitä että häntä petetään. Toki näin on, mutta petetty vaimo on osa kokonaisuutta, osa pettävän miehen elämää eikä hän siis voi olla ulkopuolinen myöskään uskottomuuteen nähden.

Vastauksena kysymyksiisi:

Uskottomuus on osa parisuhdetta, osa parisuhteen ongelmia. Siihen en tosiaankaan voi uskoa, että uskottomuus on parisuhdeparatiisiin kuin tyhjästä putoava pommi, että kaikki on onnellista ja hyvin, kunnes toinen puoliso pettää. Se joka edelleen uskottomuuden ilmitulon jälkeen ajattelee näin, pettää itseään.

Parisuhdeongelmat ovat seurausta ensinnäkin siitä, että parisuhde yleensä on olemassa. Parisuhteessa on aina kaksi osapuolta. Parisuhde on sosiaalista vuorovaikutusta. Ihmisen ajatusmallien muotoutumiseen, asenteisiin, käyttäytymiseen ja tekoihin vaikuttavat tuhannet asiat; perimä, kasvatus, muilta ihmisiltä tulevat vaikutteet jne jne. Tiedät aivan hyvin, että kysymykseen "mitä pitää tapahtua ennen parisuhteen ongelmia?" ei voi vastata yksiselitteisesti. Jokaisen ihmisen elämässä tilanne on erilainen. Ennen parisuhdeongelmia on elettävä.

Lue lisää

Ei ole olemassa ongelmaa, johon olisi yksiselitteinen syy, sillä silloin siihen olisi olemassa yksiselitteinen ratkaisu. Kuitenkin ajattelet: Eli uskottomuuteen olet valmis näkemään selkeän syy-seuraus -yhteyden. Miksi toisaalla ymmärretty "yksiselitteinen selittämättömyys" on toisessa kohden toisin?

Edelleen erittäin oleellinen seikka puuttuu ennen kuin uskottomuus on parisuhteessa. Vastaat siihen kyllä tässä: .

Ennen uskottomuutta PETTÄJÄ tekee valinnan siitä, kuinka KOKEMANSA ongelmat "ratkaisee". Kahden kauppa parisuhde todellakin on, kuten toteat. Kuka opettaa itse kullekin ongelmanratkaisu taidot ja keinot? Oletettavasti keinoja on monia, koska on ongelmiakin. Kuka kertoo tai päättää ongelman edessä seisovalle kuinka pulma tulisi ratkaista?

Leikittelin ajatuksellasi, ja tein siitä matemaattisen kaavan. Matemaattisten kaavojen eksaktiudesta olemme luultavammin samaa mieltä. Lähtökohtasi sinulla on siis se, että uskottomuus on osa parisuhdetta, seurausta parisuhdeongelmista, ei niinkään erillinen ongelma. Silloin parisuhde, parisuhdeongelma ja uskottomuus on kyettävä osoittamaan toisistaan riippuvaisiksi tyyliin: 1 1=2, eli 2=1 1, 1=2-1. Lopputulos sama miten päin tahansa tarkasteltuna.

P=parisuhde, O=parisuhdeongelmat, U=uskottomuus
U=P PO. Tämä on sinun lähtökohtasi. Sen paikkansapitävyyden voi testata näin:

PO=U-P. Jos lähtökohtasi olisi tosi, niin silloin parisuhdeongelmat toteutuu myös poistamalla uskottomuudesta parisuhde. Parisuhdeongelmaa ei vain voi olla ilman sitä parisuhdetta. Lähtökohdan paikkansapitävyyden voi tarkistaa myös:

P=U-PO. Eli parisuhde toteutuu poistamalla uskottomuudesta parisuhdeongelman. Parisuhde ei tarvitse parisuhdeongelmia ollakseen olemassa.
Muuttuuko asia, jos parisuhde on se kokonaisuus, josta lähdetään liikkeelle? Kokeillaan taas matematiikalla.

P=PO U. Eli ajatuksena se, että sekä parisuhdeongelma että uskottomuus on parisuhteen osia.

U=P-PO. Uskottomuus toteutuu, vaikka parisuhdeongelman poistaa, koska parisuhde on olemassa.

PO=P-U. Parisuhdeongelma voi olla, vaikka uskottomuuden poistaisi, koska niin ikään parisuhde on olemassa.

Entä jos parisuhdeongelmat on kokonaisuus, jota tutkitaan?

PO=P U. Lähtökohta siinä, että toteutuakseen parisuhdeongelma tarvitsee sekä parisuhteen, että uskottomuuden.

P=PO-U. Kyllä. Parisuhde on olemassa, vaikka parisuhdeongelmista poistaisi uskottomuuden.

U=PO-P. Ei ole mahdollista. Parisuhteenongelmista poistettaessa parisuhde ei uskottomuuskaan voi toteuta, koska sen edellytyksenä on vain ja ainoastaan parisuhde.

Matematiikasta on se hyöty, että monet kaavamaisuudet, mitkä sisältävät ehdollisia muuttujia, voidaan sen avulla testata teoriassa. Ja koska psykologia hävisi tässäkin viestiketjussa matematiikalle, niin osoitus siitä, että psykologisiakin ongelmia ja teorioita voi ratkoa ja/tai täsmentää ja tarkistaa matematiikan avulla. Edelleen olen sitä mieltä, että uskottomuus on itsellinen ongelma siinä missä mikä muukin ongelma parisuhteen sisällä. Erimieltä kun edelleen olet, niin pyydän sinua esittämään vaikkapa juuri matematiikan muodossa, yhtälöitä apuna käyttäen johtopäätöstesi takana olevat kausaliteetit.

Psykologia tai matematiikka ei ole olemassa ilman johdonmukaisuutta.

Filosohvi kirjoitti:

Ei ole olemassa ongelmaa, johon olisi yksiselitteinen syy, sillä silloin siihen olisi olemassa yksiselitteinen ratkaisu. Kuitenkin ajattelet: Eli uskottomuuteen olet valmis näkemään selkeän syy-seuraus -yhteyden. Miksi toisaalla ymmärretty "yksiselitteinen selittämättömyys" on toisessa kohden toisin?

Edelleen erittäin oleellinen seikka puuttuu ennen kuin uskottomuus on parisuhteessa. Vastaat siihen kyllä tässä: .

Ennen uskottomuutta PETTÄJÄ tekee valinnan siitä, kuinka KOKEMANSA ongelmat "ratkaisee". Kahden kauppa parisuhde todellakin on, kuten toteat. Kuka opettaa itse kullekin ongelmanratkaisu taidot ja keinot? Oletettavasti keinoja on monia, koska on ongelmiakin. Kuka kertoo tai päättää ongelman edessä seisovalle kuinka pulma tulisi ratkaista?

Leikittelin ajatuksellasi, ja tein siitä matemaattisen kaavan. Matemaattisten kaavojen eksaktiudesta olemme luultavammin samaa mieltä. Lähtökohtasi sinulla on siis se, että uskottomuus on osa parisuhdetta, seurausta parisuhdeongelmista, ei niinkään erillinen ongelma. Silloin parisuhde, parisuhdeongelma ja uskottomuus on kyettävä osoittamaan toisistaan riippuvaisiksi tyyliin: 1 1=2, eli 2=1 1, 1=2-1. Lopputulos sama miten päin tahansa tarkasteltuna.

P=parisuhde, O=parisuhdeongelmat, U=uskottomuus
U=P PO. Tämä on sinun lähtökohtasi. Sen paikkansapitävyyden voi testata näin:

PO=U-P. Jos lähtökohtasi olisi tosi, niin silloin parisuhdeongelmat toteutuu myös poistamalla uskottomuudesta parisuhde. Parisuhdeongelmaa ei vain voi olla ilman sitä parisuhdetta. Lähtökohdan paikkansapitävyyden voi tarkistaa myös:

P=U-PO. Eli parisuhde toteutuu poistamalla uskottomuudesta parisuhdeongelman. Parisuhde ei tarvitse parisuhdeongelmia ollakseen olemassa.
Muuttuuko asia, jos parisuhde on se kokonaisuus, josta lähdetään liikkeelle? Kokeillaan taas matematiikalla.

P=PO U. Eli ajatuksena se, että sekä parisuhdeongelma että uskottomuus on parisuhteen osia.

U=P-PO. Uskottomuus toteutuu, vaikka parisuhdeongelman poistaa, koska parisuhde on olemassa.

PO=P-U. Parisuhdeongelma voi olla, vaikka uskottomuuden poistaisi, koska niin ikään parisuhde on olemassa.

Entä jos parisuhdeongelmat on kokonaisuus, jota tutkitaan?

PO=P U. Lähtökohta siinä, että toteutuakseen parisuhdeongelma tarvitsee sekä parisuhteen, että uskottomuuden.

P=PO-U. Kyllä. Parisuhde on olemassa, vaikka parisuhdeongelmista poistaisi uskottomuuden.

U=PO-P. Ei ole mahdollista. Parisuhteenongelmista poistettaessa parisuhde ei uskottomuuskaan voi toteuta, koska sen edellytyksenä on vain ja ainoastaan parisuhde.

Matematiikasta on se hyöty, että monet kaavamaisuudet, mitkä sisältävät ehdollisia muuttujia, voidaan sen avulla testata teoriassa. Ja koska psykologia hävisi tässäkin viestiketjussa matematiikalle, niin osoitus siitä, että psykologisiakin ongelmia ja teorioita voi ratkoa ja/tai täsmentää ja tarkistaa matematiikan avulla. Edelleen olen sitä mieltä, että uskottomuus on itsellinen ongelma siinä missä mikä muukin ongelma parisuhteen sisällä. Erimieltä kun edelleen olet, niin pyydän sinua esittämään vaikkapa juuri matematiikan muodossa, yhtälöitä apuna käyttäen johtopäätöstesi takana olevat kausaliteetit.

Psykologia tai matematiikka ei ole olemassa ilman johdonmukaisuutta.

Lue lisää

Pahoittelen, mutta humanistina nuo 1 1=2 jutut menevät minulta niin sanotusti yli hilseen. Olen aina ollut vähän huono matikassa... Olen jotenkin yrittänyt katsella tätä elämää laajemmin kulttuurintutkijan näkövinkkelistä.

Varmaan olit kovasti paneutunut noihin kaavoihisi, enkä suinkaan vähättele pohdintojasi. En vain valitettavasti jaksanut enää niihin paneutua, pahoittelen taas. Muuten olen sitä mieltä, että keskustelumme junnaa aika lailla paikoillaan. Olemme varmasti kuitenkin samaa mieltä siitä, että olemme eri mieltä joistakin asioista.

Joka tapauksessa olet virkistävä poikkeus tässä muussa viestijöiden massassa.

Ehkäpä palaamme taas aiheeseen, kun esität teesejäsi myös petetyn ja pettäjän näkökulmasta. Pettäjiä ei tosin tällä palstalla juuri näy, mutta petettyjen kirjoitusten luulisi tarjoavan sinullekin riittävästi tutkimusaineistoa tulkintojasi varten. Ja älykkäänä ihmisenä varmasti sieltäkin löydän niitä ristiriitaisuuksia, joita olet toisten naisten kirjoituksista löytänyt. Jäänpä siis odottamaan seuraavaa aloitustasi.

