Tässä lueskellessani muistui mieleen eräs "kummittelu" jota tapahtui minulle muutettuamme omakotitaloon minun ollessani noin kymmenen vanha.
Minulla oli oma huone ja vanhempani ja sisarukseni nukkuivat omissaan. Heti ensimmäisenä iltana kun olimme muuttaneet ja käytyäni nukkumaan omaan huoneeseeni kuulin keittiöstä ääntä. Ihan kuin joku olisi hiljaa kolauttanut kattilankansia vastakkain. Ääni toistui aina oman aikansa. Kävin keittössä katsomassa mutta ketään ei ollut. Ja kerroin äänestä isälleni ja äidilleni jotka eivät uskoneet minua.
No kilkuttava ääni rupesi kuulumaan lähes joka ilta talon hiljennyttyä ja minun mentyäni nukkumaan. Mutta mitä pitemmälle syksy kului sitä voimakkaammaksi ääni muuttui. Tätä jatkui monta kuukautta enkä enää uskaltanut nukkua huoneessani. Aina kun rupesin nukkumaan ja jos vain kerran kilkahti, lähdin huoneesta käpälämäkeen.
Kunnes sitten yhtenä iltana asia selvisi! Olin taas kuullut kilkettä ja rynnännyt vanhempien huoneeseen. Tällä kertaa äitini lähti huoneeseeni että josko siellä oikeasti kuuluisi jotain. Istuimme sängylläni aivan hiljaa. Kunnes ja alkoihan se ääni kuulua! Äitini sitä ei ensin meinannut kuullakkaan. Aikamme kuunneltua äitini totesi äänen lähtevän minun huoneen sähköpatterista, joka lämmetessään/jäähtyessään piti hyvin hiljaista kilkettä, ja tietysti patteri oli enemmän toiminnassa mitä kylmemmiksi ilmat syksyllä muuttuivat! Olin vain itse kuvitellut että ääni tulee keittiöstä. Tällainen tapaus. Mutta kylläpä sainkin pitkään ääntä pelätä!
Minulla oli oma huone ja vanhempani ja sisarukseni nukkuivat omissaan. Heti ensimmäisenä iltana kun olimme muuttaneet ja käytyäni nukkumaan omaan huoneeseeni kuulin keittiöstä ääntä. Ihan kuin joku olisi hiljaa kolauttanut kattilankansia vastakkain. Ääni toistui aina oman aikansa. Kävin keittössä katsomassa mutta ketään ei ollut. Ja kerroin äänestä isälleni ja äidilleni jotka eivät uskoneet minua.
No kilkuttava ääni rupesi kuulumaan lähes joka ilta talon hiljennyttyä ja minun mentyäni nukkumaan. Mutta mitä pitemmälle syksy kului sitä voimakkaammaksi ääni muuttui. Tätä jatkui monta kuukautta enkä enää uskaltanut nukkua huoneessani. Aina kun rupesin nukkumaan ja jos vain kerran kilkahti, lähdin huoneesta käpälämäkeen.
Kunnes sitten yhtenä iltana asia selvisi! Olin taas kuullut kilkettä ja rynnännyt vanhempien huoneeseen. Tällä kertaa äitini lähti huoneeseeni että josko siellä oikeasti kuuluisi jotain. Istuimme sängylläni aivan hiljaa. Kunnes ja alkoihan se ääni kuulua! Äitini sitä ei ensin meinannut kuullakkaan. Aikamme kuunneltua äitini totesi äänen lähtevän minun huoneen sähköpatterista, joka lämmetessään/jäähtyessään piti hyvin hiljaista kilkettä, ja tietysti patteri oli enemmän toiminnassa mitä kylmemmiksi ilmat syksyllä muuttuivat! Olin vain itse kuvitellut että ääni tulee keittiöstä. Tällainen tapaus. Mutta kylläpä sainkin pitkään ääntä pelätä!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Minäkin kuulin lapsena ääniä olohuoneesta. Oli kuin keilapallo olisi kierinyt siellä.
Siitä tuli nähtyä painajaisiakin: unessa istumme mummun kanssa keittiön astiakaapissa vierekkäin ja keilapallo kierii itestään olohuoneessa.Tosi pelottava kokemus..