Olipa kerran...

Olipa kerran naapurusto, joka sijaitsi SimCity 3000:n ulkopuolella esikaupunkialueella. Naapurustoa oli alettu rakentaa vuoden 2000 loppupuolella ja markkinoinnissa sitä rakentanut arkkitehti- ja rakennusliike Yhdistyneet Simulit oli alkanut kutsua sitä La Vida Locaksi.

La Vida Loca suunniteltiin alusta alkaen rikkaiden ja kuuluisien naapurustoksi. Onnistunut markkinointi sai sekä asunto- että yhteisötontit menemään hyvin kaupaksi. Kun rakennustoiminta saatiin päätökseen, tonteille alkoi muuttaa useita julkisuuden keulakuvia ja arvohenkilöitä.

Yksi näistä alueelle muuttaneista oli Vanessa Williams. Vanessa oli hämmästyttävän paljon Sinkkuelämää-tähti Charlotte Yorkin näköinen.

Tarina keskittyy pitkälti Vanessan elämään, mutta tutustuttaa myös muihin naapuruston henkilöihin.

TOINEN LUKU, jossa käydään työpaikkahaastattelussa ja tutustutaan Richard Bucketin rouvaan Hyacinthiin.

Suljettuaan oven Vanessa vilkaisi eteisen kelloa. Se oli kymmentä vaille yksitoista. Jos hän nyt kävisi nopeasti suihkussa ja vaihtaisi vaatteet, niin hän ehtisi ajoissa taksilla Aluepolitiikan toimistolle.

Edellinen asukas oli teettänyt kylpyhuoneessa pintaremontin. Kun Vanessa oli käynyt katsomassa asuntoa, hän oli järkyttynyt kylpyhuoneen kunnosta. Silloiset vihreänkeltaiset kaakelit olivat tuoneet hänen mieleensä elokuvan “Paistetut vihreät tomaatit”. Onneksi pintaremontti oli teetetty. Nyt kylpyhuoneessa oli valkoinen kaakelointi. Lisäksi Vanessa oli tuonut mukanaan entisestä asunnostaan Roomalaisen ammeensa, joka oli kylpyammeen ja porealtaan sekoitus.

Vanessa kävi nopeasti suihkussa ja hän mietti samalla vierailulla käynyttä pariskuntaa. “Olipa parivaljakko, ei kummemmin herättänyt luottamusta! Ja sen naisen puheet miehestä… Huh huh!!”
Vanessa vaihtoi vaatteet (pitkän vaalean beigen jakun, tummanruskeat housut ja korkeakorkoiset kengät) makuuhuoneessa ja soitti itselleen taksin.

Taksimatka Aluepolitiikan toimistolle ei kestänyt kymmentä minuuttia kauempaa. Taksikuski jutteli matkan aikana ruuhka-ajoista ja siitä, miten työt olivat esikaupunkialueella vähentyneet, kun naapurustot olivat yhdistäneet voimiaan ja aloittaneet kimppakyydit työpaikoilleen. Vanessa kuunteli parhaansa mukaan ja katseli ympärilleen, kun taksi kiisi viehkeiden asuinalueiden läpi.

Aluetoimisto sijaitsi puiston reunassa. Yksikerroksinen rakennus oli vaaleankeltaisesta tiilistä rakennettu ja puistonpuoleiset ikkunat olivat suuret. Ikkunoiden ulkopuolelle oli laitettu valkoiset markiisit estämään auringon heijastusta. Kokonaisuudessaan rakennuksesta ei saanut kovinkaan virallista vaikutelmaa, lukuun ottamatta oven yläpuolella olevaa kaupungin vaakunaa.

Vanessa avasi oven ja astui eteistilaan, johon oli asetettu vastaanottotiski. Tiskin takana istui vanhempi nainen, jolla oli siniset hiukset ja punaiset stressikoruin koristellut silmälasit. Päässään tällä oli luurit.

- Jaa, kuinka voin auttaa? nainen kysyi kimeällä äänellä.

- Olen Vanessa Williams, tulin työpaikkahaastatteluun.

