Aattelin vaan tarkistaa, että olenko luonnevikanen jos haluan karsia jo heti pikkupennulta (8vk) käsien ja nilkkojen puremisen?
Otan kunnolla niskasta kiinni ja sanon EI PURE semmosella äänenpainolla, että ei jää epäselväksi saako tulla järsimään.
Annan purra vaan sillon kun leikitään. Minä alotan ja lopetan leikin. Pennun en anna alottaa leikkiä ikinä. Aina saa lähöt jos tulee nilkkaan, kun kävelen. Komennan tehokkaasti, toistan EI PURE vaan yhesti ja jatkan matkaani. Ei tartte aina ees nostaa niskasta ylös, nyt riittää jo se, että laittaa käden niskan päälle.
Semmonen isäntä joka ei kiellä pentua niin että uskoo alistuu ja menee kauemmas, ei pärjää aikasen sakemannin kans!
Ja kun muut perheestä ei tee samoin, jään minä yksin semmoseksi ihmiseksi, jota koira isona järkähtämättömästi tottelee. Muut ei pysty sanomaan 100% että pitävät koiran käskyn alla tilanteessa kun tilanteessa.
Otan kunnolla niskasta kiinni ja sanon EI PURE semmosella äänenpainolla, että ei jää epäselväksi saako tulla järsimään.
Annan purra vaan sillon kun leikitään. Minä alotan ja lopetan leikin. Pennun en anna alottaa leikkiä ikinä. Aina saa lähöt jos tulee nilkkaan, kun kävelen. Komennan tehokkaasti, toistan EI PURE vaan yhesti ja jatkan matkaani. Ei tartte aina ees nostaa niskasta ylös, nyt riittää jo se, että laittaa käden niskan päälle.
Semmonen isäntä joka ei kiellä pentua niin että uskoo alistuu ja menee kauemmas, ei pärjää aikasen sakemannin kans!
Ja kun muut perheestä ei tee samoin, jään minä yksin semmoseksi ihmiseksi, jota koira isona järkähtämättömästi tottelee. Muut ei pysty sanomaan 100% että pitävät koiran käskyn alla tilanteessa kun tilanteessa.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Jos sulla sattuu olemaan erityisen dominoiva koira sohvasussun sijasta, niin tuolla niskasta retuuttelulla ja muulla saat kaikkea muuta kuin käsissäsi olevan koiran. Jonain päivänä joudut koirasi kanssa kunnon matsiin, ja siinä tilanteessa ei kannata hävitä... Voimalla et koiraa loputtomiin voita.
Pennun kanssa on hyvä vielä mitellä, kyllä se pentu sulle fyysisesti alistuu. Mutta se, tuleeko 100 % hallinta tilanteessa kuin tilanteessa, onkin ihan toinen juttu.
Noilla keinoilla homma kusee jossain vaiheessa mitä todennäköisimmin. Siinä vaiheessa kantsii tietää, miten korjata tilanne. Koiranlukutaitoa vaatii varmasti - löytyykö sitä, on arvoitus ja sellaiseksi jää.
ihan sama niskasta kiinni ottaminen ja tiukka ei tepsi kyllä tohon meidän pentuun...eikä tarkoita mitään väkivaltaista ja jatkuvaa niskasta retuuttamista vaan pari kertaa riitti!
Emäntä taas on kokeillut kaikkea muuta:huomiotta jättämistä,selän kääntämistä,huoneeseen "rangaistusta" kärsimään..ei auta...jatkaa vaan hyökkimistä ja puremista:)
Ei hyöki mun jalkoihin mutten mielestäni ole sitä mitenkään fyysisesti alistanut...leikkiessä sallitaan pienet "purut" käsiin mutta lopettaa käskystä!
Monenlaista metodia kasvatukseen näyttää löytyvän. Olen Kramerin kanssa täysin samaa mieltä. Missä taito loppuu siellä "väkivalta" alkaa. Oletko ajatellut että pennun pureminen on sen leikkiä, niinhän se leikkii jo sisarustensakin kanssa. Tuo konsti. huomiotta jättäminen on niitä parhaimpia, Huomiotahan pentu monesti käytöksellään kerjää ja kun sitä ei heru normaali, tervepäinen pentu kyllä oivaltaa ettei pureminen kannata. Iän lisääntyessä moinen tapa kyllä jää kun sen kanssa aletaan tehdä pikku hommia joihin se saa purettua energiaansa.
