Täällä on niin toiveikkaita viestejä. Vauvat on ihania jne. Olenko ainoa, joka empii? Parisuhde kunnossa, opiskelut kesken, mutta hyvässä mallissa. Ikää on tarpeeksi, baarit ei enää kiinnosta jne. Rahat on vähän tiukilla, mutta sen kans on opittu elään ja tuleehan siihen parannusta, kun valmistuu.
Mies tahtoisi lapsia vaikka piankin. Hän ei ole mikään haihattelija, vaan tietää kyllä, mitä lapsen tulo tarkoittaa. Hänkään ei juokse bailaamassa, vaan meillä on muita ajanviettotapoja.
Missä siis on vika, kun en ole luopumassa ehkäisystä? Joskus koen jonkinlaista vauvakuumetta, mutta se menee ohi alle vuorokaudessa (yleensä tulee kahden viinilasin jälkeen). Joskus ajattelen, ettei minulle ole välttämätöntä saada omia lapsia, vaan voisimme antaa hyvän kodin jollekin adoptio tai sijoitus lapselle/lapsille. Miehellä ei ole mitään sitä vastaan, mutta hän haluaisi ainakin yhden oman.
Sitten on tietysti ne isot Pelot, eli synnytyspelko ja lapsen sairauden pelko. Pelkoa on enemmän, kuin halua.
Mies tahtoisi lapsia vaikka piankin. Hän ei ole mikään haihattelija, vaan tietää kyllä, mitä lapsen tulo tarkoittaa. Hänkään ei juokse bailaamassa, vaan meillä on muita ajanviettotapoja.
Missä siis on vika, kun en ole luopumassa ehkäisystä? Joskus koen jonkinlaista vauvakuumetta, mutta se menee ohi alle vuorokaudessa (yleensä tulee kahden viinilasin jälkeen). Joskus ajattelen, ettei minulle ole välttämätöntä saada omia lapsia, vaan voisimme antaa hyvän kodin jollekin adoptio tai sijoitus lapselle/lapsille. Miehellä ei ole mitään sitä vastaan, mutta hän haluaisi ainakin yhden oman.
Sitten on tietysti ne isot Pelot, eli synnytyspelko ja lapsen sairauden pelko. Pelkoa on enemmän, kuin halua.
Vastaukset 10
Vanhimmat
no mun tarina on vähän samanlainen ku sun.mulla alko vaan noi tuntemukset ku olin lopettanu pillerit.tosin nyt oon päässy selvyyteen itteni kans mitä haluan.eli haluan sen oman pienen nyytin =)mieti ihan rauhassa noita asiota ja puhu miehes kans.niin määki tein.kyllä tommoset tunemukset on ihan normaaleita koska kyllähän se lapsi muuttaa elämän ihan täysin.koitan pärjäillä ja kirjottele tänne kuulumisia =)
Saako kysyä, oletko ikäluokkaa 18-22, 23-27, 28-32 vai 33-
Kun jätit pillerit pois, käytitkö jotain muuta ehkäisyä vai aloitteko heti kokeileen (olen kuullut, että 6kk vois antaa elimistön puhdistua)?
Mietin myös tuota 6kk juttua kun siitä jostain täällä palstalla luin, ja otin sitten asiasta selvää ja se lienee joku vanha tieto (vanhoista pillereistä kenties, siis ennen nykyisiä tai muuta vanhaa tietoa) Eli luin jostain että nykyään pilleriaineet poistuu elimistöstä samantien eikä ole mitään estettä siltä osin etteikö lasta voisi yrittää heti kun on pilsut lopettanut. Tosin kiertohan ei ole välttämättä säännöllinen heti aluksi, eli siltä osin ei kannata innostua, että on raskaana, jos esim. kp40, itselläni meni pari kuukautta että tasaantui kp28-33, lopetin helmikuussa pilsut. Lähinnä sen takia kannattaisi odottaa kierron tasaantumista että lasketun ajan voi laskea tarkemmin, eli ei heti pilsujen lopetuksesta yritystä. Mutta toisaalta, tuleehan se vauva sieltä vaikke tarkkaa pvm olisikaan tiedossa :) Ja btw, meillä vasta pari kk ilman ehkäisyä.
ruvettiin yrittään,mut ekaan kiertoon ei tärpänny,toka kierto jäi väliin ku ei ehditty petihommiin.nyt ois ovis ens viikolla =) oon 24v.
Olet siis samanikäinen. Eihän minuakaan mikään estä jättämästä ehkäisyä vähäksi aikaa pois (on jo kymmenen vuotta putkeen käytetty) ja miettimään noita asioita ns. selvällä päällä (ilman hormoonilisiä). Voidaan käyttää sitä mekaanista ehkäisyä sen ajan, kun haluan miettiä ja ainahan ehkäisyn voi alottaa uudestaan.
