Moi.Tietääkö joku jos Turkissa,Istanbulissa, on kansainvälisiä lukioita tai vaikka ammattikouluja? Tarvitsisin myös töitä.
Oon muuttamassa sinne ens kesänä. Nyt oon ammattikoulussa opiskelemassa lähihoitajaksi ensimmäistä vuotta ja jätän opinnot ensi kesänä. Onko jollain kokemusta tällaisesta? Tarvitsisin kipeesti apua ja neuvoija. Kiitos etukäteen :)
Oon muuttamassa sinne ens kesänä. Nyt oon ammattikoulussa opiskelemassa lähihoitajaksi ensimmäistä vuotta ja jätän opinnot ensi kesänä. Onko jollain kokemusta tällaisesta? Tarvitsisin kipeesti apua ja neuvoija. Kiitos etukäteen :)
Vastaukset 20
Vanhimmat
on se, että käy koulusi loppuun ja lähde sitten jos vielä mieli tekee. Älä suotta hankaloita elämääsi. Ne kouluasiat on tosi hankalia hoitaa vai osaat turkkia niin hyvin, että sillä selviäisit? Tää ei ole ilkeilyä vaan ihan arkirealismia.
Olen samaa mieltä, täysin. Suomessa lukio tai ammattikoulu loppuun ja sitten tänne, jos huvittaa. Tai sitten saat unohtaa opinnot kokonaan. Mikäs kiire sinulla on? Kyllä tänne vuoden parinkin päästä vielä ehdit.
Yliopisto-opinnot ovat asia erikseen. Niitä voi täällä suorittaa oikein hyvin.
..muuttamassa sinne pokakaverin luo joka jo asuu siellä!Eli työt olisi ehkä paras vaihtoehto?
Koska oon kyllä muuttamassa ens kesänä..
Ihan oikeesti, mieti vielä. Sullahan on koko kevät aikaa. Puhun ns. kokemuksen syvällä rintaäänellä. Käy se koulus loppuun ja muuta pysyvästi vasta sitten. Vaikka Istanbul on monessa mielessä hieno paikka, eläminen on paljon vaativampaa kuin koti-Suomessa. Siis hyvin monella tapaa vaativampaa, mutta päätös on tietysti sinun. Onnea, teetpä kuin hyvänsä.
Onko sulla Turkin oleskelu- ja työlupa (eli sininen kirja)? Osaatko kirjoittaa ja puhua turkin kieltä sujuvasti? Onko sulla täydellinen englanninkielen taito JA yliopistotason koulutus?
Jos vastaus kaikkiin näihin kysymyksiin on kyllä, voit kuvitella opiskelevasi siellä tai löytäväsi töitä.
Muussa tapauksessa hanki ensin ammatti Suomesta koska Turkissa joudut aloittamaan nollasta. Sen jälkeen varaa kaksi vuotta kielen opiskeluun ja mene poikaystävän kanssa naimisiin että saat oleskeluluvat.
Istanbul on täynnä ulkomaalaisia ja myös suomalaisia naisia joilla on mahtava kielitaito, koulutus ja työluvat. Jäät jalkoihin mikäli et pysty heidän kanssaan kilpailemaan.
Muutin itse suoraa lukiosta Istanbuliin. Kuvittelin aluksi löytäväni sieltä töitä: ei mitään mahdollisuuksia. Pari kertaa katsoin suomalaisten pikkulasten perään. Sekin oli niin satunnaista hommaa ettei sillä eletty millään lailla. Elätin itseni ylioppilasrahoilla ja täyttämällä koko kerrostalon asukkaiden kuukausittaiset veronpalautuskaavakkeet.
Monet sanoivat että olisin voinut opettaa englantia tai olla lastenlikkana turkkilaisille jotka halusivat että lapsille puhutaan englantia. Asia ei näin ole: Istanbul on täynnä äidinkielenään englantia puhuvia brittejä ja amerikkalaisia jotka nämä hommat vievät. Vaikka olin asunut aikaisemmin jenkeissä, kirjoittanut enkusta E:n ja tuttavia jotka halusivat opettaa kakaroillensa englantia oli vaikka kuinka paljon, tajusin hyvin vikkelään että kilpailussa brittien kanssa suomityttö jää aina kakkoseksi.