Minusta pikkupennun puremis- ja saalistusvietillä ei ole kerta kaikkiaan mitään tekemistä vallan tai johtajuuden kanssa. ”Nylkytys” jalkaani vasten ei häiritse liioin.
En aluksi kieltänyt koiraa puremasta lastenkaan jalkoja, vaan neuvoin lapsia pysähtymään ja antamaan lelun tilalle. Kielsin pentua vasta, kun huomasin, että 2-vuotiasta pelotti, kun pentu tuli kohti. Kun pentu hölmyää 6- ja 7-vuotiaiden jaloissa, komennan lapset omaan huoneeseen tai istumaan rauhassa, ettei koiranpentua tarvitsisi koko aikaa kieltää.
Mieheni opettaa pennulle(n.11vk) niskaotteella tai pennun pois huitaisulla, ettei häntä saa purra. Pentu lopettaakin välittömästi eikä hyöki aivan heti uudestaan.
Kun pentu sitten hyökkii minun kimppuuni, menen lattialle istumaan, useimmiten pidän alaleuasta kiinni (kun puru ei onnistu, se ei ole kivaa), olen siirtänyt huomion käsistä leluihin, nostanut syliin (silloin se siirtyi hiuksiin:)), olen myös jättänyt kokonaan huomiotta; ollut liikkumatta ja kehunut, kun se heitti irti ja jäi viereeni makoilemaan.
Nämä tekniikat eivät aina tehoa. Joskus nimittäin pentu tarraa kielloista huolimatta yhä uudelleen käsiini ja repii vaatteista ihan voimalla.
Jotkut pureskelusessiot loppuivat vasta kun kannoin pennun ulos rauhoittumaan tai itse nousin lattialta. Kahtena kertana pentu vielä tuli eteeni murisemaan, kun istuin sohvalle ja kun ärähdin takaisin, pentu haukkui ja kun tiuskaisin, pentu rauhoittui ja nukahti pian, joten yhdistin puremisen ja ärtyisyyden myös väsymykseen ja ehkä epätietoisuuteen, sillä minua nauratti välillä sen into.
Se on erittäin hoksaavainen pieni pentu, joka aistii ilmapiirin ja vaistoaa tunteeni ajatukseni. Kun minulla on jotakin hommaa tai olen menossa jonnekin, pentu ei ikinä tule ”kokeilemaan”. Kun menen laittamaan sille ruoan tai lähdemme ulos, se ei roiku lahkeessa. Pentu ei koske kuonon eteen laitettuun ruokakuppiin ennen lupaani ja se tottelee viimeistään toisella sanomisella irti-käskyä noutoleikissä, minusta se on tosi hienosti noin pieneltä. Jos otan lelun sen suusta, se ei koske käsiini, jos potkin palloa, se ei koske jalkoihin vaan kiinnittää huomionsa palloon.
Pentu lopettaa puremasta talutushihnaa, vessaharjaa tai kenkiä kun kiellän. Joitakin tavaroita nostan (mitään sanomatta) ylös, otan sähköjohtoja pois seinästä yms.
Minusta pennun käytös ei ole ongelmallista, enkä usko sen jatkavan samaa isompana.
Mieheni näkee tilanteet siten, että pentukoira alistaa minut. Silloin kun kiellän puremasta minua, mutten ole vakuuttava (kun pentu ei mielestäni tee mitään väärää) ja pentu senkun villiintyy, niin se oppii siitä, että äidin käskyjä ja lällyjä rangaistuksia ei tarvitse totella, jos kielletty asia on kivempaa.
ONKO MINUN SYYTÄ KARSIA PUREMINEN POIS JYRKÄSTI JA SEKUNNISSA?
Jos annan pennun järsiä monta monta kertaa ja kiellän monta monta monta kertaa, ennen kuin lopetan tilanteen, petaanko sillä itselleni ongelmia? Toistoko ei ole opintojen äiti tämän rodun kanssa?