PS. Olen aiemmin kirjoittanut tälle palstalle nimimerkillä eeva. En halunnut käyttää samaa nimimerkkiä, koska en halunnut tästä mitään edellisenkaltaista eeva-keskustelua. Mutta jos sattuu kiinnostamaan, käy katsomassa aiempia kommenttejani. Niiden perusteella voinet sitten edelleen vaikkapa tehdä johtopäätöksiä niistä laseista, joiden läpi elämää katselen.

eeva, ei ammattilainen kirjoitti:

Pahoittelen, mutta humanistina nuo 1 1=2 jutut menevät minulta niin sanotusti yli hilseen. Olen aina ollut vähän huono matikassa... Olen jotenkin yrittänyt katsella tätä elämää laajemmin kulttuurintutkijan näkövinkkelistä.

Varmaan olit kovasti paneutunut noihin kaavoihisi, enkä suinkaan vähättele pohdintojasi. En vain valitettavasti jaksanut enää niihin paneutua, pahoittelen taas. Muuten olen sitä mieltä, että keskustelumme junnaa aika lailla paikoillaan. Olemme varmasti kuitenkin samaa mieltä siitä, että olemme eri mieltä joistakin asioista.

Joka tapauksessa olet virkistävä poikkeus tässä muussa viestijöiden massassa.

Ehkäpä palaamme taas aiheeseen, kun esität teesejäsi myös petetyn ja pettäjän näkökulmasta. Pettäjiä ei tosin tällä palstalla juuri näy, mutta petettyjen kirjoitusten luulisi tarjoavan sinullekin riittävästi tutkimusaineistoa tulkintojasi varten. Ja älykkäänä ihmisenä varmasti sieltäkin löydän niitä ristiriitaisuuksia, joita olet toisten naisten kirjoituksista löytänyt. Jäänpä siis odottamaan seuraavaa aloitustasi.

PS. Olen aiemmin kirjoittanut tälle palstalle nimimerkillä eeva. En halunnut käyttää samaa nimimerkkiä, koska en halunnut tästä mitään edellisenkaltaista eeva-keskustelua. Mutta jos sattuu kiinnostamaan, käy katsomassa aiempia kommenttejani. Niiden perusteella voinet sitten edelleen vaikkapa tehdä johtopäätöksiä niistä laseista, joiden läpi elämää katselen.

Lue lisää

kun ei pysty esitettyjä väitteitä kumoamaan tai perustelemaan itse toisin..

Aika yleinen kommentti monella , kun oma kapasiteetti loppuu.

Ja sivusta seurasin kommentointiasi. Sinun oli pakko puuttua Filosohviin "tekemisiin" eikä ajatuksiin, koska Filososohvi osasi ajaa aika ahtaalle. Hänelle ei kelvannut samat "oon huomannu" jne. selitykset.

Enemmän kuin totta on se, että Filosohvi on kaivattu poikkeus tässä foorumissa. Ja toivottavasti osaa hyödyntää ammattitaitoaan ja lukea tällaisiakin vastauksia "ihmisluonnetta ymmärtäen".

Et vissiin huomannut, että Filosohvi vastasi jo alempana siihen . Ihan sinulle uteliaisuuttani: OSAATKO KOMMENTOIDA YHTÄÄN FILOSOHVIN KIRJOITUSTA ILMAN PIIKITTELY, VÄHÄTTELYÄ TAI NÄLVIMISTÄ?

Tai oikeastaan..

MIKSI NÄLVIT, PIIKITTELET JA VÄHÄTTELET?

luovuttaa kirjoitti:

kun ei pysty esitettyjä väitteitä kumoamaan tai perustelemaan itse toisin..

Aika yleinen kommentti monella , kun oma kapasiteetti loppuu.

Ja sivusta seurasin kommentointiasi. Sinun oli pakko puuttua Filosohviin "tekemisiin" eikä ajatuksiin, koska Filososohvi osasi ajaa aika ahtaalle. Hänelle ei kelvannut samat "oon huomannu" jne. selitykset.

Enemmän kuin totta on se, että Filosohvi on kaivattu poikkeus tässä foorumissa. Ja toivottavasti osaa hyödyntää ammattitaitoaan ja lukea tällaisiakin vastauksia "ihmisluonnetta ymmärtäen".

Et vissiin huomannut, että Filosohvi vastasi jo alempana siihen . Ihan sinulle uteliaisuuttani: OSAATKO KOMMENTOIDA YHTÄÄN FILOSOHVIN KIRJOITUSTA ILMAN PIIKITTELY, VÄHÄTTELYÄ TAI NÄLVIMISTÄ?

Tai oikeastaan..

MIKSI NÄLVIT, PIIKITTELET JA VÄHÄTTELET?

Lue lisää

"MIKSI NÄLVIT, PIIKITTELET JA VÄHÄTTELET?"

En ymmärtänyt. Yritin olla niin kohtelias kuin mahdollista. Älä näe asioissa tai sanoissa sellaisia merkityksiä joita niissä ei ole. Ja kaikella ystävyydellä, älä kommentoi asioita, jotka eivät sinulle kuulu.

Filosohvi kirjoitti:

Ei ole olemassa ongelmaa, johon olisi yksiselitteinen syy, sillä silloin siihen olisi olemassa yksiselitteinen ratkaisu. Kuitenkin ajattelet: Eli uskottomuuteen olet valmis näkemään selkeän syy-seuraus -yhteyden. Miksi toisaalla ymmärretty "yksiselitteinen selittämättömyys" on toisessa kohden toisin?

Edelleen erittäin oleellinen seikka puuttuu ennen kuin uskottomuus on parisuhteessa. Vastaat siihen kyllä tässä: .

Ennen uskottomuutta PETTÄJÄ tekee valinnan siitä, kuinka KOKEMANSA ongelmat "ratkaisee". Kahden kauppa parisuhde todellakin on, kuten toteat. Kuka opettaa itse kullekin ongelmanratkaisu taidot ja keinot? Oletettavasti keinoja on monia, koska on ongelmiakin. Kuka kertoo tai päättää ongelman edessä seisovalle kuinka pulma tulisi ratkaista?

Leikittelin ajatuksellasi, ja tein siitä matemaattisen kaavan. Matemaattisten kaavojen eksaktiudesta olemme luultavammin samaa mieltä. Lähtökohtasi sinulla on siis se, että uskottomuus on osa parisuhdetta, seurausta parisuhdeongelmista, ei niinkään erillinen ongelma. Silloin parisuhde, parisuhdeongelma ja uskottomuus on kyettävä osoittamaan toisistaan riippuvaisiksi tyyliin: 1 1=2, eli 2=1 1, 1=2-1. Lopputulos sama miten päin tahansa tarkasteltuna.

P=parisuhde, O=parisuhdeongelmat, U=uskottomuus
U=P PO. Tämä on sinun lähtökohtasi. Sen paikkansapitävyyden voi testata näin:

PO=U-P. Jos lähtökohtasi olisi tosi, niin silloin parisuhdeongelmat toteutuu myös poistamalla uskottomuudesta parisuhde. Parisuhdeongelmaa ei vain voi olla ilman sitä parisuhdetta. Lähtökohdan paikkansapitävyyden voi tarkistaa myös:

P=U-PO. Eli parisuhde toteutuu poistamalla uskottomuudesta parisuhdeongelman. Parisuhde ei tarvitse parisuhdeongelmia ollakseen olemassa.
Muuttuuko asia, jos parisuhde on se kokonaisuus, josta lähdetään liikkeelle? Kokeillaan taas matematiikalla.

P=PO U. Eli ajatuksena se, että sekä parisuhdeongelma että uskottomuus on parisuhteen osia.

U=P-PO. Uskottomuus toteutuu, vaikka parisuhdeongelman poistaa, koska parisuhde on olemassa.

PO=P-U. Parisuhdeongelma voi olla, vaikka uskottomuuden poistaisi, koska niin ikään parisuhde on olemassa.

Entä jos parisuhdeongelmat on kokonaisuus, jota tutkitaan?

PO=P U. Lähtökohta siinä, että toteutuakseen parisuhdeongelma tarvitsee sekä parisuhteen, että uskottomuuden.

P=PO-U. Kyllä. Parisuhde on olemassa, vaikka parisuhdeongelmista poistaisi uskottomuuden.

U=PO-P. Ei ole mahdollista. Parisuhteenongelmista poistettaessa parisuhde ei uskottomuuskaan voi toteuta, koska sen edellytyksenä on vain ja ainoastaan parisuhde.

Matematiikasta on se hyöty, että monet kaavamaisuudet, mitkä sisältävät ehdollisia muuttujia, voidaan sen avulla testata teoriassa. Ja koska psykologia hävisi tässäkin viestiketjussa matematiikalle, niin osoitus siitä, että psykologisiakin ongelmia ja teorioita voi ratkoa ja/tai täsmentää ja tarkistaa matematiikan avulla. Edelleen olen sitä mieltä, että uskottomuus on itsellinen ongelma siinä missä mikä muukin ongelma parisuhteen sisällä. Erimieltä kun edelleen olet, niin pyydän sinua esittämään vaikkapa juuri matematiikan muodossa, yhtälöitä apuna käyttäen johtopäätöstesi takana olevat kausaliteetit.

Psykologia tai matematiikka ei ole olemassa ilman johdonmukaisuutta.

Lue lisää

Tuon edellisen viestin ja kommentin (nimimerkki luovuttaa) innoittamana: Luulisi missiosi tuon tyyppisten ihmisten (joita tämä palsta vilisee) terapeuttina, puolestapuhujana ja lohduttajana olevan melko turhauttava. Mutta voimia vaan valitsemallasi tiellä!

Ja tiedoksi kaikille, jotka eivät ymmärtäneet: TÄMÄ oli ironiaa.

eeva, ei ammattilainen kirjoitti:

Pahoittelen, mutta humanistina nuo 1 1=2 jutut menevät minulta niin sanotusti yli hilseen. Olen aina ollut vähän huono matikassa... Olen jotenkin yrittänyt katsella tätä elämää laajemmin kulttuurintutkijan näkövinkkelistä.

Varmaan olit kovasti paneutunut noihin kaavoihisi, enkä suinkaan vähättele pohdintojasi. En vain valitettavasti jaksanut enää niihin paneutua, pahoittelen taas. Muuten olen sitä mieltä, että keskustelumme junnaa aika lailla paikoillaan. Olemme varmasti kuitenkin samaa mieltä siitä, että olemme eri mieltä joistakin asioista.

Joka tapauksessa olet virkistävä poikkeus tässä muussa viestijöiden massassa.

Ehkäpä palaamme taas aiheeseen, kun esität teesejäsi myös petetyn ja pettäjän näkökulmasta. Pettäjiä ei tosin tällä palstalla juuri näy, mutta petettyjen kirjoitusten luulisi tarjoavan sinullekin riittävästi tutkimusaineistoa tulkintojasi varten. Ja älykkäänä ihmisenä varmasti sieltäkin löydän niitä ristiriitaisuuksia, joita olet toisten naisten kirjoituksista löytänyt. Jäänpä siis odottamaan seuraavaa aloitustasi.

