Terve kaikki. Nyt kaipaan vinkkejä, etten joutuisi myymään koiriani.
Tässä tarinani:
Äitini on ollut alkoholisti niin kauan kuin muistan. hän ei ollut ikinä paikalla kun olisin häntä tarvinnut. Isäni kanssa meillä oli eripuraa, ja juuri kun saimme välimme korjattua, isä kuoli. Olin 16vuotias, ja isän poismeno oli todella äkkinäinen juttu. Hänelle nousi yllättäen kuume, ja menimme sairaalaan. Tulehdusarvot olivat yli 200. Kukaan ei oikein tiennyt mikä isälläni oli, viittä eri antibioottiakin syötettiin suoneen, mutta mikään niistä ei tehonnut, sai vain isän hourailemaan. Valvoin isäni vierellä viikon, syömättä, nukkumatta. Syötin isääni, sillä hän ei pystynyt siihen itse, käden olivat johtoja täynnä.
Isästä löydettiin verenmyrkytys joka oli seurausta paksusuolen puhkeamisesta. Bakteerit olivat syöneet isäni sydänläpän, ja jo valmiiksi huonossa kunnossa oleva isäni lähetettiin kiirreen vilkkaa sydänleikkaukseen. Sitten hänet lähetettiin Turkuun, jossa häntä yritettiin myös hoitaa. Kukaan ei edelleen tiennyt, mitä on tapahtunut, koska isäni ei alkanut toipumaan.
Turussa en pystynyt enää olemaan isäni vierellä, kaikki sanoivat että isä on paranemaan päin. Sitten veljeni soitti. Kysyi, mitä tiedän tilanteesta. Sanoin, että isähän on toipumassa, ja että kuukauden kuluessa pääsee kotiin. Veljeni oli hetken hiljaa, ja sanoi, "isä kuolee viimeistään huomenna." Murruin. Itkin, huusin, kunnes tajusin että minun on päästävä Turkuun. Soitin siskolleni, johon olin tutustunut vasta puoli vuotta sitten. Hänkin lähti tulemaan. Ajoimme kovaa, silti matka tuntui ikuisuudelta.
Kävelimme sisään, pidimme toisiamme kädestä. Hoitaja tuli vastaan, painoi päänsä ja sanoi ne sanat jotka ovat kummitelleet unissani jo neljä vuotta: olen pahoillani, isänne menehtyi puoli tuntia sitten.
Menin shokkiin, en itkenyt, en puhunut. Istuin silittäen siskoni päätä. Vannoin siskolleni että isä vain nukkuu, isä herää, isä herää, katso nyt, isä herää. Isäni iho oli keltainen, nenästä, suusta ja korvista valui verta. Isä oli poissa.
Masennuin pahasti, jolloin kaikki asiat menivät pois radoiltaan. Ajauduin huonoon seuraan. Raha-asiat, jotka ennen olin hoitanut niin mallikkaasti, jäivät pöydälle lojumaan. Laskuja tuli laskujen perään, minä itkin vuoteessani.
Löysin miehen itselleni. Seurusteltuamme kuukauden tulin raskaaksi. En pystynyt aborttiin, sillä sehän olisi pienen ihmisen kuolema. Päätin, ei, ei enää toista kuolemaa. Nyt kaksikymppisenä, poikamme on vuoden ikäinen. Oppi juuri piirtämään.
Kuukausi sitten pätin että en voi rypeä itsesäälissä enää. Hoidan velkani ja laskuni pois. Alan kunnon ihmiseksi. Hankin jopa töitäkin. Nyt pojan isä on kotona pojan kanssa ja minä saan joka arkipäivä kahdeksan tunnin hengähdystauon elämästä.
Eilen tapahtui taas. Saimme kirjeen perintätoimistolta. Saamme häädön, ellemme kerää 3433,64€ kahdessa viikossa, josta nyt on jäljellä 12päivää. Rahamme menevät ruokaan ja poikamme tarvikkeisiin, muutama vanha laskukin on maksettu. Juuri, kun olimme yhdessä päättäneet korjata virheemme, käy näin. Maailman ironiaa..
ja nyt olisi sitten muutto edessä, ellei tosiaan saada tuota summaa kokoon. Sossussakin on niin pirun pitkät jonot. Taidan joutua myymään koiramme, sillä seuraavaan kämppään ne eivät mahdu.. Olisi neliöitä liian vähän.