En p-le kyllä ite antas pennulle semmosta oppia että se komentaa lahkeesta lattialle pyörimään pureskeltavaksi!
Jos hurtta päättää millon on leikin aika ja missä menee rajat, niin mitä muuta oot kun justiinsa alistettu?
Oletko aivan varma?
Minusta pentu on alistajan sijaan ennemminkin vauva, joka ei vielä ole tottunut perheen sääntöihin, esimerkiksi ettei aamuyöllä saisi valvoa ja herättää muitakin.
Tai yksin jäädessään ei saisi ilmoittaa olevansa tyytymätön tilanteeseen.
Tai puruviettiä ei tulisi purkaa äidin käsiin, sängynjalkaan tai vesikuppiin vaan puruluihin, palloihin ja vinkuleluihin.
Hyviä neuvoja saa lähettää, mutta mitään sellaista en tee, joka voisi sattua, sillä en usko kenenkään ihmisen enkä yhdenkään eläimen olevan tasapainoinen eikä ainakaan luotettava, jos ainoa asia, mikä saa käyttäytymään aikuismaisesti on rangaistuksen pelko.
Olen siinä mielessä änkyrä, että en myöskään käytä makupaloja. Silloin koira tekee pyydetyt asiat ruoan takia, eikä tottelevaisuuttaan.
Mitenkään ketään tässä keskustelussa osoittelematta, kehottaisin aina pohdiskelemaan sitäkin seikkaa, että aika monet tuntuvat pelkäävän saksanpaimenkoiraansa ja varsinkin jos se on se ensimmäinen laatuaan ja ehkä alitajuisesti otettukin ikäänkuin oman pelon poistajaksi.
Pelätään siitä kasvavan aivan pitelemättömän oman perheensä alistajan t.m.s. ja että siltä tulisi ottaa luulot pois jo heti luovutusikäisenä.
Tärkeintä on pennun leimaantumisiässä luoda siihen luottamuksellinen suhde, joka kantaa sitten läpi koko koiran eliniän.
Rajat voi asettaa en sitä kiellä, mutta se ei saa olla mikään pääasia.
Mitä pienemmällä keinolla saa pennun lopettamaan eitoivotun käytöksen sitä parempi ja kunnioitettavampi se lauman pää on myös koiran mielestä.
Monella arvostamallani ohjaajalla on useamman aikuisen koiran laumoja, jotka tottelee pelkkää katsetta ja kentällä kuiskausta ja ne kovat otteet säästetään sitten tositilanteisiin, jos sellaisia edes on mahdollista tullakaan.
Luovutusikäisen pennun joka elää n.k. nopean oppimisen ikäkauttaan käyttäisin ajan pienten liikkeiden oepttamiseen aivan vaikka makupalalla ja siten, että ainoana pakotteena pennulle toimii vaan se ettei se saa palkkaansa kuin oikeasta toiminnasta, näitäkin tekemisiä erittäin vähäisessä määrin, ettei koiraa kyllästytetä heti alkajaisiksi.
Jäljenajon alkeet ennen lumia kannattaa ehdottomasti opettaa nyt kun se sen oppii kuin luonnostaan.
Tyylejä on toki moniaita opettaa tottelevaisuutta, mutta kyllä se parempi on saada pentu haluamaan tekemistä palkkion avulla kuin väistämisen kautta, joka ennenvanhaan oli pahimmillaan sitä tee tai itket ja teet, onneksi koesääntö vaatii nykyisin jo iloista ja vietikästä tottelevaisuutta.
Se on hyvä pentu joka "paimentaa" liikkuvaa, kohdetta.
Tuohon käsien puremiseen, koskaan ei vedetä vetäistä sitä kättä nopeasti pennun suusta pois ettei siitä synny saalisliikettä.
Kun pentu puree se on sama kuin ihmislapsi maistaa suullaan kaikkea, eikä se tarkoita sitä,e ttä koira sitten aikuisenakin on valmis puremaan silmittömästi ihmistä.
Siis en purtua vaikkapa käteen niin kiljaistaan vaikka ei niin kipeää käviskään, jotta koira tietää sillä koiran kielellä kerrottuna että nyt sattui ja alkaas jo riittää moinen.
