Olipa kerran naapurusto, joka sijaitsi SimCity 3000:n ulkopuolella esikaupunkialueella. Naapurustoa oli alettu rakentaa vuoden 2000 loppupuolella ja markkinoinnissa sitä rakentanut arkkitehti- ja rakennusliike Yhdistyneet Simulit oli alkanut kutsua sitä La Vida Locaksi.
La Vida Loca suunniteltiin alusta alkaen rikkaiden ja kuuluisien naapurustoksi. Onnistunut markkinointi sai sekä asunto- että yhteisötontit menemään hyvin kaupaksi. Kun rakennustoiminta saatiin päätökseen, tonteille alkoi muuttaa useita julkisuuden keulakuvia ja arvohenkilöitä.
Yksi näistä alueelle muuttaneista oli Vanessa Williams. Vanessa oli hämmästyttävän paljon Sinkkuelämää-tähti Charlotte Yorkin näköinen.
Tarina keskittyy pitkälti Vanessan elämään, mutta tutustuttaa myös muihin naapuruston henkilöihin.
KOLMAS LUKU, jossa kuvaillaan muutamalla sanalla Rahakuja 4:n edellistä asukasta ja työhaastattelu haastatellaan loppuun.
Hyacinthin naama vääntyi outoon hymyn tapaiseen irvistykseen.
- Vai niin… Vai niin, hän änkytti. - Oikein mukava tavata, minä olen Hyacinth Bucket (nainen äänsi nimensä oudosti Pukee). Mieheni oletkin jo tavannut. Hän on erittäin tärkeässä johtavassa asemassa politiikassa.
Hyacinth tarttui miehensä olkapäähän
- Mukava tavata teidät rouva Bucket. En tiennytkään, että tervetuliaisjuhlien suunnittelu on edennyt jo näin pitkälle. Minä jäin käsitykseen, että mielipidettäni asiassa vielä kysyttäisiin. Ilmeisesti näiltä juhlallisuuksilta en kuitenkaan voi välttyä. Vanessa hymyili erittäin ystävällisesti, ehkä jopa hieman teennäisesti Hyacinthille, mutta tämä ei tuntunut huomaavan sitä ollenkaan.
- Niin mehän voimme samalla juhlistaa uutta työpaikkaasi kultaseni, Hyacinth sanoi ja kosketti Vanessan kättä. - Kerrassaan ihastuttavaa saada naapurustoomme uutta verta, erityisesti näin kunnianhimoista verta! Ja kuinka erinomaista, että juuri Richard on palkkaamassa sinut! Hyacinthin ääni oli aivan omaa luokkaansa. Ääni oli vilkas, kova ja samalla iloinen. Vanessa mietti miltä kuulostaisi jos nainen alkaisi laulaa ja hänen ihonsa nousi kananlihalle. Samalla hän tunsi mytätuntoa henkilöstöpäällikköä kohtaan, sillä tämähän oli tekemisissä vaimonsa kanssa päivittäin.
- Niin Hyacinth kultaseni, meillä oli tässä muutama työasia hieman kesken… Richard keskeytti vaimonsa. - Teillä on varmasti Bellan kanssa paljon tekemistä valmistaessanne juhlia…
- Voi tietysti, minulla onkin niin paljon tekemistä! Hyacinth huudahti. - Me näemme sitten kotona Richard. Tulet varmastikin normaaliin päivällisaikaan kultaseni. Päivälliseksi tänään lohihyytelöä, Hyacinth jatkoi hieman hiljaisemmalla äänellä suoristaen samalla hattuaan. Sitten hän kääntyi vielä kerran Vanessaan päin: “Ja sinut Vanessa kultaseni näen viimeistään juhlissa. Varmistelen vielä Bellan kanssa milloin juhlien ajankohta on sopiva. Näkemiin tällä erää.” Ja sen sanottuaan nainen purjehti ovesta ulos.
