Onko teidän lapsi jäänyt kiinni näpistyksistä ja miten sossu on niihin reakoinut ja entä miten itse sijaisperheenä?
Mitä rangaistus keinoja olette käyttäneet?
Onko lapsi senkin jälkeen tehnyt samoin, vai onko kaikki jäänyt siihen.
Oletteko joutuneet purkamaan sijoitusta näiden näpistyksien vuoksi.
Millaiset välit teille jäi, kun usko lapseen romuttui
Kiitos jos vastaat.
Mitä rangaistus keinoja olette käyttäneet?
Onko lapsi senkin jälkeen tehnyt samoin, vai onko kaikki jäänyt siihen.
Oletteko joutuneet purkamaan sijoitusta näiden näpistyksien vuoksi.
Millaiset välit teille jäi, kun usko lapseen romuttui
Kiitos jos vastaat.
Vastaukset 41
Vanhimmat
jäänyt kiinni, kun oli vienyt suklaapatukan kaupasta. Pääsi poliisi kyydillä sijaisperheeseen. Oli kuulemma ollut nälkä.
Se oli ennen kuin hän täytti 12 vuotta ja vaihtoi sijaisperhettä.
jossa syötettiin homeleipää. Lapseni varasti nälkäänsä. Joutuipa vielä sairaalaan saatuaan tajuttomuuskohtauksen, koska oli niin huonossa kunnossa.
Toiset sijaisperheet voivat vahvistaa, että kun lapseni siirtyivät pois tästä ensimmäisestä perheestä, heillä ei ollut mitään muuta 3:n ja 4:n vuoden sijoituksen jälkeen kuin ne lasten ja nuorten pelit, jotka minä olin antanut mukaan sekä päällään olevat vaatteet. Sijaisperhe kyllä oli saanut uuden asunnon, auton, lomamökin ja lomaosakkeen.
Riittääkä Ari tämä vastauksena sinun kysymykseesi, vai mitä vielä haluat? Voin antaa sijaisperheiden nimet, jos sitä kärkyt.
Vastaus on tähän kysymykseen:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8242685
siis niille joilta on varastettu. mutta millä alakouluikäinen hyvittää? sijaisvanhemman pussille sekin hyvitys käy.
eikä mikään jälkihankinta tai uusio ostos korvaa sitä alkuperäistä särjettyä tai varastettua ja kätkettyä omaisuutta.
saati millä alkouluikäinen hyvittää ajokortin? jonka on sijaisvanhemman lompakosta vienyt?
ja mitä se viestii jos ajokortti katoaa juuri ennenkuin on lähtö pitkälle sukulaislomalle?
ei se näpistely yhteen kertaan jää. siihen saat varautua. jotain se kertoo lapsen sisäisestä vajeesta ja sisäisistä tunteista, joille hänellä ei ole sanoja.
se sinun on itsellesi sisäistettävä. että lapsi viestii ottamalla jotain itsestään. et voi romuttaa uskoa lapseen näiden varkauksien takia. on vain pidettävä asiaa esillä ja kissaa pöydällä. juteltava uudestaan ja uudestaan siitä, että ottaa ei saa. että on muitakin keinoja kertoa miltä tuntuu. ja yritettävä lapsen tasosta ja kyvyistä riippuen selvittää miksi hän varastaa.mitä hänen mielessään silloin on kun varaus tulee tehtyä.
totta kai pitkään on epäluuloinen ja vahtii. tietenkään ei luota. mutta silti lasta voi rakastaa virheineen päivineen vaikkei luotakaan.