Turkin opin n. 2 vuodessa hyvin. Sen jälkeen menin yliopistoon. Vasta valmistuttuani olen alkanut saamaan 'hyviä' työtarjouksia.
Huomaa myös, että ilman mitään koulutusta töiden saamisesta tulee erityisen hankalaa.
Puoliksi tai osittain käyty koulu ei ole mikään ammatti vaan sitä katsotaan Turkissa alaspäin ja kysellään että minkäs takia jätit koulun kesken. Jos syy on se, että halusit olla poikaystäväsi kanssa olettavat ihmiset, että menette piakkoin naimisiin ja jäät kotirouvaksi. Jos kotirouvaksi jääminen on sinulle vaihtoehto, tarkista että kaverilla on hyvä työ ja aikomus elättaa sut.
Tässä kaikki tällä kertaa. Tarkoitukseni ei ole saarnata vaan vastata kysymykseesi erittäin rehellisesti -- varsinkin kun itse lähdin sinne niin nuorena.
On siellä kansainvälisiä kouluja, mutta ne ei todella ole ilmaisia kuten täällä. Lukukausimaksu on alimmillaan 2000€, ja iha oikeasti töihin et voi mennä tuosta vain. Tarvitset työluvan. Mietipä minkälainen työpaikkasi olisi, ilmeisesti keskinkertaisella englannilla ja suomella. Voipi olla, että pääset hotelliin siivoojaksi 200€/kk.
Miksi poikaystäväsi ei selvitä näitä asioita?
Tiedän, että sieltäkin löytyy vielä lukutaidottomia.
Tästä on jo sanottu kaikki olennainen. Kuuntele ihmeessä neuvoja, jotka ovat tällä kertaa erittäin hyviä ja asiallisia. Yksi kysymys vielä. Miksi et pyydä poikaystävääsi hankkimaan sinulle työ- tai koulupaikkaa tai edes tietoa näistä asioista?
Jos ette ole naimisissa, et saa oleskelulupaa ja joudut poistumaan maasta joka kolmas kuukausi. Työtä voi tehdä laittomasti ilman työlupaa, mutta palkat yms ovat mitä ovat. Täällä on pilvin pimein työttömiä, joten on epätodennäköistä että löydät työtä ilman koulutusta tai suhteita.
Pyydä poikaystävääsi muuttamaan Suomeen. Huomaat että viisumin, oleskeluluvan ja työluvan saaminen on melkein mahdotonta ilman koulutusta ja työpaikkaa. Sama pätee Turkkiin. Eli jäitä hattuun.
Moi.No entä jos Turkkiin lähtis vaihtooppilaaksi? Se olisi ehkä helpointa..? Vai mitä ootte mieltä? Kiitos kaikista neuvoista muuten! :)
Joo voit yrittaa mutta jos olet vaihtarina ohjelman kautta asut turkkilaisessa perheessa ja unohda siina vaiheessa kaikki poikaystavien kanssa seikkailut. Perhe ei takuulla sulata mitaan klo 21.00 jalkeen tapahtuvia menoja.
Voit myos ottaa selvaa voisitko menna tyoharjoitteluun Istanbulissa esim. amerikkalaiseen sairaalaan, mutta yleensa hekin ottavat harjoittelijoiksi vain viimeisen vuoden opiskelijoita eivatka maksa palkkaa muille kun vikan vuoden laakariopiskelijoille.
Ainoa realistinen vaihtoehto mielestani on se, etta saastat rahaa ja pidat *valivuoden* koulusta jonka aikana opit turkin ja sitten paatat mita teet. Jos et maksa vuokria tarvitset n. 200-250 euroa kuukautta varten ruoka/kannykka/vaaterahaa.
