Kaunis kevät päivä. Minna rakentaa hiekasta satulinnaa. Hiekkalaatikolle saapuu myös naapurien pojat Heikki ja Jukka.
- Mitä sää teet? Kysyy Heikki.
- Satulinnaa. Teen tohon linnantornin.
- Ei sitä noin tehdä. Jukka huomauttaa.
- Mää teen. Tää on mun linnani. Menkää pois.
- Leikitään jotain muuta. Heikki ehdottaa.
- No, mitä muuta.? Jukka kysyy.
- Syljetään kuka pitemmälle saa. Ai, mut ei Minna voi tulla ku se on likka.
- Miksen muka? Kyllä määkin osaan sylkee…ja varmasti.
Lapset rientävät keskipihalle. He katselevat hyvää paikkaa johon voi piirtää viivan. Minna harjottelee huulet törröllään sylkemistä.
- Ei se noin onnistu. Pitää sylkeä hampaitten välistä, Jukka valistaa.
- Kyllä mää sen arvasin, ei likat mitään osaa.
- Annetaan sen koittaa, ettei ala itkeen.
- Osaan mää.
Hetki kiistellään kuka on ensimmäisenä. Jukka aloittaa. Hän virnistää ,etuhampaaton suu näyttää ilkikuriselta. Hän asettuu maahan piirretyn viivan taa ja sylkäisee.
- Vedä siihen viiva. Mä oon seuraava, Minna saa sit yrittää . Heikki hihkuu.
- Sää sait pitemmälle. Tehrään uus kierros . Minna, sun vuoro.
- Oltiin kaikki melkein tasoissa. Jukka toteaa. Mä koitan uudestaan. Nyt sain pitkälle.
- Et mua voittanut. Kato , mun meni pitemmälle. Minna viekö tuut?
- Joo,joo.
Posket pullollaan ja silmät tapillaan tyttö sylkäisee. Pojat katsoo ihmeissään, hän on voittanut. Ei voi olla totta. Heikki katsoo sen näköisenä, että Minna ottaa jalat alleen ja juoksee sisälle.
- Äitii, äitii. ..voitin pojat. Ne lupas antaa mulle selkään. Heikki sano ettei likat voi voittaa.
- Mistä te kilpailitte.
- Kuka pitemmälle sylkee, ja mä voitin!
- Voi varjele, kaikkea tekin keksitte.
- Mitä sää teet? Kysyy Heikki.
- Satulinnaa. Teen tohon linnantornin.
- Ei sitä noin tehdä. Jukka huomauttaa.
- Mää teen. Tää on mun linnani. Menkää pois.
- Leikitään jotain muuta. Heikki ehdottaa.
- No, mitä muuta.? Jukka kysyy.
- Syljetään kuka pitemmälle saa. Ai, mut ei Minna voi tulla ku se on likka.
- Miksen muka? Kyllä määkin osaan sylkee…ja varmasti.
Lapset rientävät keskipihalle. He katselevat hyvää paikkaa johon voi piirtää viivan. Minna harjottelee huulet törröllään sylkemistä.
- Ei se noin onnistu. Pitää sylkeä hampaitten välistä, Jukka valistaa.
- Kyllä mää sen arvasin, ei likat mitään osaa.
- Annetaan sen koittaa, ettei ala itkeen.
- Osaan mää.
Hetki kiistellään kuka on ensimmäisenä. Jukka aloittaa. Hän virnistää ,etuhampaaton suu näyttää ilkikuriselta. Hän asettuu maahan piirretyn viivan taa ja sylkäisee.
- Vedä siihen viiva. Mä oon seuraava, Minna saa sit yrittää . Heikki hihkuu.
- Sää sait pitemmälle. Tehrään uus kierros . Minna, sun vuoro.
- Oltiin kaikki melkein tasoissa. Jukka toteaa. Mä koitan uudestaan. Nyt sain pitkälle.
- Et mua voittanut. Kato , mun meni pitemmälle. Minna viekö tuut?
- Joo,joo.
Posket pullollaan ja silmät tapillaan tyttö sylkäisee. Pojat katsoo ihmeissään, hän on voittanut. Ei voi olla totta. Heikki katsoo sen näköisenä, että Minna ottaa jalat alleen ja juoksee sisälle.
- Äitii, äitii. ..voitin pojat. Ne lupas antaa mulle selkään. Heikki sano ettei likat voi voittaa.
- Mistä te kilpailitte.
- Kuka pitemmälle sylkee, ja mä voitin!
- Voi varjele, kaikkea tekin keksitte.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ihan mukava pala :) Hyvä,että lopetit tuohon kuitenkin. Ei sitä olisi pidemmän päälle jaksanut lukea. (Puhun siis itsestäni).
Pojat oli harjoitelleet ja likka opetteli, ei voi voittaa. Realismia please. Mutta muuten tarina kyllä hauska.
Arvoasteikolla 1-10
Tästä ruiskautetaan 6½
T. ®Sherlokki © 2005
Tekstisi on hyvin näytelmällinen. Voisin hyvin kuvitella tuon olevan kohtaus jostain kesäteatteriesityksestä. Sinänsä ok, mutta mitä tapahtuu tämän jälkeen.