Olen itse 14v "murkku" ja sijoitettu ja haluaisin sanoa tähän varastelu asiaan muutaman faktan lapsen näkökulmasta. Varastelu on lapselle avun huuto "tarvitsen sinua" - huuto. Lapsi reagoi niihin omalla tavallansa, joku kiusaamalla joku varastelemalla, kaikki omalla tavallaan. Sijoitetun lapsen elämä on ollut jokaisella erillainen mutta kuitenkin kaikilla lapsuuden omat kauhunsa ja tragediansa. Asettukaa kaikki lapsen asemaan ja ajatelkaa että kaikki tuttu ja turvallinen viedään pois. Vanhemmat, koti ja ympäristö. Kaikki viety ja pitäisi aloittaa alusta kaikessa. Tottakai jotkut meistä on raskaita kun täytyy erityisesti vahtia ja varastelu on väärin todellakin, mutta usko ei saa romuttua ei todellakaan! se on kaikki mihin sijoitetun lapsen sekä sijaisvanhemman yhteys perustuu. Luottoon. varastelun jälkeen on vaikea suhtautua lapseen mutta se on pakko! Lasta ei voi pompottaa kotien välillä...
Vaikka sijaislapsesi tekisi mitä (tekevät myös omat lapset tietyssä iässä) se ei saa olla sinun uskon romuttumisen syy koskaan.
Teko jonka hän tekee, on väärä. Lapsi on kuitenkin persoona ja vaikka hän tekisi näitä vääriä tekoja enemmän ja useammin niin ei se häntä lapsena/ihmisenä huononna.
On surullista kun lapsia "sijoitetaan" ja kun ensimmäiset vastoinkäymiset tulee niin heti ollaan kotia viemässä alta ja rangaistuksia jakelemassa.
Teko on väärä ja lapsen täytyy saadakin siitä rangaistus, sekin kohtuullisissa rajoissa.
Se, että näpistys on syy sijoitusten purkuun on taas näyttö siitä että tämä sijaisperhe ei ole oikea.
Ethän omaakaan lastasi ole hylkäämässä jos vastoinkäymisiä tulee?
...ehkä väärä sanavalinta, mutta näitä vastoinkäymisiä on ollut vaikka toisille jakaa ja tulee olemaan, mutta varastaminen, nakertaa uskoa. Vielä, kun kaikki biot ovat aina niskassa, kysyy itseltään, mitä on enää järkeä.
Kymmenen vuoden työsarka ja tässä ollaan.
sijoitus kestänyt jo kymmenen vuotta ja lapsi ei ole helpoimmasta päästä, ollut koskaan.
Kaikenlaista on ollut matkan varrella ja sukulaiset niskassa kokoajan, varastaminen tullut mukaan viimevuosien myötä, kaikkine muine lisukkeineen, sos.työntekijät vähättelee asiaa ja kaikenlisäksi meillä ei riitä rahat näihin.
Kukaan ei ole ketään ajamassa pois, mutta väliin tulee mieleen sekin, ettei väkisin voi pitää ja sekoittaa muiden lasten elämää.
Bioäitien on varmaan vaikea samaistua meen tasolle, tässä ollaan velvollisia tilittään bioille, ei niin tarvitse tehdä "normaalin" äidin, koko suvulle.
Kysyinkin vain kohtalotovereiden kommentteja, en halua mitään loan heittoa.
takia sieltä pois otettu. Tyttöni oli 9,5 vuotias kun hänet sijoitettiin tähän helluntailaiseen perheeseen. Lapsilleni ei vaatteita ostettu ja leipä oli homeista. Lapseni voi koko ajan huonosti perheessä, mutta Espoon perhehoidon sosiaalityöntekijä Sirpa Heikkilä ja Espoon lasten erityistarpeiden johtava sosiaaltyötekijä joka on Espoon perhehoidon johtava sosiaalityöntekijä Mervi Sjöberg eivät välittäneet, vaikka minä valitinkin huonosta kohtelusta sijaisperheessa. Syy oli kuulemma minussa. En ollut antanut lupaa kiinnittyä, tai sijaisperhe ei kenkiä ostanut, koska minä vaadin ja perhe oli köyhä.
Tyttöni täytti 12 vuotta, ja ihan itse otti Sirpa Heikkilään yhteyden ja sanoi, ettei enää ole siinä perheessä. Pääsi koulukaverinsa perheeseen.
Sirpa Heikkilä kirjoitti papereihin syyksi sijaisäidin sairastumise.
