Olipa kerran naapurusto, joka sijaitsi SimCity 3000:n ulkopuolella esikaupunkialueella. Naapurustoa oli alettu rakentaa vuoden 2000 loppupuolella ja markkinoinnissa sitä rakentanut arkkitehti- ja rakennusliike Yhdistyneet Simulit oli alkanut kutsua sitä La Vida Locaksi.
La Vida Loca suunniteltiin alusta alkaen rikkaiden ja kuuluisien naapurustoksi. Onnistunut markkinointi sai sekä asunto- että yhteisötontit menemään hyvin kaupaksi. Kun rakennustoiminta saatiin päätökseen, tonteille alkoi muuttaa useita julkisuuden keulakuvia ja arvohenkilöitä.
Yksi näistä alueelle muuttaneista oli Vanessa Williams. Vanessa oli hämmästyttävän paljon Sinkkuelämää-tähti Charlotte Yorkin näköinen.
Vanessa muutti naapurustoon osoitteeseen Rahakuja 4, pieneen asuntoon, jossa oli yksi makuuhuone, yksi kylpyhuone ja iso olohuoneen ja keittiön yhdistelmä. Takapihalla sijaitsi kohtuullisen kokoinen uima-allas ja suihkulähde.
Tarina keskittyy pitkälti Vanessan elämään, mutta tutustuttaa myös muihin naapuruston henkilöihin.
ENSIMMÄINEN LUKU, jossa muutetaan uuteen naapurustoon, etsitään työpaikkaa ja tavataan herra ja rouva Goth.
Vanessa tuijotti uutta asuntoaan. Muutto vilkkaasta kaupungista tänne esikaupungin rauhaan oli selvästi ollut viisas päätös. Vanessasta tuntui, että hän saattoi jälleen hengittää vapaasti, kun kukaan ei enää vainonnut hänen jokaista askeltaan.
Muuttomiehet olivat olleet työssään loistavia. Vanessasta tuntui, kuin koko muutto olisi tapahtunut itsestään. Olkoonkin, että nykyinen espanjalaistyylinen asunto oli puolet pienempi, kuin kaupungin korkeimman kerrostalon kattohuoneisto, mutta tämä olisi hänen ikiomansa ilman sitoumuksia kaikenmaailman huijareihin.
Ilmeisesti Vanessan viikkoa aiemmin tekemä osoitteenmuutosilmoitus oli mennyt perille, sillä nurmikolle oli jo ilmestynyt päivän lehti. Vanessa avasi työpaikkasivut samantien, sillä uusi työpaikka turvaisi hänen elämäänsä paljon.
Lehdessä oli sivun kokoinen ilmoitus työpaikasta politiikan saralla. Vanessa alkoi samantien miettiä työalan valintaa tarkemmin. Hän oli jo aiemmin ajatellut, että uuden työpaikan pitäisi olla jonkinlainen julkinen virka. Politiikassa Vanessa olisi paljon esillä julkisuudessa ja se sopisi enemmän kuin hyvin hänen uuteen elämäänsä. Kun hän olisi julkisuudessa, kukaan ei voisi koskea häneen. Hänellä olisi myös ennen pitkää oikeussuoja ja saavutettuaan tarpeeksi valtaa, hän voisi antaa entisille "kollegoilleen" mitä nämä ansaitsivat.
Vanessa hymähti ja taitteli lehden kasaan.
Kävellessään pihatietä Vanessa alkoi pohtia, millaisia kukkia hänen kannattaisi istuttaa kivetyn tien varrelle. Vanessa rakasti kukkia ja puutarhanhoitoa. Takapihalla ei olisi mahdollista kasvattaa vihanneksia, mutta kukkia olisi mahdollista istuttaa kaikkialle talon ympärille. Vanessa kiersi takapihalle ja vaikutti tyytyväiseltä näkemäänsä. Hänen isoäidiltä perimänsä valkoiset valurautakalusteet, pyöreä pöytä ja kaksi koristeltua tuolia oli sijoitettu ikkunan eteen. Kaksi puista puutarhatuolia Vanessa oli sijoittanut uima-altaan päätyyn.