Viela fiksumpi vaihtoehto olisi etta kavisit sen koulusi loppuun ja lahtisit Turkkiin vasta sitten. Kun tosiasiassa lentokoneet menee Istanbuliin joka paiva ja sinnekin voi menna vaan esim oleskelemaan koko kesalomaksi jattamatta koulua kesken.
Mä luulen että pidän välivuoden ensi kesästä lähtien. Mulla on se hyvä juttu että asun poikakaverin luona niin ei tarvitse maksaa mitään.
Ja englantia osaan todella hyvin (oon asunu ulkomailla 2 vuotta ja käyny eglanninkielistä koulua).
Mua mietityttää eniten kaikki noi paperit ja luvat olla maassa...Jos joku voisi niistä neuvoa enemmän?
T:anspe
Ota lupa-asioista selvää ihan sieltä mistä ne myönnetäänkin. Siis ppoikaystävä asille tai itse yhteys suurlähetystöön.
Jees. Kerran kolmessa kuussa Kreikkaan Ulusoyn bussilla, yon yli Aleksandroupolissa ja asia silla selva. Passissa uudet leimat. Ei kannata ottaa sita riskia etta ei jaa Kreikkaan yon yli, rajalla on pari ikavaa tiukkista toissa. Varoitan myos siita etta kreikkalaiset rajavartijat Ipsalassa ovat todella ikavia. Strippasivat meikalaisen ja kavivat lapi jopa tietokonediskettini, tivaten "ma giati pas sthn tourkia toso suxna" miksi ihmeessa menet TURKKIIN niin usein. Toinen vaihtoehto on Bulgaria jota en kokeillut tai sitten tietenkin etta menet naimisiin. Muuten ei lupia heru. Ja yhden paivan ylimaarainen oleskelu maassa maksaa sitten muuten 780mk vanhaa rahaa ja merkinta papereihin. Kielikursseihin ei tarvita lupia jos ne kay kuukauden patkissa. Maksaa n. 280e kuukausi. Dilmer Taksim paras. Kysy vaan lisaa neuvoa jos tarvii, nyt meika lahtee ulos. :)
Kiitos tosi paljon sun neuvoista!
Onko pakko käydä kielikurssi?
Ja voihan mun poikakaveri aina tulla mukaan kun mun on taas aika lähteä sinne Kreikan puolelle?
Ja riittääkö se että osaa englantia hyvin? Luulen kyllä että opin Turkin vähän ajan päästä jos "asun" siellä...Vai mitä oot mieltä?
Kielen oppiminen on hyvin paljon kiinni omasta motivaatiosta. Turkki on kielenä suomalaiselle suht helppo ja kunhan pysyt erossa toisista suomalaista, niin oppimisvauhti tuplaantuu, ääntäminen tulee paremmaksi jne. En kyllä ymmärrä miksi tyytyä tuollaiseen kolemn kuukauden välein tapahtuvaan viisumin kanssa pelaamiseen, jos olet vakavissasi kaverin suhteen. Toisaalta taas miksi lähteä sinne, jos et ole? Jos aikeita on avioitua miksei sitä asiaa voisi heti aittaa alulle? Aikaa kulunee kumminkin useampi kuukausi ennen kuin vihille pääsette. Sinä aikanahan sitä jo selviäisi millaiset mahdollisuudet teillä on yhteiseen tulevaisuuteen. Ihmisten suhtautumiseen sinuun vaikuttaa hyvn paöjon se miten vakavissanne te poikaystäväsi kanssa olette. Kyllä edelleenkin suhtaudutaan positiivisemmin niihin joiden tarkoitus on avioitua kuin niihin jotka hakevat oleskelulupansa jostain rajan takaa. Kaikkea hyvää teille toivoo 30-vuotta turkkilaisen akkana elänyt
Ei kielikurssia ole pakko käydä mutta miten aiot elää Istanbulissa jos et osaa turkkia?!? Ei siellä todellakaan riitä englanninkielen taito!
