Kysyisin teiltä, jotka asutte täysi-ikäisinä vanhempienne luona, paljonko maksatte vuokraa?
Täysi-ikäiset kotona asujat
vuokra
275236
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Eivät iloiset vuokralaiset, tuhnuttelijat, suhnuttelijat ja muut asiantuntijat maksa senttiäkään vanhemmilleen.
Peräkammarin pojat ovat vanhempien ilo ja elämän sulo.
En ole täysi-ikäinen, mutta meillä päin vanhemmilla on kyllä tulevaisuudessa varaa elättää lapset vielä kun he ovat yli 18-vuotiaita...
Jos äijä röhnöttää 25-vuotiaana kotona äidin passattavana, niin kyllä olisi ihan hyvä alkaa jotain vaatimaankin pikku kullanmurulta. Ei rahapulan vuoksi vaan siksi, että poika tajuaisi ettei vanhempia loputtomiin tarvitse hyväksikäyttää ja voisi alkaa joskus itsenäistymään. Eri asia esim. lukiota loppuun käyvä 19-vuotias, mutta jos loputtomiin vanhemmat kustantavat elämän niin sääliksi käy. Toisaalta joskus vanhemmilla on asenneongelmia, kuvittelevat sen olevan julmaa että toivoo lapsensa itsenäistyvän ja itsekeskeisinä antavat lapsen elää peräkamarinpoikana ikinä pääsemättä elämään omaa elämää. Näitäkin surullisia tapauksia on.
ei kaikkien vanhemmat ole rikkaita,lapsen vanhempana kotona asuminen varmasti vie heidän varallisuudestaan monesti suuren osan.itse aloitin säästämisen n 15v ensimäiset sijoitukseni tein 18v. asun edelleen isäni omistamassa talossa kuitenkin eri huoneistossa kuin hän,olen jo 40v vuokraa en ole maksanut koskaan tosin taloa olen huoltanut.ostin viime syksynä kyllä osakehuoneiston jonka laitoin vuokralle toistaiseksi sen,isäni myydessä nykysen asunnon muutan siihen itse.röhnötän edelleen isäni talossa,joskus isäni eläkevakuutukset tulevat maksuun,niin siinä vaiheessa saan loppulainat maksettua.
Just eilen oli puhetta hemmosta joka otti omatoimisesti loparit. Sillä on kuulemma varaa semmoseen, kun asuu vanhempiensa luona.
Mua ei olis saanu pikku pakollakaan asumaan vanhempien luona enää kun vähänkään rahkeet riitti poismuuttoon.
Miksi pitäisi maksaa siitä että asuu kotona? Ymmärrän, jos sinä joudut maksamaan vanhemmillesi (luultavasti yh-äidillesi) rahaa mutta minun ei tarvitse. OMASSA KODISSA? hHHhahaha
Sinulla nyt kyllä oli mielestäni hieman tyhmä vastaus. Muistakaa, että ei maailmassa ole tyhmiä kysymyksiä, on vaan tyhmiä vastauksia.
Miettisit nyt ennenkun vastaat toiselle!
Vaikka asun kotona...käyn kuitenkin opiskelujen ohella töissä ja maksan vaatteet, viihteellä käymiset, oman auton, sen vakuutukset sekä bensat ja isotkin hankinnat kokonaan itse tienatuilla rahoillani. Eli vanhemmilleni ei koidu minusta juuri mitään kuluja paitsi ehkä leipää, sähköä, vettä, vessapaperia ja pesuainetta jne.. Mutta ne ovat suhteellisen pieniä kuluja siihen verrattuna etten kävisi töissä ja eläisin kokonaan heidän rahojensa varassa.
tähän, jotta just silleen, että jos autoa haluaa, niin se pitää pystyä itse kustantamaan. J os lapsi käy töissä, ja maksaa kotiin, niin se on hyvä. Mutta jos lapsi säästää kovasti tulevaisuutta varten, niin kyllä minä ruoassa pidän, tulevaisuutta varten säästäminen on hieno homma. Kolmen lapsen äitinä kerron teille, että kaksi vanhinta tyttöä keräsivät neljätoistavuotiaista kaikenlaista omassa kodissa tarvittavaa, ja nyt niillä arabiaa ja hacmannia, ei mitään tarjoustalon paistinpannuja, eikä aterimia. Nuorimmainen poika, seitsemäntoista, on vasta nyt alkanut samaan keräilyyn. Luulin jo, ettei se ajattele tulevaa ikinä, vaan jää tän yh-surkimusäidin niskoille tuning autojen täyttäessä omakotitalon(eron jälkeen paljon myöhemmin ostettu)takapihan. Mikäköhän se pistää ihmiset niin mollaamaan yh-äitejä, onko ne mollaajat niitä miehiä, joita nää yh- äidit ei enää viittiny kattoa? Minun lapseni ovat aivan mahtavia tyyppejä kaikki, vaikka yh olenkin.
