Olen 35 -vuotias mies ja olen valinnut itselleni yksinäisen elämäntavan. Olisinkin kysellyt että onko täällä muita samantyylisiä ihmisiä, sellaisia jotka ovat valinneet yksinäisyytensä, sellaisia ihmisiä, jotka ovat lopulta huomanneet ettei parisuhde ole heidän juttunsa ja että oma-aika on yleensä paljon tärkeämpää kuin työ, ystävien tai sukulaisten kanssa vietetyt hetket.
Ja näiltä ihmisiltä olisin kysellyt että miten vietätte vapaa-aikaanne, onko se samanlaista kuin minulla: erilaisten harrastusten parissa, pienillä matkoilla, kotona kirjojen keskellä, leffateattereissa, hiljaisissa ravintoloissa vai viikonloppu DVD -maailmaan.
Mitä saatte yksinäisyydestänne?
Ja näiltä ihmisiltä olisin kysellyt että miten vietätte vapaa-aikaanne, onko se samanlaista kuin minulla: erilaisten harrastusten parissa, pienillä matkoilla, kotona kirjojen keskellä, leffateattereissa, hiljaisissa ravintoloissa vai viikonloppu DVD -maailmaan.
Mitä saatte yksinäisyydestänne?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olen 35 -vuotias nainen enkä ole valinnut itselleni yksinäistä elämäntapaa. Olisinkin kysellyt että onko täällä muita samantyylisiä ihmisiä, sellaisia jotka eivät ole valinneet yksinäisyyttä, sellaisia ihmisiä, jotka ovat lopulta huomanneet että parisuhde on heidän juttunsa ja että työ ja oma-aika ei yleensä ole yhtä tärkeää kuin parisuhde, ystävien tai sukulaisten kanssa vietetyt hetket.
Ja näiltä ihmisiltä olisin kysellyt että miten vietätte vapaa-aikaanne, onko se samanlaista kuin alkup.kirjoittajalla: erilaisten harrastusten parissa, pienillä matkoilla, kotona kirjojen keskellä, leffateattereissa, hiljaisissa ravintoloissa vai viikonloppu DVD -maailmaan vaikka oikeasti haluisitte sen penteleen parisuhteen???
Mitä jää kokematta yksinäisyydessänne?
Mikä siinä parisuhteessa on sinulle niin tärkeää? Oletko koskaan ollut parisuhteessa, siis pitkässä yli vuoden kestävässä parisuhteessa?
Olen huomannut että ihmiset jotka eivät osaa olla yksin, eivät osaa olla oikein parisuhteissakaan, en tiedä mistä tämä johtuu, olen epäillyt liiallista takertuvaisuutta, pelkoa yksinolosta, pelkoa hylkäämisestä, yms.
Ja mikä estää sinua saamasta parisuhdetta? Maailmahan on täynnä sinkkuja, yh –äitejä ja isiä, ja parisuhteeseen haluavia miehiä/naisia. Miksi et saa parisuhdetta, jos sitä niin haluat? Onko vaatimuksesi liian kovat?
Väitän että normaalin ulkonäön ja normaalit käytöstavat omaavan ihmisen yksinäisyys on valinta, kuten parisuhdekin.
Tuohon viimeiseen kysymykseesi (joka ei varmaankaan ollut kohdistettu minulle), Mitä jää kokematta yksinäisyydessänne?
Olen mielestäni kokenut parisuhteitten melkein kaikki aspektit (lapsia lukuun ottamatta), ja en kyllä jää mitään niistä kaipaamaan (ilman sen kummempia katkeruuksia).
Mä olen sitten varmaan kompuroinut valintani solmuun tien kanssa :)
Mulle parisuhde on tärkeä, muttei kuitenkaan ohita jälkeläistä taikka ihanaista kollia. Eli tavallaan kai valitsen yksinäisyyden vaikka persoonana olenkin seurallinen - jokseenkin siten, että viihdyn seurassa yksin.
Saan kyllä parisuhteen aikaiseksi mutta tiedän, etten saa suhteita kestämään 5 vuotta pitempään (jolloin aletaan vakiintua tosissaan ja suunnitellaan yhdessä asumista), koska en halua luopua omasta ajastani. Eli ongelma onkin kestossa, ei saamisessa..
Tiedetään; olen itsekäs! Ahdistaa jo ajatuskin siitä yhdessä asumisesta, koska ei ole omaa viikonloppua itselle yksin nautiskeltavaksi: eihän sitä toista voi uloskaan heittää.
Parisuhde tarjoaa kyllä monenlaista kivaa alkaen turvallisuuden tunteesta jatkuen aina ihanaan lauantai-illan soffalla rötköttelyyn ja yksinäisyys.. Yksinäisyys tarjoaa hiljaisuutta, rauhallista hiljaisuutta ilman mitään selityksiä. Oveakaan ei tarvitse avata, jos niin haluaa.. Mutta yksinäisenä ihmisenä ei ole onnellinen, yksinäisen ihmisen elämä saattaa jäädä elämättä täysillä, yksinäinen voi antaa onnen lipua ohitseen..