Vuoden päästä saatiin toinenkin tyttö pois perheestä. Ja ensimmäisenä toimenpiteenä lapsilleni piti ostaa vaatteita, vaikka olivatkin olleet perheessä toinen 2,5 vuotta toinen 3,5 vuotta. Tämä helluntailainen perhe oli ostanut tänä aikana lomaosakkeen, uuden asunnon, auton ja kesämökin.
Tietyssä iässä laittaan arvot koetukselle oli kyseessä kuka tahansa lapsi. Toinen koettelee arvoja enemmän ja toinen vähemmän. Toinen tekee kaiken mahdollisen hölmöyden ja toinen .. ei oikeastaan mitään. Loppujen lopuksi hyviä ihmisiä tulee kummastakin päästä (toinen vain vaatii enemmän), vaikka usko saattaisikin välillä loppua. Vanhemman kuin vanhemman on selvittävä vanhemmuudesta hengissä. Se on luottamuksen osoitus jos lapsi uskaltaa kapinoida teidän auktoriteettiänne vastaan. Tähän saakka olette siis onnistuneet tehtävässänne erittäin hyvin. Kun jaksatte vielä vuoden niin, kiitos seisoo, mutta älä oleta, että se vuosi tulisi olemaan helppo. Olet tähän asti uskonut lapseen, jatka uskomista ja ohjaamista, sillä se kantaa hedelmää.
saivat ostaa lomaosakkeen, uuden asunnon, auton ja kesämökin. Kyllä nyt PP runoilee. Ota hyvä ystävä järkikäteen ja kirjoita sellaista että luottamuksesi edes hiukan kohentuisi. Vastaat kait että et välitä.
Ymmärrätkö mitä teet lastesi hyvinvoinnille?
Luulen että sinä tuhoat sen näillä jutuillasi.
Kiitos asiallisesta vastauksestasi epäilen, että tunnistan sinut.
Kiitos, tuli voimaa jaksaa eteenpäin.
Nuorempi tyttöni meni sijoitukseen Äänekoskella koulukaverinsa luokse eli Raija Hytöselle. He menivät suoraan vaatekauppaaa. Kun vanhempi tyttöni meni siskolleni, ei vanhemmallakaan tytöllä llut juuri mitään vaatteita.
Tämän tietää Espoon perhehoito!
Luottamukseni on varmasti kohentunut. Miksi Irma Pitkänen potkiittiin Espoosta pois?
lasteni hyvinvoinnin näillä kirjoituksillani?
Miten se voi olla mahdollista?
Vai oletko Espoon sosiaalityöntekijä, joka olet päättänyt tavalla jos toisella kostaa minun aikuisille lapsilleni ja nuorimmaiselle?
Sinä se olet oikeasti sairas ihminen. Pidän huolen että sos,viranomaiset alkavat lukea näitä viestejäsi, että tajuavat miten sekaisin olet ja hankkivat lapsellesi rauhallisen kodin. Vaikkakin voi olla että joutuu kulkemaan ilman kenkiä ja elämään ilman sirkushuveja.
Satuin googlettamaan ja löysin kirjoituksiasi, joista selvisi että poikasihan on myös huostaanotettu alle vuoden vanhana. Ja ihan on Fas lapsi ettei sinua turhaan sossut vainoa. Koita nyt hemmetti rauhoittua ja jätä tämä palsta meille sijais vanhemmille. Sinua ei voi kukaan enää uskoa. Kuulut juuri siihen sakkiin jolta lapset tuleekin viedä.
tapahtui?
Minulla on sitten yksi huoli vähemmän!
Eipä kestä kiittää. Luulen, että te olette kuitenkin ne ainoat ihmiset ja aikuiset, jotka uskovat lapseen ja siihen, että hän vielä kasvaa "ihmiseksi" ja juuri sen takia se usko on tärkeää, vaikka välillä takkuaakin. Nimimerkki tuli "alitajuntaisista" fiiliksistä vastatessani tähän viestiin.
nyt 7-vuotiaana on melkein 140 eli 9-vuotiaan kokoinen. Puhuu, kohta lukee, ajelee pyörällä, ui ja toimii kuten muutkin 7-vuotiaat.