Vanessa vilkaisi henkilöstöpäällikköä hieman kummastunut ilme kasvoillaan ja hän ravisti päätään hieman. Ajatella, että olisi tuollaisen tiejyräsopraanon kanssa naimisissa! Tätä hän ei tietenkään sanonut ääneen, mutta Richardin ilmeestä näki, että tämä tiesi mitä Vanessa ajatteli. Richard oli tottunut sellaisiin katseisiin, niitä hän sai osakseen aina, kun jollekulle selvisi millainen hänen vaimonsa oli.
- Teidän vaimonne on aikamoinen pakkaus, Vanessa sanoi Richardille. Tämä tuli istumaan hänen viereensä sohvalle.
- Niin, hän on luonteeltaan kiltti, mutta myös erityisen touhukas ja utelias. Olen pahoillani äskeisestä. Vaimollani on paha tapa puuttua toisten olemisiin ja tekemisiin yhdessä Bella Gothin kanssa. He eivät kuitenkaan tarkoita sillä mitään pahaa.
- Eivät varmastikaan, Vanessa nyökäytti päätään. - Mutta juuri sen takia päätin muuttaa tänne rauhallisemmalle alueelle, että pääsisin eroon ihmisistä jotka haluavat puuttua elämääni ja kontrolloida tekemisiäni.
- No, talonne edellinen asukas oli Hyacinthin ja Bellan pitkäaikaisen tarkkailun, etten sanoisi suorastaan VAINON kohteena. Hänet kutsuttiin kaikille vaimoni ja Bellan järjestämille illallis- ja päivälliskutsuille, mutta muistelisin, ettei hän ollut läsnä kuin kolmasti. Ja me sentään olimme naapureita useamman vuoden ajan! Siinä oli kyllä mielenkiintoinen ihminen… Richard oli hetken hiljaa ja tuntui muistelevan. - Naisen etunimeä en muista, mutta sukunimensä oli Kurjenkaula. Hän oli kyllä perin juurin eriskummallinen tapaus. En muista, että naapurustomme lapset olisivat ikinä käyneet Halloweenin karkki- tai kepposreissulla hänen luonaan. Lapset ilmeisesti kuvittelivat hänen olevan jonkin sortin noita ja tekevän outoja liemiä ja kasvattavan lohikäärmeitä munista, hassua kun asiaa näin jälkikäteen ajattelee aikuisen näkökulmasta!
Vanessaa hymyilytti. Hänen mielestään asunto olisi voinut erinomaisesti kuulua noidalle, lapsen näkökulmasta katsottuna tietysti. Käydessään ensimmäistä kertaa katsomassa taloa oli keittiössä liedellä ollut useita valurautaisia pannuja, jotka erehdyttävästi muistuttivat noidankattiloita. Vanessa ei ollut katsonut mitä pannuissa oli ollut, mutta kuvitteli nyt miten niissä olisi saattanut olla erilaisia punaisia ja sinisiä nesteitä.
Olohuoneessa oli ollut pyöreä pöytä, jolla violetti liina ja sen päällä lasinen pallo, jota olisi helposti saattanut kuvitella kristallipalloksi. Sen nainen oli itse asiassa jättänyt jälkeensä muuttaessaan pois. Vanessa ei ollut halunnut heittää sitä pois, joten se oli entisellä paikallaan. Makuuhuoneessa oli ollut edellisen asukkaan aikana pylvässänky, jossa resuiset viininpunaiset sänkyverhot ja sen alla hurjan näköinen ruskea karhuntalja. Makuuhuoneen nurkassa oli ollut suurikokoinen tummasti petsattu antiikkinen vaatelipasto.
Vanessaa värisytti yht´äkkiä.
- Niin, mitenkäs on sopimuksen laita? Richardin ääni palautti Vanessan takaisin nykyhetkeen. Hän ojensi Vanessalle paperinippua.
- Ei tässä taida mitään kummempia olla, Vanessa silmäili vielä hetken papereita. - Maksetaanko ylitöistä ollenkaan, vai onko sekin sisällytetty vuorokausipalkkaan? Olen ymmärtänyt, että lain mukaan nykyään toimistotöissä tietyillä aloilla mahdolliset ylityöt on sisällytetty palkkaan, mikäli palkka maksetaan vuorokausittaisena.