PS. Olen aiemmin kirjoittanut tälle palstalle nimimerkillä eeva. En halunnut käyttää samaa nimimerkkiä, koska en halunnut tästä mitään edellisenkaltaista eeva-keskustelua. Mutta jos sattuu kiinnostamaan, käy katsomassa aiempia kommenttejani. Niiden perusteella voinet sitten edelleen vaikkapa tehdä johtopäätöksiä niistä laseista, joiden läpi elämää katselen.

Lue lisää

Emme kukaan lukijoista tunne toisiamme muutoin kuin kirjoitusten perusteella. kirjoitusten perusteella siis luomme kuvan, opimme tavallaan "tuntemaan".

Ilmoiti, eeva, olevasi humanisti. Kuuvako "keskittyy ihmisten arvoihin ja etuihin sekä painottaa yksilöiden arvokkuutta ja kykyä saavuttaa haluamansa järjen ja johdonmukaisen ajattelun avulla" oheinen määritelmä sinun kirjoituksiasi ja sitä kautta sitä persoonallisuutta, jonka haluat meille muille lukijoille antaa? Minusta tuo sopii Filosohviin..

Oikea humanisti ymmärtää myös totuuden koherenssiteoriat (yhteensopivuusteoria) ja se näkyy kommntoinnissa, sinulla ei. Totuusrelativismin piirteet tulee kyllä esiin, mutta niiden ongelmallisuutta et suostu hyväksymään..

Ja sitäpaitsi.

Humanistin jos kenen on ymmärrettävä myös matematiikkaa..

eeva kirjoitti:

Tuon edellisen viestin ja kommentin (nimimerkki luovuttaa) innoittamana: Luulisi missiosi tuon tyyppisten ihmisten (joita tämä palsta vilisee) terapeuttina, puolestapuhujana ja lohduttajana olevan melko turhauttava. Mutta voimia vaan valitsemallasi tiellä!

Ja tiedoksi kaikille, jotka eivät ymmärtäneet: TÄMÄ oli ironiaa.

Lue lisää

Käskit minun pysyä poissa asiasta, joka ei minulle kuulu. No, nyt sitten Filosohviin ironioit asioita, jotka eivät ole hänestä lähtöisin..

Pitäisikö itse tehdä niin kuin muita neuvoo??!!

eeva, ei ammattilainen kirjoitti:

Pahoittelen, mutta humanistina nuo 1 1=2 jutut menevät minulta niin sanotusti yli hilseen. Olen aina ollut vähän huono matikassa... Olen jotenkin yrittänyt katsella tätä elämää laajemmin kulttuurintutkijan näkövinkkelistä.

Varmaan olit kovasti paneutunut noihin kaavoihisi, enkä suinkaan vähättele pohdintojasi. En vain valitettavasti jaksanut enää niihin paneutua, pahoittelen taas. Muuten olen sitä mieltä, että keskustelumme junnaa aika lailla paikoillaan. Olemme varmasti kuitenkin samaa mieltä siitä, että olemme eri mieltä joistakin asioista.

Joka tapauksessa olet virkistävä poikkeus tässä muussa viestijöiden massassa.

Ehkäpä palaamme taas aiheeseen, kun esität teesejäsi myös petetyn ja pettäjän näkökulmasta. Pettäjiä ei tosin tällä palstalla juuri näy, mutta petettyjen kirjoitusten luulisi tarjoavan sinullekin riittävästi tutkimusaineistoa tulkintojasi varten. Ja älykkäänä ihmisenä varmasti sieltäkin löydän niitä ristiriitaisuuksia, joita olet toisten naisten kirjoituksista löytänyt. Jäänpä siis odottamaan seuraavaa aloitustasi.

PS. Olen aiemmin kirjoittanut tälle palstalle nimimerkillä eeva. En halunnut käyttää samaa nimimerkkiä, koska en halunnut tästä mitään edellisenkaltaista eeva-keskustelua. Mutta jos sattuu kiinnostamaan, käy katsomassa aiempia kommenttejani. Niiden perusteella voinet sitten edelleen vaikkapa tehdä johtopäätöksiä niistä laseista, joiden läpi elämää katselen.

Lue lisää

Olen täysin samaa mieltä tämän alkuperäis-Eevan kanssa: ei näin monitahoisia ja -tasoisia ilmiöitä mitenkään voida yksinkertaistaa 1 1=2 -tasolle. Jotnekin luulisi, että yliopistotasolla opiskellut henkilö huomaisi väistämättä, että mittasuhde ja koko väline on tällaiseen ongelmakenttään täysin väärä: käteen sattui kirves, kun tarvittaisiin tarkkuusveistä. Eipä ihme, että veistojälki on vähän krouvia.

Kyse ei ole siitä, etteikö humanisti ymmärtäisi matematiikkaa. Kyse on siitä, että pitäisi kyetä oivaltamaan, missä ongelmassa ja millä tavalla sitä kannattaa käyttää. Metodologian kurssit kuuluvat jo aineopintoihin. Myös psykologiassa.

Eihän Filosohvi suorastaan valehdellut ole kirjoituksissaan. Hän on vain vääristellyt totuutta tuomalla tietyllä lailla asennoituneessa ympäristössä julki sellaisen osan argumentteja, jotka tukevat näitä tämän yhteisön asenteita - ja vaiennut muista.

Näillä osatotuuksillaan hän on vain vahvistanut sitä stereotyyppistä käsitystä, mikä tällä palstalla esiintyy toisista naisista. Että he/me olisimme automaattisesti, joka ikinen, surkeita selittelijöitä jotka kieltävät Totuuden® (totuuksiahan Filosohvin filosohvian mukaan on vain yksi, matemaattiseen muotoon puserrettava malli) ja selittävät aina kaiken itselleen parhain päin. Sellaisiahan me olemme, MOT.

(Stereotypia = sosiaalipsykologinen perustermi, joka tarkoittaa vahvaan ennakkoluuloon perustuvaa yksipuolista käsitystä tietystä ihmisryhmästä, esim. että romanit ovat työtävieroksuvia.)

Arvoisat lukijat: varokaa henkilöitä, jotka asiallisuuden ja tieteellisyyden kaapuun verhoutuneena esittävät asenteellista ja ennakkoluuloista potaskaa!

Eeva kirjoitti:

Olen täysin samaa mieltä tämän alkuperäis-Eevan kanssa: ei näin monitahoisia ja -tasoisia ilmiöitä mitenkään voida yksinkertaistaa 1 1=2 -tasolle. Jotnekin luulisi, että yliopistotasolla opiskellut henkilö huomaisi väistämättä, että mittasuhde ja koko väline on tällaiseen ongelmakenttään täysin väärä: käteen sattui kirves, kun tarvittaisiin tarkkuusveistä. Eipä ihme, että veistojälki on vähän krouvia.

Kyse ei ole siitä, etteikö humanisti ymmärtäisi matematiikkaa. Kyse on siitä, että pitäisi kyetä oivaltamaan, missä ongelmassa ja millä tavalla sitä kannattaa käyttää. Metodologian kurssit kuuluvat jo aineopintoihin. Myös psykologiassa.

Eihän Filosohvi suorastaan valehdellut ole kirjoituksissaan. Hän on vain vääristellyt totuutta tuomalla tietyllä lailla asennoituneessa ympäristössä julki sellaisen osan argumentteja, jotka tukevat näitä tämän yhteisön asenteita - ja vaiennut muista.

Näillä osatotuuksillaan hän on vain vahvistanut sitä stereotyyppistä käsitystä, mikä tällä palstalla esiintyy toisista naisista. Että he/me olisimme automaattisesti, joka ikinen, surkeita selittelijöitä jotka kieltävät Totuuden® (totuuksiahan Filosohvin filosohvian mukaan on vain yksi, matemaattiseen muotoon puserrettava malli) ja selittävät aina kaiken itselleen parhain päin. Sellaisiahan me olemme, MOT.

(Stereotypia = sosiaalipsykologinen perustermi, joka tarkoittaa vahvaan ennakkoluuloon perustuvaa yksipuolista käsitystä tietystä ihmisryhmästä, esim. että romanit ovat työtävieroksuvia.)

Arvoisat lukijat: varokaa henkilöitä, jotka asiallisuuden ja tieteellisyyden kaapuun verhoutuneena esittävät asenteellista ja ennakkoluuloista potaskaa!

Lue lisää

Äskeisen "Äly hoi" -kirjoituksen nimimerkistäni jäi alkuosa pois. Tällaista se on, kun yrittää samaan aikaan tehdä töitä ja kirjoittaa tänne! :) Olen siis se Eeva II.

Eeva kirjoitti:

Olen täysin samaa mieltä tämän alkuperäis-Eevan kanssa: ei näin monitahoisia ja -tasoisia ilmiöitä mitenkään voida yksinkertaistaa 1 1=2 -tasolle. Jotnekin luulisi, että yliopistotasolla opiskellut henkilö huomaisi väistämättä, että mittasuhde ja koko väline on tällaiseen ongelmakenttään täysin väärä: käteen sattui kirves, kun tarvittaisiin tarkkuusveistä. Eipä ihme, että veistojälki on vähän krouvia.

Kyse ei ole siitä, etteikö humanisti ymmärtäisi matematiikkaa. Kyse on siitä, että pitäisi kyetä oivaltamaan, missä ongelmassa ja millä tavalla sitä kannattaa käyttää. Metodologian kurssit kuuluvat jo aineopintoihin. Myös psykologiassa.

Eihän Filosohvi suorastaan valehdellut ole kirjoituksissaan. Hän on vain vääristellyt totuutta tuomalla tietyllä lailla asennoituneessa ympäristössä julki sellaisen osan argumentteja, jotka tukevat näitä tämän yhteisön asenteita - ja vaiennut muista.

Näillä osatotuuksillaan hän on vain vahvistanut sitä stereotyyppistä käsitystä, mikä tällä palstalla esiintyy toisista naisista. Että he/me olisimme automaattisesti, joka ikinen, surkeita selittelijöitä jotka kieltävät Totuuden® (totuuksiahan Filosohvin filosohvian mukaan on vain yksi, matemaattiseen muotoon puserrettava malli) ja selittävät aina kaiken itselleen parhain päin. Sellaisiahan me olemme, MOT.

(Stereotypia = sosiaalipsykologinen perustermi, joka tarkoittaa vahvaan ennakkoluuloon perustuvaa yksipuolista käsitystä tietystä ihmisryhmästä, esim. että romanit ovat työtävieroksuvia.)

Arvoisat lukijat: varokaa henkilöitä, jotka asiallisuuden ja tieteellisyyden kaapuun verhoutuneena esittävät asenteellista ja ennakkoluuloista potaskaa!

Lue lisää

Eeva, sinä jätät pois tietyt osa-alueet, etkä osaa mitään uutta tai omaa PERUSTELTUA tuoda keskusteluihin.

Syyttää edelleen osaat. Vääristelystä. Väitteesi tueksi näytä VÄÄRISTELY, sillä sinä olet vaarallisempi muutoin: annat perättömiä lausumia toisista, ja se sentään on rikos.. Että faktaa kehiin!

rikkaa omassa silmässä kirjoitti:

Eeva, sinä jätät pois tietyt osa-alueet, etkä osaa mitään uutta tai omaa PERUSTELTUA tuoda keskusteluihin.

