Viime lauantaina undulaattini vaikutti epäilyttävän hiljaiselta,se ei laulanut eikä liikkunut paljoa, nukkui tavallista enemmän. Se kuitenkin lensi välillä ja söi ja joi, ja minä typerys luuli, että ei sillä mitään vakavaa ollut.
Päivällä kuitenkin soitin eläinlääkärille, ja hän oli sitä mieltä, että ei kannata viedä sinne. Parempi oli pitää lintu lämpimässä huoneessa omassa rauhassa, laitoin siis patterit lämpimälle, että ilma oli 29-30 astetta, mutta ei se auttanut.
Illalla kello 24 teddy tuli hyvästelemään, se halusi, että rapsutin sitä, ja niin tein. Juttelin sille tunnin ja muistelimme kaikkea kivaa, ja teddy kävi sanomassa jäähyväiset myös muille linnuille. Tunti sen jälkeen se putosi lattialle orrelta, se taisteli takaisin ylös, putosi taas, nousi ylös, ja putosi taas, mutta ei noussut enää. Sillä oli kovia kipuja, mutta ei kestänyt kauaa,ennenkuin enkeli vei teddyn. Tuli hiljaisuus,silloin tiesin että teddy oli lähtenyt.
Nyt mulla on hirveä ikävä teddyä, ja tuntuu, että kukaan ei ymmärrä sitä. Se oli seitsemän vuotias, ja vietimme paljon aikaa yhdessä. Kun olin yksinäinen, se piti minulle seuraa, lauleskeli, tanssi innoissaan ja piristi aina päivääni. Nyt hän on poissa, ja se tuntuu niin pahalta.
On niin syyllinen olo,olisinko voinut tehdä jotain toisin. Olin ollut juuri sen viikon poissa perjantaihin saakka, ja ehkä olisin huomannut oireet ajoissa,jos olisin ollut jo alkuviikolla siellä. Ehkä olisi pitänyt viedä heti eläinlääkärille lauantaina.En tiedä miten jaksan tätä.
Päivällä kuitenkin soitin eläinlääkärille, ja hän oli sitä mieltä, että ei kannata viedä sinne. Parempi oli pitää lintu lämpimässä huoneessa omassa rauhassa, laitoin siis patterit lämpimälle, että ilma oli 29-30 astetta, mutta ei se auttanut.
Illalla kello 24 teddy tuli hyvästelemään, se halusi, että rapsutin sitä, ja niin tein. Juttelin sille tunnin ja muistelimme kaikkea kivaa, ja teddy kävi sanomassa jäähyväiset myös muille linnuille. Tunti sen jälkeen se putosi lattialle orrelta, se taisteli takaisin ylös, putosi taas, nousi ylös, ja putosi taas, mutta ei noussut enää. Sillä oli kovia kipuja, mutta ei kestänyt kauaa,ennenkuin enkeli vei teddyn. Tuli hiljaisuus,silloin tiesin että teddy oli lähtenyt.
Nyt mulla on hirveä ikävä teddyä, ja tuntuu, että kukaan ei ymmärrä sitä. Se oli seitsemän vuotias, ja vietimme paljon aikaa yhdessä. Kun olin yksinäinen, se piti minulle seuraa, lauleskeli, tanssi innoissaan ja piristi aina päivääni. Nyt hän on poissa, ja se tuntuu niin pahalta.
On niin syyllinen olo,olisinko voinut tehdä jotain toisin. Olin ollut juuri sen viikon poissa perjantaihin saakka, ja ehkä olisin huomannut oireet ajoissa,jos olisin ollut jo alkuviikolla siellä. Ehkä olisi pitänyt viedä heti eläinlääkärille lauantaina.En tiedä miten jaksan tätä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
otan osaa.. ..koita jaksella.. :( *voimahalaus*
Undulaatin menettäminen on uskomattoman raskasta. Kun minun pikkuiseni lähti, olin aivan sekaisin surusta. Olisin mieluummin antanut pois vaikka parhaimmankin ystäväni. Ei sitä ymmärrä muu kuin lintuihminen. Linnut ovat niin uskomattomia.
Turha sinun on jossitella, vaikka itsekin olen kyllä samanlainen. Menneelle ei voi enää mitään, etkä välttämättä olisi voinut auttaa lintuasi mitenkään. Koita nyt keskittyä muihin lintuihisi.
undulaattini sairastui; siitä on nyt n. kymmenen vuotta ja silloinen eläinlääkäri ei linnuista tiennyt mitään ja passitti minut paikallisen lintuja hoitaneen luo. Sain antibiootteja ja hoidin kuten oli sanottu, mutta mikään ei enään auttanut ..lintu oli välillä parempi mutta sitten se taas heikkeni ja lopulta kuoli; seitsemän vanhana kanssa...syyllistin itseäni pitkään ja näin paljon painajaisia että yritän häntä pelastaa. Lintuni oli kanssa todella kesy kuin pieni koira ja puhui kuten isot papukaijat. Vieläkin kun kirjoitan tätä tulee minulle suru linnustani, joka aina keikkui silmälasien sangalla.
edes ottamaan uutta undulaattia sen jälkeen kun sen kaveri kuoli kuukausi sen jälkeen.
Häkki minulla on edelleen enkä ole niiden tavaroitakaan myynyt eteenpäin..miten hullu sitä ihminen voi ollakaan. :(