Yrittivät jouluna 2006 kirjoittaa pojalleni kehitysvammaisen paperit, mutta en suostunut siihen. Olisivat varmaan ottaneet sitten huostaan ja ehkäpä sijoittaneet tällaiseen sijaisperheeseen:
http://atuubi.yle.fi/keskustelu/id-2003533?page=2
vaikka olen kohta neljä vuotta kirjoitanut näitä juttuja. Toinen opiskelee, toinen on pienen syötävän ihanan mussukan äiti. Ja nuorimmaiseni menee ensimmäiselle luokalle kouluun.
Entäpä itse ja lapsesi?
Millä ihmeen oikeudella sinä tuollaista valhetietoa levittelet toisista ihmisistä?
Jos lokaa on pakko heittää, niin puhuisit totta edes! Onko liikaa vaadittu?
Kun oikein googlettamalla nuuskit toisten juttuja, niin lukisit niin huolella, että YMMÄRRÄT lukemasi.
keskisessä Suomessa nousi 7 h keittiö muine lisineen, tuliterä mersu ja kesähuvila toiselle paikkakunnalle, kun lapseni läksi sinne rääkättäväksi. 2 oli ennestään.
Vanhin palasi kotiin ja auto vaihtui pienempään ja halvempaan. Seuraava läksi 12 vuotiaana äidilleen ja talo oli myytävä ja muutettava halvempaan, koska lämmityskulut olivat kuulemma kohtuuttomat (näin lapseni kertoi).
Sitten läksi omani kotiin ja mökki myytiin!!
Luojan kiitos, yrittivät vielä yhtä haalia mutta tulikin AVIOERO!!
Joten tässä faktaa täältä päin ja kirjalliset todisteet löytyy, jos luuseri vielä kehtaat kuvitella ettette te elä yhteiskunnan elätteinä verovaroilla!
Tuohon varastamiseen - sellainen lapsi varastaa, jolle ai RIITÄ liian niukasta taloudesta rahaa!!
keksi. Ääliö mikä ääliö vaikka "voissa paistais". Onko sinulle siellä huipputason pride-koulutuksessa opetettu, että saat nimellä esiintyvää ÄITIÄ haukkua hulluksi yms? Miltä luulet lapsesta tuntuvat kun hän kuulee päivittäin tällaista panettelua?
Jos olisit kypsä ja terve sijari, niin kertoisit lapsille faktat ja hoitaisit heitä panettelematta ketään. Nyt roikut täällä haukkumassa lapsen ainoaa rakasta ihmistä l. äitiä. Mitä sanot jos lapsi/nuori lukee vaikka kirjaston tai koulun koneelta tämän tekstin? Näinkö nuorten masennusta kevennetään? Mistä nuoret saavat mallin haukkua toinen toistaan hulluksi? SINULTA ÄÄLIÖ!
Tänään vietetään Valon-päivää ja teemana on ehkäistä nuorten yhä lisääntyvää masennusta. Myönnä jo ettei sinusta ole sijariksi ja anna arvo ihmisille.
Anna ne nuoret jotka ovat nyt luonasi pois. Näin he tulevat välttymään masennukselta tai ainakin sairaalta leimaamiselta!
ovat juuri sijaispaikoista ja varastelevat, koska eivät saa taskurahaa. Kaikki yhteiskunnan syytämä raha kuluu omien (siis sijareiden) tarpeiden hoitamiseen ja lapsi ikään kuin pyörii rahoittajana jaloissa. Omaa lasta jokainen vanhempi rakastaa ja jo sillä perusteella antaa käyttörahaa, meillä saivat lapsilisätkin omille tileilleen. Ehdoksi tosin laitoimme, että siitä pitää maksaa kännykkälaskut.
Kyllä mua äitinä surettaa nämä sijoitukset, koska niillä ei kukaan tule oikeasti autetuksi. Lapsi kärsii ja hänen ydinperheensä kärsii. Heille yhteisen avun tarjoaminen auttaisi niin lasta kuin perhettäkin.
Koettakaa nyt sijarit edes se pieni ropo hoidossanne olevalle lapselle antaa. Liian moni sijoitettu varastaa ja takana voi olla ns. rakkauden varastaminen.