- Koska tämä työaika on 9-18, on ylityökorvaus sisällytetty vuorokausipalkkaan. Sama pätee yleisesti poliittisessa työssä. Tavalliset toimistotyöntekijät, jotka eivät hoida kampanjoita tai toimi ehdokkaiden assistentteina saavat tavallisen ylityökorvauksen kerran kuukaudessa, mikäli joutuvat tekemään ylitöitä.
Vanessa tiesi nyt jo, että hän piti uudesta työnantajastaan. Tämän puhetyyli huokui rauhallisuutta ja miehen koko olemus oli loputtoman ystävällinen.
- En usko, että tässä on mitään epäselvää. Vanessa otti laukustaan kuulakärkikynän (siihen oli kaiverrettu: National Globalisation´s Vanessa) ja allekirjoitti työsopimuksensa.
- Näin, hän ojensi sopimuksen Richardille. Tämä nousi sohvalta ja asetti sopimuksen pöydälleen. Vanessa nousi myös ylös ja otti laukkunsa.
- Tervetuloa taloon kampanjapäällikkö, Richard ojensi kätensä ja Vanessa tarttui siihen. - Jos sinulla ei ole kiirettä, niin voisin ehkä esitellä sinulle työskentelytilojamme sekä tietysti paikan missä tulet työskentelemään. Hän vilkaisi rannekelloaan, se oli varttia vaille yksi. - Niin lounastauko on nyt parhaimmillaan käynnissä, joten voimme pujahtaa nopeasti toimistojen läpi. Siellä ei pitäisi olla ketään paikalla. Esittelen sinut huomenna virallisesti koko henkilökunnallemme, nuppilukumme ei ole mikään huima.
- Sopii mainiosti.
Vanessa astui Richardin jäljessä tämän huoneesta ulos. He kävelivät eteisen ohitse suureen tilaan missä oli useita pieniä looseja rakennettu työpisteiksi keskelle huonetta. Lähes jokaisella pöydällä oli tietokone ja papereita hujan hajan. Toisella seinustalla oli suuria ikkunoita puistoon päin ja toisella reilun metrin korkuinen kaappirivistö, jonka päällä Vanessa huomasi olevan kopiokoneita, tulostimia ja fakseja. Richard mainitsi kaapeissa olevan mappeja, kampanjointimateriaalia sekä useita kirjoja, jotka koskivat Yhdysvaltain politiikkaa ja kampanjointia, sekä tietysti lukuisia lakikirjoja.
- Tämä tässä on sitten tarkoitettu sinun työpisteeksesi.
Richard oli pysähtynyt oven eteen, jonka lasia peitti kaihdinverhot. Oven vieressä oli ikkuna, joka myös oli peitetty kaihtimilla. Richard avasi oven avaimella. - Tämä ovi on syystäkin pidettävä lukossa, hän sanoi ovea avatessaan. - Olkoonkin, että luotan täydellisesti jokaiseen joka täällä työskentelee, olenhan itse palkannut heistä jokaisen, mutta ehdokkaista ei ikinä tiedä mitä heidän mieleensä juolahtaa ja aina on olemassa vaara, että kilpailija päätyy jotenkuten tänne.
Vanessa nyökkäsi jälleen. - Asia selvä luonnollisesti. Keillä kaikilla tulee olemaan avain huoneeseeni?
- Ainoastaan sinulla ja minulla on avaimesta tuplakappale kaiken varalta.
Richard avasi huoneen oven ja napsautti valon päälle. Huone oli melko pieni. Takaseinää vasten oli työpöytä, joka kuitenkin oli asetettu niin, että kasvot olivat ovea päin. Pöydällä ei ollut mitään, ei edes työvalaisinta.
Pöydän takana vasemmalla oli jalkalamppu ja oikean puoleisella seinällä kaksi antiikkipetsattua kirjahyllyä. Vanessa huomasi heti ajattelevansa, että huone tarvitsisi sekä arkistokaapin, että kaksi nojatuolia pöydän eteen mahdollisia asiakastapaamisia varten.
- Aikamoinen mörskä jos totta puhutaan.
Vanessa ja Richard kääntyivät katsomaan huoneen taakseen. Ovella seisoi tumma mies, jolla oli mustat pitkät hiukset.