Suurin osa väestä ei puhu mitään kieliä: kaupantädit, taksikuskit, bussikuskit, ravintolan tarjoilijat, kanssamatkustajat, talonmiehet, naapurit. Nuoret puhuvat ehkä jonkun verran englantia mutta sitäkin kovin töksähtelevästi. Kivinen ja vaikea tulee olemaan polkusi jos et ota välittömästi asiaksesi oppia kieltä. Tulet olemaan riippuvainen poikaystavastasi ja hankin varmasti saa tietyssa vaiheessa tarpeekseen tulkkina olemisesta.
Töitä on ihan turha luulla ikinä löytävänsä jos ei osaa kieltä, samoin myös työharjoittelu- tai opiskelupaikkoja.
Sanon myös että anopin kanssa tulee olemaan vaikeata jos et opi kieltä ja vikkelään. Oma anoppini on monesti päivitellyt tuttaviensa kanssa kuinka "törkeitä" ovat ne jenkkiakat ja britit jotka eivät koppavuudeltaan viitsi turkkia oppia vaikka asuvat maassa vuosikausia.
Kielen oppiminen on aina kunnioituksen mittari, oltiin sitten Turkissa tai Suomessa. Olen aina saanut positiivisen vastaanoton erityisesti siitä syystä että näin vaivaa ja opettelin kielen heti ja edelleen kiinnitän huomiota siihen miten puhun. Mitä itse ajattelisit Suomessa asuvista ulkomaalaisista joille suomen kielen oppiminen ei olisi itsestäänselvyys?
Lisäksi: koko kulttuurista ja maasta saa paljon enemmän irti kun opettelee kielen, kielikursseilla saa todella kivoja uusia ystäviä ja eipähän aika mene CV:kään kannalta hukkaan (Turkissa ja yleensäkin Suomen ulkopuolella todellakin ihmetellään näitä 'välivuosia', ei ole yhtään hyvä juttu että työ/opiskeluhistoriassa on aukko jota et voi selittää jollakin fiksulla tavalla, esim. kielikurssilla tai työharjoittelulla).
Itse olin 3 ekaa kuukautta kotona siitä syystä että ilman kielitaitoa en olisi päässyt edes keskustasta kotiin. Asuimme kaupungin laidalla ja sinne piti mennä kahdella eri bussilla. Jos en olisi osannut neuvoa missä haluan jäädä pois ja ostaa lippua minibussin kuskilta ei hommasta olisi tullut yhtään mitään.
Usein myös Istanbulissa on liikenne sekaisin, tiet sujettuja ja reitit väliaikaisesti siirretty toiselle kaistalle. Jos eksyt, miten luulet löytäväsi kotiin 16 miljoonan ihmisen suurkaupungissa jossa kukaan ei tiedä tarkkoja osoitteita ja joissa monilla kaupunginosilla on samat nimet?!? HUH. En suosittele mitään seikkailuja siellä yksinäiselle kielitaidottomalle suomitytölle.
Jos näet vaivaa, yrität käyttää oppimiasi sanoja heti kun mahdollista, käyt kursseilla ja katselet esim. turkin televisiota (NTV:n uutiset on erityisen hyvät), opit varmasti jo neljässä kuukaudessa tulemaan toimeen. Itselläni kesti 3 kuukautta että uskaltauduin yksin kaupunkiin seikkailemaan edes tutuille reiteille ja 6 kuukautta ennen kun kykenin kaymaan ensimmäisen kunnon väittelyn turkiksi!
Lisäksi: jos haluat ottaa kaiffarisi mukaan Kreikkaan tarvitsee hän Kreikan myöntämän schengen -viisumin. Tämä on todella pitkä ja hankala prosessi, sillä kutsujaa teillä ei ole Kreikassa (?) eikä Kreikan rajavartijat pidä siitä että turkkilaiset yrittäisivät maahan Suomen myöntämällä schengen -viisumilla. Jo viisumia varten täytyy olla liput, hotellivaraus, matkavakuutus ja kutsu -- sekä tietty määrä rahaa tilillä. Paras onkin, että matkaat sinne Kreikkaan itseksesi, kielikurssilla varmasti tapaat monia muita jotka joutuvat samaisen reissun tekemään aina silloin tällöin.