Tässä tarinani:
Äitini on ollut alkoholisti niin kauan kuin muistan. hän ei ollut ikinä paikalla kun olisin häntä tarvinnut. Isäni kanssa meillä oli eripuraa, ja juuri kun saimme välimme korjattua, isä kuoli. Olin 16vuotias, ja isän poismeno oli todella äkkinäinen juttu. Hänelle nousi yllättäen kuume, ja menimme sairaalaan. Tulehdusarvot olivat yli 200. Kukaan ei oikein tiennyt mikä isälläni oli, viittä eri antibioottiakin syötettiin suoneen, mutta mikään niistä ei tehonnut, sai vain isän hourailemaan. Valvoin isäni vierellä viikon, syömättä, nukkumatta. Syötin isääni, sillä hän ei pystynyt siihen itse, käden olivat johtoja täynnä.
Isästä löydettiin verenmyrkytys joka oli seurausta paksusuolen puhkeamisesta. Bakteerit olivat syöneet isäni sydänläpän, ja jo valmiiksi huonossa kunnossa oleva isäni lähetettiin kiirreen vilkkaa sydänleikkaukseen. Sitten hänet lähetettiin Turkuun, jossa häntä yritettiin myös hoitaa. Kukaan ei edelleen tiennyt, mitä on tapahtunut, koska isäni ei alkanut toipumaan.
Turussa en pystynyt enää olemaan isäni vierellä, kaikki sanoivat että isä on paranemaan päin. Sitten veljeni soitti. Kysyi, mitä tiedän tilanteesta. Sanoin, että isähän on toipumassa, ja että kuukauden kuluessa pääsee kotiin. Veljeni oli hetken hiljaa, ja sanoi, "isä kuolee viimeistään huomenna." Murruin. Itkin, huusin, kunnes tajusin että minun on päästävä Turkuun. Soitin siskolleni, johon olin tutustunut vasta puoli vuotta sitten. Hänkin lähti tulemaan. Ajoimme kovaa, silti matka tuntui ikuisuudelta.
Kävelimme sisään, pidimme toisiamme kädestä. Hoitaja tuli vastaan, painoi päänsä ja sanoi ne sanat jotka ovat kummitelleet unissani jo neljä vuotta: olen pahoillani, isänne menehtyi puoli tuntia sitten.
Menin shokkiin, en itkenyt, en puhunut. Istuin silittäen siskoni päätä. Vannoin siskolleni että isä vain nukkuu, isä herää, isä herää, katso nyt, isä herää. Isäni iho oli keltainen, nenästä, suusta ja korvista valui verta. Isä oli poissa.
Masennuin pahasti, jolloin kaikki asiat menivät pois radoiltaan. Ajauduin huonoon seuraan. Raha-asiat, jotka ennen olin hoitanut niin mallikkaasti, jäivät pöydälle lojumaan. Laskuja tuli laskujen perään, minä itkin vuoteessani.
Löysin miehen itselleni. Seurusteltuamme kuukauden tulin raskaaksi. En pystynyt aborttiin, sillä sehän olisi pienen ihmisen kuolema. Päätin, ei, ei enää toista kuolemaa. Nyt kaksikymppisenä, poikamme on vuoden ikäinen. Oppi juuri piirtämään.
Kuukausi sitten pätin että en voi rypeä itsesäälissä enää. Hoidan velkani ja laskuni pois. Alan kunnon ihmiseksi. Hankin jopa töitäkin. Nyt pojan isä on kotona pojan kanssa ja minä saan joka arkipäivä kahdeksan tunnin hengähdystauon elämästä.
Eilen tapahtui taas. Saimme kirjeen perintätoimistolta. Saamme häädön, ellemme kerää 3433,64€ kahdessa viikossa, josta nyt on jäljellä 12päivää. Rahamme menevät ruokaan ja poikamme tarvikkeisiin, muutama vanha laskukin on maksettu. Juuri, kun olimme yhdessä päättäneet korjata virheemme, käy näin. Maailman ironiaa..
ja nyt olisi sitten muutto edessä, ellei tosiaan saada tuota summaa kokoon. Sossussakin on niin pirun pitkät jonot. Taidan joutua myymään koiramme, sillä seuraavaan kämppään ne eivät mahdu.. Olisi neliöitä liian vähän.