Syyttää edelleen osaat. Vääristelystä. Väitteesi tueksi näytä VÄÄRISTELY, sillä sinä olet vaarallisempi muutoin: annat perättömiä lausumia toisista, ja se sentään on rikos.. Että faktaa kehiin!

Lue lisää

Olen useamman kerran täällä sanonut, että:

1) kakkosnaisen defenssit (=puolustautumiskeinot) edustavat vain yhden osapuolen käyttäytymistä,

2) että kolmiodraama on väistämättä useamman kuin yhden ihmisen aikaansaama soppa,

3) joten tästä voimme helposti päätellä, että on huomattavaa asian yksinkertaistamista mikäli keskustelussa ruoditaan vain yhden osapuolen käytöstä. Se ei ole suoranaista valehtelua, mutta totuuden vääristelyä.

Olen usean kerran myös sanonut, että

1) täällä vallitsee huomattavan laajapohjainen stereotyyppinen käsitys siitä, että KAIKKI toiset naiset olettavat aina, että syrjähypyn syy on aina vain vaimossa,

2) että kuitenkaan läheskään kaikki toiset naiset eivät niin ajattele (including myself: esim. meidän tarinamme ex-vaimo on oikein arvostettava ja hyvä ihminen jossa en näe vikoja),

3) josta taas voimme päätellä, että suoranaista valhetta ei tässäkään asiassa ole sanottu, mutta pahanlaatuista yksinkertaistamista kylläkin.

Eeva kirjoitti:

Olen täysin samaa mieltä tämän alkuperäis-Eevan kanssa: ei näin monitahoisia ja -tasoisia ilmiöitä mitenkään voida yksinkertaistaa 1 1=2 -tasolle. Jotnekin luulisi, että yliopistotasolla opiskellut henkilö huomaisi väistämättä, että mittasuhde ja koko väline on tällaiseen ongelmakenttään täysin väärä: käteen sattui kirves, kun tarvittaisiin tarkkuusveistä. Eipä ihme, että veistojälki on vähän krouvia.

Kyse ei ole siitä, etteikö humanisti ymmärtäisi matematiikkaa. Kyse on siitä, että pitäisi kyetä oivaltamaan, missä ongelmassa ja millä tavalla sitä kannattaa käyttää. Metodologian kurssit kuuluvat jo aineopintoihin. Myös psykologiassa.

Eihän Filosohvi suorastaan valehdellut ole kirjoituksissaan. Hän on vain vääristellyt totuutta tuomalla tietyllä lailla asennoituneessa ympäristössä julki sellaisen osan argumentteja, jotka tukevat näitä tämän yhteisön asenteita - ja vaiennut muista.

Näillä osatotuuksillaan hän on vain vahvistanut sitä stereotyyppistä käsitystä, mikä tällä palstalla esiintyy toisista naisista. Että he/me olisimme automaattisesti, joka ikinen, surkeita selittelijöitä jotka kieltävät Totuuden® (totuuksiahan Filosohvin filosohvian mukaan on vain yksi, matemaattiseen muotoon puserrettava malli) ja selittävät aina kaiken itselleen parhain päin. Sellaisiahan me olemme, MOT.

(Stereotypia = sosiaalipsykologinen perustermi, joka tarkoittaa vahvaan ennakkoluuloon perustuvaa yksipuolista käsitystä tietystä ihmisryhmästä, esim. että romanit ovat työtävieroksuvia.)

Arvoisat lukijat: varokaa henkilöitä, jotka asiallisuuden ja tieteellisyyden kaapuun verhoutuneena esittävät asenteellista ja ennakkoluuloista potaskaa!

Lue lisää

En ole aiemmin kommentoinut niiden ihmisten mielipiteitä tai vastauksia, jotka ovat olleet samoilla linjoilla kanssani. Jotenkin en ole halunnut edes pienimmässä määrin antaa itsestäni sellaista kuvaa, että kerään ympärilleni jotain hännänheiluttelijoita kuten Filosohvin ympärille tuntuu keräytyvän tyyliin "opettaja ja opetuslapset". Enhän minä toki olekaan mikään suuri ajattelija, mutta kuitenkin... Tämä oli nyt sitten taas erittäin ilkeästi sanottu, tiedän, ja kiskon jo luotiliivejä päälleni.

Mutta Toisen Eevan suhteen on nyt kyllä jo pakko sanoa tämä. On hienoa, että joku pystyy ajattelemaan omilla aivoillaan ja tuo myös ajatuksensa täällä julki! Ja nimenomaan sellaiset ajatukset, jotka poikkeavat enemmistön ajattelutavasta.

eeva kirjoitti:

En ole aiemmin kommentoinut niiden ihmisten mielipiteitä tai vastauksia, jotka ovat olleet samoilla linjoilla kanssani. Jotenkin en ole halunnut edes pienimmässä määrin antaa itsestäni sellaista kuvaa, että kerään ympärilleni jotain hännänheiluttelijoita kuten Filosohvin ympärille tuntuu keräytyvän tyyliin "opettaja ja opetuslapset". Enhän minä toki olekaan mikään suuri ajattelija, mutta kuitenkin... Tämä oli nyt sitten taas erittäin ilkeästi sanottu, tiedän, ja kiskon jo luotiliivejä päälleni.

Mutta Toisen Eevan suhteen on nyt kyllä jo pakko sanoa tämä. On hienoa, että joku pystyy ajattelemaan omilla aivoillaan ja tuo myös ajatuksensa täällä julki! Ja nimenomaan sellaiset ajatukset, jotka poikkeavat enemmistön ajattelutavasta.

Lue lisää

Siis vain hän, joka ajattelee kuten sinä, ajattelee omilla aivoillaan?

eeva, ei ammattilainen kirjoitti:

Pahoittelen, mutta humanistina nuo 1 1=2 jutut menevät minulta niin sanotusti yli hilseen. Olen aina ollut vähän huono matikassa... Olen jotenkin yrittänyt katsella tätä elämää laajemmin kulttuurintutkijan näkövinkkelistä.

Varmaan olit kovasti paneutunut noihin kaavoihisi, enkä suinkaan vähättele pohdintojasi. En vain valitettavasti jaksanut enää niihin paneutua, pahoittelen taas. Muuten olen sitä mieltä, että keskustelumme junnaa aika lailla paikoillaan. Olemme varmasti kuitenkin samaa mieltä siitä, että olemme eri mieltä joistakin asioista.

Joka tapauksessa olet virkistävä poikkeus tässä muussa viestijöiden massassa.

Ehkäpä palaamme taas aiheeseen, kun esität teesejäsi myös petetyn ja pettäjän näkökulmasta. Pettäjiä ei tosin tällä palstalla juuri näy, mutta petettyjen kirjoitusten luulisi tarjoavan sinullekin riittävästi tutkimusaineistoa tulkintojasi varten. Ja älykkäänä ihmisenä varmasti sieltäkin löydän niitä ristiriitaisuuksia, joita olet toisten naisten kirjoituksista löytänyt. Jäänpä siis odottamaan seuraavaa aloitustasi.

PS. Olen aiemmin kirjoittanut tälle palstalle nimimerkillä eeva. En halunnut käyttää samaa nimimerkkiä, koska en halunnut tästä mitään edellisenkaltaista eeva-keskustelua. Mutta jos sattuu kiinnostamaan, käy katsomassa aiempia kommenttejani. Niiden perusteella voinet sitten edelleen vaikkapa tehdä johtopäätöksiä niistä laseista, joiden läpi elämää katselen.

Lue lisää

Eevat ja toiset naiset.

Viesteistä toiseen te olette opettaneet summaamaan uskottomuuden syitä; että uskottomuus on seurausta muista asioista.

Matematiikalla olette näin itse tulkinneet parisuhdetta, ettekä koskaan - ette edes nyt! - pysty myöntämään sitä, että asiat eivät ole niin suoraviivaisia, matemaattisesti todennettavissa.

Paitsi että, kun Filosohvi käytti teidän ajatusta testata väitteiden ja olettamusten paiikansa pitävyyttä, niin nyt ei voikkaan niin tehdä, koska ihmissuhteet liian monimutkaisia selitettäväksi suoralla syy-yhteydellä.

Mutta senhän Filosohvi teille näytti. Mutta sitäkään ette myönnä, vaan haluatte osoittaa Filosohvin olevan väärässä.

Filosohvi on oikeassa.

Kaikki onnellisuusbarometrit, tyytyväisyys kyselyt - kaikki siis inhimillistä kokemusta ja elämää mittaavat kyselyt - perustuvat Filoshvin käyttämään laskennalliseen muuttujien vuorottaiseen esiintymiseen selittäjänä tai selitettävänä. Tutkimuksissa puhutaan "korreloinnista" - siis korreloiko joku asia jonkun toisen kassa antaen tietyn päätelmän - ja siinä on juuri tuosta kyse.

Mutta että vihdoinkin yksimielisyys siitä, että parisuhde ei ole kausaalisuuksien yksiselitteinen ketju.

Kiitos Filosohville. Eipä kukaan ole aikaisemmin oivaltanut lusikoida toisten naisten kurkkuun heidän omaa soppaansa.. Pahaa tuntuu olevan =)

Love kirjoitti:

"..aikuisilta odotetaan tietynlaista käytöstä. Puhuit myös taantumasta, regressiosta. Kysyisinkin lopuksi sinulta Filosohvi, minkälaiset olosuhteet oikeuttavat yksilön taantuman?"

Aikuisilta odotetaan tietynlaista käytöstä, joo-o. Ei voi kuitenkaan kysyä millaiset olosuhteet oikeuttavat yksilön taantuman. Yksilö taantuu jos on taantuakseen. Aivan sama jos kysyisi "mikä antaa oikeuden rakastua"?

Joku fiksu on jossain sanonut, että jokaisen aikuisen sisällä on edelleen lapsuus. Ihmisen ikä on ikäänkuin kuorikerroksia (vauvaikä, leikki-ikä..), joilla kaikilla on merkitystä aikuisenakin. Lapsen perusturvallisuuden tunne kehittyy ikävuosina 0-3v. Jos sinä aikana ei ole saanut tarpeeksi pyyteetöntä rakkautta, huomiota, hoitoa, ymmärrystä jne. on elämä aikuisenakin huomattavasti monimutkaisempaa. Sitä ei tarvitse tarrautua kynsin hampain keneenkään kiinni vain hakeakseen itselleen hyväksyntää, huomiota, ymmärrystä ja kaikkea sitä mitä on jäänyt paitsi.

Pyyteetön rakkaus, sen kokeminen vanhempien (tai kenen muun läheisen tahansa) taholta lapsena antaa elämälle niin vankan lähtökohdan, ettei aikuisena halua omistaa sitä, jota rakastaa. Rakastaa toista voi siitä huolimatta, että joku toinenkin rakastaa.

Lue lisää

ja defenssesistä niin ikään kiinnostunut.

Kysyit oikeutuksesta..

Hassu yhteys, koska reggressio, eli taantuminen, on defenssi, eli tiedostamaton suojautumismekanismi. Se on refleksin omainen toiminta, jota yksilö ei yleensä itse edes huomaa.