Siinä on sit vielä se mutta, että haluaisin olla naimisissa. Haluan häät, jossa olemme nuori pari, emmem perhe. Olen punninnut tuota tahtoani ja tullut siihen tulokseen, että jos annan siinä periksi ja hankimme lapset ensin, se voi myöhemmin harmittaa. Minun ei ole pakko saada mitään isoja häitä. Parhaat kaverit ja ne oikeasti tärkeät sukulaiset (n. 50 ihmistä).
mäki joskus aattelin et en tee lapsia ennen ku oon naimisissa.mut toisin kävi.tai oon kyl ollu jo naimisissa,mut tuli ero (onneks,koska se oli yhtä helvettiä).nyt mentiin kihloihin mun "uuden" miehen kans.toki ollaan puhuttu naimisiinmenostaki,mut tultiin siihen tulokseen et ei mennä ainaka vielä,ehkä sit joskus.ootko muuten puhunu miehelles sun tuntemuksista?
Mekin olemme kihloissa. Mies tietää, mitä tahdon. Hän taas haluaa isot häät, jonne kutsutaan mm. serkut perheineen ja kaikki mahdolliset muut tyytpit. Eli n. 150 henkiä tai enemmänkin. Sellaisiin häihin meillä ei ole varaa ennen valmistumista ja senkin jälkeen musta on älytöntä maksaa kaikkien sukulaisten syöttämisestä. Kustannuksethan on n. 25-30 euroa per vieras. Sellaiselle summalle olis mun mielestä muutakin käyttöä ja kun ne kaikki sukulaiset ei ole mitään ystäviä, vaan niitä pakollisia ja jotkut jopa kateellisia.
Eli jotta molempien toive toteutuisi, meidän pitäisi odottaa vielä n. viisi vuotta rahaa keräten ja sitten vasta lapsia. Luulen kyllä, että mies antaa tässä periksi, sillä hänellekin on nämä biologisen kellon realiteetit selviä, eli jos liian kauan odottaa, niin voi olla, ettei tärppää.
kaikki on selvää =) odotatte vielä viis vuotta =)kyllä siinä ajassa ajatukset jo selkiintyy.ei vaan,ei välttämättä kannata odottaa.oisko mitään mahdollista jonkinmoisen kompromissiin?meillä oli ex-miehen kans niin et vanhemmat makso puoliks isommat kulut ja itte loput.tosin ex-anoppi oli ihan karmee ämmä,se suurinpiirtein määräs kaikesta mikä liitty meijän häihin.jos me nyt mennään avokin kans naimisiin niin niistä tulee ihan pienet häät.(ku ekoissa oli n.200 vierasta..huh!!!)
Luin koko ketjun, mutta ajattelin kirjoittaa tähän.
Minä olen miettinyt täysin samoja asioita ja pääni puhki. ratkaisua ei vaan ole syntynyt. oli vasta 22 ja kihlattuni 21, joten olemme hieman nuorempia... kuitenkin ollaan asuttu jo 2,5vuotta yhdessä.
Minäkin haluaisin mennä naimisiin ennen lapsia, mutta toisaalta en ole varma menemmekö koskaan naimisiin.. (vanhempani ovat vain kihloissa ja pysyneet yhdessä pitkään)En todellakaan tiedä. Kihlattuni ei kuitenkaan ole valmis vielä menemään naimisiin ja jos aiomme mennä naimisiin ennenkuin hankimme lapsia, voi se lastenkin saaminen sitten jäädä.. Onko sitä koskaan valmis?
pillerit minun piti lopettaa jo vuosi sitten.. hain vain aina lisää ja lisää ja lisää.. viime keväänä sitten taas vaan siirsin ja edelleenkin syön pillereitä. niitä on maaliskuulle asti vielä jäljellä.
haluan lapsen, mutta en tarkalleen ottaen tiedä miksi haluan. tämä on hyvin hämmentävää, sillä haluaisin katsella, kuinka se pieni kasvaa ja kehittyy, mutta toisaalta pelkään kamalasti kaikkea. Olisinko huono äiti, pystynkö kasvattamaan siitä terveen ja "normaalin" ihmisen.. en kyllä tunne itse olevani ollenkaan "aikuinen" sellainen kuin vanhemman tulisi olla. en tiedä kaikista asioista, eikä minun varmaan tarvitsisikaan, mutta pienenä tuntui että vanhemmat tietää kaiken. Pelkään,että se ensimmäinen lapsi kärsii meidän virheistämme,eikä siitä tule niin "terve" kuin pitäisi... vaikka itse tosiaan olen ainut lapsi.. siksiköhän sitä miettii näitä asioita näin monimutkaisesti :D
on tämä vaikeeta!
vaikutat hirveen vastuuntuntoiselta ihmiseltä ku kumminki mietit kunnolla noita asioita.kyllä mäki vieläki mietin et onko sitä valmis.mut ei kai sitä periaatteessa koskaan oo.tiedä häntä.nyt musta kuitenki tuntuu siltä et jos se vauva tulee ni ois valmis ottaan vastuun.