Olipa kerran mies, joka eli haamuvuorella. Eräänä yönä mies heräsi kummalliseen ulvomiseen. Hän meni ulos ja näki ihmissuden syömässä hänen vaimoaan. Mies meni hakemaan sisältä kaksipiippuisen haulikkonsa, ampui ihmissutta ja se kuoli. Sitten mies näki, että hänen vaimonsa heräsi henkiin. Mies ampui vaimoa ja sekin kuoli.
Sitten miehen koira tuli ulos ja söi miehen pään!!!!!!
Sitten miehen koira tuli ulos ja söi miehen pään!!!!!!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Öh.. mä en oikeen saanut selvää tämän tarinan tarkotuksesta. Luultavasti se oli vain täysin piloillaan tehty viesti, jonka tekijä ei arvosta kauhukirjallisuutta. Jollei näin ole ja kirjoittaja teki tuon ihan vakavissaan (jota en todellakaan usko) voisitko selventää, mitä oikeastaan ajoit takaa?
Kiitos! :)
Kyllä mä tykkään kauhusta mutta en jaksanu ruveta hirmu pitkää tarinaa kirjoittamaan. Sanotaan nyt että en kirjoittanu tuota tosissani.Mutta tuommoset järjettömät jutut on parhaita...vai mitä???
Voi käyttää vähän mielikuvitusta muutkin...
Ootkos sinä maria kauhufriikki? Voisin keksiä sulle jotain.
...eli kyllä pidän kauhusta, mutta ei se ole mielestäni kovin hyvää kauhukirjallisuutta, missä ei ole mitään juonta. Siis se että mies ampuu kaikki ihmiset.. mitä mieltä? ehkä tuosta olisikin voinut tulla ihan mukiinmenevä kirjoitus, jos olisit keksinyt siihen jonkin juonen, eikä vain tappamista. Sillä eihän tappaminen sinänsä ole pelottavaa, vai pelkäätkö uutisia katsoessasi? "Hyvä kirjailija saa ihmisen uskomaan siihen, mitä kirjoittaa, vaikka siinä ei olisi mitään järkeä, todellisuuspohjaa." (äskeinen lause oli lainattu typerästä elokuvasta, jonka päähenkilö ei edes ollut kirjailija, vaan vankilassa oleva mies).
Laitas jokin ihan lyhyt pätkä omaa kirjoittamaas kauhua, joka todellakin on kauhua eikä toteamusta, että joku kuoli. ehkäpä mä voisin sitten arvostella sitä hiukan positiivisemmin. Ja vielä: vaikkakaan en ole mikään ammattilainen arvostelemaan toisen tekstejä, tiedän kyllä mikä itseäni miellyttää lukea, mikä ei!
Tässä on minun kouluaine...aika huono kylläkin.
SAARI
Reijo oli laivan kapteeni. Hänellä oli ruskeat hiukset ja hän oli 40-vuotias. Hän oli ollut laivan kapteenina jo pitkään.
Kerran Reijo oli laivallaan meren keskellä, mutta sitten tapahtui jotain kamalaa ja laiva rupesi uppoamaan.
Reijo meni paniikkiin ja hyppäsi mereen. Laivan matkustajat ja muu henkilökunta hukkuivat koska he nukkuivat.
Reijo yritti etsiä jotain saarta tai vastaavaa, koska hän ei halunnut kuolla meren tyrskyihin. Hän oli kapteenina pyrkinyt olemaan "meren herra" ja hän kuolisi mieluummin johonkin muuhun kuin meren tyrskyihin.
Sitten reijon katse osui kaukana häämöttävään mantereeseen ja hän alkoi uida sinnepäin. Reijolta rupesi voimat loppumaan, joten hän kellui loppumatkan aaltojen vietävänä.
Reijo katseli saarella ympärilleen ja tajusi ettei saari ollut kovin iso. Hän lähti kulkemaan kohti pientä metsää ja hämmästyi suuresti, kun huomasi että metsän keskellä oli pieni mökki. Mökki näytti aivan tavalliselta. Reijo ihmetteli meren keskellä olevaa mökkiä mutta päätti mennä sisälle nukkumaan. Reijo astui mökkiin mutta hänellä ei ollut turvallinen olo. Aivan kuin joku tarkkailisi häntä. Mökin sisältä Reijo löysi parisängyn ja alkoi tyytyväisenä nukkumaan.