Totta on tuo mitä lapsuudesta sanoit. Sieltä opimme - vanhemmista ja muista lähellä olevista aikuisista - tavat toimia ja selviytyä ongelmatilanteissa. Sosiaalinenperimä saadaan vauvana, ja se hyvine ja huonoine puolineen seuraa meitä loppuun saakka.

maallikko kirjoitti:

(Arvostan kovasti filosohvin tekstejä. Kiitos niistä, ovat piristävä poikkeus usein niin samanlaisina toistuvien kommenttien joukossa.)

Maallikkona tyydyn toteamaan tiettyjä ristiriitaisuuksia näissä toisten naisten kirjoituksissa, ilman mitään selityksen yritystäkään:

Yhtäältä väitetään, että kyse on Suuresta rakkaudesta, joka olemassaolollaan oikeuttaa elämään valheessa. Toisaalta kehutaan, miten suhde on pelkkää seksiä, ja sitä kautta miehestä saadaan "Parhaat Puolet".

Jos kyseessä on Suuri rakkaus, miksi suhdetta ei eletä avoimesti? Miksi Suuri rakkaus ajaa petokseen, mutta ei riitä perustelemaan elämänkumppanin vaihtoa?

Ehkä kakkosnaisten kateus kumpuaakin juuri siitä, että he tietävät, ettei heitä haluta tuoda julki. Se mikä on salattua, on myös häpeällistä, hävettävää, noloa.

Ymmärrän täysin, että älykäs nainen, joka tajuaa, ettei hänen "rakkaansa" häpeältään pysty näyttäytymään julkisesti hänen kanssaan, kokee välttämättömäksi sulkea silmänsä tältä tosiasialta. On varmasti äärimmäisen tuskallista kokea olevansa jotain, jota ei voida edes tunnustaa olevan olemassa.

Ja koska petetty vaimo on se avoimesti "tunnustettu" - eli jotain mitä kakkonen ei saa - hänestä täytyy löytää muuta vikaa. Petetyn vaimon täytyy olla säälittävä kodinkone, kehno sängyssä jne

Älkää koskaan aliarvioiko ihmisen kykyä pettää itseään.

Lue lisää

Olen täysin samaa mieltä kanssasi. Olen itse kakkonen enkä yritäkään kieltää ettenkö olisi katkera 'asemastani' tai ettenkö selkeästi tiedostaisi miksi on ne järjestysnumerot. En ole niin naiivi että uskoisin sanaakaan miehen tunteiden vakuutteluista tai toiveista että olisi tavattu ennenkuin hän sai kolme lasta, tiedän yhtä hyvin kuin sinäkin että jos niissä olisi sanakin totta niin toden totta, en olisi kakkonen. Se nyt on aivan sama vaikka olisi viisi lasta jos oikeasti rakastuu toiseen, niin kyllä silloin myös haluaa elää sen toisen kanssa.
En epäile hetkeäkään etteikö tämän miehen ykkönen olisi kaunis ja älykäs loistotyyppi: miksi muuten mies hänen luokseen haluaisi jäädä? En myöskään ymmärrä miksi muka suhteessa täytyy olla jotain pielessä jos täytyy pettää. Ei siinä mitään tarvitse olla pielessä. Uskon että olen miehelle suurinpiirtein yhtä tärkeä kuin joku aleksis kiven kadun maksullinen nainen, ja sellainen nyt tuskin hetkauttaa hyvää liittoa suuntaan jos toiseen. Vähän sama miehelle kuin vessassakäynti.
Miksi sitten olen niin tyhmä että kuitenkin jään? Koska jäin jotenkin 'yli' kun aviomiehiä jaettiin, en ole vain löytänyt ketään jota voisin rakastaa. Kun sellaisen löysin se oli jo varattu eikä ilmiselvästi voi rakastaa minua takaisin koska olen vain kakkonen. Jotkut ihmiset ovat niin onnekkaita että löytävät sen elinikäisen kumppanin, kyllä minäkin mieluummin olisin se petetty vaimo ja äiti koska omakohtaisesta kokemuksesta tiedän että sillä kakkosella ei ole hevon v*n merkitystä sille miehelle, kyllä itse sulattaisin sen ennemmin kuin eläisin yksin. Ilmeisesti minun 'onneni' vaan on pieninä palasina maailmalla. Olen pahoillani että lainaan jonkun miestä pikku hetkeksi, mutta vakuutan sinulle ykkönen että sinä olet se tärkein, sinun kanssasi hän haluaa elämänsä jakaa. Toivon että et koskaan edes saa tietää koska se loukkaisi sinua ihan turhaan koska sillä ei ole mitään merkitystä teidän suhteenne rinnalla, mutta jos niin käy, niin usko kun rakkaasi sinulle vakuuttaa että minulla ei ollut mitään merkitystä, olin pelkkä pano. Koska niin se vaan on. Sinua kutsutaan ykköseksi, ja siihen on syy.

Että millaisen kiukun puuskan sinä saat niskaasi, kun tuon tunteen "ääneen" sanoit..

Kateudesta..

Usko pois, joskus siinäkin on "hyvää". Kateudessa esiintyy introjektiota. Siinä jäljitellään toista ja otetaan osaksi omaa toimintaa toisessa ihailtuja ominaisuuksia. Tällainen voi olla kannustamassa ihmistä parempaan suoritukseen..

Filosohvi kirjoitti:

Että millaisen kiukun puuskan sinä saat niskaasi, kun tuon tunteen "ääneen" sanoit..

Kateudesta..

Usko pois, joskus siinäkin on "hyvää". Kateudessa esiintyy introjektiota. Siinä jäljitellään toista ja otetaan osaksi omaa toimintaa toisessa ihailtuja ominaisuuksia. Tällainen voi olla kannustamassa ihmistä parempaan suoritukseen..

Lue lisää

siis, kuka haluaa olla jonkun toisen kateuden kohde, tosissaan.
Kuka haluaa saada kummallisia kommentteja, henkilökohtisuuksiin meneviä loukkauksia ja ihmeellisiä tulkintoja omasta persoonastaan ja perheensä dynamiikasta.
Kuka haluaa tulla vieraan ihmisen mitätöimäksi, vaikka kuinka tietäisi sen johtuvan kateudesta..
Jenkeille tämä kateus sopii, jos naapurilla on jotain uutta ja mageeta se sanotaan ilolla ja sitten yritetään itse laittaa paremmksi.. suomessa jos olet "menestynyt", suhtkoht. onnistuneessa parisuhteessa ja hyvä liksainen ja se liksa tulee vieläpä "luovasta" työstä ei kannata paljon hehkuttaa..
minusta on loukkaavaa että joku sairastunut pipari lemmen nälässään yrittää myrkyttää nyt elämäni karseilla juoruilla. joissa ei todellakaan ole muuta perää kuin hänen oma "harhansa", että puolisoni olisi kiinnostunut Hänestä.
Soittelee ja haukkuu ja vieläpä selittää omaa versiotaan kuka meilläkin tienaa...etc.
Naiset ovat kummallisia, ihan oikeasti. Minä olen myös nainen, äiti ja yritysosakas.
Tyyppi joka haluaa ajaa minun autoani ja istua minun rokokootuoleissani ja kusettaa minun koiraani ja kulkea minun vaatteissani, tehdä minun työtäni. Kusettakoon sitten miestäni, jos hän siihen antautuu, eikä kyllin selväsanaisesti saa uudelleen kaottua naiselle, että tämä on todellakin käsittänyt väärin, liikelounaan, jossa myös osallisena muita ihmisiä..
Että joku kehtaa laittaa itsensä samalle viivalle minun kanssani ja kuvitella olevansa jotain..
ällöä, mun elämä on ihan jees, mutta ilmaiseksi en ole mitään saanut.
Paitsi terveen ja älykkään lapsen puolisoni kanssa. Eli elämäni tosiaan on kadehtimisen arvoinen tältä osin. ja kyllin hyvä.
ootko sä sohvi opiskellukkin psykkaa, tuskin, vaikutat liian selväjärkiseltä.

kyllin hyvä kirjoitti:

siis, kuka haluaa olla jonkun toisen kateuden kohde, tosissaan.
Kuka haluaa saada kummallisia kommentteja, henkilökohtisuuksiin meneviä loukkauksia ja ihmeellisiä tulkintoja omasta persoonastaan ja perheensä dynamiikasta.
Kuka haluaa tulla vieraan ihmisen mitätöimäksi, vaikka kuinka tietäisi sen johtuvan kateudesta..
Jenkeille tämä kateus sopii, jos naapurilla on jotain uutta ja mageeta se sanotaan ilolla ja sitten yritetään itse laittaa paremmksi.. suomessa jos olet "menestynyt", suhtkoht. onnistuneessa parisuhteessa ja hyvä liksainen ja se liksa tulee vieläpä "luovasta" työstä ei kannata paljon hehkuttaa..
minusta on loukkaavaa että joku sairastunut pipari lemmen nälässään yrittää myrkyttää nyt elämäni karseilla juoruilla. joissa ei todellakaan ole muuta perää kuin hänen oma "harhansa", että puolisoni olisi kiinnostunut Hänestä.
Soittelee ja haukkuu ja vieläpä selittää omaa versiotaan kuka meilläkin tienaa...etc.
Naiset ovat kummallisia, ihan oikeasti. Minä olen myös nainen, äiti ja yritysosakas.
Tyyppi joka haluaa ajaa minun autoani ja istua minun rokokootuoleissani ja kusettaa minun koiraani ja kulkea minun vaatteissani, tehdä minun työtäni. Kusettakoon sitten miestäni, jos hän siihen antautuu, eikä kyllin selväsanaisesti saa uudelleen kaottua naiselle, että tämä on todellakin käsittänyt väärin, liikelounaan, jossa myös osallisena muita ihmisiä..
Että joku kehtaa laittaa itsensä samalle viivalle minun kanssani ja kuvitella olevansa jotain..
ällöä, mun elämä on ihan jees, mutta ilmaiseksi en ole mitään saanut.
Paitsi terveen ja älykkään lapsen puolisoni kanssa. Eli elämäni tosiaan on kadehtimisen arvoinen tältä osin. ja kyllin hyvä.
ootko sä sohvi opiskellukkin psykkaa, tuskin, vaikutat liian selväjärkiseltä.

Lue lisää

Nauroin, en tarinallesi, vaan tälle kommentillesi:


Mutta kateudesta pieni tarina omasta arjestani.

Olen siis nainen - kenties tyypillinen ;), koska autojen konepellin alus on minulle täyttä hepreaa. Sen olen vain kuullut/lukenutkin, että 100tuhannen jälkeen autoon kuin autoon alkaa tulla vikoja: kuluvat osat pitää uusia jne. Siispä minulla auto menee vaihtoon niillä lukemilla.

Vaihdoin sitten edellisen auton ihan uuteen - ensimmäinen pakasta vedetty auto elämässäni! Johan lähti kylillä juttu liikkeellee: on sitä rahaa, millä mällätä (yrityksessä itsekin osakkaana). Puoli vuotta auton vaihdosta, kun en juurikan juoruille korvia kallistanut, lähti "surkuttelu" juoru liikkeelle: ei ollut varaa isompaan..