Todella inhottavan ivallinen vastaus aloittajan aiheeseen. Mitään muuta selitystä tuollaiselle käytökselle ei keksi kuin se, että olet onnettomassa parisuhteessa ja voi... niin katkera siitä!
Huomaa kuitenkin, että sinäkin voi valita yksinäisyyden. Turhaa kitua huonossa suhteessa, kun tarjolla on niin paljon parempaa.
Itse elän hyvässä parisuhteessa, mutta olen todella paljon itsekseni. Eli hyvä parisuhde ei aina tarkoita katsekontaktia 24h/vrk:ssa.
Yksinäisyydessä on hyvät puolensa, sitä ei käy kieltäminen :)
Niin, tuo varmaan tuottaa ongelmia, kun ei oikein osaa olla yksin, mutta ei haluaisi sitä vapauttakaan menettää. Mutta eikö ne asiat ole vain järjestelykysymyksiä.
Onko oman onnellisen/yksinäisemmän elämän haluaminen (negatiivista) itsekkyyttä? Missä kulkee sen terveen ja epäterveen itsekkyyden raja?
Ymmärrän että on epäterveellistä itsekkyyttä jos laistaa vastuutaan omista jälkeläisistään tai muista huollettavista asioista/ihmisistä, tai teoistaan.
Itse en koe olevani erityisen itsekäs, vaikka joskus sanon ystävilleni suoraan, etten halua nähdä heitä, sillä haluan olla hetken yksin (hetket kylläkin venyvät helposti viikkojen mittaisiksi).
Tuota onnen ohimenemiseen en oikein usko, tietysti onni on aina riippuvainen ihmisestä, mikä tekee hänet onnelliseksi tai mikä saa hänet tyytyväiseksi... ja onnen menettämisenpelko muuttuu yleensä helposti rasitteeksi.
Onnen menettämisenpelko on hieman sama juttu, kuin pelkäisi maailmanloppua; sille normaali-ihminen ei oikein voi mitään – onnen ohi nukkuminen on vähän klisee, jospa se nukkuminen on sitä onnea : )
Mielestäni yksinäisyys saa ihmiset helposti tajuamaan mikä tekee heidät onnellisiksi, ja sehän on vain hyvä asia.
Oikeastaan suosittelen kaikille parisuhdetta suunnitteleville pakollisen yksinäisyysperiodin, niin osaavat sitten antaa ja pyytää sitä tilaa ja vapaa-aikaa.
On totta, että ensin pitää osata olla yksin
ennekuin on mahista onnistua kaksin.
Uskon kuvioon, jossa on osattava luoda oma yksin-elämänsä kuntoon ja tuntea viihtyvänsäkin siinä,
ennenkuin parisuhde kohdallani voi toimia.
Sen jälkeen saattaa parisuhde tulla tai olla
tulematta - ei siitä pakottavaa tarvetta tule.
Koska ollaan ihmisiä, niin paha olla on aina välillä ja syitä tulee keksittyä sitten kaikenmoisia - vaikka parisuhteen puute.
Ihmissuhteita ja ihmisen kosketusta kuitenkin
tarvitsen, ilman niitä ei oikein ole pitkään elämää.
Itsekin elän ilman parisuhdetta, tosin pari lasta
on siunaantunut. Vapaa-aika on aika samanlaista
kuin sinullakin, lisänä vain nuo lasten mukanaan
tuomat jutut ja harrasteet. Yksinäisyyttä tarvitsen kuitenkin varmasti aina elämässäni,
siitä saa jotain kummaa mielihyvää. On ihanaa olla välillä huomioimatta ketään, tarttumalla omiin mielihaluihinsa, ilman suunnitelmia itsekkäästi. Yksinäisyys antaa voimia ja energiaa.
Itse olen myös seurallinen töissä ja harrastuksissa, mutta kotioven sulkeuduttua uppoudun täysin omiin juttuihin, omassa rauhassa ja eristyksissä, joten allekirjoitan tuon kosketuksen muihin ihmisiin; jonkinasteinen sosiaalinen kontakti tuntuu olevan tarpeen kaikilla, jopa yksinäisillä – kosketuksen syvyys onkin sitten erijuttu.
Tietääkseni kaikilla on joskus paha olla, jopa yksinäisillä : ) ja maailma on syitä täynnä.
Toiset valitsevat elämäntavakseen yksin elon. Tavat ja tottumukset muokkautuvat, yhä vaikeampi olisi sovittaa toinen ihminen siihen joukkoon. Toisille se on tullut pakolliseksi tavaksi. Mitä vanhemmaksi tulee sitä enemmän arvoa antaa jos olisi toinen läheinen ihminen vierellä. Ne aamut jolloin toinen hengitti vieressä olivat aika kivoja. Muistossa on myös nurjia hetkiä. Sinulla on vielä aikaa tutustua ja elää toisen ihmisen kanssa. Ikä on se joka herättää. Tutustuminen vanhemmiten on entistä vaikeampaa ja aikaa olla yhdessä toisen kanssa on vuosina vähän.
Vaihtaisin elämäntapayksinäisyyden mielellään pois, kuitenkin elämästä voi nauttia yksinkin.