Sen kengänjäljet jäivät nurmikolle
kun se käveli jalkakäytävän viertä.
Raskaat jäljet niin syvälle painuneet.
Kun se seisoi kadunkulmassa
puristuivat kädet nyrkkiin
ja rystyset muuttuivat valkoisiksi.
Se kirskutti hampaitaan ja katsoi
salamoivilla silmillään ohikulkijoita
ja sisällä poltti suuri tuska.
Se oli naamioitunut, peittänyt itsensä
muulta maailmalta mustaan ja kovaan.
Ja liekki sisällä enää heikosti loisti.
Se tarvitsi apua, muttei halunnut
kun löysin sen porttikongista istumasta
kun kyyneleet olivat poskillensa jäätyneet.
Kiedoin takkini sen ympärille
vaikka tiesin ettei se enää voisi lämmittää
aiemmin olisi tyttöni apua tarvinnut.
En tee listää syyllisistä, vaikka haluaisinkin
Käytän energiani, joka jo hiipuu sekin
kauniisiin muistoihin joitta koimme.
Ja suudelman viimeisen painan poskellensa
kun pakkanen kuuraa kuistin ikkunat
ensimmäisen kerran tänä talvena.
kun se käveli jalkakäytävän viertä.
Raskaat jäljet niin syvälle painuneet.
Kun se seisoi kadunkulmassa
puristuivat kädet nyrkkiin
ja rystyset muuttuivat valkoisiksi.
Se kirskutti hampaitaan ja katsoi
salamoivilla silmillään ohikulkijoita
ja sisällä poltti suuri tuska.
Se oli naamioitunut, peittänyt itsensä
muulta maailmalta mustaan ja kovaan.
Ja liekki sisällä enää heikosti loisti.
Se tarvitsi apua, muttei halunnut
kun löysin sen porttikongista istumasta
kun kyyneleet olivat poskillensa jäätyneet.
Kiedoin takkini sen ympärille
vaikka tiesin ettei se enää voisi lämmittää
aiemmin olisi tyttöni apua tarvinnut.
En tee listää syyllisistä, vaikka haluaisinkin
Käytän energiani, joka jo hiipuu sekin
kauniisiin muistoihin joitta koimme.
Ja suudelman viimeisen painan poskellensa
kun pakkanen kuuraa kuistin ikkunat
ensimmäisen kerran tänä talvena.
Vastaukset 3
Vanhimmat
jotakin tuohon sanoa, mutta en osaa.
Sanat loppuivat kun jäin miettimään.
Lieneekö tapahtunut perheessäsi noin?
Minä se peilaan vain muiden kokemuksia
itseni kautta, ainakin tällä runolla.
Saattaapi olla, että piakkoin nämä ovat
viimeiset sanani tällä palstalla.
Aika ajaa minua parempaan ja luulen,
etten kohta ehdi enää täällä istumaan
kuin aniharvoin.
Saduissakin, kun niitä lapsena äiti luki,
kaunein sana oli tuo aniharvoin.
Se jättää pienen aukon, toivon,
että joskus vielä saatan siitä aukosta
pujahtaa kurkkimaan.
Kiitos sinulle F,,, ellei enää tavata täällä
kiitos kun olet jaksanut kommentoida luomuksiani.
Olet auttanut enemmän kuin arvaatkaan.
Kaikkea kaunista ja lämmintä sinulle jatkossa.
- jenni - :)
ikävä tulee sun juttujas
mutta toivossa on hyvä elää....
Tuntuu niinkuin olis joku yhteys loppumassa
ja se askarruttaa.
Voin odotella tuolla metsän reunassa edelleen
jos vaikka sattuisit poikkeamaan polulta
ja voisin supattaa korvaasi ,,,sip,,sip
Ajattele kivoja asioita; niin minäkin yritän :))