Mutta opiskeluista.. Työelämää valmistumisen jälkeen takana jo 10 vuotta. Luettu on sosiaalipolitiikka, sosiaalipsykologia ja kasvatustieteet, mm. Riski ehkä laittaa näin suoraan, mutta itse olen tyytyväinen valitsemaani koulutukseeni ja nykyiseen työhöni. Ja sen luulisi tärkeintä olevan.

Kommenttisi sävy taisi paljastaa katkeruutesi ja vihasi...

Oli kyse asiasta kuin asiasta, ei voine leimata kirjoitusta hömpäksi, jos ei edes kykene lukemaan kirjoitusta. Valitettavasti sinun keskittymiskykysi puute (ei jaksa lukea yhtä a4 pituista kirjoitusta) vahvistaa kuvaani toisista naisista pinnallisinä pintaliitäjinä, jotka eivät pysty syvällisempään ajatteluun.

Ihan ystävällinen neuvo: kaikkea täällä kirjoitettua ei kannata ottaa noin henkilökohtaisesti "sen sijaan ovat kovasti haukkumassa minua". Tuskin kaikki petetyt vaimot vaivaavat päätään sinun takiasi. Varsinkin tässä ketjussa asiaa ja ilmiötä pohditaan yleisemmällä tasolla.

onks jotenkin ihme, jos vaimot on katkeria???

kyl tääl tuntuu olevan katkeria niin vaimot kuin ennen pitkää (aika usein ainakin) hylätyks tulevat kakkosetkin.

miten ihmeen tyhmä voit olla???
ei älä vastaa. tiedän jo. saapaskin on fiksu suhun verrattuna.
päättele siitä jotain.

sanot; eihän toisilla naisilla ole syytä olla katkeria??
HUOM!!! vielä

täällä kun ei saa kehottaa tekemään mitään "väärää", niin toivon sit et saat jonkun vittumaisen sukupuolitaudin. esim. a:lla alkavan


T: taatusti vihainen ja katkera vaimo

p.s kyllä tää "kakkonen" on tänäpäivänä takuulla vihainen ja katkera

mutta vastauksessasi tuli juuri esiin Filosohvin luettelemat mekanismit ;)

Tosin, miksi Filosohvin kirjoitusta hömpäksi haukuit.. Hänhän vain referoi psykan opuksia; että väärää koiraa haukut =)))

Tässä ketjussa olit muuten sinä ensimmäinen, joka haukuit.. Että kun yhdellä syyttävällä sormella osoitat toista, niin kolme jää osoittamaan itseäsi.. Kokeile käytännössä, kun kirjoitettuna ajattelet senkin olevan hömppää ;)

hölmö kirjoitti:

onks jotenkin ihme, jos vaimot on katkeria???

kyl tääl tuntuu olevan katkeria niin vaimot kuin ennen pitkää (aika usein ainakin) hylätyks tulevat kakkosetkin.

miten ihmeen tyhmä voit olla???
ei älä vastaa. tiedän jo. saapaskin on fiksu suhun verrattuna.
päättele siitä jotain.

sanot; eihän toisilla naisilla ole syytä olla katkeria??
HUOM!!! vielä

täällä kun ei saa kehottaa tekemään mitään "väärää", niin toivon sit et saat jonkun vittumaisen sukupuolitaudin. esim. a:lla alkavan


T: taatusti vihainen ja katkera vaimo

p.s kyllä tää "kakkonen" on tänäpäivänä takuulla vihainen ja katkera

Lue lisää

Siinä se taas nähtiin :D. Haukut tyhmäksi ihmistä jota et edes tunne. Itse en alentuisi moiseen. Väärään puuhun vihasi kohdistat mitä minä olen sinulle tehnyt?

Saanko kysyä miksi tämä miehesi rakastajatar on tänä päivänä "taatusti katkera". En nimittäin oikein jaksa uskoa. Me kakkoset kun osataan kunnioittaa sitä miehen päätöstä oli se mikä vain. Me kunnioitamme kaikkia ihmisiä, heidän vapaita valintojaan. Teillä vaimoilla ei ole moraalista hajuakaan! Jokaisella on oikeus päättää elämästään MYÖS sillä teidän miehellä!

toinen nainen kirjoitti:

Siinä se taas nähtiin :D. Haukut tyhmäksi ihmistä jota et edes tunne. Itse en alentuisi moiseen. Väärään puuhun vihasi kohdistat mitä minä olen sinulle tehnyt?

Saanko kysyä miksi tämä miehesi rakastajatar on tänä päivänä "taatusti katkera". En nimittäin oikein jaksa uskoa. Me kakkoset kun osataan kunnioittaa sitä miehen päätöstä oli se mikä vain. Me kunnioitamme kaikkia ihmisiä, heidän vapaita valintojaan. Teillä vaimoilla ei ole moraalista hajuakaan! Jokaisella on oikeus päättää elämästään MYÖS sillä teidän miehellä!

Lue lisää

olen samaa mieltä mut näin se vaan on et syy on aina näköjään meissä kakkosissa.. itse oon kakkonen ja oomme jääneet kii mut jatkamme entistä paremmissa merkeissä..

toinen nainen kirjoitti:

Siinä se taas nähtiin :D. Haukut tyhmäksi ihmistä jota et edes tunne. Itse en alentuisi moiseen. Väärään puuhun vihasi kohdistat mitä minä olen sinulle tehnyt?

Saanko kysyä miksi tämä miehesi rakastajatar on tänä päivänä "taatusti katkera". En nimittäin oikein jaksa uskoa. Me kakkoset kun osataan kunnioittaa sitä miehen päätöstä oli se mikä vain. Me kunnioitamme kaikkia ihmisiä, heidän vapaita valintojaan. Teillä vaimoilla ei ole moraalista hajuakaan! Jokaisella on oikeus päättää elämästään MYÖS sillä teidän miehellä!

Lue lisää

Alkuperäisen mekanismit poksahteli tarinasssasi silmille.. Huomasitko itse?

Itseäsi ylensit polkemalla muita. Mutta niinhän on jossain vaiheessa pakko tehdä, koska muuten omaa paremmuuttaan ei voi osoittaa..

Ei sinun juttusi kauhean onnelliselta kuulosta.. Yritätkö enemmän vakuutella itseäsi kuin meitä muita?

"Happamia, sanoi kettu.."

silleesti kirjoitti:

Alkuperäisen mekanismit poksahteli tarinasssasi silmille.. Huomasitko itse?

Itseäsi ylensit polkemalla muita. Mutta niinhän on jossain vaiheessa pakko tehdä, koska muuten omaa paremmuuttaan ei voi osoittaa..

Ei sinun juttusi kauhean onnelliselta kuulosta.. Yritätkö enemmän vakuutella itseäsi kuin meitä muita?

"Happamia, sanoi kettu.."

Lue lisää

Minä en polje muita. Minä kunnioitan kaikkia ihmisiä ja heidän mielipiteitään. Myös sen teidän miehen. En koskaan hauku ketään, enkä ole kenenkään parisuhdetta rikkonut. Sinullekaan en ole tehnyt mitään pahaa vaikka haukuttekin aina minua.. Sorry nyt vaan...

Me tartuimme hetkeen ja aikaan.
Ja mitä kumpikin saikaan?
Jumalten juomia maistaa,
taas päivä kirkkaana paistaa.

Ota lähellesi peiton alle.
Pidä sylissäsi suudellen.
Tee se hellästi kuin rakkaimmalle....

sielunsisko kirjoitti:

Me tartuimme hetkeen ja aikaan.
Ja mitä kumpikin saikaan?
Jumalten juomia maistaa,
taas päivä kirkkaana paistaa.

Ota lähellesi peiton alle.
Pidä sylissäsi suudellen.
Tee se hellästi kuin rakkaimmalle....

Lue lisää

eikö vain? ettei pelkästään mitään kirjoista luettua tarinaa vaan aitoa elämäänkuuluvaa onnea..

ja vielä kerran ihanaa kirjoitti:

eikö vain? ettei pelkästään mitään kirjoista luettua tarinaa vaan aitoa elämäänkuuluvaa onnea..

olipa hieno veto palauttaa meidät marisijat maan pinnalle.. KIITOS:)

onnen hetki itselle.

Samoin lainatuin hetkin..

Onko mitään omaa? ;)

ja vielä kerran ihanaa kirjoitti:

eikö vain? ettei pelkästään mitään kirjoista luettua tarinaa vaan aitoa elämäänkuuluvaa onnea..

vai onko? Kun pitää kuitenkin vähätellä erilaista tapaa tuoda asioita julki..

On se ihme, että näillä ONNELLISILLA ihmisillä pyörii mielessä TOISTEN NÄLVIMINEN.. Tuollaisen onnen ainakin joutaisi kätkeä =)))

kevennyksistä kirjoitti:

olipa hieno veto palauttaa meidät marisijat maan pinnalle.. KIITOS:)

Suklaa "helpottaa" masentuneen oloa tai voi olla ennaltaehkäisevää.

Sama todettu iskelmästä.

"Oot iskelmää,
et enempää.."

ja vielä kerran ihanaa kirjoitti:

eikö vain? ettei pelkästään mitään kirjoista luettua tarinaa vaan aitoa elämäänkuuluvaa onnea..

Toisen naisen logiikkaa:

asiatietoon perustuva kirjoitus ei aitoa, mutta iskelmämusiikki on aitoa..

Kiesus! Ei se ihme, että tuollaisen kommentin jälkeen toista naista saattaa pitää - ja ihan heidä oman kommentin takia! - tyhmänä ja yksinkertaisena..

Voitais muuten vaikka Irakin sota poistaa laulellen hempeitä love-storyja. Sitä aitoa elämää näytettäisiin..

lauseilla kirjoitti:

onnen hetki itselle.

Samoin lainatuin hetkin..

Onko mitään omaa? ;)

Ja perusteluna toisena naisena olemiselle on niin suuri rakkaus mitä kukaan näistä omaan pesään paskaamisen tuomitsijoista ei ole koskaan kokenut. Mistäkö kakkonen tietää sen? No, siitä kun hänen toimintansa kyseenalaistaja puhuu niin kuin puhuu, niin eihän hän ole silloin voinut tuntea sellaista rakkautta...

HALOO VALOPÄÄT!!!!!!!

Tämä ns. "tieteellisyys" on häirinnyt minuakin alusta alkaen Filosohvin kirjoituksissa. Sinä osasit pukea sen sanoiksi. Ajattelin puuttua jo aiemmin tuohon tieteellisten ja nimenomaan vieraskielisten termien viljelyyn, mutta jätin sen tekemättä. En haluaisi olla ilkeä ketään kohtaan, mutta jotkut Filosohvin saamat kommentit vahvistavat juuri sitä näkemystä, että jos ihminen ei juurikaan kykene omilla aivoillaan ajattelemaan, on helppo omaksua toisen esittämiä samansuuntaisia mielipiteitä ja vahvistaa niillä omiaan varsinkin kun ne noin hienosti esitetään.

edes kerran saaman sinut hyvälle tuulelle =)

Vastasin erääseen viestiin, että todennäköisesti on riski laittaa omaa koulutusta tänne.

Eli sen verran olen hyvin osannut läksyni lukea, että sinunkin käytös oli aivan ennakoitavissa.