- Jaa, hetkinen. Nainen näpelöi päässä olevia luurejaan ja naputti toisella kädellä puhelinnumeron. Puhelu ilmeisesti yhdistyi ja nainen vaihtoi muutaman sanan puhelimessa.

- Herra Bucket tulee hakemaan sinut tästä hetkisen kuluttua, hän sanoi Vanessalle. Sitten naisen vähäinen kiinnostus Vanessaan lakkasi ja hän alkoi puhella uudestaan puhelimeen.

Vanessa istahti kahden hengen siniselle sohvalle. Hän tunnisti sohvan olevan Johtaja-sarjaa, samaa sarjaa Vanessalla oli ollut entisessä asunnossaan työhuoneessaan. Hän risti jalkansa ja otti olkalaukustaan kulmalukkokansion, missä oli hänen tutkintotodistuksena Stenwallin yliopistosta sekä muutama työtodistus opiskeluajoilta. Edellisestä työpaikasta Vanessa oli ottanut mukaan ainoastaan todistuksen, jossa näkyi hänen työskentelyaikansa National Globalisation´s yrityksessä.

Herra Bucket astui eteiseen. Vanessa nousi ylös sohvalta ja ojensi kätensä. Henkilöstöpäällikkö puristi sitä tiukasti.

- Neiti Williams otaksuisin, herra Bucket hymyili ystävällisesti. - Minä olen Richard Bucket Aluepoliittisen toimiston henkilöstöpäällikkö. Käykää peremmälle. Henkilöstöpäällikkö viittasi kädellä ja Vanessa astui hänen työhuoneeseensa, joka sijaitsi eteistilan takana olevalla käytävällä.

Henkilöstöpäällikön huone oli sisustettu tyylikkäästi. Huoneen hallitseva tekijä oli mahonkipuinen kirjahylly ja arkistointikaappi, jotka oli sijoitettu oikealle seinälle. Vasemmalla seinällä oli vaalea sohva (Vanessa tunnisti myös sen osaksi Johtaja-sarjaa) ja sohvan edessä oli matala lasinen sohvapöytä. Sohvan yläpuolella seinällä oli mustavalkoinen kuva kaupungista riippusiltoineen. Keskellä huonetta oli siistissä järjestyksessä työpöytä. Pöydällä oli tietokone, puhelin ja muutama mappi.

Richard viittasi kädellään Vanessaa istumaan sohvalle ja istui itse työpöytänsä ääreen.

- Niin, kuten puhelimessa jo mainitsinkin meillä on ollut hieman ongelmia tämän paikan täyttämisessä. Paikkaa on yritetty täyttää jo useamman kuukauden ajan, mutta jostain syystä kiinnostusta ei ole ollut. Politiikkaan suhtautuminen on ollut hivenen kielteistä jo pitemmän aikaa yleisesti Yhdysvalloissa, kuten olet varmasti huomannut jos olet uutisia seurannut.

Vanessa nyökkäsi.

- Aion olla rehellinen. Mikäli ansioluettelosi on yhtään kohdallaan niin saat paikan. Otitko ansioluettelosi mukaan?

- Kyllä, Vanessa ojensi kansion Richardille. Tämä avasi sen ja levitti paperit pöydälle.

- Hm… Näyttää oikein lupaavalta… Neljä vuotta oikeustieteen opintoja huippuarvosanoin, kappas vain ettei mikään isompi yritys ole napannut sinua… Richard vilkaisi Vanessaa alta kulmiensa. - Niin, olisi mukava tietää, jaa tässähän se onkin. Richard otti viimeisimmän työtodistuksen käteensä.

- National Globalisation´s?! Yhtiön lakimiehen toimessa?! Richard huudahti. - Miten ihmeessä ne ovat sinut sieltä pois päästäneet?

Vanessa näytti hieman vaivautuneelta.

- No, oli ikävää tietysti lähteä yrityksestä, jossa on luonut uraa muutaman vuoden ajan, mutta tietyt henkilökohtaiset asiat edellyttivät elämäntilanteen kokonaisvaltaisia muutoksia. Sen vuoksi päätin itse lähteä Nationalista.