Takaovesta Vanessa pääsi makuuhuoneeseensa ja hän laski sanomalehden lipaston päälle. Hän vilkaisi ympärilleen ja vaikutti tyytyväiseltä. Kunhan vielä hän saisi viimeiset tavarat entisestä asunnostaan, myös suosikkitaulunsa, asunnon sisustus olisi valmis. Vanessa oli karsinut kovalla kädellä tavaroita, jotka oli tuonut uuteen kotiinsa. Hän oli halunnut uudesta kodistaan kodin tuntuisen, eikä mitään edustusasuntoa.
Vanessa nosti puhelimen luurin. Loistavaa, puhelinyhtiö oli jo saanut kytketyksi uuden linjan. Vanessa katsoi puhelinnumeron lehdestä ja soitti työpaikkailmoituksessa mainitulle yhteyshenkilölle, henkilöstöpäällikkö Richard Bucketille. Puhelin hälytti kolme kertaa ennenkuin siihen vastattiin.
-Aluepolitiikan toimisto.
-Vanessa Williams tässä hyvää huomenta. Soitan sanomalehdessä olleen työpaikkailmoituksen johdosta, Vanessa esitteli itsensä.
-Pieni hetki, yhdistän Teidät henkilöstöpäälliköllemme.
Vanessa kuunteli odotusmusiikkia miltei minuutin, ennenkuin ystävällisen kuuloinen vanhempi mies vastasi.
-Richard Bucket, Aluepolitiikan henkilöstöpäällikkö.
-Hyvää huomenta herra Bucket. Olisin erittäin kiinnostunut työpaikasta, joka oli tämänpäiväisissä Aluesanomissa.
-Erinomaista! Olimme jo luopua toivosta, sillä tätä paikkaa on yritetty täyttää jo useamman kuukauden ajan, mutta kiinnostuneita ei ole ollut. Ehtisittekö haastatteluun vielä tänään, sanoisimmeko kello 12 tienoilla? henkilöstöpäällikkö kuulosti erityisen innokkaalta.
-Toki.
-Toistaisitteko nimenne vielä, jotta voin ilmoittaa Teidät reseptionistillemme?
-Vanessa Williams.
-Hyvä, minä odotan Teitä siis kello kahdeltatoista.
Vanessa laski luurin kädestään. Samalla ovikello kilahti. Vanessa hätkähti, sillä ääni oli aivan odottamaton. Hän vilkaisi eteisen ikkunasta pihatielle ennenkuin avasi oven. Pihalla oli viiksekäs mies ja tummatukkainen nainen. Vanessa avasi oven.
-Hyvää huomenta ja tervetuloa naapurustoon! mies tarttui Vanessa käteen ja ravisti sitä. -Me olemme herra ja rouva Goth. Oikein mukavaa saada naapurustoon uutta verta, mies sanoi. Vanessa kiinnitti huomiota miehen aavistuksenomaiseen outoon korostukseen, joka sai puheen kuulostamaan siltä, kuin miehellä olisi ollut suu täynnä pumpulia.
-Me olemme La Vida Loca:n naapurijärjestön puheenjohtajapariskunta ja tapoihimme kuuluu toivottaa kaikki uudet naapurit tervetulleiksi. Minun nimeni on Bella ja mieheni on Mortimer, nainen sanoi ja ojensi Vanessalle kätensä. Naisen puhetyyli oli terävä ja pisteliäs.
-Voi miten mukavaa, Vanessa hymyili ystävällisesti. -Asutteko ihan naapurissani, vai?
-Voi eihän toki! Mortimer naurahti. -Me asumme tuolla, hän heilautti kättään rinteen suuntaan. -noin kilometrin päässä. Olemme aina selvillä kaikesta mitä täällä tapahtuu! Tämän sanottuuaan sekä Bella, että Mortimer nauroivat.
-Voisinkohan tarjota kupin kahvia, tai mehua? Vanessa kysyi.
-Voi ei kiitos! Meillä ei ole nyt ollenkaan aikaa sellaiseen, Bella vastasi hymyillen ja tarttui miehensä käsikoukkuun. -Meillä oli nyt vain hetki aikaa, mutta kutsumme sinut ja miehesi pikapuoliin kylään. Niin olemme tehneet kaikille naapureillemme. Onko teillä lapsia?