Juu hyvä homma, paitsi että se on äidin ja/tai isän asia hommata myös ne astiat ja huonekalut ja tietenkin auto (eikä mitään parin tonnin romua) 18-vuotiaana... Näin olen itse saanut työläisvanhemmiltani ja samat tulevat saamaan myös omat lapseni. Niin ja lapsilisät tietysti lapsille suoraan koko elämän ajalta.
Olen kyllä huomannut, että tuntuu olevan porukoiden tehtävä hommata kaikki huonekalut sun muut "itsenäistyvän" nuoren asuntoon. Kämppikseni porukat ostivat hänelle vaikka mitä ruokailuryhmästä vaatekaappiin. Sen lisäksi äiti antaa hänelle rahaa vaatteisiin, ja hän jopa käy vielä silloin tällöin ruokakaupassa "äitin laskuun". Enpä vain itse kehtaisi.
Kaikein toin vanhana kotoa, sängyn, kirjoituspöydän ja astiat. Mitään muuta ei ostettu kuin mikro. Itse ostan omat ruokani, vaatteeni, kaiken. Tosin viime aikoina ei ole paljon muuta pystynyt ostamaan kuin ruokaa, koska vuokra, vesi, sähkö, netti ja e-pillerit vievät yli 70% opintotuestani...
Todellakin ruokaostoksilla käydään äidin laskuun lähes yksinomaan... Kyllä sitä sitten kerkeää maksamaan kunhan töihin pääsee eli opiskelujen jälkeen eli 30-vuotiaana... Ei sillä ettäkö itse haluaisin, mutta tottahan vanhemmat välittävät niin paljon että eivät halua lapselleen samanlaista kurjaa helvettiä mitä itse ovat aikoinaan joutuneet viettämään, kun ovat OIKEASTI köyhistä oloista.
Ei se ikää katso. Vielähän tuo isoäitikin on joka kerta rahaa antamassa tytölleen, vaikka tässä on kyse jo 55-vuotiaasta lapsesta...
Itse olen maksannut kotiini (vanhemilleni) rahaa siitä asti kun töihin menin kaikista ansioistai. Eli myös kesätöistä 16 vuotiaana. Se oli kuin olisi laittannut rahaa pankkiin, koska vanhempani tukevat minua nykyisinkin opiskelujaksojeni aikana.
Äitini kyllä sanoi, ettei minun tarvitsisi maksaa kotiin. Mutta minusta olisi ollut hävytöntä elää toisten siivellä edes nuorena, silloin kun rahaa on. Tosin kun vain opiskelen kehtaan olla maksamattakin:-)
Itse olen täysi ikäinen, ja asun porukoiden luona. Minun ei tarvitse maksaa porukoille mitään.
En todellakaan maksa mitään vuokraa. Miksi maksaisin? Säästän mielummin rahat omaan asuntoon. Helsingissä on muutenkin vitun kallista joten olisi ääliömäistä maksaa 700 euroa kuussa jostain vitun luukusta missä ei käy muuta kuin nukkumassa öisin. Eniten harmittaa että sattuu asumaan pk-seudulla. Olisi pitänyt syntyä jonnekin muualle missä olisivat halvemmat elinkustannukset.
Mitäs siinä odotat, lähde!
Kysyisin teiltä nuorilta yksin asuvilta (16--->), paljonko maksatte sähköistä, vuokrasta yms. TÄYSIN omasta pussistanne? Ei siis tuilla tai vanhempien rahoilla ym?
Heti lukion jälkeen olen omilleni muuttanut. Ja itse rahat haalinut. Joskus nuoren lapsiperheen elämässä tapahtui, että piti rahaa äiteeltä pyytää.
Nyt on omat jo matkassa pois, eikä oo rahaa pyydelly, maksaa vuokrat ja ruuat ja asunnot.
Ei käy joka viikko jääkaappia tyhjäämäs.
Oli silloin nuorena sellainen tunne, ettei tosiaan pienellä pakollakaan olisi kotiin jäänyt.
