eka oma koti

Muutin 18-vuotiaana yksin asumaan. Ei tullut mitään yllätyksiä, kun olin valmistautunut hyvin ja oli tarvittavat taidot ja tiedot selviytymiseen.

Muutin lapsuuden kodistani maalta vuokralle kaupunkiin 19 vuotiaana. Yllätyksiä ei muistaakseni pahemmin tullut. Olin asiaan valmistautunut huolella. Hommaillut huusholli tarvikkeita etukäteen ja opetellut itse hoitamaan asioitani. Itse huolehdin laskuistani (ei sosiaalihuolto).

Niin ihan vinkiksi vaan nuoremman polven edutajille, että kannattaa suunnitella sitä kotoa muuttoa huolella eikä rynnätä suinpäin maailmalle yhteiskunna "elätettäväksi". Aika usein saa lukea "Että olen muutamassa kotoa pois paljonko saan sossusta tukea ym..."

19 vuotiaana, lukion jälkeen muutin. Ensimmäiseksi asuin soluasunnossa ja myöhemmin yksiössä. Ongelmia ei ollut. Soluasunnossa oli helpompi aloittaa, kun ei kaikkea tarvinnut olla itsellä. (Yhdellä imuri, toisella yhteisten tilojen matot jne.)Siitä on tosin niin kauan etten ihan kaikkia käytäntöjä muistakaan.
Taloudellisesti tulin toimeen, sillä minä laadin tiukan budjetin joka kuukaudelle, eikä siihen tullut muita yllätyksiä kuin yksi hieman vakavampi sairastuminen.

Omilleni muutin 17-vuotiaana nykyisen kihlattuni kanssa. Kohta kaksi vuotta ollaan yhdessä asuttu ja kaikki menot itse kustannettu. Tälläkin hetkellä kulta painaa armeijan harmaissa ja itse käyn töissä opintojen ohella.

Kyllä kannattaa valmiiksi suunnitella tuo muuttohomma, niin ei sitten tule ainakaan kovin suuria yllätyksiä :)