Korviini osui aamulla vanha iskelmä:
"Olen onnellinen,
kun mä muistankin vain
eilisen".
Olen ollut aina sitä mieltä, että iskelmä kuvastaa hyvin dementikon tunteita.
Tuskinpa iskelmän sanoittaja on ihan sitä ajatellut.
Aamuäreyteni joka tapauksessa lieventyi. Kyllähän iskelmien tarkoitus on viihdyttää, tavalla tai toisella.
Iloista aamua myös kaikille muille palstan käyttäjille
"Olen onnellinen,
kun mä muistankin vain
eilisen".
Olen ollut aina sitä mieltä, että iskelmä kuvastaa hyvin dementikon tunteita.
Tuskinpa iskelmän sanoittaja on ihan sitä ajatellut.
Aamuäreyteni joka tapauksessa lieventyi. Kyllähän iskelmien tarkoitus on viihdyttää, tavalla tai toisella.
Iloista aamua myös kaikille muille palstan käyttäjille
Vastaukset 10
Vanhimmat
Se on varmaan sukua sille iskelmälle, jossa sanotaan "sä koskaan et muuttua saa". Monet vanhat iskelmät naurattavat sanoillaan nyt vuosikymmeniä myöhemmin. Ennen niissä ei välttämättä huomannut mitään kummallista. Sitä se aika teettää ja... "mä muistankin vain..." vanhoja iskelmiä!
hukassa silläkin kaikki sanat,mutta ah niin ihania lauluja,onneksi sen meillekkin kertoi että saamme sen kaipaavaa säveltä toistaa.Lauluisa on omia tunteita mukan,muuten ne ei niin sopisi omaan mielialaan.Niitä aina uudestaan hyräilee.
Minulla taas soi usein päässä "vain pieni kansanlaulu, sanoja ei ole ollenkaan...", ja vaikka laulussa väitetään, ettei sanoja ole, niin minä en muista täydellisesti toista säkeistöä!
Kim Lönnholmin laulu ..."sinut kipuna kiivaana, suruna sielussain, valona yössä vain" ja "olen muistanut paremmin kuin ketään muuta" soi minulla päässäni "joka ilta kun lamppu sammuu, ja saapuu oikea yö!"
Laulu on P. Mustapään kirjoittama.
"Kootut runot" vuodelta 1948:
Vain pieni kansanlaulu
ja sanoja ei ole ollenkaan.
Vain pieni kansanlaulu
ei sanoja ollenkaan.
Vain tuoksua mintun ja ruusun
jota tuuli kantaa tullessaan,
vain tuoksua mintun ja ruusun
tuo tuuli tullessaan,
vain yksinäinen lintu,
joka synkeällä kedolla valittaa,
vain yksinäinen lintu,
joka kedolla valittaa.
Vain autius lehtipuissa
ja sininen rakkauden kryytimaa,
vain autius lehtipuissa,
sininen, autio maa.
En tiedä kieltääkö säännöt runon kirjoittamisen palstalle. Ainakin se on jo ikänsä puolesta vapaasti lainattavissa.
Runo on kovin suomalainen: harmaa, märkä maisema ja menneen kesän lämpö hukassa. Vain häivähdys tuulen mukana.
Sopii laulettavaksi näin marraskuun päivänä, jolloin aurinkokin on meilläpäin ainakin hiukan pilkahtanut.
Enpä muistanutkaan, että siinä oli noin monta säkeistöä. Tuota viimeistä mielessäni tapailin ja kaiketi pätkää toisesta... Eräs hyvä ystäväni sitä joskus lauleskeli työnsä ääressä. Häntä ei enää ole, mutta laulu (tai alunperin runo) sentään on.
on säveltänyt tämän "Vain pieni kansanlaulu".
Ei hyvä taide tarvitse monimuotoisuutta. Pieni on kaunista, niin tämä pelkistetty runo kuin sen sävelmäkin.
Tuli muuten mieleeni yksi takavuosien iskelmä, jota nauroin jo silloin:
Minä soitan sulle illalla,
sillä ilta on rakkauden aikaa.
Nyt mä kerro en,
nyt mä vaikenen,
mutta soitan sulle illalla.
Ja tämä sitten jatkuu iskelmän alusta loppuun, eikä kuulija voi todellakaan muuta kuin toivoa, että kailottaja tosiaankin jo vaikenisi, kun niin kovasti lupaa.
Muistaakseni muita säkeistöjä ei ole, mutta laulu jatkuu sen säädetyn ajan, olisiko 3 min.
olen aina ihmetellyt, mitä Juice leskinen mahtaa tarkoittaa, kun hän laulussaan Kaksoiselämää runoilee näin:"...kadehdi en niitä, jotka luotuja on kaksoiselämään, jne..."
Jos ihminen on LUOTU johonkin, sehän on hänelle vain luonnollinen olotila.
Jos minusta tuntuu, että minut on luotu suuren lapsilauman äidiksi ja toiveeni toteutuu, niin eikö se ole paremminkin paras mahdollinen tilanne.
Vai olenkohan ymmärtänyt jotain väärin...?
Danny se on ollut rakastunut kaksipäiseen kotkaan!
Eräässä laulussa hän saa kuitenkin tarpeekseen, ja laulaa "Pääsi poispäin käännä, etten niitä nää".
Kukapa niitä kauan aikaa jaksaisikaan. Muistelen, että hän samassa laulussa vielä vakuuttaa, että "mentävä mun on".