DRYlle

Kiitos viestistäsi!

Ihan ensiksi täytyy onnitella ja hämmästellä, että voit ylipäätään harkita jo nyt töihin lähtöä!! Koskaan et joudu kokemaan sitä, mitä minä olen kokenut, sillä jo nyt olet edes siedettävässä kunnossa. En silti yhtään vähättele kärsimyksiäsi.

Noista allergioista muuten; huomasimme mieheni kanssa, että vaikka aloin aina epäillä joka suupalaa, ne oireet kyllä vain tulivat purkausten johdosta. Nyt voin syödä suklaata, kaikkia mausteita, hedelmiä ja vihanneksia, vaikka ennen piti kytsiä syömistä tarkkaan ja vaikka hoito onkin vielä kesken. Eli minun kokemukseni mukaan sietokyky vain kasvaa hoidon myötä. Noita ylä- ja alamäkiä tulee koko hoidon ajan (eikä ainakaan kohdallani vaikuttanut, vaikka karsin ruokailuni karrikoiden sanoen riisikakkuihin ja veteen), sillä purkaus kun tulee, meillä sen tuntee iholla ja se on kyllä jokseenkin allergiareaktion oloinen.

Minulla oli ensimmäiset neljä kuukautta silloin kolme vuotta sitten sellainen vointi, etten voinut edes ajatella vaatteiden pitämistä. Olin sisällä neljä kuukautta. Iho oli lähes poissa, korvat riekaleina haavoilla, myös kasvoissa pitkiä viiltohaavan oloisia ja niistä valui kudosestettä. Pelkkä ilmavirta teki pahaa. En voinut päätä kääntää, iho oli niin kuiva, että jopa nivelen taittaminen teki oikeasti kipeää. Pumpulitukot korvien takana ja pää turvonneena painelin menemään kämpässä. Sain aivan järkyttäviä kutinakohtauksia, joista pisin kesti SEITSEMÄN TUNTIA. Nuo kohtaukset olivat helvetillisiä ja raavin kahdella harjalla itseäni aivan rikki kaikkialta. Ajattele, millaista on täydellisen täysi kutina kaikkialla seitsemän tuntia tauotta. Sen jälkeen nukuin sikeästi, sillä kutinakohtauksen aikana en voinut tietenkään tehdä mitään kun vapisin ja kutisin ja kiduin. Samalla purki raivoa täydellä teholla. Itkin ja kiljuin ja heittelehdin sängyllä. Koko ajan oli lakanapyykkiä, pesin kolme koneellista lakanapyykkiä päivässä (siis omaani) 90 asteessa, sillä jouduin käyttämään paljon sinkkisalvaa haavojen parantamiseen. Joka päivä sama rumba, tosin nuo kutinakohtaukset olivat useimmiten "vain" 2 x 2 tuntia päivässä.

Kerron nämä sen takia, koska olen puhunut niin helevetillisestä hoidosta. Tämä varmaan on Sinulle lohdullista kuultavaa sen takia, että varmasti tulet parantumaan huomattavasti nopeammin kuin minä. Minulle annettiin 200-potenssissa lääkkeitä ja jätin kuin seinään kaikki myrkyt, sitten tuo kaksisatainen ja a'vot. Nykyään hoitoni etenee LM 6-potenssissa, enkä ole enää lääkkeet jätettyänikään joutunut noin hirvittävää kokemaan kuin yllä kerroin.

Minua ei varmaankaan voi verrata keneenkään. Homeopaattejakin jouduin vaihtamaan ,sillä pari sanoi, etteivät ole koskaan nähneet kaltaistani. Mutta koska minäkin olen selvinnyt nyt näinkin hyvään vointiin (en voi vieläkään lähteä töihin), Sinä tulet varmasti paranemaan oikein hyvin.

Itselläni on nyt helpompaa kun sain Hepar Sulfuria maanantaina. Tuntuu olevan nappilääke, enkä voi sanoa kärsiväni kovasti. Pääsen jo piakkoin varmaan ulos ja lenkillekin:) Olen ollut nyt kuukauden sisällä. Minulla on muuten sellainen viivytys näissä hoidoissa, että olen käyttänyt kortisonia yli vuoden ajan tästä kolmesta vuodesta. Koska homeopaatit eivät aikanaan osanneet pysäyttää hoitoa, joka oli väärä, aloin käyttää kortisonvoidetta. Tämä on tietenkin myös pitkittänyt tätä hoitoaikaa ja vasta kuukausi sitten lopetin sellaisen Elidel-voiteen, jonka käytön aloitin kortisonin jälkeen. Siten (kortisonin ja Elidelin ansioista) pystyin elämään edes jotenkuten normaalia elämää. Kutinakohtauksia tuli silti joka päivä, mutta en sinällään kärsinyt hirveästi. Nyt siis elän viimein ilman lääkkeitä ja hoito etenee ropisemalla.

Saunassa en ole voinut lääkkeettöminä aikoina edes ajatella käyväni, sillä se purkaa liian rajusti myrkkyjä ulos. Minun ongelmani on ollut nimenomaan se, että kehoni toimii kuin dynamiitti. Olen lukenut tällä palstalla ihmisistä, jotka ovat käyneet lenkillä homeopatialla ihottumaa hoidettaessa, jotta myrkyt poistuisivat hyvin. Täytyy sanoa, että he ovat onnekkaita. Kyllä itsekin kortisonin ja Elidelin aikana kävin lenkillä, mutta nuo lääkkeethän juuri tukahduttivat hoitoa.

Hienoa, jos voit peseytyä niillä kosteuspyyhkeillä! Minä käyn kyllä joka päivä suihkussa kokonaan, mutta nämä hoidot ovat nähtävästi niin yksilöllisiä, ettei kaikille sovi samat tavat. Ja se Turun vesi kyllä vaikeuttaa asioita. Olen haaveillut, että joskus asuisimme järven rannalla ja saisimme peseytyä järvivedellä. Mökillä on ihanaa kun hiukset eivät tarvitse huuhteluainetta, eikä iho rasvaa (normaalitilanteessa:)

Sain juuri kuulla, että en saa enää työttömyyskorvausta, sillä miehen tulot vaikuttavat nyt. Sairaskulut tähän hoitoon ovat tällä hetkellä n. 200e/ kk ja nyt jää kelan tyött.korvauskin pois. Pitäisi päästä paikkoin työkuntoon..

Mutta raha-asioita en enää sure. Kunhan terveys on saavutettu, minulla on kaikki. Ihana perhe ja ystävät.

Sinulla on kaksi lasta, eikö? Miten olet selvinnyt pienen hoitamisesta sairaana? Me jouduimme pahimpaan aikaan silloin hoidon alussa viemään nuorimmaisemme perhepäivähoitajalle muutamaksi kuukaudeksi. En voinut pitää lasta sylissä enkä oikein liikkua muutenkaan. Meidän lapset ovat nyt 12-,10-, ja 4-vuotiaat. Hyvin olen nyt pärjännyt kun nuorimmainen on niin iso. Ja nyttemmin olen kärsinyt rajuhkosti vasta reilun kuukauden.

Tässäpä taas stooria kerrakseen..

Hyvä, että Sinut sanottiin irti, niin ei tarvitse olla ikävissä olosuhteissa. Mutta ilman muuta sairaslomaa, jos vointi on huono. Toivon Sinulle voimia ja parempaa huomista!

Palaillaan!

-Dry