La Vida Loca suunniteltiin alusta alkaen rikkaiden ja kuuluisien naapurustoksi. Onnistunut markkinointi sai sekä asunto- että yhteisötontit menemään hyvin kaupaksi. Kun rakennustoiminta saatiin päätökseen, tonteille alkoi muuttaa useita julkisuuden keulakuvia ja arvohenkilöitä.
Yksi näistä alueelle muuttaneista oli Vanessa Williams. Vanessa oli hämmästyttävän paljon Sinkkuelämää-tähti Charlotte Yorkin näköinen.
Tarina keskittyy pitkälti Vanessan elämään, mutta tutustuttaa myös muihin naapuruston henkilöihin.
KOLMAS LUKU, jossa kuvaillaan muutamalla sanalla Rahakuja 4:n edellistä asukasta ja työhaastattelu haastatellaan loppuun.
Hyacinthin naama vääntyi outoon hymyn tapaiseen irvistykseen.
- Vai niin… Vai niin, hän änkytti. - Oikein mukava tavata, minä olen Hyacinth Bucket (nainen äänsi nimensä oudosti Pukee). Mieheni oletkin jo tavannut. Hän on erittäin tärkeässä johtavassa asemassa politiikassa.
Hyacinth tarttui miehensä olkapäähän
- Mukava tavata teidät rouva Bucket. En tiennytkään, että tervetuliaisjuhlien suunnittelu on edennyt jo näin pitkälle. Minä jäin käsitykseen, että mielipidettäni asiassa vielä kysyttäisiin. Ilmeisesti näiltä juhlallisuuksilta en kuitenkaan voi välttyä. Vanessa hymyili erittäin ystävällisesti, ehkä jopa hieman teennäisesti Hyacinthille, mutta tämä ei tuntunut huomaavan sitä ollenkaan.
- Niin mehän voimme samalla juhlistaa uutta työpaikkaasi kultaseni, Hyacinth sanoi ja kosketti Vanessan kättä. - Kerrassaan ihastuttavaa saada naapurustoomme uutta verta, erityisesti näin kunnianhimoista verta! Ja kuinka erinomaista, että juuri Richard on palkkaamassa sinut! Hyacinthin ääni oli aivan omaa luokkaansa. Ääni oli vilkas, kova ja samalla iloinen. Vanessa mietti miltä kuulostaisi jos nainen alkaisi laulaa ja hänen ihonsa nousi kananlihalle. Samalla hän tunsi mytätuntoa henkilöstöpäällikköä kohtaan, sillä tämähän oli tekemisissä vaimonsa kanssa päivittäin.
- Niin Hyacinth kultaseni, meillä oli tässä muutama työasia hieman kesken… Richard keskeytti vaimonsa. - Teillä on varmasti Bellan kanssa paljon tekemistä valmistaessanne juhlia…
- Voi tietysti, minulla onkin niin paljon tekemistä! Hyacinth huudahti. - Me näemme sitten kotona Richard. Tulet varmastikin normaaliin päivällisaikaan kultaseni. Päivälliseksi tänään lohihyytelöä, Hyacinth jatkoi hieman hiljaisemmalla äänellä suoristaen samalla hattuaan. Sitten hän kääntyi vielä kerran Vanessaan päin: “Ja sinut Vanessa kultaseni näen viimeistään juhlissa. Varmistelen vielä Bellan kanssa milloin juhlien ajankohta on sopiva. Näkemiin tällä erää.” Ja sen sanottuaan nainen purjehti ovesta ulos.
Vanessa vilkaisi henkilöstöpäällikköä hieman kummastunut ilme kasvoillaan ja hän ravisti päätään hieman. Ajatella, että olisi tuollaisen tiejyräsopraanon kanssa naimisissa! Tätä hän ei tietenkään sanonut ääneen, mutta Richardin ilmeestä näki, että tämä tiesi mitä Vanessa ajatteli. Richard oli tottunut sellaisiin katseisiin, niitä hän sai osakseen aina, kun jollekulle selvisi millainen hänen vaimonsa oli.