Sosiaalipsykologian näkökulmasta ei asiaa pysty kirjoittamaan, mutta senhän sinun psykologiaa lukeneen olisi kyllä pitänyt itsekkin ymmärtää.

Eli onko turvallisempia sitten kirjoitukset, joissa vilisee termistöä ilman oikea kontekstia tai että kirjoittaja ei edes ymmärrä termistön sisältöä, merkitystä?!

Jokaisella on mahdollisuus hakea lisätietoa käyttämistäni sanoista. Selitin myös sanat siitä syystä, että kaikki aiheesta kiinnostuneet ymmärtäisivät termit. Sille minä en voi mitään, että joku on ne tietyt sanat "keksinyt". Niin kuin sinun sohva.. Se on alkuperältään vierasperäinen sana, mutta kummasti olemme siihen tottuneet ajan kanssa.

Filosohvi kirjoitti:

Vastasin erääseen viestiin, että todennäköisesti on riski laittaa omaa koulutusta tänne.

Eli sen verran olen hyvin osannut läksyni lukea, että sinunkin käytös oli aivan ennakoitavissa.

Sosiaalipsykologian näkökulmasta ei asiaa pysty kirjoittamaan, mutta senhän sinun psykologiaa lukeneen olisi kyllä pitänyt itsekkin ymmärtää.

Eli onko turvallisempia sitten kirjoitukset, joissa vilisee termistöä ilman oikea kontekstia tai että kirjoittaja ei edes ymmärrä termistön sisältöä, merkitystä?!

Jokaisella on mahdollisuus hakea lisätietoa käyttämistäni sanoista. Selitin myös sanat siitä syystä, että kaikki aiheesta kiinnostuneet ymmärtäisivät termit. Sille minä en voi mitään, että joku on ne tietyt sanat "keksinyt". Niin kuin sinun sohva.. Se on alkuperältään vierasperäinen sana, mutta kummasti olemme siihen tottuneet ajan kanssa.

Lue lisää

on ollut antoisaa lukea teoriaasi, olen itse kakkonen mutta hemmetin onnellinen, olen joskus muutaman kommentin heittänyt tänne keskustelupalstalle mutta aina minut on tuomittu, toki ymmärrän että tuomitseminen on tullut lähes aina ykkösten taholta, olen itse saanut kuulla 'pettäjämieheltä' surullisen tarinan vaimon painostuksesta ja sairaalloisesta mustasukkaisuudesta (joka sitten lopulta johtikin pettämiseen vaimon näin 'tahtoessa')ja taustatietoja selvittäessäni tarina on totta... joten voisitko käsitellä myös 'surkean miehen' roolia.. pointtina vielä että tämä mies ei todellakaan ole mikään surkea vaan 'alistunut'.

Tällä palstalla on tämänkin syksyn aikana ollut kymmeniä viestejä, joissa toiset naiset vakuuttavat olevansa täysin irrallisia ykkösen ja miehen parisuhteesta. Erityisesti sinkkukakkoset ovat pesseet kätensä pettämistapauksen selvittelystä sanoilla, ettei heillä ole mitään suhdetta vaimoon.

Nyt tässä viestiketjussa kakkoset puolustautuvat täysin vastakkaisilla argumenteilla eli "on ihan turha tuijottaa vain yhtä yksilöä koko tapahtumaketjussa (tässä tapauksessa sitä "toista naista"), koska kyseessä on koko yhteisön häiriötila." tai "Eihän ihminen ole toisista erillinen saareke"

Eli nyt sitten toisen käytöstä käsiteltäessä ei voidakaan unohtaa varsinaista vakinaista parisuhdetta? Toisella naisella onkin siis jokin selittämätön yhteys peräti vaimoonkin?

Lainaus Filosohvin tekstistä: Projektio on itselle vaikeiden tunteiden tai ominaisuuksien sijoittamista toiseen ihmiseen, syntipukkiin.

Hassua.. Tämähän sopii omaan kirjoitukseesi kuin valettu.

Ja se, että sinä et kyennyt yhtään kappaletta kirjoittamaan niin, ettei Filosohvi olisi saanut ilkeämielistä, pilkkaavaa kritiikkiä.

Sinällään mielenkiintoinen muutos sinussa - tai ainakin kirjoituksissasi - on tapahtunut siihen edelliseen ketjuun, missä esiinnyit.

Aiemmin kaikki syyt oli vaimossa ja parisuhteessa.

Aiemmin olit sitä mieltä, että jokainen on vapaa päättämään omista valinnoistaan, eikä muita tarvitse valinnoissaan ottaa huomioon.

Uteliaisuuttani, ja kun niin kritisoit asiatekstejä, kävin katsastamassa myös sinun käyttämiä termejä, joita et edes vaivautunut selittämään. Kai se oli sinun epätoivoinen yritys saada nostettua itsesi muiden yläpuolelle. Sinä käytit termejä, mitä ainakaan minä en löytänyt. Selittäisitkö viestissäsi olleet vierasperäiset sanat meille maallikoille. Kiitos.

sloggitäti kirjoitti:

Tällä palstalla on tämänkin syksyn aikana ollut kymmeniä viestejä, joissa toiset naiset vakuuttavat olevansa täysin irrallisia ykkösen ja miehen parisuhteesta. Erityisesti sinkkukakkoset ovat pesseet kätensä pettämistapauksen selvittelystä sanoilla, ettei heillä ole mitään suhdetta vaimoon.

Nyt tässä viestiketjussa kakkoset puolustautuvat täysin vastakkaisilla argumenteilla eli "on ihan turha tuijottaa vain yhtä yksilöä koko tapahtumaketjussa (tässä tapauksessa sitä "toista naista"), koska kyseessä on koko yhteisön häiriötila." tai "Eihän ihminen ole toisista erillinen saareke"

Eli nyt sitten toisen käytöstä käsiteltäessä ei voidakaan unohtaa varsinaista vakinaista parisuhdetta? Toisella naisella onkin siis jokin selittämätön yhteys peräti vaimoonkin?

Lue lisää

aloittajan pohdinnoista, sekä aikaisemmasta "Toisen naisen logiikka" keskustelusta.

Huomasin myös, että kakkoset eivät ole mihinkään tyytyväinen. Ehkei se toisen naisen rooli ole sittenkään niin ruusuinen..

paras esimerkki kirjoitti:

aloittajan pohdinnoista, sekä aikaisemmasta "Toisen naisen logiikka" keskustelusta.

Huomasin myös, että kakkoset eivät ole mihinkään tyytyväinen. Ehkei se toisen naisen rooli ole sittenkään niin ruusuinen..

Lue lisää

rooli kovin ruusuinen.. ???

paras esimerkki kirjoitti:

aloittajan pohdinnoista, sekä aikaisemmasta "Toisen naisen logiikka" keskustelusta.

Huomasin myös, että kakkoset eivät ole mihinkään tyytyväinen. Ehkei se toisen naisen rooli ole sittenkään niin ruusuinen..

Lue lisää

On kyllä täysin käsittämätöntä, että ainakin te kaksi edellistä mielipiteen kirjoittajaa (ja moni muukin täällä) puhutte "niistä kakkosista" ikäänkuin he kaikki ajattelisivat ja toimisivat prikulleen samalla tavalla!

Minulle on jo lapsena opetettu, että kahden riita ei ole koskaan yhden syytä. Eli minusta on aina ollut aivan päivänselvää, että kolmiodraamat ovat sosiaalisia ilmiöitä, joita ei voi tyhjentävästi selittää vain yhden henkilön häiriötilana. Ja huom: minulla on silti pitkä kokemus kakkosena olosta. Tämä oli vain yksi esimerkki palstalla harjoitetusta suorastaan valheellisesta yleistämisestä.

Olen yrittänyt suhtautua maltillisesti ja ymmärtäväisesti tähän yleistämistaipumukseenne, mutta nyt alan Filosohvin tapaan pohtia, mitä tarvetta SE sitten mahtaa palvella ykkösillä. Ilmiselvä defenssihän sekin on. Täysin ymmärrettävää kylläkin!

petetyn ykkösen kirjoitti:

rooli kovin ruusuinen.. ???

Tosin, petetty ei kriisin keskellä ole sanonutkaan olevansa onnellinen.

Luettuani tämän palstan viestejä - niin petettyjen, pettäjien kuin juuri toisten naisten (toisia miehiä täällä on ollut vain muutama) - huomasin RISTIRIIDAN sanojen ja toiminnan välillä ja selkeinten toisten naisten omissa kirjoituksissa. Pettäjien viesteissä - niitäkin todella vähän ja moni provokatiivinen - ristiriitaa ei esiinny niin ikään samalla tavalla. Pettäjistä ja heidän tilanteistaan - siis "syistä" pettämiselle kertovat useimmiten toiset naiset. Mutta on ymmärrettävää, että "kuulopuheiden" perusteella ei ole järkevää kirjoittaa oikeastaan mitään. Sillä silloinhan se olisi juoruilua (ja juoruilu yksi defenssi myös). Petetyt vaimot ovat kieltämättä vihaisia ja surullisia, täysin ymmärrettävää, ja he myöntävät sen ja sanat ja teot ovat "sopusoinnussa" keskenään.

Ymmärrätkö rajaukseni lähtökohdat? Voin yrittää selventää lisää, ja täsmentää, jos ajatuksellisesta rajauksestani et saanut kiinni.

Petettyjen vaimojen suojautumis- ja puolustusmekanismeista voisi myös kirjoittaa. Tosin ero tulee siinä, että lähes poikkeuksetta kaikki myöntävät tunteet sanojensa ja toimintansa takana. Sekä lisäksi se, että kaikki palstailijat näyttävät sanojen perusteella luokittelevan vaimot "katkeriksi". Eli syy-yhteyden vihaisille sanoille ja tunteelle näkee ilmeisesti kaikki. Valitettavan usein vain heitto "katkera, petetty vaimo" on pilkaksi ja ivaksi tarkoitettu, mitä en ymmärrä. Ja siinä yksi vaikutin aiherajaukselle myös.

En ymmärrä, mitä iloa kukaan saa siitä, että kipuilevaa ihmistä on tarve "runnoa" lisää. Ja kun tämä "toimintamalli" on vain uskottomuutta käsittelevissä keskusteluissa, ei esim. terveyttä koskevissa keskusteluissa. Olen huomannut sellaisen kummallisuuden, että kannustusta, tsemppausta ja tukea annamme mihin muuhun vastoinkäymiseen ja kriisiin tahansa, mutta uskottomuuden kohdalla petetty mieluummin revitään kuin yritetään saada hänet uskomaan kivun menevän ohi. Ja tämä on erityisesti tämän anonyymin kirjoittelun lieve ilmiö. Fyysisissä kontakteissa toimimme täysin toisin petettyjä kohtaan. Itse en ole koskaan törmännyt "oikeassa elämässä" sen kaltaisiin kommentteihin, mitä täällä liian helposti petetyille heitetään. Ajattelin myös, että voisin itse ainakin yrittää sanoa heille jotain mieluummin toivoa tuovaa kuin uskoa itseen ja elämään vievää. Muutoinkin pyrin siihen, että keskityn TEKOON ja TAPAAN TOIMIA, en tekijään; en siis ala luomaan oletettuja kuvia ulkonäöstä, persoonallisuudesta ja elämänhistoriasta. Kysymyksiä niistä voi kommentoijalle itselleen esittää.

