Kolmekymppiset on juuri siinä iässä, että elimistö alkaa rappeutua. Ja sitä riittää aina siihen saakka kun Wiikate Wilma hakee tanssiin.
Kolmekymppiset
nasu kilander
82729
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
vasta tässä on päästy lapsenkengistä.
Viime vuonna kysyttiin vielä papereita kun menin kapakkaan. Jo mua nauratti kun ikäraja oli 21 vuotta.
Kysyttiin paperit teini 18v paikkaan ;D
Jos rappeutuminen lähtee kaljuuntumisesta, niin itellä ei siitä ole huolta :) Moni sälli rappeutuu jo päälle parikymppisenä.
Minäkin heräsin tähän rappeutumiseen 34-vuotiaana. Laihdutin raskauksien tuomat kilot pois ja otin liikunnan jokapäiväiseksi askareeksi. Enkä ole katunut.
Kesken laihdutusurakkaa kuoli ystäväni äiti vain 54-vuotiaana. Hän ei ollut huolehtinut kunnostaan ja oli viettänyt muutenkin epäterveellistä elämää. Silloin päätin, että minä teen kaikkeni, ettei elämä liian aikaisin lopu.
Kolmekymppisenä osaa jo nauttia elämästä kun tuntee itsensä. Ei ota paineita turhanpäiväisistä asioista!
Kroppakin pysyy timminä kun urheilee ahkerasti ja nauttii uusista liikuntamuodoista ;D
Tervetuloa vaan kolmekymppisten joukkoon sitten aikanaan!
Aivan olen samaa mieltä että kolmekymppisenä elämä vasta alkaa... kun tuntee itsensä jo hyvin eikä ota paineita. Lapset on jo suht isoja (koulussa) kyllä on mukavaa kun on aikaa itselle ja kuitenkaan ei ole vielä vanha. vaan jaksaa nauttia liikunnsta ja elämästä :) ja lapsista
rappeutumaan en todellakaan suostu. Saatikka edes istuskelemaan kiikkustuolissa ja käyttämään mummonaikusiia jakkupukuja. Olen itse 38 ja kahden lapsen äiti. Huumorikukkii ja mielestäni elämä on vasta alkanut. Alle kolmikympisenä oleminen on elämään opettelemista lapsen hankintoineen ja kaikkineen. Yli kolmekymppisena on elämää jo jonkin verran nähty ja koettu. Maailmoja kierrelty.
Ja jos siihen rappeutumiseen mennään niin jos todellakin on vanhenemisen kanssa sinut, niin so what. Jokainen vanhenee , mutta se kuinka haluaa vanheta on jo asia erikseen.
Minusta elämä on heinoa nyt...........pari ryppyä sun muuta mitä siitä. Elämä hymyilee......ja on ihanaa.
muuta sano.Sait minut tajuamaan oman kuolevaisuuteni tuolla kommentilla.Päätin heti aamulla soittaa Rolfille ja kysyä vähän ruiskeita naamaan.Vaikka kuolemaa teenkin,tarvitseeko muiden tietää,että olen tuon kynnyksen yli jo loikannut..
Haluis oikeesti läpsiä tuosta...