Hän heräsi keskellä yötä ja mökissä oli kamalan kylmä. Silloin Reijo tajusi, että jokin on pahasti vialla ja sytytti lampun. Silloin hän näki lattialla jonkun lapun ja otti sen syliinsä. Se oli jonkun oppilaan ainekirjoitus ja sen otsikko oli "Saari". Hän rupesi etsimään tekijän nimeä mutta silloin ovelta kuului koputus...
Jatkan tätä vähän ajan päästä...Toivottavasti jaksat lukea.
Kyllä olikin sitten ihan kauhea juttu. Aivan vapisen. Tuommoinen humoristinen irroittelu älyllisine kusetuksineen vie lukijansa pian hemmettiin... Jatkaisitko jutujasi. Kyllä noidenkin parissa viihtyy.
Minulta purskahti nauru aineesi yllättävässä lopussa. Elämä on täynnään paradokseja, ja kun niistä sopivasti vitsailee, niin hyvä. Kun vielä tekee tarkoituksellisesti kirjoitusvirheitä, hauskuus paranee. Näissä jutuissa vaan on vaarana mauttomuuden rajan saavuttaminen - jossakin kohtaa vitsi voi alkaa maistua katkeralta...
KIUSAAJA
Manalan rämeiltä usvaa nousee,
kuu kalvas kumottaa.
Kulkuri yksin yössä kulkee,
suon hämärään katoaa...
Maisema kelmeää uhkaa huokuu,
on vaiti paikallaan.
Sumu vain suolla hiljaa liikkuu,
on tunnelma tuonenmaan...
Ulvonta murheinen yöstä kantaa,
suon peto - kuka ties?
Yksin ken julmaa suota uhmaa,
ja minne käy öinen tie?
Nuorikko vuoteella yksin nukkuu,
on vierus tyhjillään...
Miehensä julma yöllä muuttuu
ja viereltä häviää...
Huoneesta yöllä hän hiljaa lähtee
ja yksin vaeltaa.
Manalan synkällä suolla itkee:
Miks´ piinasi armaintaan?
Salaisuus hämyinen unten lienee:
mies julma noudetaan:
äänetön kutsu yössä kulkee
ja ikuisuus odottaa...
Manalan rämeiltä usvaa nousee,
kuu pilveen verhoutuu.
Kulkuri yksin yössä kulkee,
suon sumuihin unohtuu...
No niin nyt se aine sitten jatkuu...
Muistatte kai vielä: silloin kuului ovelta koputus.
Reijo hyppäsi ylös ja sitten joku tuli oven läpi. Tulijalla oli tummat hiukset ja hän oli noin 14-vuotias poika. "Tämä kuuluu minulle", poika sanoi ja otti aineen. Pojan ääni tuntui kuuluvan jostain kaukaa. Sitten pojan kasvot alkoivat painautua sisäänpäin ja hänestä tuli...kamalan näköinen.
Reijo tajusi pojan olevan aineen kirjoittaja ja kysyi että minkä numeron poika oli saanut aineestaan. Poika loi Reijoon kuolettavan katseen ja Reijo kuolikin siihen heti paikalla!
Poika käveli mökistä ulos aine kourassaan ja Reijon pää toisessa kourassaan. Poika tutki ainetta eikä ollut kovin tyytyväinen. Aineesta puuttui nimittäin pojan nimi, koska se oli kulunut pois. Poika otti kyntensä esille ja raapi nimensä paperiin. Sitten hän söi sen ja jatkoi matkaansa....
Mitäs piditte? Sain tuosta aineesta 8½. Tuossa meinasin ekaksi vihjailla opettajaa antamaan aineestani hyvän numeron mutta päätinkin säästää sen johonkin muuhun aineeseen. Saarelle tullut poika olin tietysti minä itse.
Että sillai...