Kun lukee noita mielipiteitä, tulee mieleen, että onko joku epäonistunut jossain? Kuka ja milloin?
Miksei itsenäinen elämä kiehdo? Onko itsekkyys huipussaan puolin ja toisin? Ei pysty luopumaan riippuvuudesta, lapsi vanhemmasta, eikä vanhempi lapsesta?
"Miksei itsenäinen elämä kiehdo?"
Mitä on itsenäisyys? Onko toimeentulo ainoa mittari? Minä tiedän nuoria jotka asuvat yhä vanhempiensa luona, mutta ovat henkisesti ja asenteeltaan huomattavasti itsenäisempiä kuin moni duunari. Ne ei esim. roiku huonossa seurustelusuhteessa vain rohkeuden puutteesta; ne osaa olla aikaansaavia itsensä toteuttamisessa ja kehittämisessä (osaltaan koska energia ei mene leivän hankkimiseen "orjatyöllä").
Mielestäni kyse ei ole siitä KYKENEVÄTKÖ lapset elättämään itsensä - vaan siitä, missä vaiheessa se on välttämätöntä ja järkevää kunkin kohdalla? Jos vanhemmat ovat köyhiä, nuori ei tietenkään voi turvautua heihin taloudellisesti aikustuessaan. Mutta jos perheellä on varaa elättää itsensä, on kerrassaan törkeää rahastaa vasta aikustumassa olevia lapsia! Aikustumisen kynnyksellä olevien nuorten ratkaisut voivat vaikuttaa heidän koko loppuikäänsä - silloin ei ole reilua vaatia heitä käyttämään aikansa ja energiansa hanttihommiin, se ei ole järkevää pidemmällä tähtäimellä. Asia erikseen kesätyöt, silloin nuorella on mahdollisuus ansaita rahaa ylimääräisiin menoihinsa. Mutta ettäkö rahastaa PERUSMENOISTA omaa lastaan?? Tulee väkisinkin mieleen sellainen juttu, että vanhemmat eivät ole itse saaneet aikanaan taloudellista tukea riittävän pitkään omilta vanhemmiltaan.... Ja he siirtävät tätä kylmää ja vierastavaa asennetta omiin lapsiinsa "itsenäsitymisen" nimissä. Ovatko he ehkä tiedostamattaan jotenkin katkeria? Vai välinpitämättömiä? Hyvät vanhemmat haluavat tehdä kaikkensa lastensa eteen, jos näkevät ettei kyse ole laiskuudesta. Vanhemmilla on moraalinen velvollisuus tukea jälkikasvuaan, ja lasten puolestaan tulee tehdä kaiken voitavansa seistäkseen tulevaisuudessa omilla jaloillaan, elättämään itsensä itselle sopivalla työllä.
Jos käy niin, että aikuistunut jälkeläinen tienaa erinomaisesti ja vanhemmilla on taloudellisesti tiukkaa, mielestäni silloin olisi puolestaan kohdallaan tukea vanhempiaan. Tervehenkinen perhe pitää aina yhtä, ja lapset on lapsia iästä huolimatta, samoin äiti ja isä on aina äiti ja isä.
"Onko itsekkyys huipussaan puolin ja toisin? Ei pysty luopumaan riippuvuudesta, lapsi vanhemmasta, eikä vanhempi lapsesta?"
Hyvien vanhempien tarkoitus on kasvattaa vahva ja onnellinen ihminen, fiksu ja reilu, jolla on selkärankaa ja motivaatiota tarttua asioihin. Kun vanhemmat ovat kasvatuksessa osoittaneet luottavansa lapsen kykyyn pitää itsestään huolta, se myös toteutuu aikanaan. Silloin kukaan ei ole kahlittuna henkisesti alistavalla tavalla.
Hyvissä perhesuhteissa tulee aina olemaan jonkinasteinen riippuvuus-suhde puolin ja toisin. Se on vain tervettä välinpitöä.
Se riippuvuuden luonne on ihan korvien välissä. Jos on kaikkien kannalta sopivaa ja järkevää ettei nuori ryntää heti pois kotoa kun mittariin tulee 18 (mikä ei mielestäni ole oikeasti edes aikuisen ikä vielä), niin miksi asiasta pitäisi tuomita? MIKSI se ärsyttää ulkopuolisia, ettei kaikkien perhe hajaannu yhtä nopeasti?