Vanessa hymyili ja ravisti päätään. -Ei, ei ole. Eikä ole myöskään miestä, muutin tänne yksin.
Bellan ilme vakavoitui.
-Voi, sehän on perinjuurin ikävää! Bella miltei huudahti. -No, eiköhän täältä löydy sinulle joku sopiva miesehdokas! Voi Mortimer, mehän voisimme pitää oikein kunnon kekkerit Vanessan muuton kunniaksi!
-Mikäs siinä, täällä ei olekaan pitkään aikaan pidetty kunnon pirskeitä! Mortimer vastasi ja katseli vaimoaan. -Bella varmaan ehtii kiireiltään järjestää juhlat. Sanoisimmeko tulevana viikonloppuna? Mortimer sanoi kääntäen katseensa Vanessaan. Vanessa ei oikein tiennyt mitä olisi vastannut. Hän ei oikein pitänyt tämän tungettelevan pariskunnan tyylistä.
-Tuota, ajattelin kylläkin ihan hiljaista asettumista aloilleni, hän sanoi.
-Niin mutta, näin pääset tutustumaan kaikkiin naapureihin ja jospa vaikka sinulle löytyisi sellainen mielitiettykin! Bella iski silmää Vanessalle. -Täällä asuu oikein mukavia ehdokkaita. Minäpä soitan sinulle vielä illalla, jotta voit rauhassa pohtia asiaa. Näkemiin tällä erää!
Tämän sanottuaan herra ja rouva Goth lähtivät pois.
Vanessa sulki ulko-oven vähintäänkin vaivautuneena.
La Vida Loca suunniteltiin alusta alkaen rikkaiden ja kuuluisien naapurustoksi. Onnistunut markkinointi sai sekä asunto- että yhteisötontit menemään hyvin kaupaksi. Kun rakennustoiminta saatiin päätökseen, tonteille alkoi muuttaa useita julkisuuden keulakuvia ja arvohenkilöitä.
Yksi näistä alueelle muuttaneista oli Vanessa Williams. Vanessa oli hämmästyttävän paljon Sinkkuelämää-tähti Charlotte Yorkin näköinen.
Vanessa muutti naapurustoon osoitteeseen Rahakuja 4, pieneen asuntoon, jossa oli yksi makuuhuone, yksi kylpyhuone ja iso olohuoneen ja keittiön yhdistelmä. Takapihalla sijaitsi kohtuullisen kokoinen uima-allas ja suihkulähde.
Tarina keskittyy pitkälti Vanessan elämään, mutta tutustuttaa myös muihin naapuruston henkilöihin.
ENSIMMÄINEN LUKU, jossa muutetaan uuteen naapurustoon, etsitään työpaikkaa ja tavataan herra ja rouva Goth.
Vanessa tuijotti uutta asuntoaan. Muutto vilkkaasta kaupungista tänne esikaupungin rauhaan oli selvästi ollut viisas päätös. Vanessasta tuntui, että hän saattoi jälleen hengittää vapaasti, kun kukaan ei enää vainonnut hänen jokaista askeltaan.
Muuttomiehet olivat olleet työssään loistavia. Vanessasta tuntui, kuin koko muutto olisi tapahtunut itsestään. Olkoonkin, että nykyinen espanjalaistyylinen asunto oli puolet pienempi, kuin kaupungin korkeimman kerrostalon kattohuoneisto, mutta tämä olisi hänen ikiomansa ilman sitoumuksia kaikenmaailman huijareihin.
Ilmeisesti Vanessan viikkoa aiemmin tekemä osoitteenmuutosilmoitus oli mennyt perille, sillä nurmikolle oli jo ilmestynyt päivän lehti. Vanessa avasi työpaikkasivut samantien, sillä uusi työpaikka turvaisi hänen elämäänsä paljon.
Lehdessä oli sivun kokoinen ilmoitus työpaikasta politiikan saralla. Vanessa alkoi samantien miettiä työalan valintaa tarkemmin. Hän oli jo aiemmin ajatellut, että uuden työpaikan pitäisi olla jonkinlainen julkinen virka. Politiikassa Vanessa olisi paljon esillä julkisuudessa ja se sopisi enemmän kuin hyvin hänen uuteen elämäänsä. Kun hän olisi julkisuudessa, kukaan ei voisi koskea häneen. Hänellä olisi myös ennen pitkää oikeussuoja ja saavutettuaan tarpeeksi valtaa, hän voisi antaa entisille "kollegoilleen" mitä nämä ansaitsivat.