Vastaukset 26
Vanhimmat
kyllä sossu auttaa, mikäli tarinasi on tosi.
Muuten, hei mitä koiria teillä on ?
Et niiden myynnistä tuota hintaa kuitenkaan kasaaan saa. Anna eläinsuojeluyhdistykselle.
tuohon tarkoitukseen myykkää, ku juttu on sinä että kun ne ei mahdu siihen kämppään mitä meille on tarjottu.
käytii sossussa eilen, sano että apu ei ehdi enää. tuli tuutin täydeltä pelkkää vittuilua.
seropia.
Tietääkseni häätöön vaaditaan oikeuden päätös, korjatkaa jos olen väärässä.
Mutta tuskin tuo lasku ihan yllätyksenä tuli? Taitaa kuitenkin olla kyse useamman kuukauden maksamattomista vuokrista?
Voithan asiaa yrittää sovitella, mutta koska olet näin viimetinkaan asian jättänyt, tuskin mitään sopuratkaisua saat aikaan, olisiko kannattanut ajatella ajoissa?
Minusta kuulostaa aika kummalliselta, että perintätoimisto ilmoittaisi häädöstä? Eikös se ole ulosottomies joka asian hoitaa?
Vaikka ikävä tapaus, mutta asiat pitäisi hoitaa ajoissa!
Millaista apua täältä ajattelit saada? Vaikka säälittävän tarinan kirjoititkin, ei sinua tuosta tilanteesta taida pelastaa enää mikään muu kuin raha!
samasta palautteesta mitä sain sossun luukulta. Luuletko että tuo sinun moralisointi auttaa yhtään? Luuletko, että en yritä? Lue tarinani vielä kerran. Varsinkin se kohta mitä päätin kuukausi sitten.
Luuletko etten tiedä, että tästä pelastaa vain raha? kyselen vain vinkkejä mistä täältä saisi apua. Mistä saisin ne rahat. Ja sekin luki tekstissäni.
Olen myös itse sotkenut aikoinani raha-asiani, tarina kutakuinkin samanlainen kuin sinun, mutta saan syyttää siitä vain itseäni!
Ei siinä enää nyyhkytarinat auta, kun asiat päästää liian pitkälle!
Ja kuten summasta voi päätellä, on kyseessä usean kuukauden maksamattomat vuokrat, joten myös sinulla, kuten minullakin aikoinaan, on ollut riittävästi aikaa osata ennakoida tuleva!
Jos kuulostaa moralisoinnilta, niin ikävää, mutta kyllä kyse on ihan vain tosiseikoista.
Minullakin oli silloin kaksi koiraa ja vielä kissakin ja vauvakin löytyi, en edes harkinnut koirien hävittämistä, vaikka vain pienen asunnon silloin äkkiseltään sainkin hommattua.
Sääliäkö kaipaat? No, sääli on sairautta.
Ihan vain itseäni saan syyttää muinaisista hölmöilyistä, kuten myös sinä!
Etsi pikaisesti uutta kämppää ja muuta sinne ja ole tyytyväinen siitä, että saat katon päälle!
Ja eihän tuosta enää voi paljoakaan muualle päästä kuin ylöspäin?
tämäkin?
Ei pahalla, mutta tarinasi EI ole mun korviin uksottava...Raha asiansa jokainen hoitaa itse, ei tarvitse koiraihmisiltä tulla kerjäämään rahaa...
Eli en usko!!
Rupea kirjailijaksi, ei tässä raha aleta keräämään.
täältä rahaa! Kuinka monta kertaa se pitää sanoa? Ja oliskin provoilua. Hemmetti soikoon, mä hyppisin kattoon ilosta jos mun juttu oliski provo.
Lastensuojelun puolelta pyytää apua.Mulla oli joskus vuosia sitten sama tilanne,siis asunnon kanssa.Häätöpäätös oikeudelta oli jo tullut.
Yritin saada toimeentulotuki puolta auttamaan vuokrissa,ei suostuneet.Laskut kun on maksettava ajoissa,oma vikasi jne...jne...