Siitä usein on kyse. Ei niinkään tikkukaramellistä mutta ikävää ettei teidän pohjattomista taskuistanne riitä ropoa edes siihen.
Lapseni on jäänyt kahdesti kiinni varastamisesta sijoituksen aikana. Ensimmäisellä kerralla vein lapsen ja varastaman tavaran kauppaan ja selvitimme asian omistajan kanssa. Hän ei halunnut tehdä siitä ilmoitusta, koska minä äitinä tulin itse oma-aloitteisesti paikalle. Toisella kerralla lapsi jäi kiinni kaupassa. Vartija soitti minulle. Kävimme jälkeen päin ns. sovittelussa juttelemassa asiasta. Molemmista kerroista kerroin sijaisperheeseen. Olen myös ilmoittanut tapahtumista sossulle. Eivät ole sen enempää puuttuneet asiaan, koska se on jo hoidettu. Sijareilla on omat sanktiot, jotka hyväksyn. Tuskin tällaiseen sijoitus voi päättyä. On ilkeä sanoa, mutta tänä päivänä melkein jokainen lapsi jossakin vaiheessa kokeilee näpistystä.
Kyllähän se tietysti äitiä kolauttaa, että voi hitsi, mutta ei se uskoa ja rakkautta sitä omaa lastaan kohtaan vähennä.
lapsista,tai mistään mitään.
sijaeiperheen oma poika varastaa lapseni kalleimmat tavarat jotka ostan lapselleni,niistä ei voi edes puhua,
ja sossut eivät tee mitään?
on raha, jolla ostetaan vessapaperista lähtien kaikki, ruoka, hammasharjat, pesuaineet ym. ym...revityt tapetit, hakatut lattiat, isompi auto, isompi talo...jne..mistä siitä varastaa.
Olet täysin lapsellinen ja henkisesti vissiin jälkeenjäänytkin,vai enkö ymmärrä huumoriasi?
koko sijaisperheen suku. Eihän siitä riitä silloin lapsiemme vaatteisiin rahaa.
että sinunkin lapsesi on sinulta sijoitettu, hyvä niin. Tuollaisia te olette, toivottavasti lapsistasi ei tule sinun kaltaisiasi.
Enkä vastaa sulle enää, jauha sitä törkyä itseksesi.
mutta sen surkean rääsyisen lapsen onneksi pelastaa SUKU.
se hyvä ja täydellinen.
joka ei tullut apuun, kun apua tarvittiin.
mutta heräsi sijoitukseen.
ja nyt kyylää suurennuslasilla jopa vaatteita ja pesuaineita joilla vaatteet pestään.
meidän suvulle kelpaa vain kalleimmat merkkituotteet. niin vaatteisiin kuin muuhunkin. ei meille kirppikseltä eikä alehalleista osteta.
ja kerran kuussa koko kaderoopi uusiksi. muuten on vain rääsyjä tarjolla.
tapaamiseen, että sijaisperhe sukuineen voisi tienata sijoitetun lapsen kustannuksella.
Miksiköhän tyttöni eiväthalua olla tämän "rakastavan, lämmin sydämisen, auttamishaluisen" sijaisperheen, joka hyvää hyvyyttään otti lapseni lastenkodista, kanssa tekemisissä?
Vastaa sijaisvanhempi tähän!
olet kait vastnnut siihen itse omin olettamuksineen ja olet taas onnellinen että olit oikeassa. Kiva.
Tuomitset jo kättelyssä sen lämminsydämisen tunteen jonka lapsesi sai ja kiellät näin sen yhteydenpidon.
Meillä kyllä yhteyden pito toimii ja lapsen eli sen entisen jo aikuisen ehdoilla. On nääs niitä yhteisiä muistoja, nyt voimme vaikka itkeä yhdessä niille surkeuksille joita lapsi joutui käymään läpi meidän tukemana. Hän ja me olemme kuule onnellisia etkä voi sitä mitätöidä sen tiedämme vain me mitä on meidän keskenäinen onnellisuus ja rakkaus. Sitä toivoisin myös sinun lapsellesi palata muistoihin. Sinä vaan et uskalla häntä päästää salaisen oven taa.