Vanessa hymähti ja taitteli lehden kasaan.
Kävellessään pihatietä Vanessa alkoi pohtia, millaisia kukkia hänen kannattaisi istuttaa kivetyn tien varrelle. Vanessa rakasti kukkia ja puutarhanhoitoa. Takapihalla ei olisi mahdollista kasvattaa vihanneksia, mutta kukkia olisi mahdollista istuttaa kaikkialle talon ympärille. Vanessa kiersi takapihalle ja vaikutti tyytyväiseltä näkemäänsä. Hänen isoäidiltä perimänsä valkoiset valurautakalusteet, pyöreä pöytä ja kaksi koristeltua tuolia oli sijoitettu ikkunan eteen. Kaksi puista puutarhatuolia Vanessa oli sijoittanut uima-altaan päätyyn.
Takaovesta Vanessa pääsi makuuhuoneeseensa ja hän laski sanomalehden lipaston päälle. Hän vilkaisi ympärilleen ja vaikutti tyytyväiseltä. Kunhan vielä hän saisi viimeiset tavarat entisestä asunnostaan, myös suosikkitaulunsa, asunnon sisustus olisi valmis. Vanessa oli karsinut kovalla kädellä tavaroita, jotka oli tuonut uuteen kotiinsa. Hän oli halunnut uudesta kodistaan kodin tuntuisen, eikä mitään edustusasuntoa.
Vanessa nosti puhelimen luurin. Loistavaa, puhelinyhtiö oli jo saanut kytketyksi uuden linjan. Vanessa katsoi puhelinnumeron lehdestä ja soitti työpaikkailmoituksessa mainitulle yhteyshenkilölle, henkilöstöpäällikkö Richard Bucketille. Puhelin hälytti kolme kertaa ennenkuin siihen vastattiin.
-Aluepolitiikan toimisto.
-Vanessa Williams tässä hyvää huomenta. Soitan sanomalehdessä olleen työpaikkailmoituksen johdosta, Vanessa esitteli itsensä.
-Pieni hetki, yhdistän Teidät henkilöstöpäälliköllemme.
Vanessa kuunteli odotusmusiikkia miltei minuutin, ennenkuin ystävällisen kuuloinen vanhempi mies vastasi.
-Richard Bucket, Aluepolitiikan henkilöstöpäällikkö.
-Hyvää huomenta herra Bucket. Olisin erittäin kiinnostunut työpaikasta, joka oli tämänpäiväisissä Aluesanomissa.
-Erinomaista! Olimme jo luopua toivosta, sillä tätä paikkaa on yritetty täyttää jo useamman kuukauden ajan, mutta kiinnostuneita ei ole ollut. Ehtisittekö haastatteluun vielä tänään, sanoisimmeko kello 12 tienoilla? henkilöstöpäällikkö kuulosti erityisen innokkaalta.
-Toki.
-Toistaisitteko nimenne vielä, jotta voin ilmoittaa Teidät reseptionistillemme?
-Vanessa Williams.
-Hyvä, minä odotan Teitä siis kello kahdeltatoista.
Vanessa laski luurin kädestään. Samalla ovikello kilahti. Vanessa hätkähti, sillä ääni oli aivan odottamaton. Hän vilkaisi eteisen ikkunasta pihatielle ennenkuin avasi oven. Pihalla oli viiksekäs mies ja tummatukkainen nainen. Vanessa avasi oven.
-Hyvää huomenta ja tervetuloa naapurustoon! mies tarttui Vanessa käteen ja ravisti sitä. -Me olemme herra ja rouva Goth. Oikein mukavaa saada naapurustoon uutta verta, mies sanoi. Vanessa kiinnitti huomiota miehen aavistuksenomaiseen outoon korostukseen, joka sai puheen kuulostamaan siltä, kuin miehellä olisi ollut suu täynnä pumpulia.