- Teidän vaimonne on aikamoinen pakkaus, Vanessa sanoi Richardille. Tämä tuli istumaan hänen viereensä sohvalle.
- Niin, hän on luonteeltaan kiltti, mutta myös erityisen touhukas ja utelias. Olen pahoillani äskeisestä. Vaimollani on paha tapa puuttua toisten olemisiin ja tekemisiin yhdessä Bella Gothin kanssa. He eivät kuitenkaan tarkoita sillä mitään pahaa.
- Eivät varmastikaan, Vanessa nyökäytti päätään. - Mutta juuri sen takia päätin muuttaa tänne rauhallisemmalle alueelle, että pääsisin eroon ihmisistä jotka haluavat puuttua elämääni ja kontrolloida tekemisiäni.
- No, talonne edellinen asukas oli Hyacinthin ja Bellan pitkäaikaisen tarkkailun, etten sanoisi suorastaan VAINON kohteena. Hänet kutsuttiin kaikille vaimoni ja Bellan järjestämille illallis- ja päivälliskutsuille, mutta muistelisin, ettei hän ollut läsnä kuin kolmasti. Ja me sentään olimme naapureita useamman vuoden ajan! Siinä oli kyllä mielenkiintoinen ihminen… Richard oli hetken hiljaa ja tuntui muistelevan. - Naisen etunimeä en muista, mutta sukunimensä oli Kurjenkaula. Hän oli kyllä perin juurin eriskummallinen tapaus. En muista, että naapurustomme lapset olisivat ikinä käyneet Halloweenin karkki- tai kepposreissulla hänen luonaan. Lapset ilmeisesti kuvittelivat hänen olevan jonkin sortin noita ja tekevän outoja liemiä ja kasvattavan lohikäärmeitä munista, hassua kun asiaa näin jälkikäteen ajattelee aikuisen näkökulmasta!
Vanessaa hymyilytti. Hänen mielestään asunto olisi voinut erinomaisesti kuulua noidalle, lapsen näkökulmasta katsottuna tietysti. Käydessään ensimmäistä kertaa katsomassa taloa oli keittiössä liedellä ollut useita valurautaisia pannuja, jotka erehdyttävästi muistuttivat noidankattiloita. Vanessa ei ollut katsonut mitä pannuissa oli ollut, mutta kuvitteli nyt miten niissä olisi saattanut olla erilaisia punaisia ja sinisiä nesteitä.
Olohuoneessa oli ollut pyöreä pöytä, jolla violetti liina ja sen päällä lasinen pallo, jota olisi helposti saattanut kuvitella kristallipalloksi. Sen nainen oli itse asiassa jättänyt jälkeensä muuttaessaan pois. Vanessa ei ollut halunnut heittää sitä pois, joten se oli entisellä paikallaan. Makuuhuoneessa oli ollut edellisen asukkaan aikana pylvässänky, jossa resuiset viininpunaiset sänkyverhot ja sen alla hurjan näköinen ruskea karhuntalja. Makuuhuoneen nurkassa oli ollut suurikokoinen tummasti petsattu antiikkinen vaatelipasto.
Vanessaa värisytti yht´äkkiä.
- Niin, mitenkäs on sopimuksen laita? Richardin ääni palautti Vanessan takaisin nykyhetkeen. Hän ojensi Vanessalle paperinippua.
- Ei tässä taida mitään kummempia olla, Vanessa silmäili vielä hetken papereita. - Maksetaanko ylitöistä ollenkaan, vai onko sekin sisällytetty vuorokausipalkkaan? Olen ymmärtänyt, että lain mukaan nykyään toimistotöissä tietyillä aloilla mahdolliset ylityöt on sisällytetty palkkaan, mikäli palkka maksetaan vuorokausittaisena.
- Koska tämä työaika on 9-18, on ylityökorvaus sisällytetty vuorokausipalkkaan. Sama pätee yleisesti poliittisessa työssä. Tavalliset toimistotyöntekijät, jotka eivät hoida kampanjoita tai toimi ehdokkaiden assistentteina saavat tavallisen ylityökorvauksen kerran kuukaudessa, mikäli joutuvat tekemään ylitöitä.