Otin yhteyden lastensuojelupuoleen ja sieltä suostuivat auttamaan,niin paljon kuin multa puuttui.Kiinteistöyhtiön kanssa sain sovittua.Jouduin noiden vuokrien päälle maksamaan oikeuden käyntikuluja oisko ollut n.1000mk.Laiton itse koko sen kk:n rahat ja lastis auttoi lopussa.
Tsemiä,toivottavasti asia järjestyy.
Vaikka usein saman viraston alla ovatkin.Auttaa lastensuojelu perheitä patti tilanteessa ymmärtäväisemmin.
sinne niiden sivuille?
tarkoitit tietysti sosun lastista. Pitää koittaa. Kiitos suuresti!
Tai siis, jos tämä EI ole provoilua, miksi noin yksityiskohtainen kirjoitus, "verta valui korvista ja suusta ja nenästä"?
Henkilökohtainen mielipiteeni on että jos ei olisi provoilua, ei olisi noin inhoyksityiskohtaisesti kirjoitettu....Ja millä tavalla muka seropit voi myydä...? Ts. seropeista tuskin saisi enempää kuin pari sataa euroa, jos sitäkään...
Ja jos niistä koirista välittäis, ne _annettais_ pois jos ei rahaa ole...!
En jaksa uskoa koko tarinaa!
Mutta lykkyä tykö silti!
Jotenkin en jaksa uskoa että olisi mitään tekemistä todellisuuden kanssa....!
tietty sossun lastista. pitää kokeilla. kiitos suuresti!
sitä tarkoitin.Ota vaikka päivystävään yhteys jos et muuten saa aikaa ajoissa.
aivan hirveän paljon! ja sori ku tuli tuo edellinen kahteen kertaan, ekalla kerralla kone huusi erroria.. Ja kiitos kaikille muillekkin neuvoja antaneille!
näytät kyllä toipuneen isäsi kuolemasta kun noin avoimesti pystyt selittää kaikkia yksityiskohtia. Itse en ees pysty kertomaan mitään yksityiskohtia koirani kuolemasta saati sitten että pystyisin kertoo faijan kuolemasta (siis jos se olis kuollu)..
noh.. tuttuni haki sosiaalista lainaa/luottoa sossusta. On äärettömän vaikeeta saada (varsinkin jos luottotiedot ON kunnossa, aivan Jos ON kunnossa, silloin voi nimittäin hakea enempää velkaa...) ja siinä kestää kyllä sen pari kuukautta ennen kun se raha tulee. tuttu sai sieltä vähän päälle 8000e. Nyt ei enään akuutteja rahahuolia.
tuttuni tosin pystyi ennakoimaan tämän ja haki sitä lainaa ajoissa. Nyt sitten makselee sitä takaisin niin paljon kun vaan joka kuukaus pystyy.. Hyvä tsägä kävi tällä henkilöllä..
kävikin. Ehkä jo sen luottohomman pistäis kiirreelisenä.. Ehtisköhän.. en tiedä, yritetään.
... tuolla yläkerrassa. Nyt vain jaksat hetken pelkän tahdonvoiman avulla. Jos voit tukeutua mieheesi, jaksat paremmin. Tärkeintä on perheesi kaikkine jäsenineen. Ne, jotka olet menettänyt, olet menettänyt, mutta jäljelle jääneistä pidät kiinni lujaa. Rahatilanne: Joku jo ehdottikin lastensuojelua, mene sinne. Käänny myös paikallisen eläinsuojeluyhdistyksen puoleen ja kerro tilanne ja se, että yritätte selvitä. Kun olet noin nuori, häpeät vielä monia asioita ihan turhaan. Ihmisille tulee vaikeuksia, joten selitä tilanne kaikille niille, joille mielestäsi tarvitsee, äläkä jätä kertomatta mitään, vaikka hävettäisi. Kysy myös kunnallista velkaneuvojaa. Lisäksi katsot, mikä yritys on laittanut perintätoimiston liikkeelle ja menet neuvottelemaan yrityksen laskutuksen kanssa maksuaikataulun. Ellei heidän kanssaan onnistu, neuvottele maksuaikataulu perintätoimiston kanssa. Ellei mikään onnistu, pyydä apua myös sukulaisiltasi. Tiedän, että se on vaikeaa, mutta mieti menetätkö mieluummin niitä, joita rakastat. Joudut näkemään paljon vaivaa ja juoksemaan "luukulta luukulle", mutta sen seurauksena tapahtuu jotakin parannusta tilanteeseen. Kengät jalkaan siis ja puhelin käteen. Tämä tilanne ei kestä ikuisesti, lohduttaudu sillä. Joskus se on ohitse.