Kättä ei vedetä vaan pukataan vaan hieman syvemmälle purtavaksi.
Pentua jos haluaa helliä niin se vaan käännetään selin siten että sen kaikki neljä jalkaa on maassa ja rapsutellaan molemmin puolin kaulaa ja rintaa kuitenkaan päästämättä sitä toklimaan, hetken päästä se haluaa siitä pois ja sitä voi vaikka vähän jollain solmulelulla (vanha tyynyliina tai sukka solmulla)leikittääkin.
et sitte anna 2-v lasta purra yhä uudelleen ja uudelleen ja repiä voimalla vaatteista? Siksikö, että aattelet sen toistuvan, kun koira on isompi ja vahvempi?!! Aivan.
Miten muuten sen kiellät jos et ihtees osaa puolustaa?
Jos pentus on ajatustenlukija, niin tässä hyvä neuvo: aattele, että se lopettaa ekan kiellon kuultuaan, koska se on enemmin älykäs kun liian pieni.
Voihan se olla vaikka hentonen kuiskaus se kielto, kunhan vaan yhistät siihen sen, ettei pure. Toisto toiston jälkeen on hyvä keino vaan sillon kun se tehoaa. Jos kielto villiinnyttää puremaan lisää, kielto on huono.
Jos et nosta niskasta kuten emä tekee satuttamatta yhtään, paina kuono kiinni ja kehu siitä ettei se pure.
Kun se ei kuitenkaan toimi, kun pentu on jo herra ja sää palvelija, niin sitte kun rankaset nousemalla pois pennun tasolta tai jos kiikutat pennun (hellästi ja hymyhuulin) ulos, yhistä siihenki joku kiva pikku sana, jonka pentu oppii muutaman kerran jälkeen tunnistamaan. Sitten se sana toimii jatkossa muistutuksena siitä mitä tulee kun puree eikä tarvihte enää roikottaa ulos vaan lausua se taikasana. Elä anna taikasanan tottelemisesta nakkipaloja, jos et kerta halua.
samaa mieltä olen kanssasi.
Minusta ei missään nimessä pientä pentua pidä kovakouraisesti kurmuuttaa.
Koiraa ei turhalla väkivallalla ja alistamisella kouluteta ja ainahan se on niin ollut,että kun taito loppuu,niin väkivalta alkaa.
Sillä saadaan vain aikaan isoja ongelmia koiran ja ohjaajan välisessä suhteessa ja hankaloitetaan koiran myöhempää koulutusta.
Pahimmassa tapauksessa tapetaan siltä pennulta saalisvietti pois ja sitä on hyvin vaikea jos ei kokonaan mahdoton korjata jälkeenpäin.
Itse tein aivan valtavan työn yhden jo aikuisen nartun kanssa,jolta oli koko ikänsä kielletty kaikenlainen pureminen.
Siinä meni tovi jos toinenkin,kun opetin koiraa leikkimään ja puremaan ja että sain sen oppimaan sen olevan sallittua.
Mukava lukea kirjoitusta, josta huokuu asiantuntevuus.
Epäilin jo, että luen alan oppaita kuin piru raamattua jos "luonnevikaisen" asenteella varustautunut tyyppi on oikea ihminen minua neuvomaan.
Jos koiralta haluaa "luulot pois", niin olisi kaiketi helpompaa ostaa patsas.
Pian mekin aletaan onneksi pyöriä erilaisissa treeneissä ja tutustua leppoisiin konkareihin, joilla ei ole tarvetta vaahdota alistamisesta :) vaan tärkeintä on koiran kanssa touhuaminen, liikunta ja varsinkin yhteinen onnistumisen ilo uusien tehtävien suorittamisesta.
Jaa.a,mitä ihmeen väärää siinä on jos pennun saa ymmärtämään ja jättämään EI-toivotun käsien ja jalkojen puremisen kerralla?
Lelujen,rättien,yms puremista kyllä harrastaa ja kovaa!
Tehköön kuka haluaa jos jonninmoisia temppuja käsien puremisen lopettamiseksi mulle ainakin riittää että koira tajusi mistä on kyse:)
Mää en kans luule, että pentu uskoo mua vaan siksi että pelkää. Se kunnioittaa!