Joillakin ihmisillä on kuin vimma ajaa lapset pois kotoa alle 20-vuotiana. Suurin osa kyllä lähtee pyytämättäkin ja erittäin mielellään, mutta kaikille se ei ehkä sittenkään ole mukava kun ollaan potkimassa pois.
Onko Suomessa paljon tunnevammaisia perheitä? Näyttävät ihan normaaleilta, mutta niillä lienee jotain traumoja esivanhempiensa historian kautta... Miksi edes tekevät lapsia, voisi monen kohdalla kysyä. Sitten kun nämä lapset lähestyvät keski-ikää, ne eivät edes soittele vanhemmilleen, jotka luulevat että lapset ovat muka "niin kiireisiä"...
Varmasti niitä lusmuilijoitakin on. Jotkut on yksinkertaisesti opetettu laiskoiksi, epäjohdonmukaisella ja lässyllä kasvatuksella... Yksinhuoltajien lapset itsenäistyvät aikaisemmin.
Oli miten oli, ei pidä katsoa kieroon niitä joilla on varaa ja tahtoa antaa lasten asua kotona pidempään. Kysymys on loppujen lopuksi ennenkaikkea ASENTEESTA.
Asuin täysi-ikäisenä vanhempieni luona kokonaiset 7 kk, jonka jälkeen aloitin opiskelun yliopistossa. Tuona aikana en maksanut vanhemmilleni ollenkaan vuokraa. Mistä varoista olisin maksanut? Opintotukea sain kokonaiset 13 euroa kuussa, ja jouduin itse maksamaan mm. vaatteeni.
Vaikea on uskoa, että tuollaista vielä tullaan tänne kyselemään.
Poikaystäväni asuu porukoittensa luona, vaikka on jo 20, eikä maksa mitään. Valtio ei maksa varusmiehille niin hyviä päivärahoja, että niistä vuokria makseltaisiin.
Itse olen itseni heti kotoa lähdettyäni elättänyt. Ei kaikilla täysi-ikäisillä ole mahdollisuutta muuttaa pois kotoa. Tai jos olisikin, siinä ei ole mitään järkeä.
Sairastuin vähän ennen kuin täytin 18, ja lääkäri totesi minut opiskelu- ja työkyvyttömäksi. Jouduin jättämään lukion kesken. Tästä äitini mies raivostui, ilmoitti, että hän ei katsele talossaan täysi ikäistä ihmistä laiskottelemassa. Vaati töihin menoa ja vuokranmaksua tai vaihtoehtoisesti oman asunnon hankintaa. Mieluummin maksan omasta asunnosta..
Toivottavasti äitisi otti eron moisesta, ei kai tuollaista kukaan äiti suostuisi kuuntelemaan.
Onko tuo sinusta hyväkin vitsi... Tietenkään kukaan mitään maksa, jos on tavallinen perhe.
Itse muutin 20-vuotiaana pois, koska vanhempani ostivat minulle kaksion. Muuten en varmasti olisi muuttanut, johonkin vuokra-asuntoon... hah. Ikinä en tule vuokralla asumaan.
Kaverini asuu vieläkin kotona, vaikka on 27, eikä siinä mitään ihmettä ole. Hittoako sitä muuttamaan. 10%:a suomalaisista 30-vuotiaista asuu kotona, tämähän oli uutisissa pari viikkoa sitten, italialaisista 30-vuotiaista suurin osa on vielä kotona.
Enkä aio omia lapsianikaan minnekään potkia, se ei ole rakastavan vanhemman merkki, pelkkiä tekosyitä nämä puheet "itsenäistymisestä" ym. - ihan kuin kotona asumisella olisi sen kanssa mitään tekemistä. On sadistista jos haluaa pakottaa lapsensa elämään köyhyysoloihin, sitten jos on tuloja niin tilanne on toinen. Tai jos itse tukee muualla asuvaa kuten tukisi kotona ollessakin.
Työllä mä siihen asti maksoin kunnes pois muutin eli metsätyöt peltotyöt plus muut maataloustyöt, pihatyöt, puiden pienemisen sun muut eli eipä mua oo hirveesti tarvinnu elättää ja sitte kävin vielä töissä lukion ohessa ettei porukoiden tarvinnu mun viihde/viikonloppu maksuja maksaa!!