- Onko sinulla suosituksia edellisestä työpaikastasi… Richard aloitti, mutta jatkoi sitten: “Tai oikeastaan ei niitä tarvita.” Richard jatkoi muiden paperien selaamista. - Sinulla on tässä jo pelkästään sellaiset paperit, että kyllä me sinut palkkaamme hetimiten. Eihän sinulla enää ole mitään työvelvoitteita Nationalin suhteen?

- Ei, ei ole enää mitään velvoitteita. Minulla oli kolmen kuukauden irtisanomisaika, mutta irtisanoutumiseni jälkeen työvelvoite loppui saman tien.

- No sittenhän asia on tällä kunnossa, eikö niin? Richard kokosi paperit takaisin kansioon. - Emmeköhän me voi käyttää tätä valmiiksi tehtyä sopimuspohjaa? Hän ojensi sopimuksen Vanessalle. - Koska olet itse oikeustieteen oppinut, niin voit varmasti lukea sen läpi ja allekirjoittaa, vai?

Vanessa luki sopimuksen läpi. Sopimuksen yläreunaan oli merkitty työnimike, Kampanjapäällikkö. Sen alapuolelle oli kirjoitettu työaika 9-18 ja sen alle työnkuvaus: Kampanjapäällikön toimi on kaikin puolin haastava työ. Työn palkkaus perustuu vuorokausipalkkaukseen ja palkka on 430 simeolonia päivässä. Ylitöihin kannattaa varautua ja ajankäyttöä kannattaa suunnitella tarkoin. Kampanjapäällikön toimessa ollaan erittäin paljon tekemisissä ihmisten ja erilaisten projektien parissa, joten karismaa ja sosiaalisia taitoja ts. ystäviä ja loogista päättelykykytaitoja on hyvä hankkia. Mikäli työtehosi pysyy tarpeeksi hyvänä, myös ylennykset ovat mahdollisia.

- Miltä sopimus vaikuttaa? Richard kysyi. Samassa hänen puhelimensa pärähti. Richard pahoitteli ja puhelimen kaiuttimista kuului reseptionistin kimeä ääni. - Teidän vaimonne on tulossa sinne… Samassa ovi aukesi ja sisään astui siniseen silkkipukuun pukeutunut pyylevä rouva, jolla oli päässään vaaleanpunainen sulkahattu.

- Oi Richard, minun oli ihan pakko tulla tänne, nainen puhui kovalla ja laulavalla äänellä. - Bella soitti, tiedäthän sinä Bella Goth, hän joka asuu meitä vastapäätä. Meidän naapurustoomme on muuttanut aivan uusi neiti Vanessa Williams, jolla ei ole miestä! Voitko kuvitella sellaista MEIDÄN naapurissamme?!! Nainen ilman miestä omakotitalossa! Mitäköhän sille pienelle raukalle on tapahtunut, kun hän ei ole aviossa? Nainen kosketti kasvojaan ja näytti mietteliäältä hetkisen.

- Niin, nainen jatkoi. - Richard, Bella soitti sen takia, että hän haluaa miehensä Mortimerin kanssa järjestää tervetuliaisjuhlat tälle neiti Williamsille. Ja hän soitti minulle sen takia, että pyytäisin sinua kutsumaan muutaman oikein mukavan ja tietysti KOMEAN sulhasehdokkaan juhliin.

Nainen oli puhuessaan astunut sisään ja seisoi nyt miehensä työpöydän ääressä. Hän ei ollut huomannut sohvalla edelleen istuvaa Vanessaa. Nyt tämä nousi sohvalta ja yskäisi. Richard näytti erittäin vaivautuneelta.

- Hyacinth kultaseni, Richard nousi tuolilta. - Saanko esitellä sinulle neiti Williamsin. Vanessa ojensi hymyillen kätensä. - Neiti Williams, tässä on vaimoni Hyacinth Bucket. Hyacinth kultaseni, tässä on uusi Aluepolitiikan kampanjapäällikkömme Vanessa Williams.