Ja ansaitten kunniotuksen justiisa sillä että en anna purra ihteeni.
(Saahan se muita purra, jos muut antaa :))
Että epätoivottua käyttäytymistä en ehkä hallitte, mutta eipä käy mun kimppuun!
Ja asian ydin onki valta-asema, eikä pennun leikki tai vietti, jota kyllä rohkasen kaikin puolin.
Mutta taitaapi olla aina niin että kun alistamisesta puhuu, jotku liittää sen heti väkivaltaan :)
ei todellakaan ole sama asia,kuin väkivallan käyttö.
Koira on laumaeläin,joka ihan luonnostaan muodostaa arvojärjestyksen laumassa ja ns. alistuu vahvemmalleen,kun omistaja osaa toimia oikein.
En minäkään hyväksy ihmisten pureskelua ja koskaan ei yksikään aikuisista koiristani ole ketään puremistarkoituksessa lohminut,vaikkei niitä pentuna ole niskasta roikotettukaan.
Niinkuin tässä jo on todettu,niin tapansa kullakin,itse en ole tähän mennessä vielä yhdenkään pikkupennun kanssa kokenut tarpeelliseksi niskanahoista nostelua,kun muutkin keinot ovat riittäviä,ja koiralle on saatu jakeluun,että pureminen sattuu.
Sitten vielä loppuun,että missään nimessä en kuulu tähän naksun naksun, nami nami naksun koulutus porukkaan,jossa ainoa rangaistus on jättää koira huomioimatta.
Pikkupennulle fyysiset pakotteet eivät vaan minusta kuulu. ;))
sinä sitten neuvoisit minua toimimaan, kun pentu puree kielloista huolimatta?
Missä iässä suunnilleen puremisvimma menee ohi?
Eli minkäikäiseltä sitä ei enää voi sallia?
lähellä juuri noin kun EA omassa viestissään kertoi meillä tehdään ja hyvin on toiminut.
Eli kun se pentu puree,sille ei anneta saalisärsykettä kiskomalla äkkiä kättä pois suusta,vaan ennemminkin juuri tungetaan se käsi syvemmälle sinne kitusiin.
Yleensä kohtuullisen hyvin toimii,kun ensin kiljaisee,niin että pentu tajuaa,että nyt sattui ja heti perään kiukkuisesti ärähtää matalalla äänellä sen kiellon ja lopettaa leikin pennun kanssa siihen.
Jos ei tämä toimi,otan pikku terroristin syliin ja pidän siinä,kunnes rauhoittuu. Rimpuileminen,kiljuminen ja pureminen ei johda mihinkään ja alas pääsee vasta,kun käyttäytyy kunnolla. Oppivat yleensä melko äkkiä,että ihmisiä ei pureksita.
emähän ei ota niskasta kiinni ja ravista. kirjailija joka on kirjoittanut kirjan rauhoittavat signaalit (en nyt saa nimeä päähän) teki kyselyn monella sadalla kasvattajalla, todella harvat olivat IKINÄ nähneet,että emä oli ravistanut pentuaan niskasta. voin kaivaa prosenttiluvut esiin jos kiinnostaa. yhdellä ongelmakoirakurssilla oli tästä puhetta.
Et ole luonnevikainen, vaan varmaan ihan hyvä laumasi johtaja. Muista kuitenkin, että koira on pentu, vasta lapsi eikä se vielä tiedä, mikä on sallittua ja mikä ei. Älä ole liian kova koirallesi, sillä jonain päivänä se saattaa kokeilla tuota menoa, jäisitkö sinä kakkoseksi. Lempeydellä kannattaa aina aloittaa ja siirtyä kovempiin otteisiin.
Niskasta retuuttamisen sijaan hyvä vinkki: kun koira puree sormia, paina napakasti (ihan kunnolla, mutta ei nyt tietenkään täysin voimin) peukalo sen kielen päälle niin, että kämmen on alaleuan alle. Puristat siis kielen koiran alaleukaa vasten. Tuntuu epämiellyttävälle ja saa koiran lopettamaan sormien hamuamisen ennätysnopeasti. :)