Minusta turkki on vaikea kieli ja sen oppiminen hyvin vaatii työtä aivan toisin kuin saksat ja ranskat. HYVÄ kurssi (ei mikä tahansa turinapiiri) on aivan ehdoton, jos haluaa oppia kieliopin kunnolla. Ja turkin kielioppiahan ei opi kuin pänttäämällä - tai ainakaan minä en opi.
Vaikka turkkilaiset arvostavatkin edes jonkinlaista turkin taitoa, niin olen tavannut semmoista asennetta, että muutaman vuoden asuttua pitäisi puhua täydellisesti. Tämä varsinkin niiden keskuudessa, jotka eivät osaa mitään muuta kieltä. Kielen oppimisen hankaluus ei mene sellaisen päähän, joka sitä ei ole yrittänyt.
Viisumista sen verran, että olenpa kuullut sellaisenkin tarinan, että Turkista pakettimatkan Italiaan ostanut turkkilainen sairaanhoitaja ei saanut viisumia ja matka jäi tekemättä. Kuulema edes rahoja ei saanut firmalta takaisin. Eli turkkilaisten omatoimimatkailu ilman kutsua Kreikaan on toiveajattelua. Pitää olla todella hyvät syyt.
Niinpä. Toiset sanoo, että turkin kieli on vaikeaa, mutta minulle se oli helppoa. Motivaatio oli kova koska halusin selvitä itsenäisesti asioistani enkä sietänyt turkkilaisten leikinlaskua kun kyselin tyhmiä(=heistä huvittavia asioita). Puolivuotta riitti perusasioiden oppimiseen.
Kielen oppimiseen ei tarvita välttämättä minkäänlaista kielikurssia tai edes oppikirjaa. Oppia voi monella tapaa ja yksi keino on se, että opettelee kuin pieni lapsi. Siis kuuntelemalla ja yrittämällä ymmärtää, kokeilemalla ja erehtymällä. Tässä on vaan sellanen juttu sitten, että olis hyvä olla tekemisissä suht hyvää puhe-/kirjakieltä puhuvien ihmisten kanssa. Kun tätä "apinatekniikkaa" käyttää, sitä oppii vaikka sivasilaisten tyylin ja se todennäköisesti aiheuttaisi hilpeyttä turkkilaisten keskuudessa. Vrt. savolaisittain suomea vääntävä turkkilainen. Kielioppia ehtii opetella myöhemminkin. Tää on muuten joittenkin turkkilaisten kielenopettajienkin näkemys ja omakohtainen komemukseni tukee sitä.
Kielenoppimiseen vaikuttaa tietysti moni muukin asia, ennen kaikkea se miten ne omat "piuhat" on järjestyneet. Toisille matematiikka on helppooa, toisille kielet ja joillekin molemmat.
on tämäkin. Elävän elämän "suggestopedinen" menetelmä opettaa. Ongelma (itse olen huomannut) on, että tällä menetelmällä taidosta tulee kuin kalaverkko: kattaa kaiken, mutta täynnä aukkoja. Ainakin mulla on niin, että kursseilla oppimani osaan "kunnolla" ja muu on sitten sitä sun tätä. Saa asiat selitettyä, mutta huomaa ettei osaakaan jotain ilmaisua niin hyvin kuin haluaisi. Eräs tuttuni on oppinut monia kieliä huomattavan nopeasti sekä käymällä intensiivikurssilla että asumalla ko. maassa ja aktiivisesti seuraamalla televisiota ja lehtiä.
Tärkeintä on se ettei hankkiudu ulkomaalaisten seuraan. Se on varmin tapa olla oppimatta. Hyvä olisi myös, jos puoliso (jos sellainen on) ei puhuisi englantia vaan olisi ummikkoturkkilainen.