Viimeinen kysymyksesi on eräänlaista luokittelua. Ehkä se on yleinen ajatus tällä palstalla, että kuuluu "vastakkaiseen" ryhmään kuin mistä kommentoi. Eli, toisista naisista kirjoittaja on petetty, ja petetyistä kirjoittaja on toinen nainen. Tämä ajatus sinulla ilmeisesti on myös? Kokeilin jo senkin, että mitä tapahtuu, kun omaa taustaa kertoo täällä, ja kyllä sain nauraa. Jälleen vain tuli yksi ristiriita eteen. Toisissa keskusteluissa käytetään enemmän mustavalkoluokittelua ja jonkun subjektiivista kokemusta ja siitä yleistämistä. Se on saanut kritiikkiä, koska jokainen uskottomuus kriisi erilainen, kuten on ne persoonat, jotka siinä on toimijoina. Nyt sitten kun käsitteli asioiden välistä ristiriitaa muun kuin kokemuksen kautta, niin sekään ei kelvannut..

Sen voin sanoa, että työssäni olen nähnyt ja joutunut selvittämään tilanteita, joita en soisi kenenkään koskaan näkevän tai joutuvan kokemaan. Olen nähnyt hädän, pelon, toivottomuuden ja pahimmillaan sen, kun ihminen luovuttaa, ei jaksa enää. On myös ollut mielenkiintoista lukea näitä keskusteluja. Tiedän sen, miten asiat näyttäytyvät oikeassa elämässä, täällä "kuulen" sen, mitä muualla jätetään kertomatta(?).

Filosohvi kirjoitti:

Luettuani tämän palstan viestejä - niin petettyjen, pettäjien kuin juuri toisten naisten (toisia miehiä täällä on ollut vain muutama) - huomasin RISTIRIIDAN sanojen ja toiminnan välillä ja selkeinten toisten naisten omissa kirjoituksissa. Pettäjien viesteissä - niitäkin todella vähän ja moni provokatiivinen - ristiriitaa ei esiinny niin ikään samalla tavalla. Pettäjistä ja heidän tilanteistaan - siis "syistä" pettämiselle kertovat useimmiten toiset naiset. Mutta on ymmärrettävää, että "kuulopuheiden" perusteella ei ole järkevää kirjoittaa oikeastaan mitään. Sillä silloinhan se olisi juoruilua (ja juoruilu yksi defenssi myös). Petetyt vaimot ovat kieltämättä vihaisia ja surullisia, täysin ymmärrettävää, ja he myöntävät sen ja sanat ja teot ovat "sopusoinnussa" keskenään.

Ymmärrätkö rajaukseni lähtökohdat? Voin yrittää selventää lisää, ja täsmentää, jos ajatuksellisesta rajauksestani et saanut kiinni.

Petettyjen vaimojen suojautumis- ja puolustusmekanismeista voisi myös kirjoittaa. Tosin ero tulee siinä, että lähes poikkeuksetta kaikki myöntävät tunteet sanojensa ja toimintansa takana. Sekä lisäksi se, että kaikki palstailijat näyttävät sanojen perusteella luokittelevan vaimot "katkeriksi". Eli syy-yhteyden vihaisille sanoille ja tunteelle näkee ilmeisesti kaikki. Valitettavan usein vain heitto "katkera, petetty vaimo" on pilkaksi ja ivaksi tarkoitettu, mitä en ymmärrä. Ja siinä yksi vaikutin aiherajaukselle myös.

En ymmärrä, mitä iloa kukaan saa siitä, että kipuilevaa ihmistä on tarve "runnoa" lisää. Ja kun tämä "toimintamalli" on vain uskottomuutta käsittelevissä keskusteluissa, ei esim. terveyttä koskevissa keskusteluissa. Olen huomannut sellaisen kummallisuuden, että kannustusta, tsemppausta ja tukea annamme mihin muuhun vastoinkäymiseen ja kriisiin tahansa, mutta uskottomuuden kohdalla petetty mieluummin revitään kuin yritetään saada hänet uskomaan kivun menevän ohi. Ja tämä on erityisesti tämän anonyymin kirjoittelun lieve ilmiö. Fyysisissä kontakteissa toimimme täysin toisin petettyjä kohtaan. Itse en ole koskaan törmännyt "oikeassa elämässä" sen kaltaisiin kommentteihin, mitä täällä liian helposti petetyille heitetään. Ajattelin myös, että voisin itse ainakin yrittää sanoa heille jotain mieluummin toivoa tuovaa kuin uskoa itseen ja elämään vievää. Muutoinkin pyrin siihen, että keskityn TEKOON ja TAPAAN TOIMIA, en tekijään; en siis ala luomaan oletettuja kuvia ulkonäöstä, persoonallisuudesta ja elämänhistoriasta. Kysymyksiä niistä voi kommentoijalle itselleen esittää.

Viimeinen kysymyksesi on eräänlaista luokittelua. Ehkä se on yleinen ajatus tällä palstalla, että kuuluu "vastakkaiseen" ryhmään kuin mistä kommentoi. Eli, toisista naisista kirjoittaja on petetty, ja petetyistä kirjoittaja on toinen nainen. Tämä ajatus sinulla ilmeisesti on myös? Kokeilin jo senkin, että mitä tapahtuu, kun omaa taustaa kertoo täällä, ja kyllä sain nauraa. Jälleen vain tuli yksi ristiriita eteen. Toisissa keskusteluissa käytetään enemmän mustavalkoluokittelua ja jonkun subjektiivista kokemusta ja siitä yleistämistä. Se on saanut kritiikkiä, koska jokainen uskottomuus kriisi erilainen, kuten on ne persoonat, jotka siinä on toimijoina. Nyt sitten kun käsitteli asioiden välistä ristiriitaa muun kuin kokemuksen kautta, niin sekään ei kelvannut..

Sen voin sanoa, että työssäni olen nähnyt ja joutunut selvittämään tilanteita, joita en soisi kenenkään koskaan näkevän tai joutuvan kokemaan. Olen nähnyt hädän, pelon, toivottomuuden ja pahimmillaan sen, kun ihminen luovuttaa, ei jaksa enää. On myös ollut mielenkiintoista lukea näitä keskusteluja. Tiedän sen, miten asiat näyttäytyvät oikeassa elämässä, täällä "kuulen" sen, mitä muualla jätetään kertomatta(?).

Lue lisää

OK. Oma työni on lähestulkoon yhtä etäällä kuin maa on on auringosta. Enkä uskoisi jaksavani kantaa toisten ihmisten murheita ja suruja. Saatikka sitten auttamaan ja tekemään eheää.

Pidän pohtivasta keskustelusta.

Joku heitti nimeämättömäksi tunteeksi kateuden. En ole lukenut kaikkia kommentteja enkä tiedä onko tästä käyty keskustelua mutta epäilisin suurimmaksi syyksi tunnetta nimeltään häpeä.

tuolilta silloin, kun te toiset naiset kerta toisen jälkeen vakuutitte täällä, että uskottomuus on asioiden summa, siis alaluokkien lus laskustahan teidänkin ajatus on peräisin.

Mitään uutta et itse uskaltanut tuoda keskusteluihin. Et pystynyt/halunnut etsiä OMAN NÄKEMYKSEN tueksi mitään esimerkkejä; siis esimerkkejä, jotka vahvistasi olettamustasi.

Filosohvi, joka halusi tuoda keskusteluun muutakin kuin oman kokemuksen paatosta oli sinusta yllättäen vaarallinen. On olemassa ikäviä todisteita uskonlahkojen kautta siitä, mitä mihinkään faktaan perustumaton aivopesu voi saada aikaan. Filosohvi tietää, että vain herkkä ja haavoittuva mieli on kuljetettavissa, kuten hän monessa kohtaa suoraan sanoo. Hän haluaa enemmän petetyille antaa uskoa toipumisesta ja onnellisesta tulevaisuudesta. Filosohvi taistelee teitä vastaan, jotka olette ketjusta toiseen julistaneet petettyjen vaimojen aiheuttaneen itse itselleen ongelmia.

Tässä ketjussakin käsiteltiin hyvin pitkään - jopa sinä toisen nimimerkin suojista tosin ;) - näkemyseroja; asiat kiisteli. Kuka otti ensimmäisenä henkilökohtaisuudet käyttöön? Kenen piti ensimmäisenä turvautua loan heittoon?

Ei voi muuta toivoa, että mahdollisimman moni petetty lukee tämän ketjun ja näkee nyt, että "katkera, petetty vaimo" ei siis ole se, joka lähti asiakeskustelusta toiselle linjalle.

On myös valitettavasti mahdollista, että Se toinen Eeva, jonka kirjoituksia kehuit, aiheuttaa sinun nimimerkille vahinkoa. Mutta kun kerta häntä kiittelit, niin oletan sinun allekirjoittavan hänen puheet.

putosivat kirjoitti:

tuolilta silloin, kun te toiset naiset kerta toisen jälkeen vakuutitte täällä, että uskottomuus on asioiden summa, siis alaluokkien lus laskustahan teidänkin ajatus on peräisin.

Mitään uutta et itse uskaltanut tuoda keskusteluihin. Et pystynyt/halunnut etsiä OMAN NÄKEMYKSEN tueksi mitään esimerkkejä; siis esimerkkejä, jotka vahvistasi olettamustasi.

Filosohvi, joka halusi tuoda keskusteluun muutakin kuin oman kokemuksen paatosta oli sinusta yllättäen vaarallinen. On olemassa ikäviä todisteita uskonlahkojen kautta siitä, mitä mihinkään faktaan perustumaton aivopesu voi saada aikaan. Filosohvi tietää, että vain herkkä ja haavoittuva mieli on kuljetettavissa, kuten hän monessa kohtaa suoraan sanoo. Hän haluaa enemmän petetyille antaa uskoa toipumisesta ja onnellisesta tulevaisuudesta. Filosohvi taistelee teitä vastaan, jotka olette ketjusta toiseen julistaneet petettyjen vaimojen aiheuttaneen itse itselleen ongelmia.

Tässä ketjussakin käsiteltiin hyvin pitkään - jopa sinä toisen nimimerkin suojista tosin ;) - näkemyseroja; asiat kiisteli. Kuka otti ensimmäisenä henkilökohtaisuudet käyttöön? Kenen piti ensimmäisenä turvautua loan heittoon?

Ei voi muuta toivoa, että mahdollisimman moni petetty lukee tämän ketjun ja näkee nyt, että "katkera, petetty vaimo" ei siis ole se, joka lähti asiakeskustelusta toiselle linjalle.

On myös valitettavasti mahdollista, että Se toinen Eeva, jonka kirjoituksia kehuit, aiheuttaa sinun nimimerkille vahinkoa. Mutta kun kerta häntä kiittelit, niin oletan sinun allekirjoittavan hänen puheet.

Lue lisää

joka et käytä mitään nimimerkkiä.

Keskustelen kanssasi sitten, kun esität jotain omia ajatuksiasi, etkä referoi toisten mielipiteitä. Ja jos olen jonkun päälle lokaa heittänyt tai jotenkin loukannut, keskustelen asiasta asianomaisen kanssa, jos on tarpeen.