...toinen vanhemmista olla rakastamatta lastaan. tämä juttu on vanha mutta olemme siskoni kanssa lapsuudessamme kokeneet kauheita asioita isämme kanssa...tässä pari esimerkkiä. Kun äitini oli poissa kotoa ja minä en ollut vielä syntynyt, isäni hakkasi isosiskoani haulikon puhdistusputkella. Kuin myös siskoni sai kokea hakkaamista remmillä. Kaikki nämä johtuivat siitä että siskoni oli vahingossa rikkonut peilin. Nyt vuosien jälkeen siskoni on ruvennut miettimään johtuuko lapsuudesta se että aina kun hän riitelee hän tuntee niin että hänen miehensä ei rakasta häntä. Sama ongelma on minulla, aina kun tulee vastoin käymisiä poikaystäväni kanssa ajattelen että hän hylkää minut eikä rakasta. Itse sain kokea kauheita tukkapöllyjä siitä että en osannut 7 x 7 laskua. Näitä tapauksia on liikaakiin. Nykyään olen isäni kanssa kyllä väleissä ja hän ei uskalla päälleni käydä koska olen jo melkein aikuionen ja vastaan sanovainen. Mietin vain että voiko vanhempi olla rakastamatta lastaan ja tehdä näin. Isäni kohtelu siskoani kohtaan voi myös johtua siitä että isäni toivoi häntä pojaksi, kun äitini häntä odotti. Itselläni on ruvennut kiehumaan päässä tämän asian takia aika pahasti. Miten ihminen voi olla niin julma omalle lapselleen...
voiko...
Don't Know
2498
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Uskoisin että isäsi uskoo tekevänsä oikein kun käyttää ankaria keinoja kouluttamiseen. Tai sitten hän luulee että hän ei pysty hallitsemaan teitä muuta kuin väkivalloin. Tai sitten hän on itse kokenut lapsuudessaan samantapaista kurjuutta ja kamaluutta jonka hän haluaa purkaa johonkin ja ei pysty tekemään sitä muuta kuin kostamalla sen teille. Mutta jos vanhempasi ovat kummatkin biologiset vanhempasi niin vanhemmat rakastavat aina lapsiaan. Se on luonnon laki. Vaikka se tuntuisi siltä että ei. Ihminen ei pysty estämään rakkauttaan lapsiin vaikka kuinka sen haluasi estää. Jos sinua tai siskoasi uhkaisi joku aseella niin täydellä varmuudella voin sanoa että isäsi tulisi eteesi ja ottaisi luodin puolestasi. Tai jos sinulla tai siskollasi olisi vakava sairaus joka johtaisi kuolemaan niin jossain vaiheessa isäsi tulisi sanomaan kyyneleet silmissä että rakastaa sinua vaikka kuinka yrittäsi sitä peittää. Sitä ei pysty estämään.
Tuo on ihan roskaa. Voi vanhempi olla rakastamatta lastaan. Samoin on epätotta että vanhemmat olisivat viisaita, ja ajattelisivat lapsensa parasta. Aikuiset osaavat olla pällipäitä idiootteja ja pahoja tahallaan tai tahattomasti. Myös omille lapsilleen. Ja lapsi käy hirveään ristiriitaa itsensä kanssa, koska isiä ja äitiä pitäisi kunnioittaa ja rakastaa, hehän ovat niitä joiden pitäisi suojella kaikelta maailman pahalta ja möröiltä.
Minä olen tuommosta samanlaista kokenut, mutta minä sainkin jo ihan pienestä pitäen kuulla samalla etten ole isäni lapsi (biologisesti olen kyllä), ja ei- toivottu vähintäänkin! ..paitsi jos toin kunniaa ja mainetta hänelle.
Aikuisena minä olen huomannut uon saman, etten osannut suhteeseen kuuluvaa jaloa taitoa riidellä, vaan juurikin heti tuli hylätty ja rakkaudeton olo. Mutta siitä voi oppia pois. Riitelyn taidon voi oppia, koska se on tärkeä taito, ilmaa puhdistava, ja se EI tarkoita rakkaudettomuutta ja hylkäämistä kumppaninkaan puolelta.
Kannattaa varmaan miettiä sisimmässään onko antanut anteeksi isälle, ja onko viha, pettymys ja muut semmoset tunteet käsitelty oikeasti. Sitä mennyttä lasta et voi auttaa, mutta tämän päiväistä lasta, joka on edelleen sisälläsi, häntä voit auttaa ja lohduttaa :)
Mitä minä olen lapsuudestani oppinut on se, että teen kaiken toisin oman lapseni kanssa. Hän saa kannustusta ja rakkautta ja hyväilyjä, eikä ikinä koskaan alistusta eikä lyöntejä. Ja niinpä minä olenkin maailman paras äiti, ja rakkain äiti :)