Sen muuten huomaa, että eivät monet turkkilaisetkaan turkkia osaa. Kun kysyy kieliopista jotain, niin eivät useinkaan tiedä.
Mulle yleiskieli ei ollut mikään ongelma. Anoppi vaihtoi heti turkkiin kun tajusi että viesti menee edes jotenkin perille. Tässä kului n. 3 viikkoa. Kommunikoimaan aloin vasta sitten vähän myöhemmin mutta passiivisesti ymmärsin kylla 60% että missä mennään.
Aluksi tuijotin telkkaria, kirjoitin ylös sanat joita en osannut ja tarkistin sanakirjasta. Tässä NTV, Televole ja Show TV:n uutiset (erityisesti Reha Muhtarin aikaan) olivat suureksi hyödyksi.
Sitten menin kurssille, jossa muutamat ulkomaalaiset eivät osanneet englantia ollenkaan. Siinä vaiheessa aloin nähdä todella vaivaa ja tuloksena tästä on liuta ulkomaalaisia ystäviä joidenka kanssa puhun edelleen vaan turkkia. (kyllä ne ihmiset tuijottaa kun näkevät blondin, kreikkalaisen ja japanilaisen puhumassa turkkia keskenään! :))
Täten olen sitä mieltä että myös toisten (ei englantia tai suomea) puhuvien kavereitten seurasta oli enemmän hyötyä kuin haittaa, teimme läksyt yhdessä ja yritimme selittää kiertoilmaisuin mitä mikäkin verbi tai sana tarkoitti. Siinä oppi enemmän kun osaisi olettaa.
Parasta kielikursseissa oli myös se, että opettaja ei puhunut sanaakaan englantia eikä luokassa saanut käyttää muita kieliä kuin turkkia, siinä jos jossakin oppi ja tehokkaasti.
Viime kuussa olin päivän turkkilaisessa sanomalehdessä töissä ja kun lyhyt juttuni EU:n riippumattomasta turkki -komissiosta kelpuutettiin seuraavan päivän juttuideoitten sekaan olin todella todella iloinen!
Kiitos tosi paljon kaikesta tiedosta,neuvoista ja avusta! Olen todella kiitollinen!
Nyt haluisin vielä kysyä että oletteko te naimisissa muslimien kanssa? Koska tämä huolestuttaa minua vähän..Minkälainen teidän "asemanne" on perheessä? Kunnioittaako mies teitä? Oletteko töissä vai kotirouvana?
Poikakaverini ja hänen perheensä on muslimeita. Minua se ei haittaa mutta ongelma on että en halua kääntyä muslimiksi.(Sanoin tästä poikaystävälleni eilen). Hän sanoi että siinä tapauksessa me emme ehkä voi mennä naimisiin..
Minulla ei ole mitään muslimeita vastaan mutta olen todella kristillinen enkä voisi muuttaa uskontoani,tai "uskoa" semmoseen mihin en oikeasti usko! Minua myös vaivaa se että en halua käyttää huiveja tai mitään kaapuja! Mulla on nämä omat periaatteet ja ajatukset näistä asioista..
Poikakaverini siskot ja äiti ei käytä kaapuja. En usko että minunkaan täytyy. Olen myös huolissani siitä että poikakaverini haluaa enemmän kuin yhden vaimon jos menisimme naimisiin jossain vaiheessa.
Sitten meillä on nyt se toinen ongelma että mitä teen Turkissa kun menen sinne. Päätin pitää välivuoden mutta rahat ja tämä "pikku" reissu Kreikkaan joka kolmas kuukausi huolestuttaa minua.
Eniten pelkään että rahat loppuu kesken.
En ole vielä päättänyt mitä teen kielikurssin kanssa. Poikakaverini puhuu yhtä sujuvasti englantia kuin minä niin me ainakin tulemme toimeen.Ja hän sanoi että voi opettaa minulla Turkkia :)