...sitä menee niinpaljon, ettei vanhaksi jää...
Eikä homeleipää ainakaan saa myydä, mistähän sitä homeleipää sitten saa.
Olen kuullut aiemminkin...HOMELEIPÄ JA KENGÄT tällä palstalla....
helvettiä läpi minkä kotonaan äitinsä huostassa on joutunut kokemaan näinhän se tapaa olla lapsilla ja ymmärrän että se on työlästä siinä saa itkut itkeä se on selvä. Kielläthän sin koska et muuta täällä paasakkaan kuinsitä kielteistä ja omaa olettamustasi kikesta hyvästä jonka käännät vain omksi onneksesi ja vihaksi josta lapsesi kärsii ilman että osaat edes sitä tiedostaa. lapsesi on lojaali sinua kohtaan totta kait sen kyllä tiedämme et ole yksin siinä vaunussa. mutta nauti elämästäsi niin kuin nyt voit ja anna lpsillesi tilaa elää.
meillä syötiin juuri lettuja kermavaahdon ja mansikoiden kanssa, Juhannuksen kunniaksi ja sain kuulla nuorimmaiselta "totuuden, jota olen kuulemma odottanut jo kauan" eli lapsi: "sinä olet niin hyvä holhooja meille, että tuntuu kuin olisit oikea äiti."
Hän pohdiskelee asioita, koska olemme käyneet äitiä katsomassa ja pian menemme uudestaan.
Rääsyissä en kehtaisi ihmisten ilmoille päästää, miettikääs joskus sitäkin puolta; lapset käyvät koulua, kavereilla, harrastuksissa...kuka kehtaa päästää rääsyissä?
Kirjoituksesi on täyttä peetä.
kuinka paljon itselläsi on siihen vaikutusta?
se ostetaan tuoreena, annetaan homehtua ja vasta sitten tarjotaan sijaislapsille;)
Uusia kenkiä harkitaan vasta, kun varpaat on tulleet pari vuotta entisistä ulos.
leivät tai muutkaan ruoat ehdi homehtua "lapsiltamme", niin hyvin he tykkäävät syödä laittamaani ruokaa, ja yleensä viikonloppuisin kokkaamme ja leivomme yhdessä!
Jopa itse yllättävät välillä meidät laittamalla ruokaa (oppineet siinä sivussa katsellen miten teen mm. kastiketta tms)
kun tulemme töistä kotiin!
Välillä huokailevat, voi hitsi kun kiristää housut, mää en syö kyllä nyt paljoo!
Ja sittenkin, ottaisinko vähän lisää?? Apuuva, mennään sitten pitemmälle lenkille koirien kanssa, jooko? On kolme koiraa ja kaksi kisulia lemmikkeinä kaikille!
Mahtavia tyttöjä ja jopa yks poikakin tykkää ruoanlaitosta!
Kiitoksia satelee puolin ja toisin!
Synttäreillä kakut ja kaverit, koulusta, samoin rippi-tms. juhlilla!
Kolme kertaa vuodessa uudet kuteet ja juhlien mukaan myös.
Muuten, joskus haluavat ITSE kirppareille, katsotaan löytyykö sieltä jotain!
Ylläreitä ovat löytäneet ja ihan itse haluamaan niitä.
Olemme normi kotiperhe eli sijarit!
EI laitossysteemi, kaksi tyttöä ja poitsu, omat lapset poikia, maailmalla ja yks pojanpoikakin, käy usein meillä ja nämä tytöt paijaa häntä!
Harmooninen yhteiselo kaikilla, vanhemmat yhteyksissä milloin ns. selvät päivät ovat, ikävä kyllä!
Kotiolokielto eli vain ja ainoastaan selvinä aikoina!
Että näin meillä!
Jussinpäivien jatkoa kaikille!
Joka kuukausi jotain uutta! Ihan normi kotiperhe siis ei sijari.
"Kolme kertaa vuodessa uudet kuteet ja juhlien mukaan myös."