asiani täytyy saada kuntoon, ja vain minä voin ne saada kuntoon. On totta, häpeän kertoa esim. suvule, kuinka olen mokannut, nyt oikein pahasti. Koirianikin rakastan yli kaiken, enkä niistä haluaisi luopua. Menen maanantaina kaikki mahdolliset virastot ja henkilöt läpi, viikonloppuna kun mikään ei ole auki. Lähetinpä kirjeen jopa seiskalle..
Minkätähden kirje seiskalle??
siellä muitakin epätoivoisia ihmisiä. Kaikki mahdolliset ja mahdottomat mennään läpi tälläisessä tilanteessa.
Seurakunta voi auttaa, heillä on rahastoja tällaisia tilanteita varten nyt kaikki velkapaperit yhten kasaan ja diakonitoimistoon aika ja kerro että tiedät hiippakunnilla ja olevan rahastoja joista voi saada apua ja akordirahasto.
tuo summa on niin pieni että se pitäisi jostain kiven kolosta löytyä, toinen on Pelastusarmeija heillä on jonkin verran mahdollisuus lahjoittaa.
Sosiaaliluototus jos toimii paikkakunnallanne, hakekaa sitä.
En lukenut koko ketjua ja itedä jos olet nämä vastaukset jo saanut!
Ja älä anna periksi ota härkää sarvista ja yhteys vuokranantajaan tee rästistä masusopimus samalla kun maksat vuokraa. Häätöön tosin tarvitaan oikeuden päätös ja sitten on myöhäistä nämä neuvot.
Kuitenkin tuo seurakunta voi auttaa kertyneissä veloissa.
Ja jos on paljon niin hae velkajärjestelyyn.
Olet kokenut paljon, mutta mikä ei tapa vahvistaa, pohjalta on vain yksi tie ja se on ylöspäin.
Toisille elämä antaa enemmän ja toisille vähemmän vaikeuksia, mutta sinun ei vielä ole ylitse pääsemättömiä. Ykkönen silmään ja apua hakemaan ja minä en jauha paskaa olen kulkenut pitkän tien katulapsesta aikuiseksi menettänyt vanhempani nuorena ja elänyt roskiksista nukkunut rappukäytävissä ja olen haudannut monia rakkaita jotka on lähteneet oman käden kautta tai muuten.
Se on vain elettävä päivä kerrallaan ja tehtävä parhaansa ei enempää ei vähempää, mikä on ollut sitä ei voi muuttaa kaikki me tehdään virheitä ja niistä opitaan, mutta elämäsi on sinun kädessäsi ja lapsesi, sinä teet siitä hyvän ja jos tällainen luuseri kuin meikä pystyy siihen niin pystyt sinäkin. Olet kirjoituksesi perusteella älykäs nuori nainen!
Tsemppiä
Olen nähnyt luusereita. Heitä on vaikea auttaa, koska kukaan ihminen ei voi loputtomiin kannatella ja nostella toista ihmistä jäämästä jalkoinen.
Sinussa ei ole mitään luuseria. Tuon kaiken kokemuksen jälkeen kirjoitat tänne ja haluat auttaa. Voimaa Sinussa on ja Ruutia niin paljon, että riittää muillekin jaettavaksi. En vain ymmärrä, mikset itse tajua sitä! Olet upea!
...kovaa kohtaloasi useammallakin palstalla...?
Jotenkin kuulostaa siltä etä odotat jonkun lupaavan rahat lainaksi.Ei se vain niin mene,itse asiat täytyy hoitaa kerran ne on itse jättänyt hoitamattakin.
Ja sanon vain siksi että olen itsekin ollut vastaavanlaisessa tilanteessa ja suunnilleen odotin taivaalta avun tipahtavan,kunnes tajusin että itse täytyy nöyrtyä ja mennä asiat selvittämään...