...oma mielipiteeni on se, että toisen asteen opsikelun aikana vanhemmille ei tarvitse maksaa mitää. MEilä oli näin, vanhemmat eivät kyllä rahaa olisi ottaneetkaan jos olisin tarjonnut. 18-vuotiaana muutin toiselle paikkakunnnalle mieheni luokse, menimme naimisiin ja minä opiskelin vielä vuodem, mieheni pari. Ja ihan omavaraisesti elimme koko tämän ajan.
Nyt ihmetyttää nuo ylioppilaskaveirt vanhalla paikkakunalla. Tyypeillä on lukio todistun kädessä, ei hajuakaan jatkokoulutuksessa, käyvät ihan täyspäiväisesti töissä ja asuvat vanhempiensa luona! Uskomatonta. Näillä rahoilla sitten bilettävät ja ostelevat vaatteita. Varmaan tosi ihanaa elämää. Itse en ikinä suostuisi siihen, että vanhempani maksavat kaikki kuluni ja käyttäisin töistä saamani 1400 ihan miten sattuu. En koskaan.
Tulee muistaa, että vanhempien elatusvelvollisuus ei suomen lain mukaan lopu 18 ikävuoteen vaan toisen asteen koulutuksen loppuun. Tämän jälkeen mielestäni on aiheellista alkaa vatimaan kotona asuvilta itsenäistymistä pelkääviltä pelleiltä rahaa. Toki tilanne on poikien kohdalla hiukan eri, intti voi olla ihan hyvä käydä vielä äidin helmoista, jos ei siinä vaiheessa jatko-opikelupaikkaa ole.
olen 42v mies.asun vanhempieni seurassa.
en ole asunut yksin ja olen ollut aina ilman
kumppania.
vanhempani ovat käyttäneet palkkani minun,isäni
ja äiti yleiseen elämiseen.faija ja äiti saa
tietenkin eläkkeensä.
elo on ollut ihan mukavaa ja rauhallista.
muutto pois kotoa on tullut mieleen,tietenkin kun
vanhempanikin ikääntyvät.olisihan se kumppani ihan
kivä lisä tällaiselle ikääntyvälle miehelle jossain vaiheessa.
en ole kuitenkaan ottanut stressiä omasta itsenäistymisestä. mitataanko itsenäistymistä
ja vastuuntuntoa siten,että on oma asunto?
minulla kuitenkin on oma seuraelämä ja hoidan
omia asioitani ja maksan veroja.
suhde vanhempiini on ollut tärkeä eikä minulle
oikeastaan ikinä ole tullut mieleenikään muuttaa
pois.vanhemmat ovat aina olleet tärkeitä minulle
enkä ole katunut päätöstäni.
ymmärrän kuitenkin tunteen että yli 25v kotona
asuminen voi aiheuttaa tälle ihmisille hieman
erilaisuuden tunteita.
ei mulla muuta.osasin käyttää tätäkin härveliä.
moi.
Kysymys on aika tulenherkkä! Nimittäin tässä punnitaan jyvät akanoista ja tehdään pesäeroa varakkaiden ja köyhien perheiden välille. No ei tilanne nyt aina tuon mukaan tietysti mene, mutta usein kylläkin.
Itse olen 21v mies. Asun suht. ison talomme alakerrassa, josta on rempattu yksiö. Tilaa nyt vaivaiset 35 neliötä, mutta riittää hyvin. En maksa senttiäkään vuokraa, en pese pyykkiäni, en tee ruokaani ja kaiken lisäksi ajan isän ostamalla uudella viime vuoden vuosimallia olevalla autolla.
Ja kyllähän minä tietysti töissä käyn, kun kerran välivuotta (jo toista) tässä pidän. Mutta rahat käytän yökerhoissa viinaan ja naisiin :) Jonkun verran uusiin vaatteisiin ja pikaruokaan... Bensankin muuten maksaa isä, tai minä itse, mutta isän A1 rinnakkaisluottokortilla.
Tiedän että hyvässä asemassa ollaan. Vanhemmat maksaa myös ulkomaanmatkoja, elektroniikkaa ja CD-levyjä silloin tällöin... tai jos vain kehtaa käydä pyytämässä rahaa niihin. Kännykkälasku menee suoraan isälle, itseasiassa koko liittymä on hänen nimissään.
Sääliksi käy niitä Jakomäen ongelmanuoria, jotka joutuu maksamaan vuokraa vanhemmilleen hikisestä kerrostalokaksion yhdestä huoneesta. No okei, olihan tuo ilkeästi sanottu, mutta.... "no elämä on"!! :) :)