Huomenia! Mitä mieltä olette nykyään yhä nuorempien(14-18v.) kihloihin menosta?
kihlauksesta
katariina
9839
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Onhan se aika naurettavaa, että kakarat menee kihloihin. Hakisivatte edes ensin naimaluvan riparilta. Tuskin 15 kesäinen ajattelee täysin vakavasti olevansa menossa naimisiin kumppaninsa kanssa ja suunnittelemassa häitä, kun ei siihen ole edes lainsuomaa oikeutta. Tietty sitä on kiva esitellä sormusta kavereille ja näyttää että "Mulla on poika/tyttöystävä". Tai sitten ollaan niin söpösti rakastuneita ja söpösti halutaan mennä kihloihin, että olisi jotain jaettua yhteistä, eikä tajuta kihlauksen todellista merkitystä. Eikä haluta tajutakaan. 14-16 vuotiaathan ovat kaikki kuolemattomia, ja kaikki päätökset tehdään järjellä ja täydellä sydämellä ikuisuutta vannoen... ;) Ah- sitä nuoruutta (lue:tyhmyyttä).
menin kihloihin 18-vuotiaana.olin seurustellut vajaan kuukauden ja päätimme mennä kihloihin. tästä hetkestä on nyt karvaa vaille neljä vuotta ja häitä suunnitellaan.yhdessä ollaan asuttu 3 vuotta. tuokin on niin henkilöistä kiinni että kuinka myöhään aikuistuu.minäkin olen joutunut pärjäämään jo ekalta luokalta asti yksin koska vanhemmat olivat töissä ja varmaan tästä johtuen jäi se hillitön rellestys teini-iässä väliin.
Miksikös sua mietityttää toisten kihlautumiset?
Taidat olla jollain asteella kateellinen niille nuorille, joilla nuoruuteen kuului myös aitoja tunteita ja välittämistä? Itse en ole ollut mikään hilluva sekopää nuori, enkä pitänyt monia poikaystäviä harrastukseksi. Menin "kihloihin"(en ole menossa ollenkaan naimisiin koska en käynyt riparia enkä kuulu kirkkoon, olen ateisti) jo 14-vuotiaana (ihan lapsena)mutta silti olemme vielä yhdessä. Neljäs vuosi menossa yhdessä. Mistään päätöksestäni en ole ollut yhtä onnellinen tai ylpeä! Sama poikaystävä 14-vuotiaasta asti!!
Aitoja tunteita ja välittämistä ei voi olla ilman ulkoisia merkkejä? Minä aloin seurustelemaan mieheni kanssa ollessani 16-vuotias ja rakastin (rakastan yhä) häntä täydestä sydämestäni. En silti ymmärrä, miksi olisi pitänyt silloin kihlautua, enhän ollut menossa naimisiinkaan.
Ja kommentti, ettet ole menossa ollenkaan naimisiin, on vähintäänkin kumma. Ensinnäkin, kyllä ateistitkin avioituvat. Toisekseen, ei voi kihlautua ilman avioliittoaikeita. Muuten sormukset eivät ole mitään muuta kuin metallia, eivät kauniin lupauksen symboli.
Minullakin on sama mies, reilun kolmen vuoden jälkeen hän kosi ja minä suostuin. Häät ovat ensi huhtikuussa.
En väheksy onneasi, mutta kummaksun tapaasi nähdä asia.
Hyvä kysymys, tuota olen miettinyt itsekin. Olen 16-vuotias, enkä menisi vielä varmaankaan kihloihin, jos poikaystäväni kosisi. Uskon, että hän on se kenen kanssa tulen viettämään loppuikäni ja ainakin toivon niin, mutta koska en tunne olevani vielä ihan riittävän kypsä päättämään koko tulevaisuudestani, niin ei vielä.
Ja huomio: Jos todella uskot wttä poikaystäväsi on elämäsi mies, niin etteköhän te pysy yhdessä ilman sormustakin. Ja jos hän ei ole se, miksi mennä kihloihin, koska KIHLAUS ON LUPAUS AVIOLIITOSTA!!
Olen seurustellut reippaasti päälle kaksi vuotta ja poikaystäväni on jonkin verran vanhempi ja todennäköisesti valmis sitoutumaan ehkä jopa kihloilla, mutta olen pyytänyt häneltä, ettei kysy ennen kuin on ainakin 17 vuotta lasissa. Ainakin. Tottakai olemme puhuneet haaveillen avioliitosta, kodista, lapsista jne... mutta aika näyttää, eikä hän mihinkään juokse ilman sormusta.
Kihloihin pitää mennä silloin, kun oikeasti tietää että voi luvata viettää loppuelämänsä tämän ihmisen kanssa. Oli sitten 14- tai 40-vuotias. Mutta on vähän turhan todennäköistä että 14-vuotias vain luulee tietävänsä. Tosin poikkeuksiakin on, ja onnea heille =)
AAMEN =)
Eihän kihlaukseen välttämättä sormuksia tarvita ainakaan heti. Me sovimme miesystäväni kanssa menevämme kihloihin ihan hiljaisessa hengessä ja että siitä ei vielä puhuttaisi muille se on meidän kahden välinen asia. Myöhemmin sitten hankitaan sormukset.
Nykyään tuo kihlaus nuorten keskuudessa taitaa olla muoti ilmiö kun kaveritkin menee.. Mielestäni täytyisi osata keskustella asiasta kumppanin kanssa että mitä kihlaus todella merkitsee jne..
Mutta jokainen päättää itse asioistaan..
Hyvää kesän jatkoa kaikille ; )
Mielestäni rippikoulun käytyä tietyt henkilöt voivat mennä kihloihin, jos he ovat tosissaan... Muoti-ilmiönä tosi huono juttu. Tunnen erään kihlaparin (17-v. tyttö ja 21-v. poika) jotka menivät keväällä kihloihin kolmen kuukauden ja n. 1½vuoden tuntemisen jälkeen - ja heille se oli oikea ratkaisu. Jos on jo lähellä aikuisikää ja kyseessä on Se Oikea, niin voihan silloinkin jo mennä kihloihin... Minulle (ja myös tälle tuttavapariskunnalle) kihlautuminen merkitsee avioliittolupausta. Jos kyseessä tosiaan on Se Oikea, niin miksikäs ei - 17, 18-vuotiaana. Sitä ennen - ei....
on se et ei sill oo silleen kauheesti merkitystä... Ittekki meni 16v kihloihin... Me tosin erottiin mut nyt ollaan taas yhessä... Onnellisesti...
Niin, et ei kai se rakkaus ikää kato... Ja sehän on kaikkien oma asia... Ei siihen muilla pitäs olla nokan koputtamista... Vai? =/
Miksi sitä rakkautta pitää teinien kihloila todistella. Eikö parempi idea olisi twin peaks tms. ehkei kaikki tajua kihlojen merkitystä