Vanessa tiesi nyt jo, että hän piti uudesta työnantajastaan. Tämän puhetyyli huokui rauhallisuutta ja miehen koko olemus oli loputtoman ystävällinen.
- En usko, että tässä on mitään epäselvää. Vanessa otti laukustaan kuulakärkikynän (siihen oli kaiverrettu: National Globalisation´s Vanessa) ja allekirjoitti työsopimuksensa.
- Näin, hän ojensi sopimuksen Richardille. Tämä nousi sohvalta ja asetti sopimuksen pöydälleen. Vanessa nousi myös ylös ja otti laukkunsa.
- Tervetuloa taloon kampanjapäällikkö, Richard ojensi kätensä ja Vanessa tarttui siihen. - Jos sinulla ei ole kiirettä, niin voisin ehkä esitellä sinulle työskentelytilojamme sekä tietysti paikan missä tulet työskentelemään. Hän vilkaisi rannekelloaan, se oli varttia vaille yksi. - Niin lounastauko on nyt parhaimmillaan käynnissä, joten voimme pujahtaa nopeasti toimistojen läpi. Siellä ei pitäisi olla ketään paikalla. Esittelen sinut huomenna virallisesti koko henkilökunnallemme, nuppilukumme ei ole mikään huima.
- Sopii mainiosti.
Vanessa astui Richardin jäljessä tämän huoneesta ulos. He kävelivät eteisen ohitse suureen tilaan missä oli useita pieniä looseja rakennettu työpisteiksi keskelle huonetta. Lähes jokaisella pöydällä oli tietokone ja papereita hujan hajan. Toisella seinustalla oli suuria ikkunoita puistoon päin ja toisella reilun metrin korkuinen kaappirivistö, jonka päällä Vanessa huomasi olevan kopiokoneita, tulostimia ja fakseja. Richard mainitsi kaapeissa olevan mappeja, kampanjointimateriaalia sekä useita kirjoja, jotka koskivat Yhdysvaltain politiikkaa ja kampanjointia, sekä tietysti lukuisia lakikirjoja.
- Tämä tässä on sitten tarkoitettu sinun työpisteeksesi.
Richard oli pysähtynyt oven eteen, jonka lasia peitti kaihdinverhot. Oven vieressä oli ikkuna, joka myös oli peitetty kaihtimilla. Richard avasi oven avaimella. - Tämä ovi on syystäkin pidettävä lukossa, hän sanoi ovea avatessaan. - Olkoonkin, että luotan täydellisesti jokaiseen joka täällä työskentelee, olenhan itse palkannut heistä jokaisen, mutta ehdokkaista ei ikinä tiedä mitä heidän mieleensä juolahtaa ja aina on olemassa vaara, että kilpailija päätyy jotenkuten tänne.
Vanessa nyökkäsi jälleen. - Asia selvä luonnollisesti. Keillä kaikilla tulee olemaan avain huoneeseeni?
- Ainoastaan sinulla ja minulla on avaimesta tuplakappale kaiken varalta.
Richard avasi huoneen oven ja napsautti valon päälle. Huone oli melko pieni. Takaseinää vasten oli työpöytä, joka kuitenkin oli asetettu niin, että kasvot olivat ovea päin. Pöydällä ei ollut mitään, ei edes työvalaisinta.
Pöydän takana vasemmalla oli jalkalamppu ja oikean puoleisella seinällä kaksi antiikkipetsattua kirjahyllyä. Vanessa huomasi heti ajattelevansa, että huone tarvitsisi sekä arkistokaapin, että kaksi nojatuolia pöydän eteen mahdollisia asiakastapaamisia varten.
- Aikamoinen mörskä jos totta puhutaan.
Vanessa ja Richard kääntyivät katsomaan huoneen taakseen. Ovella seisoi tumma mies, jolla oli mustat pitkät hiukset.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tiedoksi vain että nämä kolme ensimmäistä osaa tulivat aika nopeassa tahdissa, mutta osa 4 tulee "vasta" sunnuntaina.
:)
Oikein mukavaa viikonloppua kaikille simuleiden ystäville.
:D Hyvä tarina! Jatka ihmeessä!