-Me olemme La Vida Loca:n naapurijärjestön puheenjohtajapariskunta ja tapoihimme kuuluu toivottaa kaikki uudet naapurit tervetulleiksi. Minun nimeni on Bella ja mieheni on Mortimer, nainen sanoi ja ojensi Vanessalle kätensä. Naisen puhetyyli oli terävä ja pisteliäs.
-Voi miten mukavaa, Vanessa hymyili ystävällisesti. -Asutteko ihan naapurissani, vai?
-Voi eihän toki! Mortimer naurahti. -Me asumme tuolla, hän heilautti kättään rinteen suuntaan. -noin kilometrin päässä. Olemme aina selvillä kaikesta mitä täällä tapahtuu! Tämän sanottuuaan sekä Bella, että Mortimer nauroivat.
-Voisinkohan tarjota kupin kahvia, tai mehua? Vanessa kysyi.
-Voi ei kiitos! Meillä ei ole nyt ollenkaan aikaa sellaiseen, Bella vastasi hymyillen ja tarttui miehensä käsikoukkuun. -Meillä oli nyt vain hetki aikaa, mutta kutsumme sinut ja miehesi pikapuoliin kylään. Niin olemme tehneet kaikille naapureillemme. Onko teillä lapsia?
Vanessa hymyili ja ravisti päätään. -Ei, ei ole. Eikä ole myöskään miestä, muutin tänne yksin.
Bellan ilme vakavoitui.
-Voi, sehän on perinjuurin ikävää! Bella miltei huudahti. -No, eiköhän täältä löydy sinulle joku sopiva miesehdokas! Voi Mortimer, mehän voisimme pitää oikein kunnon kekkerit Vanessan muuton kunniaksi!
-Mikäs siinä, täällä ei olekaan pitkään aikaan pidetty kunnon pirskeitä! Mortimer vastasi ja katseli vaimoaan. -Bella varmaan ehtii kiireiltään järjestää juhlat. Sanoisimmeko tulevana viikonloppuna? Mortimer sanoi kääntäen katseensa Vanessaan. Vanessa ei oikein tiennyt mitä olisi vastannut. Hän ei oikein pitänyt tämän tungettelevan pariskunnan tyylistä.
-Tuota, ajattelin kylläkin ihan hiljaista asettumista aloilleni, hän sanoi.
-Niin mutta, näin pääset tutustumaan kaikkiin naapureihin ja jospa vaikka sinulle löytyisi sellainen mielitiettykin! Bella iski silmää Vanessalle. -Täällä asuu oikein mukavia ehdokkaita. Minäpä soitan sinulle vielä illalla, jotta voit rauhassa pohtia asiaa. Näkemiin tällä erää!
Tämän sanottuaan herra ja rouva Goth lähtivät pois.
Vanessa sulki ulko-oven vähintäänkin vaivautuneena.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Pitkästä aikaa tarina, jossa ei ole hillittömän paljon kirjoitusvirheitä, kappalejaot on muistettu ja kaiken lisäksi tarina on hyvä. Ihanasti on kuvailtu kaikkea. Taitaa olla hyvä numero äidinkielessä?
Tsoi kiva tarina toivottavasti jatkuu ja vanessa sais miehen ja sitt ne sais lapsen muut tollast!! Mut siis hyvin kuvailtu tarina
M A H T A V A T A R I N A
Tällaisia tarinoita jaksaa lukeakin! Ihan loistavaa. Ootko harkinnut kirjailijan uraa?? Kannattaisi harkita! =D
Juu, jatkan toki. :)
Aina, kun tulee uusi luku, niin se on otsikolla Olipa kerran... Aloitan siis tavallaan joka luvusta uuden keskustelun, sillä tällä palstalla näitä keskusteluita tulee päivittäin melkein kymmenittäin.
Kiva, kun tarina miellyttää.
Oho en huomannutkaan tätä ensimmäistä olipa kerran tarinaa, vaan alotin suoraan lukemaan tuota 2:s osaa siitä :D Mut todella hyvii tarinoit molemmat, ihanaa ei kirjoitusvirheitä tai muita kielioppivirheitä yms. mielenkiinto säilyi koko tarinan ajan :D